Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Muistojuhla

Täällä, yhteisen vihollisen yhdistämänä, opimme jättämään syrjään vanhat verivelat. Annoimme anteeksi monia suruja liittoutuaksemme. Ja nyt, saalistaja ja saalis, prinssi ja kerjäläinen, olemme kaikki yksi yhtenäinen yhteisö, liittoutuneena ikuisessa Kotimaiden muistossamme ja järkähtämättömässä päämäärässämme palata voittamaan takaisin maamme, vapaaksi tyrannin otteesta. 

Kuolevaisten maailmassa joulu lähestyy, mutta satuhahmoilla joulun iloon liittyy haikea alavire: kuusten valot ja lumi tuo mukanaan jokavuotisen Muistojuhlan

Muistojuhlan tarkoitus on muistaa sitä, mikä on menetetty Vihollisen vallan alla. Se on nostalgian juhla - kaikkien mieleen nousee muisto Kotimaista, omasta maasta ja menneisyydestä. Toisaalta se on myös lupauksen päivä. Mielissä väräjää lupaus siitä, että vielä jonakin päivänä Kotimaat vallataan takaisin Vihollisen kynsistä. 

Muistojuhlaa juhlitaan Metsämaa-asuntorakennuksen toisiksi ylimmässä kerroksessa, jossa suurten kattokruunujen, muhkean kokolattiamaton ja vesiputousten keskellä kaikki saavat tanssia ja syödä sydämensä kyllyydestä. 

Aikataulu

18:00 juhlavieraita saapuu
19:00 kaupunginjohtajan puhe
19:15 maljan nosto
19:30 vapaata seurustelua, tanssilattia aukeaa

Siirrythän vielä tästä blogipostaukseen, jossa ilmoitusasian lisäksi pohdittiin sopivia aikatauluja ja juonenkäänteitä. Tästä eteenpäin juonta saa suunnitella chatboxin parissa. 


Kellonaika: 18:55

   Tapahtuu:
 - koskettava hetki panin ja kaupunginjohtajan välillä
 - kaupunginjohtajan puhe alkamassa 

 

 1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Margot

01.06.2018 19:18
Alain Whitely

Panilla oli ilmeisesti kova hinku päästä illaksi takaisin sellin asukkaaksi, kun kerran tarrasi lähes välittömästi takaisin tavoittelemaan tavaroita hänen taskustaan. Alain tarttui uudestaan kiinni pojan käsistä ja taivutti ne tämän selän taakse (?). Tämän hän tosin teki suhteellisen hellävaraisesti, ainakin mikäli osasi arvioida. Vikkelä Pan oli, mutta ei omaksi vahingokseen tarpeeksi vahva pääsemään taskulle noin vain hänen nenänsä edessä. Alainilla ei ollut epäilystäkään, etteikö tämä yrittäisi pihistää kyseenalaista omaisuuttaan takaisin heti, kun hänen silmänsä välttäisi, ja Alain ei myöskään voinut olla täysin varma, ettei tämä pystyisi nappaamaan niitä hänen sisätaskustaan. Toisin sanoen hänen täytyisi pysyä varuillaan pitkin iltaa, mutta se hänen olisi kestettävä. Jotain seurauksia poika saisi kestää, mutta totta puhuen Alain yritti välttää selliin viemistä viimeiseen saakka. Toki - ainakin useimmat - pysyisivät sisällä ilman valvontaakin, mutta periaatteesta Alainin täytyisi silloin siirtyä seuraksi vahtimaan. Mieluummin hän viettäisi iltansa juhlasalin reunamilla.
”Ehdotan, että palaat juhlinnan pariin. Voit hakea veitsen myöhemmin toimistostani”, Alain sanoi hätkähtämättä Panin sanoista tai kipakasta sävystä. Hän lähti kuljettamaan heitä takaisin kohti salia, jossa puhe olisi varmasti jo hyvässä vauhdissa, jos ei jo loppumaisillaan.

Nimi: Lehw

22.05.2018 00:22
Peter Scott | "Pan"

Vai ei ollut? Vittu miksi hän sitten pölli puukkoni? Enkä minä tietenkään sitä puukottamiseen käyttänyt, mutta ei se Alainille kuulunut sitten tipan vertaa.
Yritin rimpuilla irti seriffin otteesta, mutten ollut riittävän vahva. Voi kunpa olisin ollut vähän raskasrakenteisempi, mutta ei. Niinpä tuijotin vain miestä ärtymys katseessa kipunoiden. Miksi hän suhtautui tähän näin? Minä olin ollut mielestäni reilu ja tanssinut nätisti rakkaani pillin mukaan. Mikä mulkku.
"Haista paska", sanahdin kipakkaan sävyyn sekä sille, että saisin kaiken takaisin vasta illan lopuksi, että sille, että hän kehtasi epäillä, etteivät tavarat olleet minun. Tai no, kaksi kolmesta ei ollut, mutta ei minulla ollut väliä muulla kuin linkkarilla. Eikä seriffi sitä tiennyt.
"Puhe oli vaan tupakasta!" No ei ollut, mutta kuitenkin.
"Jos sä et anna niitä nyt takas ni mä nyysin ne sulta muilla keinoin", uhkasin lopulta samalla kun yritin tarrata uudelleen Alainin puvun rintamuksesta kiinni. Minä en palaisi vielä juhlimaan. En ilman linkkariani.

