Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Roolipelitapahtuma Muistojuhla on alkanut! Tsekatkaa myös blogipostaus aiheesta!

Muistojuhla

Täällä, yhteisen vihollisen yhdistämänä, opimme jättämään syrjään vanhat verivelat. Annoimme anteeksi monia suruja liittoutuaksemme. Ja nyt, saalistaja ja saalis, prinssi ja kerjäläinen, olemme kaikki yksi yhtenäinen yhteisö, liittoutuneena ikuisessa Kotimaiden muistossamme ja järkähtämättömässä päämäärässämme palata voittamaan takaisin maamme, vapaaksi tyrannin otteesta. 

Kuolevaisten maailmassa joulu lähestyy, mutta satuhahmoilla joulun iloon liittyy haikea alavire: kuusten valot ja lumi tuo mukanaan jokavuotisen Muistojuhlan

Muistojuhlan tarkoitus on muistaa sitä, mikä on menetetty Vihollisen vallan alla. Se on nostalgian juhla - kaikkien mieleen nousee muisto Kotimaista, omasta maasta ja menneisyydestä. Toisaalta se on myös lupauksen päivä. Mielissä väräjää lupaus siitä, että vielä jonakin päivänä Kotimaat vallataan takaisin Vihollisen kynsistä. 

Muistojuhlaa juhlitaan Metsämaa-asuntorakennuksen toisiksi ylimmässä kerroksessa, jossa suurten kattokruunujen, muhkean kokolattiamaton ja vesiputousten keskellä kaikki saavat tanssia ja syödä sydämensä kyllyydestä. 

Aikataulu

18:00 juhlavieraita saapuu
19:00 kaupunginjohtajan puhe
19:15 maljan nosto
19:30 vapaata seurustelua, tanssilattia aukeaa

Siirrythän vielä tästä blogipostaukseen, jossa ilmoitusasian lisäksi pohdittiin sopivia aikatauluja ja juonenkäänteitä. Tästä eteenpäin juonta saa suunnitella chatboxin parissa. 


Kellonaika: 18:00

   Tapahtuu:
- ei vielä mainittavia

 

 

 

 

 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Lehw

13.01.2018 22:39
Peter Scott | "Pan"

Vai ei ollut Mäkki muka seuran perässä. Pyh ja pah. Varmasti olisin kelvannut hänelle, jos en olisi jo ollut muussa seurassa. Mokoma rontti, yritti juksuttaa minkä kerkisi. Ja vielä vakavalla naamalla.
Kohotin hänelle kulmiani kyseenalaistavasti samalla kun virnistin. Eiköhän meistä kumpikin tiennyt, ettei hän pelkästään ruokaa ollut tullut syömään. Nytkin hipelsi kravattiani minkä kerkesi.
"Tiiäkkö muru, joistakuista tämmönen hillitty rentous näyttää seksikkäältä", huomautin samalla kun vilkuilin paljonpuhuvasti Mäkin kättä, joka yhä liukui krakaani pitkin alaspäin. Näin selvinpäin tajusin vielä edes pikkuisen jarrutella flirttini suhteen. Olihan minulla kuitenkin yhä toinen daami kainalossa. Vaikka toisaalta ei se ollut minua ennenkään estänyt kujertelemasta muille naisille - tai miehille.

Nimi: Margot

13.01.2018 22:29
Alain Whitely

Alain vilkaisi mieheen uudestaan, pyyhkäistyään hallia katseellaan, ja tyytyi hymähtämään miehen toteamukselle - hymähdys ei ollut myöntävä eikä kieltävä, siihen sisältyi lähinnä häivä epäilystä. Kaikille päivä ei merkinnyt samaa; toiset haistattivat Kotimaille mielellään pitkät tai eivät muuten vain kiinnostuneet nostalgisesta juhlimisesta, vaikka heitä oli toki vähemmistö. Eikä päivää useimmiten tahallaan pilattu, puolivahingossa ja puolihumalassa. Sanat tarkkailusta eivät saaneet häneltä erikoista reaktioita, vaikka hän toki huomioi ne.

Sen sijaan mahdollisuudelle puhua hänen kanssaan hän kohotti kulmiaan tuskin huomattavasti. Se viestitti, että mies oli siirtymässä aulasta muualle, mutta hän oli tavallisesti niin vähäpuheinen, että hänen kanssaan keskustelminen tuntui erikoiselta toiveelta. Ellei miehellä ollut erityistä puhuttavaa. Mutta toisaalta Feles oli erikoinen persoonakin.

