Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Muistojuhla

Täällä, yhteisen vihollisen yhdistämänä, opimme jättämään syrjään vanhat verivelat. Annoimme anteeksi monia suruja liittoutuaksemme. Ja nyt, saalistaja ja saalis, prinssi ja kerjäläinen, olemme kaikki yksi yhtenäinen yhteisö, liittoutuneena ikuisessa Kotimaiden muistossamme ja järkähtämättömässä päämäärässämme palata voittamaan takaisin maamme, vapaaksi tyrannin otteesta. 

Kuolevaisten maailmassa joulu lähestyy, mutta satuhahmoilla joulun iloon liittyy haikea alavire: kuusten valot ja lumi tuo mukanaan jokavuotisen Muistojuhlan

Muistojuhlan tarkoitus on muistaa sitä, mikä on menetetty Vihollisen vallan alla. Se on nostalgian juhla - kaikkien mieleen nousee muisto Kotimaista, omasta maasta ja menneisyydestä. Toisaalta se on myös lupauksen päivä. Mielissä väräjää lupaus siitä, että vielä jonakin päivänä Kotimaat vallataan takaisin Vihollisen kynsistä. 

Muistojuhlaa juhlitaan Metsämaa-asuntorakennuksen toisiksi ylimmässä kerroksessa, jossa suurten kattokruunujen, muhkean kokolattiamaton ja vesiputousten keskellä kaikki saavat tanssia ja syödä sydämensä kyllyydestä. 

Aikataulu

18:00 juhlavieraita saapuu
19:00 kaupunginjohtajan puhe
19:15 maljan nosto
19:30 vapaata seurustelua, tanssilattia aukeaa

Siirrythän vielä tästä blogipostaukseen, jossa ilmoitusasian lisäksi pohdittiin sopivia aikatauluja ja juonenkäänteitä. Tästä eteenpäin juonta saa suunnitella chatboxin parissa. 


Kellonaika: 18:55

   Tapahtuu:
 - koskettava hetki panin ja kaupunginjohtajan välillä
 - kaupunginjohtajan puhe alkamassa 

 

 1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Lehw

19.04.2018 22:00
Peter Scott | “Pan”

Kuuntelin toisen sanoja hymy yhä suupieliäni koristaen. Kulmaani tosin kohotin sille faktalle, ettei herra kaupunjohtaja tuntunut viihtyvän bileissä.
“Ai?” sanoin hiukan kiinnostuneena. Luulisi moisen korkean tason herkun tykkäävän kaikenlaisista pippaloista, mutta vissiinkin ei. Sääli. Näkisin häntä mieluusti uudelleen joissakin juhlissa, jossa eräs nimeltä mainitsematon haahka liian tiukalla nutturalla ei voisi tulla hönkimään niskaani.
Sitä paitsi taisi olla toisen jo aika lähteä lauteille pitämään puhe kaikenlaisesta turhasta. Kuka edes kuunteli moisia puheita? En minä ainakaan. Etsisin jonkun, jonka kanssa imutella kunnolla. Tai vetäisin kännit. Tai kenties molemmat? Iltahan oli vasta nuori!
En kuitenkaan ehtinyt kovin pitkälle innostavan ajatuksenjuoksuni kanssa, kun tämänhetkinen muruseni ilmoittikin sen, minkä jo tiesinkin: hänen täytyisi poistua viehättävästä seurastani. Olin mutristaa huuliani pettyneeseen sävyyn, kun kaupunginjohtaja soikin minulle kosketustaan ja olin hetkessä ilmiliekeissä. Kuvainnollisesti siis. En nyt sentään oikeasti. Vaikka sellaisena saisinkin varmasti huomiota…
Olin jo varautunut siihen, että mies vähintäänkin vetäisi minut intohimoiseen jäähyväissuudelmaan, mutta kosketus oli ja meni. Joutuisinko tyytymään pelkkään leuan puristukseen? Ehei. Varmasti toinen oli vain yllyttänyt minua tekemään lopullisen siirron hänen puolestaan, kun kerta tuolla kailla kasvojani hiplaili. Ovelaa ja samalla niin ihanaa.
Hymyilin leveästi, paljastaen hurmaavat hymykuoppani. Innostukseni tilanteen saamasta suunnasta oli selvästi nähtävissä.
En kuitenkaan ehtinyt tehdä liikettä suuntaan enkä toiseen, kun rakas Alain-mussukka tunki seuraamme ja yritti selvästi cockblockailla minut täysin. Mikä mustankipeä hurmuri! Olin kuitenkin jo päättänyt, että varastaisin kaupunginjohtajan huulilta edes yhden suukon tänä iltana. Ja tekisin sen nyt, oli yleisöä tai ei. Oikeastaan yleisö oli jopa parempi. Kankea rakkaani näkisi mistä jäi paitsi, kun torjui minut aina niin julmasti.
Näin ollen kurtistin hiukan kulmiani sheriffin sanoille, hän oli keskeyttänyt juuri jotakin hyvää, josta minä nautin. Senkin kurja. Nopeasti kuitenkin käänsin pääni takaisin Mabonin suuntaan, kurotin ottamaan hänen takinrintamuksestaan kiinni - vaikka eipä siinä kauheasti tarvinnut mitään kurotella, kun olimme niin lähekkäin - ja painoin hellästi huuleni suoraan kaupunginjohtajan suulle(?). Suudelma oli kevyt ja nopeasti ohi, sillä en halunnut antaa Alainille loputtomasti syytä kateuteen. Vaikka todennäköisesti hän vain pitäisi minut putkaan siitä, että olin käynyt kiinni kaupunginjohtajaan. Mutta yksityiskohdilla ei ollut niin väliä~
“Pieni rohkaisusuukko”, vastasin ja hymyilin kaupunginjohtajalle hurmaavasti. “Jään innolla odottamaan puhettasi pupuseni, se on varmasti loistava!”
Alainiin en suonut vilkaustakaan, vaikka osittain olisin halunnut nähdä miehen reaktion tekosiini. Kaikki huomioni oli näin ollen maailman komeimmassa kaupunginjohtajassa, jota olin juuri onnistunut suukottamaan(?).