Nimi: Margot

07.05.2018 22:49
Alain Whitely

Alain oli jo noussut takaisin seisaalleen ja ehtinyt ottaa askeleen taaksepäin Panin iholta, kun tämä pyörähti niin kuuliaisesta asennoitumisestaan seinää vasten ja yritti kovasti protestoiden tavoitella kohti sisätaskua, johon esineet olivat kadonneet.
”En ollut erityisen huolissani puukottamisesta”, Alain vastasi tasaisesti ja nappasi seuraavaksi kiinni Panin käsistä. ”Ja toivon että se ei ollut ensimmäinen asia, johon ajattelit veistä käyttää.” Eipä hän erityisesti mitään tiettyä vaaraa ollut pitänyt mielessään veitsen nähdessään, mutta tarkastuksen tarkoituksena oli ensisijaisesti ollut takavarikoida esineet, joista voisi koitua harmia juhlan aikana, ja veitsen hän laski sille listalle. Toki aivan liian suuri osa muistakin juhlavieraista kantoi mukanaan mahdollisesti vaarallisiksi luokiteltavia esineitä, mutta jokaista ei olisi mahdollista tarkistaa, eikä kaikkien näiden vuosien aikana ollut sattunut mitään niin suurta, mikä olisi siihen pakottanut. Tässä tapauksessa hän piti veitsen lähinnä kannustimena Panille käyttäytyä sovitun mukaisesti.

”Saat veitsesi ja savukkeesi takaisin, kun ilta on ohi”, hän sanoi päästäen Panin käsistä irti, tosin valmiina nappaamaan uudestaan, jos poika päättäisi koetella kohtaloaan. Hän nykäisi takinliepeistä ja pyyhkäisi muutaman kerran oikoakseen takin. ”Mikäli niiden voi sanoa olevan sinun”, hän lisäsi viitaten jo näennäisen kohteliaasti siirtymään takaisin salin puolelle.

Nimi: Lehw

07.05.2018 21:47
Peter Scott | "Pan"

En oikeastaan, jos ihan rehellisiä oltiin, ollut olettanut, että muruseni suostuisi ideaan. Alain kuitenkin näytti lähtevän leikkiin mukaan edes jollakin tavalla, joten varsin nätisti ja kivasti käännyin selin toiseen ja laitoin kädet vasten seinää. Kuinka jännittävää!
Paitsi ettei oikeastaan. Tästä olisi saanut niin paljon enemmän irti, jos seriffi-kulta olisi tajunnut heittäytyä! Ei kuitenkaan tajunnut, vaan piti kaiken harmittavan tylsänä ja asiallisena. Ei se kuitenkaan estänyt minua nauttimasta tilanteesta ja toisen kosketuksesta. Mies koski minuun muutenkin ihan liian vähän, kun otti huomioon, miten paljon pidin siitä, että minuun koskettiin. Ja tietenkin mieluiten ei-kapakkatappelumuodossa, vaikka oli sekin ihan viihdyttävää. Etenkin näyttävät krokotiilinkyyneleeni ja satunnaisen hameväen lohduttelu ja hyvänä pitäminen sitten jälkikäteen.
Hymyilin maireana koko yläruumiin läpikäymisen ajan aina satunnaisesti pitäen katseeni seinässä, mutta useammin kyllä Alainissa. Voi miksei toinen saattanut ymmärtää, mikä ihana pakkaus hänellä oli hyppysissään? Niin kylmä mies! Minä olisin voinut häntä lämmittää milloin tahansa, mutta tarjouksiani ei otettu vastaan. Traagista.
Toisen päästessä takataskuilleni automaattisesti ojensin avujani ulospäin kuin pahempikin katulutka. En sentään voihkinut, sillä siitä olisin varmaan päätynyt suorinta tietä kamarille. Olkani yli kurkkiessani ja hiukan alahuulta purressani - lähinnä hillitäkseni virnistelyitäni - Alain näkyi nyysivän sekä sytkärini että tupakkani. Jaahas. Reilua oli peli, vaikka minä niin kiltisti tarjosin sätkiä miehelle hädässä. Ei sillä, molemmat kapistukset eivät olleet alunperinkään omiani, joten saisivat mennä. Pöllisin ne takaisin, kun seriffin valpas silmä välttäisi. Ei ongelmaa. Kulmiani kuitenkin kohottelin epäuskoista näytellen.
Matka jatkui alemmas ja olin salaa tyytyväinen, etten ollut ottanut huumeita matkaani. Satunnaisesti hallussani oli nimittäin niitäkin. Lähinnä kannabista, mutta kaikenlaista oli tullut kokeiltua. Viina oli kuitenkin sallituin päihdeaine, joten pysyttelisin varmaan siinä tämän illan.
Ajatukseni kuitenkin katkesivat, kun tajusin, missä seriffin kädet oikein menivät. Hetkinen hei! Yritin siirtää maihariani pois toisen virkaintoisten näppien ulottuvilta, mutta vahinko oli jo tapahtunut ja linkkuveitseni sujahti paraikaa miehen takin sisuksiin.
"Luuletko, että mä oikeesti voisin puukottaa jonkun tolla? Se on niin tylsä, että voiveitsikin ois parempi ase. Et anna se takasin, se on mun", sanahdin kerrankin vähän vakavammalla naamalla, takaisin Alainiin päin kääntyen. Samalla jo yritin ottaa toisen takista kiinni käydäkseni seriffin taskut läpi omani takaisin ottaakseni.
Todellisuudessa linkkuveitsi oli vallan näppärä väline kaikenlaisiin murtautumisiin ja pieniin tuhotöihin. Luottovälineeni, joten en halunnut luovuttaa sitä virkavallan käsiin. Tupakkaa ja sytkärin nyt saisi mistä vaan, mutta yhtä hyvää linkkuveistä sai hakea. Ja sen olin jopa oikeasti ostanut rahalla enkä vain varastanut.