Nimi: Irvikettu

07.01.2018 02:28
Christopher Feles

Miehen huulille nousi pehmeä virneen ja hymyn välinen ilme kun tämä käänsi katseensa seriffiin rinnallaan. Cry kumarsi turhankin muodollisella eleellä osoittaakseen kunnioitustaan miehelle itselleen ja sille mitä tämä teki.
"Miksi noin negatiivinen? En usko kenenkään olevan niin mätä sisältään että alentuisi pilaamaan meille näin tärkeää päivää", Cristopher sanoi luottavaisesti. Mies nosti sitten erikoisen väriset silmänsä seriffin silmiin ja luotti tälle rohkaisevan hymyn.
"Vaikka pidänkin tarkkailustasi, en silti haluaisi että ilta menee pilalle", Christopher myönsi. Lause olisi voinut kuulostaa kyttääjämäiseltä tai jopa ahdistelevalta mutta se oli vain Cryn luonteen piirre.
Smaragdiset silmät kääntyivät vasta hetkenpäästä pois seriffin kasvoista kun Cry veti syvään henkeä ja huokaisi ne tyytyväisellä tavalla ulos.
"Toivottavasti suot minulle taas illan aikana mahdollisuuden puhua kanssasi", hän sanoi ja päästi taas kehräävää ääntä.

Nimi: Angelus

04.01.2018 22:15
Sinisten silmien katse kääntyi vielä viimeisen kerran ovenkarmiin nojanneiden lasten suuntaan. Mabon Pantheraleo oli jo valmis avaamaan huoneen ulko-oven ja poistumaan asunnosta, mutta hän käännähti ympäri. Hän käveli lasten luokse. Hänen ei tarvinnut laskeutua heidän katseidensa tasolle, sillä he olivat melkein jo kasvaneet hänen ylitseen. Mabon levitti käsivartensa sivuille ja kietoi sitten kaksoset halaukseensa.
”Käyn hoitamassa velvollisuuteni ja Kibwe on tulossa mukaani. Odottakaa sillä välin täällä ja muistakaa olla kilttejä lastenhoitajalle”, hän sanoi painottaen sanaa kilttejä. Ei ollut montaakaan lastenhoitajaa, jotka olisivat tulleet toiseen kertaan vahtimaan kaksosia. Sekä Kibwe että Mabon saivat päänvaivaa asiasta, sillä lastenhoitajat kävivät kerta toisensa jälkeen vähiin eikä kaupungista löytyisi kohta enää yhtäkään, jota he eivät olisi palkanneet pestiin.
Mabon irrottautui aloittamastaan halauksesta jättäen lapset taaksensa. Hän heilautti vasenta käsivarttansa hyvästien merkiksi. Pian ulko-ovi meni kiinni kovan äänen saattelemana.

Kibwe seisoi hissin vierellä, joka oli juuri avautumaisillaan kuudenteen kerrokseen. Mabon kiirehti reilun kaksimetrisen ystävänsä vierelle nostaen samalla harmaan huopatakkinsa kaulukset ylös. Kibwe näytti tämän vierellä vielä pidemmältä. Kuten Mabon näytti hänenkin vierellään vielä lyhyemmältä. Napitusta Mabon ei kiireeltään kerennyt kuitenkaan tekemään, mikä paljasti miehen muuten mustanpuhuvan vaatetuksen. Mabon astui hissiin ensimmäisenä Kibwen seuratessa aivan kannoillaan. Kun ovet sulkeutuivat heidän perässään, olivat molemmat jo kohteliaisuuttaan tervehtimässä muita hississä matkanneita. Mabon huokaisi syvään, siirtäen katseensa juhlakenkiensä kärkiin. Kaupunginjohtajan pestissä mies oli vasta keltanokka, joten hän saattoi turvautua tarvittaessa apulaiskaupunginjohtajaan. Hissi nousi kerros kerrokselta ylemmäs. Mabon katsoi pientä neliönmallista ruutua, joka näytti meneillään olleen kerroksen numeron. Eikä kovinkaan kauan kulunut aikaa, kun hissi näytti päässeen toiseksi ylimpään kerrokseen.