Nimi: Margot

14.04.2018 01:36
Alain Whitely

Joukkoon sulautuminen, sen Alain osasi, tai ainakin ajatteli osaavansa, huolimatta häneen vilkuilevista katseista. Hän jätti tervetuliaismaljan sikseen, ja jäi ihmisrykelmien reunoille tarkastelemaan tilannetta. Välillä tosin tuttava jos toinenkin tervehti tai halusi jopa jutella, erityisesti naisväki. Kaipa hän oli siistissä smokissaan epätavallisempi näky kuin yleensä - tosin ei sillä, että hän koskaan olisi ollut erityisen epäsiisti, korkeintaan hieman hoitamaton toimistossa nukkumisen jäljiltä rypyttyneissä vaatteissa ja löysätyssä kravatissa. Smokki oli kyllä uusi, edellinen kun oli runsaan sadan vuoden käytön jälkeen alkanut näyttää aikansa eläneeltä. 



Eräs keijukansalaisista oli juuri jatkamassa kertomustaan pilalle menneestä puvustaan, kun tämän katse jähmettyi tuijottamaan Alainin taakse. Katsetta seuraten Alain kääntyi, ja lähes yllättymättä kohtasi Panin, liian lähellä tarjoilupöydän äärellä seisovaa kaupunginjohtajaa. Hänen tyhjä katseensa kohotti kuitenkin toista kulmaansa, tuskin huomattavasti, kun kaupunginjohtaja nosti kätensä sipaisemaan pojan leukaa. Tämän kosketus viipyili vielä Panin iholla, kun Alain oli jo sanonut ”suokaa anteeksi” seuralaiselleen ja suuntasi rauhallisesti läpi juhlaväen, joista liian moni seurasi tilannetta katseellaan. 



”Taitaa olla aikanne nousta pitämään puhe, kaupunginjohtaja”, Alain sanoi tasaisesti saapuessaan paikalle, mutta vihjaten silti järkähtämättä poistumisen suotuisuudesta. Se oli tietenkin myös totta, kello löisi muutamien minuuttien kuluttua seitsemän, ja kaupunginjohtajan olisi paras siirtyä jo valmiiksi paikalleen. Hän asettui sopivan välimatkan päähän, mutta kaksikosta silti Panin puolelle, sillä osasi odottaa pojan vain innostuvan miehen rohkaisusta. Alainin silmät nappasivat aulan puolelta saliin saapuvan Snow’n - kaikki vieraista olivat siirtyneet juhlasalin puolelle. Jos kaupunginjohtaja nyt katoaisi Panin läheisyydestä ja välttäisi Snow’n kärkkäät silmät, hän välttyisi myöhemmältä läksytykseltä mitä tulee johtohenkilön edustusetikettiin.