Nimi: Margot

07.05.2018 12:39
Alain Whitely

Alain antoi vakuuttelujen mennä vaikutusta tekemättä ohitse, etenkin kun pojan kasvoilla säilyi härnäävä hymy. Siitä vasta jotain tulisikin, jos Pan alkaisi viihtyä sellissä, tai hänen perässään silloin tällöin seuraava seuralaisväki, joka notkui toimiston pöydän takana pyytämässä tämän vapautusta, toivoen ihme kyllä keplottelemasta itsensä Panin suosioon. (?) Tämän seuraava ehdotus sen sijaan kelpasi hänelle oikein hyvin.

”Käänny sitten”, hän kehotti nyökäten jäykästi vasten kiinteää seinää. Selvästä vihjauksesta hän tiesi, että Pan yritti lahjoa hänet savukkeilla - ei poikaa ainakaan tarkkaamattomaksi voisi väittää - mutta Alain arvosti enemmän tilaisuutta tarkistaa kunnolla, löytyisikö tämän yltä lisää ongelmanaiheuttajia. Hän oli sanattomasti luvannut sekä Snow’lle että itselleen, ettei polttaisi tänään, ei edes parvekkeella, jossa tuskin kukaan häiriintyisi, eikä hän aikonut rikkoa lupausta muutaman hetken mieliteon tähden. Mutta parempihan se olisi, ettei kukaan muukaan polttaisi, joten saisi nähdä, pitäisikö Pan sanansa kiltisti paikallaan pysymisestä - harvemmin oli pitänyt.

Pojan asetuttua vasten seinää hän aloitti varmalla otteella vasemmasta käsivarresta, edeten perusteellisesti toiseen, sen jälkeen rintaa ja selkää pitkin housujen takataskuille. Kuten luvattukin, työntäessään sormensa taskuun Alain löysi askin tupakkaa ja toisesta sytkärin, jota piti myös takavarikoimisen arvoisena. Jos hän olisi ollut reilulla tuulella ja lakotta, hän olisi poiminut askista yhden ja laittanut loput takaisin tiukkaan taskuun. Mutta hän ei ollut, joten hän siirsi kummatkin smokintakkinsa sisätaskuun.
Antamatta Panille erityisesti protestinvaraa hän jatkoi pysähtymättä housujen etupuolelle, kohta alas jalkoja ja lopulta saappaisiin, joista hän onki yhden pienen linkkuveitsen, siirtäen sen samaan taskuun. Saisi veitsensä takaisin, jos olisi yhtä kunnolla kuin lupaili.

Nimi: Lehw

06.05.2018 01:28
Peter Scott | "Pan"

Jeesus miten pökkelö mies saattoikaan olla. Ei hymyä eikä mitään. Oliko Alain-mussukka oikeasti ottanut itseensä muiden miesten kaulailustani? Tuskin, mutta hyvin olisi voinut kuvitella, olinhan ehdottomasti haluttavin mies koko pippaloissa. Seriffi hyvänä kakkosena tietenkin. Mabon ehkä kolmantena.
"Tietenkin rakas, ainahan mä. Sun pitäis vaan hommata sinne pehmeemmät lavetit, kun ei mun selkä kestä maata koko yötä niin kovalla alustalla. Varsinkaa ilman seuraa", vastasin iloisesti hymykuoppiani vilauttaen. "Mut siis kyllähän mä käyttäydyn. Oon ko enkelilapsi", lupasin, mutta jokseenkin velmu virneeni kenties vesitti vakuutteluni.
Pistin kuitenkin merkille miehen taskujen hipelöimisen. Oliko toinen jättänyt sätkät kotiin? Aika kohteliasta ottaen huomioon, että toinen kuitenkin sauhusi useinkin menemään. Sitä paitsi aijai, missäs miehen katse oikein kulki? Jos toinen ei olisi seriffi, voisi kuvitella, että hän oli kiinnostunut. Ja siis olinhan minä tässä oikein mielelläni toisen kantseen alla.
"Haluutko tarkistaa onko mulla mitään kiellettyä matkassa?" kysäisin leikkisästi toisen kasvoja tiiraten. Samalla keimailin oikein sievästi siinä miehen edessä. "Aseita. Huumeita. Tai vaikka tupakkaa", jatkoin hyvin vihjaavaan sävyyn. Viimeisimmän kohdalla räpäytin merkitsevästi silmiäni.
"Voin laittaa kädet nätisti seinää vasten ja jalat haralleen. Ei mitään temppuja. Takatasku on aika hyvä paikka lähteä ettimään", vinkkasin silmääni salaliittolaisen elkein.