Kibwe siirtyi hissistä ulos ensimmäisenä, koska hän oli viimeisimpänä sinne astunut. Hän kiinnitti huomionsa ystäväänsä, joka oli jäänyt hissin vierellä olleelle peilille katsomaan itseään. Kun Mabon riisui ulkotakkinsa päältään ja asetti sen sitten käsivarrelleen, oli hänellä vapaa pääsy koskemaan kaulansa vasemmalla puolella olleita arpia. Miehen kasvoille ilmestyi vastenmielinen ilme, joka poistui vasta, kun Kibwe puhui hänelle. Mabon oli pukeutunut täysmustaan pukuun, jota täydensi mustalla kauluspaidalla ja rusetilla, joka oli pikakiinnityksellä varustettu.
”Eiköhän se ole hyvä noin. Vien nyt lippumme”, sanat olivat kuin taikaa ajatuksista pois pääsyyn.
”Tietenkin, tulen pian perässäsi”, Mabon vastasi nyt hymy kasvoillaan ystävälleen, joka oli häntä ainakin kolmekymmentä senttimetriä pidempi. Pituuseroa ei helpottanut sekään, että mies piti kenkiensä sisällä kolmen sentin piilokorkoja.

Nimi: Margot

04.01.2018 20:58
> ding, ding, ding, bingossa nro 4: pan, elise, cry ja lyhyesti thomas bongattu

Alain Whitely

Väkeä oli valunut sisään nyt tasaisena virtana ja ongelmitta. Oven vierustalla seisovalle miehelle alkoi sen sijaan tulla kylmä. Hänen olisi varmaankin yhtä hyvä tarkkailla tilannetta yläkerrassa, vaikka kaikki olivatkin saaneet käsiinsä yläkerrassa vasta tervetuliaismaljan. Tosin eihän se mitään tarkoittanut. Alain tiesi tasan varmaksi, että ainakin yhdellä ihmisellä oli varmasti taskumatti pikkutakkinsa povitaskussa. Kokemuksesta hän tiesi, että olisi samantekevää, yrittäisikö hän kieltää sen tältä vai ei.

Hänet valtasi halu sytyttää savuke, mutta hän oli käynyt suihkussa, eikä halunnut tänä iltana haista tupakansavulta. Niinpä hän päätti mieluummin liikkua kohti yläkertaa, ja asettuikin valmiina pingahtavaan hissiin, jonne sitten astui puolentusina muuta. Ovien sulkeutuessa hän vilkaisi vielä rauhallisesta jutustelusta kaikuvaan aulaan, ja kohtasi puolivahingossa Panin silmät. Tämän uhmaa oli pakko kunnioittaa: kuten edellisinäkin vuosina, Panin tavoite oli ilmeisesti saada Snow’n korvat savuamaan astustuksellaan. Ei sillä, että sääntöjen noudattaminen olisi enää auttanut, Snow halveksi Pania jo runsaasti enemmän kuin edes monia isompia kaupungin rikollisia. Alainin silmissä pilkahti kuiva huvittuneisuus, ja ovet sulkeutuivat.

Hississä oli kieltämättä melko tiivis tunnelma, kun se aloitti matkan kohti yläkerroksia. Muut hissin kyytiläiset tuskin liikahtivat, eikä sille paljoa tilaa olisi ollutkaan. Alainin tehtävänä oli huomata asioita, ja niin hänen silmänsä liikahtivat vaaleahiuksisen naisen takaraivossa ja tämän sormikkaissa, kun tuskin huomattava kylmän ilman tuulahdus saavutti hänet. Alain muisti Elisen parhaiten sen paperisotkun yhteydestä, joka syntyi naisen jäädytettyä oman asuntonsa kaupunkiin saavuttuaan, eikä tätä sen jälkeen ollutkaan kovasti näkynytkään. Kylmää hohkaavat sormikkaat eivät luvanneet hyvää. Hän oli jo tarttumassa naisesta, tarkoituksena mahdollisesti jutella tai rauhoittaa - hänellä oli monesti sanottu olevan sopivan rauhallinen ääni - mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, hissi kilahti taas, ja harmaat metalliovet väistyivät paljastamaan uuden koristeellisen vastaanottoaulan.

Alain vilkaisi naista vielä, kun tämä vetäytyi seunustalle. 13. kerroksen noidat olivat valjastaneet käyttöönsä suuren osan taikuudesta, mutta edellisestä jäädytyksestä ja äskeisestä näki, että tätä olisi silti hyvä pitää silmällä. Selvästikään stressi ei tehnyt naiselle hyvää, ja Alain saattoi kyllä ymmärtää stressin syyn, päätellen naisen hiljaiselosta. Ei hän itsekään viihtynyt parhaiten näin isossa joukossa, vaikkei kovin suurta väliä pitänytkään.
Hän havahtui kuullessaan hiljaisen kehräävän äänen puhuvan, ja huomasi seisovansa Christopher Feleksen vierellä. Tämä erottui joukosta hänen ja muiden tummaan, perinteiseen smokkiin varustautuneiden vierellä kirkkaalla, kiiltävällä liivillään. Alain ei ollut varma, kenelle mies tarkalleen oli tarkoittanut puhua, mutta eipä lähettyvillä ketään muutakaan ollut.
”Niin. Mukavaa ainakin nyt”, Alain vastasi. Kolmen tunnin kuluttua tilanne saattaisi olla toinen. Vaikka ei sillä, että kaikista sillä kellonlyömällä muuttuisi reuhaavia riitelijöitä..
Hän silmäsi aulaa ja huomasi Snow’n - jonka olisi pitänyt vastaanottaa vieraita, mutta joka sen sijaan näytti keskittyneen Toimistossa nykyisin työskentelevään mieheen. Ja heistä pienen matkan päässä seisoi Hightopp, jälleen yksi, joka ei oikein näyttänyt olevan elementissään.