Nimi: Angelus

13.04.2018 19:14
Panin kysyessä vahvistusta Mabonin aiemmin esittämään kysymykseen, oli mies nyökännyt myöntävästi. Kyllä, täällä, juhlissa, juhlatilassa. Pian sen jälkeen kaupunginjohtaja luuli tuntevansa keskustelukumppanin sipaisun paljaalla ihollaan, vaikkakin Pan oli sipaissut miehen päällä ollutta takkia. Yllättynyt hymy kiiri Mabonin kasvoille ja hän tunsi itsensä hieman liian imarrelluksi, kun Pan oli sanonut kaupunginjohtajan seuraa upeaksi.
”Viihtymiseni täällä on kaksipiippuinen juttu”, hän päästi väkinäisen naurahduksen sanojensa päätteeksi. ”Olen tietenkin kiitollinen uusista tuttavuuksista ja syventyvistä suhteista. Mutta ajan viettäminen vuosittaista juhlaa juhlien saa minut toivomaan, että koko juhlatilaisuus olisi jo ohitse.”

Mabon Pantheraleon käsi siirtyi mustan puvun rintataskulle, josta pilkotti esiin kermanvalkoinen silkkiliina. Siirrettyään kyseistä liinaa hieman, sai hän otteensa tarttumaan samaisessa taskussa olleeseen taskukelloon. Otettuaan kellon muiden ihmisten katseiden eteen, saattoi olettaa kellon olevan peräti 1700-luvulta. Kello ei ollut vielä kertaakaan Mabonin omistusaikana jätättänyt, mutta siihen oli sitäkin enemmän naarmuja muodostunut ja kellotaulun kolmosen kohdalla on havaittavissa kiveniskemä, joka on ollut siinä vasta parin kuukauden ajan.

Vilkaistessaan kelloaan Mabon sai tietää, että roomalaisia numeroita osoittaneet viisarit lähestyivät uhkaavasti iltaseitsemää. Toisin sanoen hänen kiirastulensa olisi pian ajankohtainen. Kaupunginjohtaja laittoi taskukellonsa takaisin rintataskuunsa silkkiliinan taakse. Samainen käsi, joka oli laittanut kellon takaisin, siirtyi nyt miehen arpiselle kaulalle.
”Keskusteluaikamme näyttää kohta keskeytyvän – duty calls.” Samalla Mabonin katse kohosi vihreisiin silmiin ja hän vaistomaisesti vieritti kaulaansa koskevan kätensä Panin kaulan sivulle. Hetken päästä hän kuljetti kättään miehen kaulaa pitkin ylemmäs, tuoden sen sitten leukaa myöten aina leuanpäähän, josta hän piti lyhyen ajan hellästi kiinni, kunnes lopulta päästi irti ja laittoi käden housujensa etutaskuun piiloon.

Nimi: Margot

03.04.2018 20:38
Mac Galarza

Anatolyn kiusoittelevat sanat saivat hymyä leviämään kasvoille. Avasin kädet puuskasta lähtiessäni pujottelemaan taas miehen perässä, mitä hän sitten olikaan tekemässä - oli hyvä, ettei hän liikaa häiriintynyt seuranhakuisuudestani, jota varmaan häiriköinniksikin olisi voinut kutsua. 

”Hei, auts”, sanoin, kun hän melkein mutisten luetteli, mitä teki mieluummin kuin kävi ravintolassani. (Teknisesti sehän ei ollut minun, mutta vuosien työskentely siellä ehdottomasti oikeutti käyttämään omistusmuotoa.) Hymy säilyi yhä huulilla, joten vaikka kohotin kättäni torjuvasti ja nytkäytin kulmia, sanojen sarkasmi ei jäänyt epäselväksi. ”Ei tarvitse listata kaikkia asioita, jotka ovat niin hauskoja ilman minua, tajuan ilmankin.”
Sanojen jälkeen ei kestänyt kauaa, kun hymy levisi paljastamaan hampaat, tosin hän oli ilmeisen keskittynyt, ettei törkännyt johtoja vääriin paikkoihin. Tätä oli oikeasti ollut melkein ikävä - aivan liian suuri osa satukaupunkilaisista oli liian tärkeileviä tai typeriä ymmärtääkseen kuivaa huumoria. 
”Ei sillä, etten olisi iloinen, jos olette vähentäneet pikaruokaa”, lisäsin käsi lantiolla, päätäni puistellen. MacDonaldsissa he eivät ainakaan olleet käyneet - olisin tiennyt. Vaikken enää ollutkaan siellä töissä.