Nimi: Margot

06.05.2018 00:57
Alain Whitely

Vielä. Se olisi nostanut hymyä Alainin suupieleen, mikäli hän olisi ollut sillä tuulella - mitä saattoi joskus ollakin, toisin kuin Pan ilmeisesti ajatteli. Nyt hän sen sijaan oli kivikasvoisella tuulella, tosin Panin kuvauksesta mielestään tunnistettavasti vain ”jähmeällä”.
Hänenhän ei pitänyt olla täällä töissä. Tämä oli vapaa ilta kuten kaikilla muillakin. Tanssia, yhteisiä muistoja ja kuplivaa keskustelua - sekä rentoutunut Snow edes kerran vuodessa. Se oli tavoite, mutta loppujen lopuksi hän päätyi silti aina sivukäytäville erottamaan riitapukareita tai näpisteleviä vieraita. Ensi vuodesta lähtien hän kyllä alkaisi merkitä tämän työpäiväksi kuten muutkin. Palkan hän olisi joka vuosi ansainnut.
Mutta mitä muuta saattoi odottaa? Juhlan ensihetket ja Pan heti aiheuttamassa hankaluuksia. Kyllä tämä tiesi, miten keskiaikaisia kaupungin ihmiset osasivat olla, kuten täälläpäin sanottiin. Kaikki nämä vuodet eivät olleet tehneet mitään pojan kypsymättömyydelle tai sääntöjenrikkomishalulle. Snow oli jo muutaman vuoden yrittänyt olla kutsumatta tätä juhlaan lainkaan, mutta eihän se niin toiminut. Kaupunginjohtaja oli tosin rikkonut toimintaetikettiä aivan yhtä pahasti, mutta häneltä se oli yllättävämpää ja täten helpommin hetken erehdyksen piikkiin sysättävää. 



”Päädyt taas selliin loppuillaksi, jos et käyttäydy”, Alain sanoi jättäen tyypillisen vihjaavat vireet huomiotta päästäessään irti Panin olkapäästä sopivan etäisyyden päässä. Salia reunustavalla käytävällä oli tuskin ketään, ja ajatus toimiston sellistä sai hänet pyyhkäisemään myös housujen taskuja, mutta ne olivat aivan yhtä tyhjänsileät kuin takinkin. Nyt hän tarkasti vasta pojan olemusta, rutiininomaisesti piilotettujen pullojen tai muiden juhlaan epäsopivien esineiden varalta, mutta niitä ei päällepäin juuri näkynyt. Itse vaatetus oli juuri niin vastahankaisen epäformaali kuin olisi voinut odottaakin.

Nimi: Lehw

05.05.2018 22:23
Peter Scott | "Pan"

Toki tunsin estävän otteen olkapäälläni, mutta ei se minua silti oikeasti estänyt suutelemasta kaupunginjohtajaa. Ja ai että, miten söpö mies olikaan suukon jälkeen! Vastasin katseeseen ilahtuneella virnistyksellä, joka vain leveni, kun toinen sanoi arvostavansa joko sanojani tai tekojani. Todennäköisesti molempia, minä ainakin olisin arvostanut. Miten ihana mies. Ja lämpesi niin paljon paremmin kuin eräs toinen kivinaama, joka tuntui yhä kuvittelevan, että hyppäisin ulos ikkunasta tai jotain, jos hän päästäisi irti.
"Heihei muru~", sanahdin suloisesti hymyillen Mabonille. Heitinpä oikein lentosuukonkin hänen peräänsä, näki mies sitä tai ei. Jestas mikä herkku. Harmi, että hänen piti mennä pitämään jotain kuivakoita puheita, kun olisi voinut jäädä minun seuraani.
Kauaa en tosin saanut vain oleskella, kun Alain lähti ilmeisesti mustasukkaisuuksissaan kiikuttamaan minua ties minne. Olisin suoraan sanottuna mieluummin pitänyt miestä vaikka kädestä - tai hitto, jos saisi valita, niin kaikista mieluiten olisin siirtynyt syrjemmälle toisen käsivarsilla niin kuin prinsessa konsanaan. Se vasta olisi ollut romanttista!
Mitään sellaista en kuitenkaan saanut. En kantoa, en suukkoa, en edes nuhtelua toiselle miehelle flirttailusta. Ainakaan tavallaan.
"Entäs sitten? Enhän mä oo vielä mitään pölliny tai sen puoleen tehny mitään muutakaan vastoin kenenkään tahtoa. Oon pahoillani kulta, jos susta tuntuu pahalta, kun mä halajan muiden miesten syliin, mut kun sä oot aina niin kauheen kylmä ja jähmee", vastasin haastavasti seriffin isälliseen huomautukseen siitä, miten juhlat eivät olleet edes kunnolla alkaneet. Suupieleni kuitenkin nykivät tahtomattanikin, mistä saattoi hyvin päätellä, etten ollut sanoineni kovin tosissani. Harvoinpa oikeastaan mistään olinkaan.