Nimi: Margot

30.12.2017 22:59
Mac Galarza

Nostin käden lantiolle tukemaan toiselle jalalle retkahtavaa painoa. Silmät pyörähtivät hetkellisesti katon suuntaan, vaikka mitäpä muuta vastaukseksi olisi voinut olettaa. Eipä tällä ainakaan napa vilkkunut, kuten niin usein yleensä. Silti, itse olin sentään panostanut, kun kerran näin kerran vuodessa piti kokoontua. Tummanpunainen mekko oli halvin vaihtoehto budjetilleni ihan liian kalliista pukukaupasta - jossa upeasti meikattu myyjä oli katsonut kyräillen kuin aikoisin varastaa jotain - mutta olipahan tilaisuuteen asiallinen päällepantava kuitenkin.

Tuhahdin Panin kysymykselle: tosin se läheni melkein naurahdusta.
”Kuka tarvitsee seuraa?” kysyin ja nytkäytin päätäni ja olkiani. ”Tulin tänne syömään.”
Seuralainen oli vastannut tervehdykseen, mutta kikattelu oli hyytynyt, ja huultaan purren hän jäi tuijottelemaan. Siirsin katseeni takaisin Paniin, ja hänen kravattiinsa, joka roikkui tyyliin sopivasti vähän löysällä. Se lähes kutsui tarttumaan, ja veinkin oikean käden solmun luokse, liu’uttaen sen liukasta kangasta alas.
”Tämä on hiukan löysällä.”

Nimi: Lehw

30.12.2017 19:57
Peter Scott | "Pan"

Keskityin hetkittäin seuralaiseni kikatteluun, mutta ajatusteni harhailu keskeytyi, kun katseeni tavoitti jotakin vielä parempaa: Mäkkihän se siinä! Ja aina yhtä iloisena itsenään piilovittuilemassa ulkonäöstäni, vaikka olinkin kyllä huomattavasti alipukeutuneen näköinen, jos vertasi ohi seilaaviin smokkipelleihin. Mutta näytin silti paremmalta kuin he.
"Ainahan mä", livautin suustani ja räpyttelin viattomana räpsyttimiäni Mäkille niin kuin toisen vihjailu olisi ollut jotenkin epäoikeutettua. Nopeasti viaton ilmeeni kuitenkin kariutui, sillä ilkikurinen virne puski nykimään suupieliäni.
"Et näytä hassummalta itekkään. Missä sun seura on?" jatkoin samalla kun nypläsin hajamielisesti kainalossani olevan daamin helmikirjaillun puvun kuvioita. Muuten en oikein tytölle huomiota suonutkaan, vaikka toinen nyt vastasikin Mäkin tervehdykseen(?).

Jared Frei

Olin onnistunut hissimatkan aikana keräämään ahdistusta kuin täyteen puhallettu ilmapallo. Rakkineen pysähtyessä vetäisin keuhkot täyteen ilmaa ja puhalsin rauhallisesti ulos koko sen ajan, mitä meni ovien avautumiseen. Hoin itselleni, että selviäisin tästä elossa - olisin vain hetken ja sitten lähtisin pois - mutta en olisi voinut valmistautua edessä aukeavaan näkymään, vaikka olisin viettänyt hississä yhden ihmiselämän.
Snow oli niin kaunis. Ja sitten hän vielä alkoi hymyilemään minut nähdessään, jolloin olin varma siitä, että olin menettänyt täydellisesti kontrollin yhteenkään ruumiinosaani. Lihakset menivät kokovartalolukkoon ja sydän jätti ensin muutaman lyönnin väliin ennen kuin lähti kiitolaukkaan kuin nuori orii konsanaan. Lisäksi taisin unohtaa vetää ilmaa uudelleen keuhkoihini, sillä hetken päästä hissin avoimien ovien taakse jähmettyessäni minua alkoi huimata.
Henkäisin syvään ja heti tuntui vähän paremmalta. Kirosin hiljaa pääni sisällä sitä, miten helposti olin harhautettavissa.
"Mmhm", vastasin, kun sain itseeni vähän lisää eloa. Jäykästi könysin hissistä tilan puolelle, lähemmäs Snow'ta, vaikka vähän olisin halunnut kaikota ennemmin huoneen reunoille. Toisaalta taas ei olisi halunnut mennä minnekään muualle kuin naisen luo, mikä oli ärsyttävän ristiriitaista jopa omasta mielestäni.
"Näytät... kauniilta", sain suustani ja automaattisesti käänsin katseeni poispäin edessäni olevan naisen kasvoista, sillä tällaisia asioita en ollut sanonut kenellekään sen jälkeen, kun vaimoni oli kuollut. Sitä paitsi tuollaisten sanominen oli noloa ja kamalan uhkarohkeaa. Snow vielä luulisi, että olin hänen perässään, vaikka en ollut. Tavallaan.