Nimi: Janto

02.04.2018 00:28
Anatoly Lobov

Maccin kommentti Kolyan takista nosti taas ilkikurisen virneen kasvoilleni. Hän siis oli huomannut... en ollut ajatellut näin käyvän, mutta ei siinä mitään.
"Niin no, täytyyhän sitä näyttää hyvälle, milaya", vastasin olkiani kohauttaen. Vai ei ollut sammakot Maccin mieleen... seuraavaksi hän alkoi kysellä Nikolain perään.
"Olisi se pitänyt arvata... yrität hyödyntää mua, että löytäisit Kolyan. Sinähän suorastaan loukkaat ylpeyttäni", naurahdin sarkastisesti. Käänsin muka loukkaantuneena selkäni naiselle, mutta viitoin häntä kuitenkin seuraamaan minua lähtiessäni asettelemaan mikkiä oikeaan paikkaan.
"Se on äänentoistokopissa, pitäis tulla ihan just. Ja katos kun meillä on parempaakin tekemistä, kun ravintoloissa roikkuminen", selitin johtoja kytkiessäni ja mutisin siihen perään, "Kuten esimerkiksi työt, keikat, kissat ja paljon hauskaa yhteistä tekemistä."

//milaya=sweetie

Nimi: Lehw

02.04.2018 00:04
Peter Scott | "Pan"

Yhtäkkiä rinnallemme oli ilmestynyt miellyttävän pitkä herrasmies, joka kuitenkin vain nyysi kaupunginjohtajan bissen ja häipyi omille teilleen. Olisi vain jäänyt seuraan, ei ollut tuokaan ollut mitenkään huonon näköinen.
Mabonin yltyessä herroitteluun, nostin huvittuneena toista kulmaani. Harvemmin minua herraksi sanottiin, yleensä nimitykset olivat arvoluokassa suunnilleen sieltä toisesta päästä.
Toisen astuessa lähemmäs, yllätyin kuitenkin positiivisesti ja läheisyys nosti lähestulkoon muikean hymyn kasvoilleni. Vai että sellainen herrasmies tämä kaupunginjohtaja kuitenkin oli? Ihanaa mikä herkku, ei perääntynyt tosipaikan tullen. Enkä minäkään siirtynyt piiruakaan kauemmas, sillä ihollehan tässä oli tarkoitus päästä joka tapauksessa. Kenties saisin varastettua suukonkin ennen tylsien puheiden pitämistä?
"Täälläkö?" kysyin vilkaisematta kuitenkaan ympärilleni, vaan kohotin käteni sipaisemaan kokeilevasti kaupunginjohtajan mustan puvun takinlievettä rintamuksen korkeudelta. Katseeni seurasi käteni polkuja ennen kuin siirsin huomioni jälleen miehen kasvoihin. "Täällä on varsin miellyttävää, etenkin kun oon sun upeessa seurassas muruseni. Entä itse?"
Hymyilin suloisesti ja yritin näyttää kerrassaan viattomalta ja haluttavalta. Ehkä toinen pitikin tuhmasta? Taipuisin kyllä mihin vain herra kaupunginjohtaja vain haluaisi.

Nimi: Margot

01.04.2018 23:41
Mac Galarza

Miksi kaikki halusivat tänään kysellä, missä seuralaiseni oli? Pyöräytin silmiäni kohti kattoa. Toki tiesin, että Anatolyn kysymys oli tarkoitettu lähinnä naljailuksi ryvettyneestä helmanreunasta, ja olihan se kieltämättä tietynlainen lookki. Verrattuna osaan juhlan muusta hameväestä, huolitellun vaikutelman uskottavuus, tai koko vaikutelma, oli karissut tien ylittäessä. Mutta olin sentään pukeutunut, toisin kuin eräät kravattikaulaiset paskiaiset.