Nimi: Margot

04.05.2018 00:44
Snow White

Kello läheni seitsemää ja toivon mukaan viimeinen hissilasti oli saapunut ja toivotettu tervetulleeksi. Loput saisivat jäädä ilman toivotuksia, ja sen ansaitsivatkin, mikäli näin myöhässä saapuisivat. Kurkkasin pöydän yli vahtimestarin turvakameroiden ruutuihin, eikä ala-aulassa enää näkynyt ketään. Matthewkin näytti huojentuneelta, että alkurysä oli ohi, mutta muistutin häntä, että saisi pitää tulijoita ja menijöitä tarkasti silmällä. Vilkaisin jälleen vaivihkaa peiliin; ei muutosta.

Tartuin yllättävän kevyestä helmasta ja lainehdin saliin, etsien Jaredia katseellani. Tästä eteenpäin tarvitsisi vain puolella silmällä pitää huolta, että kaikki sujuisi kuten kuuluisi, mutta sen voisin aivan yhtä hyvin tehdä Jaredin seurassa kuin missä vain muualla. Katseeni ei vielä tavoittanut miestä, mutta sen sijaan vasemmalla tuntui olevan liikehdintää, enemmän kuin odottaisi. Yritin seurata vilkaisuja, ja sain silmiini vilauksen sheriffistä ja jostakusta, joka näytti pahaenteisesti Panilta. Nämä olivat kuitenkin jo liikkeessä, ja kaupunginjohtaja oli lavalla, minne suurin osa katseista kiinnittyisi, joten päätin jättää sen sikseen, ainakin siihen asti, kun kysyisin asiasta Alainilta.

Kaikki olivat nyt kääntyneet kohti lavaa, vain muutama huonotapainen yhä supisi, jotka hekin hiljenivät luodessani heidän puoleensa merkitsevän katseen siirtyessäni hitaasti läpi joukon. Minä olin kuullut tämän puheen. Ja kaikki sitä ennen. Kunnioittaisin sanomaa ja maljannostoa, jota varten olin napannut kuplivan lasin itselleni ja varmuuden vuoksi Jaredille, mutta annoin itselleni luvan olla pysähtymättä sen takia. 
Löysin Jaredin salin perältä, sen verran reunalta, että oli melkein jo kaarikäytävän aukon puolella. (?) 
”Hei”, sanoin hymyillen. Siirryin hänen vierelleen ja tarjosin ojentaen kuohuviinilasia.

Nimi: Margot

04.05.2018 00:02
Alain Whitely

Kun Alain tarttui Pania olkapäästä, vahinko oli jo tapahtunut. Hänhän oli arvannut tilanteen tuloksen, mutta se ei estänyt poikaa olemasta liian vikkelä. No, tuskinpa tässä vaiheessa suukko ketään yhtää sen enempää ihmetyttäisi, katseet joko olivat jo kaksikossa tai eivät. Eikä se varmasti kenestäkään ollut täysin odottamatonta käytöstä Panilta. Huonoin puoli tilanteen kehityksessä oli se, että nyt tapaus ei voisi välttyä Snow’n korvilta. Satukaupunkilaisten joukossa sana kulki jo ennestään nopeasti, mutta tässä tapauksessa varmasti kuin kulovalkea.

Käsi yhä varoittavasti Panin olkapäällä Alain odotti, että kumpikin sai asiansa sanotuksi, ja kaupunginjohtaja lähti kiireesti kohti lavaa, sentään hiukan hämillisen näköisenä, mikäli hän osasi oikein tulkita. Turha tässä vaiheessa aiheuttaa enää isompaa kohtausta. Lähes huomaamatta vapaa käsi karkasi hetkeksi smokin sisätaskulle hapuilemaan savuketta, mutta tasku silisi tyhjyyttään. Alain antoi itselleen henkisen taputuksen selkään siitä, että oli muistanut jättää askin kokonaan toimiston laatikkoon. Tosin jos hän joutuisi käyttämään Panin sitä kautta…

Hän vilkaisi aulahallin oviaukolle ja näki Snow’n tähyilevän jo silmät sirrillään heidän suuntaansa.
”Siirrytäänpä vähän sivummalle”, Alain sanoi rauhallisesti kaupunginjohtajan asettuessa paikalleen puhujankopin eteen. Hän tiukensi otetta pojan olkapäällä lähtiessään ohjaamaan heitä kohti kaarikäytävää, jonka verhot oli vedetty sivuun. ”Juhla ei ole vielä edes kunnolla alkanut”, hän sanoi kuivasti. Snow olisi jo lähettänyt Panin ulos, mutta siitä hän ei antaisi tälle tarttumispintaa.