Nimi: Irvikettu

30.12.2017 02:51
Christopher Feles

Cry asteli selkä ylpeästi suorassa odotellessaan pääsevänsä juhlapaikalle hissillä. Kun lopulta lempeä ääni imoitti hissin nousseen oikeaan kerrokseen Christopher ei voinut olla kehräämättä ja innoissaan väläytti kissamaisen virneen kun asteli hissistä ulos. Hän naksautti niskansa äkisti ja paransi safiirin sinisen liivinsä asentoa kun suoristi jo valmiiksi hyvää ryhtiään. Mustat hiukset oli vedetty puoliksi nutturalle pois silmien edestä jotta smaraagdiset silmät saisivat vapaasti kiertää ihmisiä ja ympäristöä.
"Ompa mukavaa nähdä täällä ihmisiä.." Cry sanoi miltei kuiskaten miehekkäällä äänellään. Hän puhui lähimpänä olevalle ihmiselle (vaikkei välttämättä tiennyt kuka tämä oli).

Nimi: Josette

26.12.2017 00:21
Elise-Anna Frøydis

Käteni tärisivät yrittäessäni pukea jäänsinisiä pitkävartisia samettihansikkaita käsieni suojaksi. Siitä oli niin kauan, kun olin viimeksi käynyt missään juhlatilaisuudessa. Olin aina keksinyt tekosyyn olla menemättä tai vain ollut ilmestymättä paikalle, mutta tällä kertaa kumpikin oli mahdoton yhtälö. Olihan tämän iltaisessa Muistojuhlassa esillä muutama tekemäni jääveistos, joiden tekijänä minut oli kutsuttu paikalle. Enkä tietenkään voisi tuottaa pettymystä Snow Whitelle, jolle olin luvannut tulevani pyörähtämään paikan päällä. Käskin itseni rauhoittua ja hengittää, eihän minun tarvinnut olla juhlassa kuin hetken että sanoisin tervehdyksen Snow Whitelle ja sen jälkeen olisi vapaa lähtemään, vai mitä? Ketä minä huijaan, ajattelin ja tuijotin itseäni olohuoneessani olevasta kokovartalopeilistä. Päälläni oleva vaaleansinisen ja turkoosin värinen puku oli ollut vakioasuni asuessani Arendellessa, mutta paettuani se oli vain jäänyt lojumaan kaapin pohjalle. Puvusta lähti lähes läpinäkyvä, glitterinen jäänsininen laahus Olin letittänyt vaaleat hiukseni yhdelle isolle letille sekä meikannut huolella pari tuntia. Näytin tismalleen samalta kuin sinä tanssijaisten iltana, kun Arendell oli menetetty ja olin joutunut maanpakoon. En pystynyt myöntämään itselleni, että tämä juhlatilaisuus merkitsi minulle paljon enemmän kuin annoin olettaa. Vedin syvään henkeä ja loin viimeisen katseen peiliin, korjaten pari karkailevaa hiussortuvaa takaisin omille paikoilleen. Minun vain pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä juhliin, vaikka tunsin pakokauhun vallovan villinä vatsassani – vai olivatko ne vain perhosia?