”En minä ketään sammakkoa varten kallista mekkoa tahraisi”, vastasin ’oh please’-tyyppisellä tuhahduksella. ”Vaan itseäni varten”, virnistin sitten ja ristin käteni. ”Sitä paitsi sinulla ei ole paljoa sanottavaa - ei tarvitse arvailla, keneltä olet tuon pikkutakin lainannut”, lisäsin kohottaen kulmiani takille, jonka hartiasaumat roikkuivat huomattavasti Anatolyn harteiden ulkopuolella. Ei sillä, että se pahalta olisi näyttänyt, mies oli siistinyt itsensä suhteellisen hyvin tilaisuutta varten.

”Missä toinen puolikkaasi muuten on? Ei ole teitä kumpaakaan tullut nähtyä”, kysyin sukaisten nutturasta karkaavan suortuvan pois kasvoilta. ”Ei enää aika riitä Mäkkiä moikkaamaan?”

Nimi: Janto

01.04.2018 17:58
Anatoly Lobov

Johdot ovat tuskallisia. Minun oli ikävä niitä hyviä aikoja, jolloin musiikkiin tarvittiin vain soitin ja soittaja. Kaiken tämän roskan keskellä ajatukseni harhailivat takaisin Karavaanin leiriin nuotion ääreen. Kaikki olivat yhdessä, hetki oli rauhallinen ja minä soitin luuttua. Nikolai istui vierelläni hymyillen ja me molemmat hyräilimme hiljaa laulun sanoja. Jokainen teki omia töitään, mutta tiesin kaikkien kuuntelevan. Tunsin oloni taas kotoisaksi, rauhalliseksi. Kaikki oli taas hyv
"Hyvää muistopäivää tänne", tuttu ääni keskeytti ajatukseni ja palasin rysähtäen takaisin johtojen sekaiseen nykyaikaan. Käännyin ympäri kohdatakseni Maccin katseen. Naisella oli yllään tummanpunainen iltapuku, jonka helma tosin oli märkä ja likainen. Oli mukava nähdä häntä pitkästä aikaa. Emme Nikolain kanssa olleet ehtineet käydä ulkona syömässä pieneen ikuisuuteen, eikä Maccia oikein muuten tullut nähtyä, mikä oli mielestäni sääli. Hymyilin hänelle pikaisesti, ennen kuin kumarruin maahan nostamaan syliini kasan johtoja. Vilkaisin äkkiä, jos näkisin Nikolaita, mutta hän oli äänentoisto kopissa.
"Samoin. Pitkästä aikaa, Mac, mites sulla on mennyt?" kysyin, ennen kuin virnistin hieman hänen mekon helmalle.
"Suostako sinä tänne rämmit? Osuiko erityisen komea sammakkoprinnsi silmään?"

Nimi: Margot

31.03.2018 23:26
Mac Galarza

Sali oli alkanut täyttyä tasaisessa tahdissa ihmisistä ja sen mukana puheensorinasta sekä parfyymien sekasotkusta, mutta katseeseeni ei tarttunut ketään erityisen kiinnostavaa - vaikka silloin tällöin - toisin sanoen aivan liian usein, sitä kun tulee tavattua töissä puolet kaupungin väestä, ja joka ikinen haluaa jutella - tulikin moikattua ja vaihdettua muutama sananen. ’Hei Johannes’, ’Hyvältä näyttää, Ali’, ’Ihana mekko, Dottie’. Arvostin sitä, että monet jaksoivat kehua alelaarin mekkoa, vaikka itseä se alkoi jo ottaa päähän - potkin helmaa turhautuneena, kun sen paksu kangas yritti jäädä askelten alle. 


Väkimäärä edestä jakaantui, ja katseeni suuntautui salin muhkeasti pylvästemppelimäisillä kaarilla, äänettömillä suihkulähteillä ja kasvustolla koristettuun korokkeeseen. Sen edessä oli puhujanpönttö, mutta taempana, kaarien alla oli orkesteri työn touhussa - tai pikemminkin bändi, päätellen johdoista, jotka kulkivat pitkin lattiaa. Hmm, ilmeisesti kaupunki oli saattanut itsensä ajan tasalle sitten viime vuoden. Vai olinkohan edes ollut täällä viime vuonna? Joku vuosi oli jäänyt välistä, mutta viime vuosi, edellinen, sitä edellinen - väliäkö sillä. Hulinan joukossa spottasin tutun oloisen vaaleanruskean letin, jota seurasi tuttu naama, ja kohta huomasin jo lainehtivani kohti koroketta.