Nimi: Angelus

03.05.2018 01:23

Panin kasvoille oli noussut hyvinkin leveä hymy, jollainen oli lähellä myös muodostua Mabonin kasvoille. Kuullessaan vierestään puhetta, kaupunginjohtajan siniset silmät kääntyivät kaksikon seuraan ilmestyneeseen sheriffiin. Oli hyvä, että Mabonia muistutettiin tulevasta kiirastulesta. Vasta silloin hän ymmärsi katsoa enemmän ympärilleen.
”Eh...”, livahti miehen huulilta, kun hän huomasi olevansa Panin kanssa eräänlaisena huomion keskipisteenä(?).
”Kiitos muistutuksesta”, sanat olivat tarkoitettu sheriffille. Kaupunginjohtaja oli tekemässä eleen poistuakseen, mutta jokin pysäytti hänet samalla sekunnilla. Hän kerkesi vain nähdä sivusilmällään, kuinka Panin käsi tarttui takkiin. Mukana ei ollut lähemmäs vetämistä, koska kaksikko oli kuitenkin yllättävän lähellä toisiaan. Vaikkakin Mabon oli saanut Panista kuvan, että tämä olisi flirttaileva ja kaikkensa tekevä, että saisi tahtonsa läpi, oli miehen tekonen saanut kaupunginjohtajan hämilleen. Toisaalta hänhän sitä oikein kerjäsi, kun oli koskettanut hellästi kyseistä miestä. Hetken ajan kestänyt suudelma tuntui uskomattomalta, mikä hämmästytti kohdetta – hän oli vuosikymmenten ajan olettanut, että vain romanttinen partneri olisi saanut aikaiseksi sellaisen reaktion kuin äsken. Kaupunginjohtaja saattoi vain suurilla silmillään katsoa suoraan vihreisiin silmiin.

Kesti puolisen minuuttia, että Mabon sai suoristettua päällään olleen takin ja vastattua Panin sanoihin: ”Melkoinen veto, arvostan. Toivotaan parasta puheen suhteen, joten ’hakuna matata’.” Puheitten päätteksi hän pyöräytti pariin otteeseen olkapäitään ja hieraisi sitten hartia-aluettaan päästääkseen niitä turhasta kireydestä. Kaupunginjohtaja vilkaisi aulan suuntaan ja nyt myös hän huomasi Snow’n paikalla olon.
”Tosiaan nyt pitää mennä”, hän sanoi samalla kiiruhtaessaan puhujanpöntölle päin. Mabon oli piilottanut aiemmin päivällä lunttilappuja kauluspaitansa taskuun ja matkalla puhujanpöntölle, hän otti ne sieltä kämmenensä suojiin. Kaupunginjohtaja pääsi suht helposti puhujanpöntölle, vaikka jotkut juhlaan osallistuneet olisivat yrittäneet pysäyttää häntä matkalla ja halunneet siten päästä keskustelemaan mitä tämän ja Panin välillä oli oikein tapahtunut. Päästyään määränpäähänsä, hän odotti hetken saadakseen hiljaisuutta tilaan. Sitten ruskeahiuksinen koputti kortteja vasten puhujanpöntön pintaa. Hänen katseensa kiersi paikalle saapuneissa, sitten hän etsi äänelleen parasta taajuutta.
”Kansalaiset, medborgare...”

Nimi: Lehw

19.04.2018 22:00
Peter Scott | “Pan”