Kauhukseni hissi oli täynnä ihmisiä. En voinut kuin ahtautua heidän keskelleen ja puristaa kämmeneni nyrkkiin, pitäen itseni kurissa. Tuijotin koko hissimatkan ankarasti lattiaan, tuntien ihmisten katseet selässäni. Olinko ylipukeutunut? Eikö juhliin enää saanut pukeutua tällä tavalla? Miksi he tuijottivat minua? Tiesivätkö he tuhoisista voimistani ja pelkäsivät minun pilaavan juhlat? Ajatukset alkoivat yltyä paniikikiksi ja tunsin käsieni kylmenevän. Vilkaisin nopeasti käsiäni ja huomasin hansikkaiden sormienpäiden menneen huurteeseen. Onneksi juuri silloin hissin ovet aukenivat ja pääsin pakenemaan ahtaasta tilasta 17. kerroksen käytävälle, jossa myös Muistojuhla pidettiin. Ihmiset jatkoivat matkaa käytävältä kohti juhlatilaa, mutta minä nojauduin hetkeksi seinää vasten keräilemään itseäni. Se oli jo liian lähellä, ajattelin ja tuijotin käsiäni, joista huurre oli jo kadonnut. En ollut yhtään varma, mitä illasta tulisi mutta sen tiesin etten voisi jäädä koko illaksi – tai olisimme kaikki jääpatsaita. Vedin syvään henkeä ja lähdin korkokengät kopisten kävelemään kohti juhlatilaa, olihan minun joskus mentävä sisään – vai oliko?

Nimi: Janto

24.12.2017 01:16
Anatoly Lobov

"Me myöhästytään", Nikolai ilmoitti olohuoneen puolelta.
"Auta sitten vähän", huudahdin takaisin makuuhuoneesta, missä yritin samaan aikaan letittää hiuksiani ja pukean sitä ainokaista kauluspaitaani ylleni. Nikolai (kerrankin) jopa tuli ja alkoi puolestani letittämään hiuksiani samalla vapauttaen käteni napittamaan vaaleansinistä paitaa kiinni.
"Kai sulla on jotain tohon päälle, Tolik?" Nikolai kysyi sidottuaan kumilenkin letin päähän. Käännyin katsomaan häntä päin ja kohotin kulmiani.
"Olisi pitänyt arvata. Ootas hetki, mä käyn ettimässä mun varatakin", Nikolai hymyili ja lähti kohti Kauhujen komeroa (aka vaatehuone). Samalla minä nopeasti somin rusetin kaulaani ja yritin olla astumatta lattialla kieriskelevän Olgan päälle kävellessäni eteisen puolelle. Se idiootti ei selkeästi tajunnut olevansa todella itsetuhoinen siinä ympäriinsä pyöriskellessään. Tai karvastaessaan mustia farkkujani, tolvana. Täysin varoittamatta naamaani lensi musta puvun takki ja kirosin yllättyneenä. Vastauksena sain vain tyytyväisen naurun.
"Asshole", mutisin vetäessäni liian ison takin ylleni. Se jäi roikkumaan hartioista, Nikolai kun sattui olemaan minua *ihan hieman* harteikkaampi. Seppä pari sataa vuotta...
"Hei, mä kuulin ton!"'
"Se oli tarkoituskin."

Meidän ei onneksi tarvinnut mennä ulos päästäksemme juhliin. Sen sijaan pytyimme vain tilaamaan hissin, mikä tuli melko pian. Astuimme sisään metallilaatikkoon, ja minun oli pakko naurahtaa peilistä heijastuvalle kuvallemme. Nikolain puvuntakki oli todellakin liian iso minulle.
"Kolya, mitä jos sä vaikka vähän kutistuisit, nii mä vosin välillä jopa lainata sun vaatteita", hymyilin kumppanini heijastukselle peilissä.
"Ei kun sä hommaat kuule ihan oman takin. Sä et voi olettaa et mulla on jokasta vaatekappaletta kaks", hän hymyili takaisin ja pyyhkäisi pari harmaata karvaa takkinsa etuosasta. Olimme pukeutuneet lähes identtisesti, oikeastaan vain Nikolain valkoinen kauluspaita oli ainoa eroavaisuus. Huvittavaa. Hissin ovat avautuivat ja onneksemme tajusimme paikan olevan vielä melko tyhjä. Näin apulaiskaupunginjohtajan puhuvan jonkun kanssa (?). En millään olisi halunnut häiritä kaksikkoa, joten tartuin Nikolain kädestä ja hipsin lippuja ottavan tyypin luo. Hänelle nopeasti selitin asiamme ja hän näytti äänen toiston sijainnin. Nopeasti neiti Whiten ohi kulkiessani nyökkäsin kohteliaasti hymyillen hänen suuntaansa, jos nainen vaikka saattuisi huomaamaan. Jatkoimme matkaamme käsi kädessä suoraan katsastamaan äänentoistojärjestelmää.