Nostin mekon helmaa - yhä hiukan kosteaa loskassa ryvettymisestä - reisille asti, ja tein mielestäni korkokengillä merkittävän urheilusuorituksen ponnistaessani itseni korokkeelle. Alushousut siinä saattoivat vilahtaa, mutta menkööt. Suin mekkoa kuitenkin suoremmaksi; kaikki ei ollut menetetty. 
Orkesteri sai olla vielä yllättävän rauhassa, melkein kuin omissa oloissaan, kun vieraat olivat keskittyneet seurustelemaan ja hakemaan juotavaa ja tunnistamaan toisiaan ja tuttujaan. Valitsin askeleeni tarkkaan johtohelvetin lävitse ja tein tieni Anatolyn luokse varoen kaatamasta hameellani nuottitelineitä ja mikkejä. 

”Hyvää muistopäivää tänne”, sanoin kirpeästi tervehdykseksi.

Nimi: Angelus

28.03.2018 23:53
Ruskeahiuksinen mies oli juuri viemässä pullon suuta omalle suulleen. Hän ei kerennyt tehdä liikettä loppuun asti tuntiessaan pullossa vetovoimaa toiseen suuntaan. Eikai vain… Kaupunginjohtaja saattoi vain huokaista ennalta-arvattuun tilanteeseen. Katseen kohotessa pois pullosta, Mabon Pantheraleo sai varmistuksen. Pulloon oli tarttunut hänestä jo vuosikymmenien ajan huolta pitänyt Kibwe, jolla oli pituutta reilut kaksi metriä.
”Kiitos vain”, Mabon ei tarkoittanut aivan hyvällä eikä kyllä pahallakaan kiitostaan, jonka hän osoitti Kibwelle. Irrottaessaan otteensa pullosta, jäi se enää Kibwen käsiin.
”Ole hyvä vain”, Kibwe vastasi ystävänsä kiitoksen pirteällä sävyllä ennenkuin kääntyi palatakseen takaisin omaan keskusteluseuraansa Ceasefire-olutpullon kanssa.


Kaupunginjohtaja kääntyi takaisin Paniksi esittäytyneen miehen puoleen. Vaikka tämä kutsuikin puheissaan Mabonia haniksi, ei se tuottanut miehelle epämukavuutta. Ruskeahiuksinen ei ole vuosikymmeniin kutsunut ketään hellittelynimellä, ei sitten pentuaikaisen rakkaudenkohteensa Vitanin jälkeen, jota hän tapasi kutsua ’Taniksi tai demonikseen.
”Hienoa päästä tutustumaan teihin, herra Pan”, Mabon puhutteli korrektisti edessään seissyttä miestä, joka näytti tulleen askelta lähemmäs. Puheessaan hän oli sinuttelun vaihtanut teitittelyyn. Kaupunginjohtaja astui myös askeleen, jos toisenkin eteenpäin testatakseen väistyisikö Pan kauemmas hänestä yllättävän lähestymisen johdosta. ”Oletteko viihtyneet täällä?” itsestäänselvä kysymys oli osoitettu vihreäsilmäiselle miehelle.

Nimi: Lehw

23.03.2018 21:43
Peter Scott | "Pan"

Herra kaupunginjohtaja ei näyttänyt olevan ihan kartalla, mutta sen täytyi johtua hurmaavasta persoonastani yhdistettynä tyrmäävään ulkonäkööni, joten annoin sen hänelle anteeksi. Toisen esittämään kysymykseen hymyilin hurmaavasti näytellen häikäilemättömästi hyväkseni hymykuoppiani. Oli outoa, ettei maineeni ollut kiirinyt edelläni. Olinhan kuitenkin ehdottomasti suosituin bilehile ja pikkurikollinen näillä kulmilla. Omasta mielestäni ainakin.
"Hani, sulle mä voin olla ihan mitä vaan sä haluut mun olevan", vastasin ja pitelin lasia sormissani samalla kun mittailin toisen miehen ulkoista olemusta katseellani. Panettava. Hyvin panettava.
"Mut jos haluut jonkun nimen, niin Pan kelpaa kanssa", jatkoin ottaen puolittaisen askeleen lähemmäs kanssakeskustelijaani. Vähän pidempihän toinen olisi toki voinut olla, sillä yleisesti ottaen pidin itseäni pidemmistä miehistä, mutta turha tässä kai olisi alkaa nirsoilemaan.