Kuuntelin toisen sanoja hymy yhä suupieliäni koristaen. Kulmaani tosin kohotin sille faktalle, ettei herra kaupunjohtaja tuntunut viihtyvän bileissä.
“Ai?” sanoin hiukan kiinnostuneena. Luulisi moisen korkean tason herkun tykkäävän kaikenlaisista pippaloista, mutta vissiinkin ei. Sääli. Näkisin häntä mieluusti uudelleen joissakin juhlissa, jossa eräs nimeltä mainitsematon haahka liian tiukalla nutturalla ei voisi tulla hönkimään niskaani.
Sitä paitsi taisi olla toisen jo aika lähteä lauteille pitämään puhe kaikenlaisesta turhasta. Kuka edes kuunteli moisia puheita? En minä ainakaan. Etsisin jonkun, jonka kanssa imutella kunnolla. Tai vetäisin kännit. Tai kenties molemmat? Iltahan oli vasta nuori!
En kuitenkaan ehtinyt kovin pitkälle innostavan ajatuksenjuoksuni kanssa, kun tämänhetkinen muruseni ilmoittikin sen, minkä jo tiesinkin: hänen täytyisi poistua viehättävästä seurastani. Olin mutristaa huuliani pettyneeseen sävyyn, kun kaupunginjohtaja soikin minulle kosketustaan ja olin hetkessä ilmiliekeissä. Kuvainnollisesti siis. En nyt sentään oikeasti. Vaikka sellaisena saisinkin varmasti huomiota…
Olin jo varautunut siihen, että mies vähintäänkin vetäisi minut intohimoiseen jäähyväissuudelmaan, mutta kosketus oli ja meni. Joutuisinko tyytymään pelkkään leuan puristukseen? Ehei. Varmasti toinen oli vain yllyttänyt minua tekemään lopullisen siirron hänen puolestaan, kun kerta tuolla kailla kasvojani hiplaili. Ovelaa ja samalla niin ihanaa.
Hymyilin leveästi, paljastaen hurmaavat hymykuoppani. Innostukseni tilanteen saamasta suunnasta oli selvästi nähtävissä.
En kuitenkaan ehtinyt tehdä liikettä suuntaan enkä toiseen, kun rakas Alain-mussukka tunki seuraamme ja yritti selvästi cockblockailla minut täysin. Mikä mustankipeä hurmuri! Olin kuitenkin jo päättänyt, että varastaisin kaupunginjohtajan huulilta edes yhden suukon tänä iltana. Ja tekisin sen nyt, oli yleisöä tai ei. Oikeastaan yleisö oli jopa parempi. Kankea rakkaani näkisi mistä jäi paitsi, kun torjui minut aina niin julmasti.
Näin ollen kurtistin hiukan kulmiani sheriffin sanoille, hän oli keskeyttänyt juuri jotakin hyvää, josta minä nautin. Senkin kurja. Nopeasti kuitenkin käänsin pääni takaisin Mabonin suuntaan, kurotin ottamaan hänen takinrintamuksestaan kiinni - vaikka eipä siinä kauheasti tarvinnut mitään kurotella, kun olimme niin lähekkäin - ja painoin hellästi huuleni suoraan kaupunginjohtajan suulle(?). Suudelma oli kevyt ja nopeasti ohi, sillä en halunnut antaa Alainille loputtomasti syytä kateuteen. Vaikka todennäköisesti hän vain pitäisi minut putkaan siitä, että olin käynyt kiinni kaupunginjohtajaan. Mutta yksityiskohdilla ei ollut niin väliä~
“Pieni rohkaisusuukko”, vastasin ja hymyilin kaupunginjohtajalle hurmaavasti. “Jään innolla odottamaan puhettasi pupuseni, se on varmasti loistava!”
Alainiin en suonut vilkaustakaan, vaikka osittain olisin halunnut nähdä miehen reaktion tekosiini. Kaikki huomioni oli näin ollen maailman komeimmassa kaupunginjohtajassa, jota olin juuri onnistunut suukottamaan(?).

Nimi: Margot

14.04.2018 01:36
Alain Whitely

Joukkoon sulautuminen, sen Alain osasi, tai ainakin ajatteli osaavansa, huolimatta häneen vilkuilevista katseista. Hän jätti tervetuliaismaljan sikseen, ja jäi ihmisrykelmien reunoille tarkastelemaan tilannetta. Välillä tosin tuttava jos toinenkin tervehti tai halusi jopa jutella, erityisesti naisväki. Kaipa hän oli siistissä smokissaan epätavallisempi näky kuin yleensä - tosin ei sillä, että hän koskaan olisi ollut erityisen epäsiisti, korkeintaan hieman hoitamaton toimistossa nukkumisen jäljiltä rypyttyneissä vaatteissa ja löysätyssä kravatissa. Smokki oli kyllä uusi, edellinen kun oli runsaan sadan vuoden käytön jälkeen alkanut näyttää aikansa eläneeltä. 



Eräs keijukansalaisista oli juuri jatkamassa kertomustaan pilalle menneestä puvustaan, kun tämän katse jähmettyi tuijottamaan Alainin taakse. Katsetta seuraten Alain kääntyi, ja lähes yllättymättä kohtasi Panin, liian lähellä tarjoilupöydän äärellä seisovaa kaupunginjohtajaa. Hänen tyhjä katseensa kohotti kuitenkin toista kulmaansa, tuskin huomattavasti, kun kaupunginjohtaja nosti kätensä sipaisemaan pojan leukaa. Tämän kosketus viipyili vielä Panin iholla, kun Alain oli jo sanonut ”suokaa anteeksi” seuralaiselleen ja suuntasi rauhallisesti läpi juhlaväen, joista liian moni seurasi tilannetta katseellaan. 



”Taitaa olla aikanne nousta pitämään puhe, kaupunginjohtaja”, Alain sanoi tasaisesti saapuessaan paikalle, mutta vihjaten silti järkähtämättä poistumisen suotuisuudesta. Se oli tietenkin myös totta, kello löisi muutamien minuuttien kuluttua seitsemän, ja kaupunginjohtajan olisi paras siirtyä jo valmiiksi paikalleen. Hän asettui sopivan välimatkan päähän, mutta kaksikosta silti Panin puolelle, sillä osasi odottaa pojan vain innostuvan miehen rohkaisusta. Alainin silmät nappasivat aulan puolelta saliin saapuvan Snow’n - kaikki vieraista olivat siirtyneet juhlasalin puolelle. Jos kaupunginjohtaja nyt katoaisi Panin läheisyydestä ja välttäisi Snow’n kärkkäät silmät, hän välttyisi myöhemmältä läksytykseltä mitä tulee johtohenkilön edustusetikettiin.