Nimi: Margot

24.12.2017 01:16
Mac Galarza

Olisi pitänyt ottaa lämpimämpi takki. Helvetin kylmä. Eikä edes lunta. Tämäkin joulu olevinaan.
Sisään päästessäni hytisin päästä varpaisiin ja ravistelin kylmää pois. Aula alkoi olla täynnä väkeä, joka hiljalleen valui kohti hissejä. Valutin takin päältä ja pujottelin ripustamaan sen naulakoille. Pyyhkäisin paria olkapäätä matkalla ja moikkasin muutamalle. Suin nutturasta sojottavia hiuksia ja otsahiuksia paremmin ja tarkastin peilikuvan. Hups, tummanpunaisen iltapuvun helma oli jo tummunut ruskehtavaksi. Kuka nyt enää muisti kannatella helmoja.

Selasin katseella hallia, kun silmät tarttuivat Paniin, joka oli juuri saapunut sisään, etäisesti tuttu nainen kainalossaan. Hän näytti siltä kuin hänen olisi olettanutkin näyttävän. Kohotin arvostelevasti kulmia.
”Näytät hienostuneelta”, viittasin asukokonaisuuteen, toinen kulma yhä koholla. ”Hei”, sanoin seuralaiselle ja hymyilin näön vuoksi, vaikka kikatuksessa kieltämättä oli jotain hermoille käyvää. Ehkä Pan piti siitä.

Nimi: Margot

24.12.2017 00:45
Snow White

Hightopp vastasi ystävällisesti hymyyn, vaikka hänen katseensa olikin hetkeksi kiinnittynyt tuijottamaan oikeaa kättäni. Olin jo vilkaisemassa katseen perään, mitä hän katsoi, kun mies katsoi minua silmiin, enkä voinut kuin hymyillä jälleen. Nyökkäsin keskustelulliseen sävyyn ja seurasin, kun mies vei lippunsa Matthew’lle. Tuota hattua ei kai saanut hänen päästään edes sisätiloissa. Ei se kai enää ollut niin ajankohtaistakaan, että mies ottaisi hatun päästään. Mutta tänään en aikoisi muutenkaan huomautella, sillä toivoin vain, että juhlat sujuisivat mahdollisimman sujuvasti. Osasin jo kuvitella muutaman nimeltä mainitsemattoman henkilön, jotka varmasti tahallaan rikkoisivat pukukoodia.

Hatuntekijä ei ehtinyt avata suutaan uudestaan, kun hissi kilahti jälleen, ja käännyin vaistomaisesti toivottamaan tulijan tervetulleeksi, ennen kuin tajusin, että hississä seisoi Jared - tuttu hermostunut ilme kasvoillaan, vaikka siitä olikin jo aikaa, kun olin ilmeen viimeksi nähnyt. Mutta hermostuksesta huolimatta hän näytti hyvältä - ei enää läheskään niin langanlaihalta kuin vuosi sitten, ja puku istui paremmin kuin olin ajatellut. Hiuksensakin hän oli laittanut - olemus oli siisti ja tyylikäs.
Puhkesin säteilevään hymyyn.
”Sinä tulit”, sanoin, ja kiitin onnea, että lähes kukaan ei ollut vielä saapunut, vaikka toisaalta tuskin tuttavallista tervehdystä olisi isossa väkimäärässä huomannut.

Nimi: Janto

24.12.2017 00:16
Thomas Hightopp

Hymyillen apulaiskaupunginjohtaja toivotti minut tervetulleeksi. Hänellä oli yllään tekämäni iltapuku, josta nainen myös kiitteli. Katseeni kiinittyi heti hihojen kirjailuun ja silmiini osui tuskallisen vino pistokuvio. Miten onnistuin mokaamaan noin pahasti? Noh, White joko ei ollut huomannut sitä, tai sitten ei vain välittänyt. Vastasin kuitenkin naisen hymyyn ja kävelin ojentamaan lippuni vartijalle.
"Mukava että pidätte siitä", totesin saadessani paperin takaisin. Olin juuri aikeissa kysyä jotain puvusta, kun hissien ovet avautuivat. Niiden takaa paljastui pakokauhu kasvoillaan seisova mies (Jared), jonka muisitin olleen se Whiten ystävä. Kaveri parka oli koko mittauksen ja sovitusten ajan kovin hiljainen ja jotenkin hermostunut (?). Jos apulaiskaupunginjohtaja nyt menee puhumaan miehelle, minä kyllä äkkiä karkaisin tilan toiseen päähän piiloon.