Nimi: Angelus

23.03.2018 15:14
Mabon Pantheraleo siirsi painoa toiselle jalalleen samalla hänen oikea kätensä etsi sijaa pöydästä, joka pursusi erilaisia juotavia. Oli prosenttipitoisia ja ilman prosenttipitoisuutta. Löytyi erilaisia laatuja, joista hän oletti useimpien olleen pienpanimojen tuotteita. Miehen silmät kiiluivat kuin säihke, kun hänen katseensa kävi tarjontaa lävitse. Yht’äkkiä hänen katseensa pysähtyi yhteen tiettyyn lasipulloon, jota koristi papyruksestä tehty etiketti. Kyseinen pullo toi muistoja miehen menneisyydestä esiin. Vanha kunnon Ceasefire-olut. Mabon oli juuri pyöräyttämäisillään pulloa ympäri saadakseen tietää, kuka oli hänen luomansa merkin herättänyt takaisin eloon. Kuitenkaan hän ei sitä kerennyt tekemään, kun hän sai nuoren miehen riesakseen. Ehkäpä Mabon ei sittenkään ajatellut miestä aivan riesana vaan potentiaalisena keskustelukumppanina, jolta voisi oppia rempseän elämäntyylin.

Sinisien silmiensä kohotessa saapuneeseen mieheen, oli kuin miehen sydän olisi jättänyt yhden lyönnin välistä. Syy ei ollut nuorukaisen tyrmäävä ulkönäkö, vaan tämän vihreinä kiiluneet silmät. Vaikkakin Mabon saattoi useimmiten vaikuttaa siltä, ettei hän hyvänpäivän tuttujen seurassa tunteitaan näyttänyt, oli äsken tapahtunut tapahtuma poikkeus sääntöön. Miehen vihreissä silmissä oli jotain menneisyyteen viittaavaa. Mabon ymmärsi päivän nostaneen pinnalle enemmänkin menneisyyttä kuin hän olisi osannut odottaa herätessään aamulla. Tarkemmin miettiessään, että miksi silmät olivat hänessä saaneet sellaisen reagoinnin aikaan, hän muisti Simba-isänsä kertoneen Scar-sedästä. Hänestä, joka oli aiheuttanut Mufasan kuoleman Simban ollessa vain pentu.

”Ah, herra…?” Mabon etsiskeli mielensä syövereistä seuraansa ilmestyneen miehen nimeä. Hän oli luultavasti kuullut joskus Snow Whiten tai jonkun muun maininneen nimen, mutta tositilanteessa kaupunginjohtajana toiminut ei näyttänyt muistavan sitä. ”Pahoittelut, etten muista nimeäsi.” Mabon tarttui aiemmin katsomaansa Ceasefire-olutpulloon ja napsautti kruunukorkin irti pöydän reunan avulla. Hän halusi palavasti tietää, että oliko oluen maku pysynyt samana vai oliko reseptiä muutettu.

Nimi: Lehw

28.02.2018 22:11
Peter Scott | "Pan"

Liihottelimme seuralaiseni kanssa hissiin, jolla pääsimme itse juhlasaliin. Suipistin ohimennen suutani nirppanokka-Snowlle suudelman merkiksi ja vinkkasin naiselle jopa silmää, sillä tällaisessa ihmispaljoudessa nainen ei voisi kimpaantua minulle rennosta asuvalinnasta tai ylipäänsä siitä, että olin paikalla. Herttainen tiukkapipo, joka kaipaisi ehdottomasti kuumaa rajua seksiä jonkun kanssa. Tekisi hänelle hyvää.
Yhtäkkiä kainalossani oleva neitokainen vaati kainosti pääsyä puuteroimaan nenäänsä, mihin tietenkin vastasin iloisesti, että senkun menee. Itse voisin sillä välin lähestyä juomapöytää ja lirkutella hetken jonkun muun kanssa ennen kuin neitonen palaisi takaisin. Naistenhuoneen vessajono olisi kuitenkin vähintään puolen kilometrin mittainen, joten minulla ei ollut mitään kiirettä.
Näin ollen lähestyin juomapöytiä. Sivusilmällä tapasin jonkun etäisesti tutun näköisen (Hook?), mutten juurikaan saanut kiinni, kuka se oikein oli ollut. Mielenkiintoni kun suuntautui nopeasti johonkuhun huomattavasti arvovaltaisempaan ja herkumman näköiseen: kaupunginjohtajaan.
"Hei muru~", päästin suustani samalla kun pöllin ohimenevältä tarjoilijalta shampanjalasin ja käännyin paremmin Mabonin eteen(?). Olin kuin olisin ollut paremmissakin väleissä ylemmän tahon kanssa, vaikka tosiasiassa mies oli aina vaikuttanut jotenkin etäiseltä(?). Mikä näitä auktoriteetteja oikein vaivasi? Snow'sta, Alainista ja kaupunginjohtajasta ei kukaan lämmennyt minulle. Ei se tosin silti estänyt yrittämistä tai heittämästä flirttiä.
"Mitä kaupunginjohtajan elämään kuuluu näin muistojuhlan iltana? Seuraa vailla?" jatkoin hitusen kohteliaammin, mutta jälkimmäisen kysymyksen aikana räpäytin ripsiäni vähän liian viattomasti samalla kun muikistin suutani. Ei ollut mitenkään salainen juttu, että jaoin ruumiillisia avujani maksua vastaan. Vaikka toisaalta, noin komealle miehelle voisin tarjota myös ilmaisen näytekerran.