Nimi: Angelus

13.04.2018 19:14
Panin kysyessä vahvistusta Mabonin aiemmin esittämään kysymykseen, oli mies nyökännyt myöntävästi. Kyllä, täällä, juhlissa, juhlatilassa. Pian sen jälkeen kaupunginjohtaja luuli tuntevansa keskustelukumppanin sipaisun paljaalla ihollaan, vaikkakin Pan oli sipaissut miehen päällä ollutta takkia. Yllättynyt hymy kiiri Mabonin kasvoille ja hän tunsi itsensä hieman liian imarrelluksi, kun Pan oli sanonut kaupunginjohtajan seuraa upeaksi.
”Viihtymiseni täällä on kaksipiippuinen juttu”, hän päästi väkinäisen naurahduksen sanojensa päätteeksi. ”Olen tietenkin kiitollinen uusista tuttavuuksista ja syventyvistä suhteista. Mutta ajan viettäminen vuosittaista juhlaa juhlien saa minut toivomaan, että koko juhlatilaisuus olisi jo ohitse.”

Mabon Pantheraleon käsi siirtyi mustan puvun rintataskulle, josta pilkotti esiin kermanvalkoinen silkkiliina. Siirrettyään kyseistä liinaa hieman, sai hän otteensa tarttumaan samaisessa taskussa olleeseen taskukelloon. Otettuaan kellon muiden ihmisten katseiden eteen, saattoi olettaa kellon olevan peräti 1700-luvulta. Kello ei ollut vielä kertaakaan Mabonin omistusaikana jätättänyt, mutta siihen oli sitäkin enemmän naarmuja muodostunut ja kellotaulun kolmosen kohdalla on havaittavissa kiveniskemä, joka on ollut siinä vasta parin kuukauden ajan.

Vilkaistessaan kelloaan Mabon sai tietää, että roomalaisia numeroita osoittaneet viisarit lähestyivät uhkaavasti iltaseitsemää. Toisin sanoen hänen kiirastulensa olisi pian ajankohtainen. Kaupunginjohtaja laittoi taskukellonsa takaisin rintataskuunsa silkkiliinan taakse. Samainen käsi, joka oli laittanut kellon takaisin, siirtyi nyt miehen arpiselle kaulalle.
”Keskusteluaikamme näyttää kohta keskeytyvän – duty calls.” Samalla Mabonin katse kohosi vihreisiin silmiin ja hän vaistomaisesti vieritti kaulaansa koskevan kätensä Panin kaulan sivulle. Hetken päästä hän kuljetti kättään miehen kaulaa pitkin ylemmäs, tuoden sen sitten leukaa myöten aina leuanpäähän, josta hän piti lyhyen ajan hellästi kiinni, kunnes lopulta päästi irti ja laittoi käden housujensa etutaskuun piiloon.

Nimi: Margot

03.04.2018 20:38
Mac Galarza

Anatolyn kiusoittelevat sanat saivat hymyä leviämään kasvoille. Avasin kädet puuskasta lähtiessäni pujottelemaan taas miehen perässä, mitä hän sitten olikaan tekemässä - oli hyvä, ettei hän liikaa häiriintynyt seuranhakuisuudestani, jota varmaan häiriköinniksikin olisi voinut kutsua. 

”Hei, auts”, sanoin, kun hän melkein mutisten luetteli, mitä teki mieluummin kuin kävi ravintolassani. (Teknisesti sehän ei ollut minun, mutta vuosien työskentely siellä ehdottomasti oikeutti käyttämään omistusmuotoa.) Hymy säilyi yhä huulilla, joten vaikka kohotin kättäni torjuvasti ja nytkäytin kulmia, sanojen sarkasmi ei jäänyt epäselväksi. ”Ei tarvitse listata kaikkia asioita, jotka ovat niin hauskoja ilman minua, tajuan ilmankin.”
Sanojen jälkeen ei kestänyt kauaa, kun hymy levisi paljastamaan hampaat, tosin hän oli ilmeisen keskittynyt, ettei törkännyt johtoja vääriin paikkoihin. Tätä oli oikeasti ollut melkein ikävä - aivan liian suuri osa satukaupunkilaisista oli liian tärkeileviä tai typeriä ymmärtääkseen kuivaa huumoria. 
”Ei sillä, etten olisi iloinen, jos olette vähentäneet pikaruokaa”, lisäsin käsi lantiolla, päätäni puistellen. MacDonaldsissa he eivät ainakaan olleet käyneet - olisin tiennyt. Vaikken enää ollutkaan siellä töissä.

©2018 Fables RPG - suntuubi.com