Nimi: Lehw

23.12.2017 23:53
Peter Scott | "Pan"

En oikein perustanut pukujuhlista, joten olin pukeutunut abauttiarallaa samalla tavalla kuin normaalistikin. Napapaidan sijaan olin kuitenkin laittanut kauluspaidan, ihan vain Nipottajaa edes jossain määrin kunnioittaakseni. Sitä paitsi pidin repaleisista farkuistani ja maihareistani. Ja olihan minulla kravattikin, vaikkakin vähän löysällä, sillä mokoma kiristi inhottavasti. Tosin niistä oli kiva nykiä ja tulla nyityksi, joten siinä mielessä sai ollakin.
Seuralaiseni, joku prinsessa hän kai kuvitteli olevansa, en niin ottanut hänen taustastaan selvää, roikkui käsipuolessani. Kuiskuttelin hänen korvaansa salaisuuksia, mikä sai neitokaisen kikattelemaan somasti, mutta nainen oli sen verran mielenkiinnoton ihminen, että lemppaisin hänet varmasti heti sisään päästyäni. Onneksi porukkaa oli usein niin paljon, ettei hän minua kaipaisi enää illan aikana. Ainakaan toivottavasti.

Jared Frei

Olin kauhuissani. Tumma pukuni sopi kyllä, mutta tunsin oloni se päällä aivan liian viralliselta ja kaipasin villapaitaa. Ja Kissaa. Olisin halunnut halata sitä lähtiessä, mutta valkoiset kissankarvat olisivat pilanneet kokonaisuuden enkä halunnut olla epäsiistin näköinen.
Olisin halunnut vedota jalkasärkyyn tai johonkin, jotta olisin voinut jäädä pois, mutta jalkani oli kuin olikin ihan hyvässä kunnossa, vaikka yhä käytinkin kävelykeppiä liikkumiseen. Keppikin sopi nätisti asuuni, eikä minussa ollut omasta mielestäni pahasti valittamista. Hiuksetkin olin sukinut taaksepäin, mitä kyllä kaduin, sillä en voinut piilotella ylikasvaneen otsatukkani taakse. Myös pelotti, ettei Snow pitäisikään asustani, vaikka hänhän sen oli minulle hankkinut(?). Käskenyt vaatturin luo ja niin edelleen.
Hississä minuun iski suoranainen pakokauhu. Olisi pitänyt jäädä kotiin ja olla tulematta ja sanoa että olen kamalan kipeä tai että Kissa oli kamalan kipeä. Toisaalta silloin en näkisi Snow'ta ja tuottaisin hänelle pettymyksen. Eikä hissistä oikein päässyt pois, vaikka olisi halunnutkin.

//lol jätän nyt kuitenkin molemmat tälleen liikkumisvaiheeseen koska olen laiska

Nimi: Margot

22.12.2017 01:41
Alain Whitely

Alain seisoi Metsämaan aulassa, itselleen ominaisesti jähmeänä olemuksena huoneen nurkassa, kädet toistensa päällä edessä. Hän oli laittanut parhaan mustan pukunsa päälleen, vaikka tunsikin olonsa rusetissa hiukan kummalliseksi tutun kravatin sijaan. Hän vastusti halua nykiä rusettia - kravatti oli kuitenkin useammin vähän löysällä kuin aivan suorassa, hän oli jo luovuttanut sen suoristamisen kanssa -, ja onnistuikin vastustamaan halua, koska ei halunnut pilata ulkonaista vaikutelmaansa. Mikään ei repsottanut, tummat hiukset oli tiukasti muotoiltu jakauksen mukaan vasemmalta oikealle.

Hän tarkkaili sisään kylmästä viimasta saapuvia ihmisiä, kun he riisuivat turkiksensa tai nuhjuisemmat takkinsa narikkaan ja näyttivät lippunsa vartijalle. Se ei olisi ollut hänen tehtävänsä - tämä oli ikään kuin yksi hänen vapaailloistaan, vaikka todellisuudessa hän oli päätynyt töihin lähes joka vuosi. Illan pidetessä ja vieraiden humaltuessa tunteet kävivät usein kuumana, ja saattoi iltaan mahtua ikäviä Kotimaiden aikaisiin suhteisiin liittyviä riitojakin. Mutta olkoot. Ennaltaehkäisy ei ollut mahdollista, joten parempi ennaltaehkäistä turhaa ennakointia.

Jokunen nyökkäsi ohi mennessään, osa hymyili ja muutama vain vilkaisi hermostuneesti. Paras siirtyä kohta pois oven lähettyviltä, sen käydessä sisään livahtava kylmä tuulahdus ei tosiaan ollut mukava.

©2018 Fables RPG - suntuubi.com