Nimi: Lehw

23.02.2018 10:06
Jared Frei

Snow oli sitä mieltä, että näytin komealta. Se sai minut nostamaan katseeni naisen kasvojen suuntaan ja vaikken ollut herkästi punastuvaa sorttia, tunsin korvieni alkavan kuumottaa. Samalla sydän lepatti rinnassa kevyenä kuin pikkulintu. Typerää innostua tällaisesta, mutta kyllä se silti oli mukava kuulla.
"Hmh, kiitos", vastasin hiljaa ja suupieleni käväisivät miltei hymyssä, vaikkeivät ehkä ihan kunnolliseen sellaiseen vielä taipuneetkaan. Tarpeeksi lähellä kuitenkin, että tarkkasilmäinen ja mielikuvituksellinen ihminen osaisi tulkita sen hymyksi.

Kosketusta en kuitenkaan osannut odottaa, joten reagoin kädestä ottamiseen hitaasti. Lähinnä jäin tuijottamaan omia kalpeita sormiani Snown sirossa kädessä ja kosketus oli jo ohi ennen kuin ehdin kunnolla vastata siihen. Mutta ainakaan en vetäytynyt vaistomaisesti pois. Oikeastaan olisin halunnut pitää häntä kädestä pitempäänkin, sillä nainen oli mukavan lämmin. Vähän niin kuin Kissakin oli.
"Sopii", huomasin sanovani ja hetken pohdin, olinko edes kuunnellut kunnolla, mitä Snow sanoi. Jotakin odottamisesta, mikä sopi minulle hyvin. Voisin etsiä jonkun nurkan ja olla rauhassa itsekseni.

//Jared on vapaata riistaa~//

Nimi: Irvikettu

19.02.2018 01:25
Daryl Wolf

Daryl istui valtavan salin nurkassa pianon ääressä, antaen sormiensa liikkua sulavasti koskettimien yllä ja soitti mieluusti Felesin toivomusten mukaan Yiruman musiikkia. Nuotit oli kultaisin kirjailun koristetulla nuottinojalla ja mies vilkaisi niitä harvoin. Hän keinutti vartaloaan musiikin mukana, sekä jalkansa liikkeiden kanssa.
Christopher Feles oli vain tarjonnut miehelle pianistin hommia isossa juhlassa, mutta Daryl ei ollut vaivautunut kyselemään sen enempää. Raha oli aina tervetullut, varsinkinkun hän ei ole vielä menossa takaisin kotiinsa New Jerseyhyn.
"Kaunista, kiitos", eräs vanha rouva kommentoi miehen soittamista. Daryl väläytti tälle hieman vaisaantuneen hymyn mutta jatkoi soittamistaan. Muutama paikalla oleva saattoi katsoa hieman oudoksuen kun kookas ja tatuoitu mies tunsi näin voimakasta intohimoa soittamiseen.
Vaivaantunut olo johtui Darylilla myös siitä että hän oli luvannut pukeutua siististi... Ja päätyi mustiin puvun housuihin, tummanvihreään kauluspaitaan sekä hienoon puvun liiviin. Soittamisensa vuoksi Daryl oli käärinyt hihat kyynärpäiden alle, sekä törkeyttään jättänyt pari ylintä nappia napittamatta.

©2018 Fables RPG - suntuubi.com