Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Muistojuhla

Täällä, yhteisen vihollisen yhdistämänä, opimme jättämään syrjään vanhat verivelat. Annoimme anteeksi monia suruja liittoutuaksemme. Ja nyt, saalistaja ja saalis, prinssi ja kerjäläinen, olemme kaikki yksi yhtenäinen yhteisö, liittoutuneena ikuisessa Kotimaiden muistossamme ja järkähtämättömässä päämäärässämme palata voittamaan takaisin maamme, vapaaksi tyrannin otteesta. 

Kuolevaisten maailmassa joulu lähestyy, mutta satuhahmoilla joulun iloon liittyy haikea alavire: kuusten valot ja lumi tuo mukanaan jokavuotisen Muistojuhlan

Muistojuhlan tarkoitus on muistaa sitä, mikä on menetetty Vihollisen vallan alla. Se on nostalgian juhla - kaikkien mieleen nousee muisto Kotimaista, omasta maasta ja menneisyydestä. Toisaalta se on myös lupauksen päivä. Mielissä väräjää lupaus siitä, että vielä jonakin päivänä Kotimaat vallataan takaisin Vihollisen kynsistä. 

Muistojuhlaa juhlitaan Metsämaa-asuntorakennuksen toisiksi ylimmässä kerroksessa, jossa suurten kattokruunujen, muhkean kokolattiamaton ja vesiputousten keskellä kaikki saavat tanssia ja syödä sydämensä kyllyydestä. 

Aikataulu

18:00 juhlavieraita saapuu
19:00 kaupunginjohtajan puhe
19:15 maljan nosto
19:30 vapaata seurustelua, tanssilattia aukeaa

Siirrythän vielä tästä blogipostaukseen, jossa ilmoitusasian lisäksi pohdittiin sopivia aikatauluja ja juonenkäänteitä. Tästä eteenpäin juonta saa suunnitella chatboxin parissa. 


Kellonaika: 18:00

   Tapahtuu:
- ei vielä mainittavia

 

 

 

 

 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Irvikettu

19.02.2018 01:25
Daryl Wolf

Daryl istui valtavan salin nurkassa pianon ääressä, antaen sormiensa liikkua sulavasti koskettimien yllä ja soitti mieluusti Felesin toivomusten mukaan Yiruman musiikkia. Nuotit oli kultaisin kirjailun koristetulla nuottinojalla ja mies vilkaisi niitä harvoin. Hän keinutti vartaloaan musiikin mukana, sekä jalkansa liikkeiden kanssa.
Christopher Feles oli vain tarjonnut miehelle pianistin hommia isossa juhlassa, mutta Daryl ei ollut vaivautunut kyselemään sen enempää. Raha oli aina tervetullut, varsinkinkun hän ei ole vielä menossa takaisin kotiinsa New Jerseyhyn.
"Kaunista, kiitos", eräs vanha rouva kommentoi miehen soittamista. Daryl väläytti tälle hieman vaisaantuneen hymyn mutta jatkoi soittamistaan. Muutama paikalla oleva saattoi katsoa hieman oudoksuen kun kookas ja tatuoitu mies tunsi näin voimakasta intohimoa soittamiseen.
Vaivaantunut olo johtui Darylilla myös siitä että hän oli luvannut pukeutua siististi... Ja päätyi mustiin puvun housuihin, tummanvihreään kauluspaitaan sekä hienoon puvun liiviin. Soittamisensa vuoksi Daryl oli käärinyt hihat kyynärpäiden alle, sekä törkeyttään jättänyt pari ylintä nappia napittamatta.

Nimi: Lehw

14.02.2018 18:03
Peter Scott | "Pan"

Seurasin katseellani Mäkin kättä, mutta onneksi käytin katseeni myös toisen naamassa, sillä sain todistaa, miten naisen katse kävi vaeltamassa perin alhaalla. Vai niin. Sitä taas esitettiin paljon kylmempää kuin oikeasti oltiinkaan. Jos olisimme olleet kaksin, en varmasti olisi antanut toisen leikkiä niin kuin tässä ei ollut muka mitään meneillään.
Tietävä ja omahyväinen, poikamainen virne pysyi kasvoillani siihen asti, kun toinen avasi suunsa, jolloin en voinut muuta kuin nauraa huvittuneesti naisen sanoille. Totta helvetissä olin sitä mieltä, että näytin seksikkäältä, mutta onnekseni en ollut ainut, jolla oli tämä mielipide ulkonäöstäni. Sitä paitsi Mäkin katseen harhaaminen oli kertonut varsin suoraan, mitä mieltä hän itse oli vaatetuksestani. Ja löin vaikka risaiset farkkuni vetoa, että hän nautti näkemästään.
"Sinäkin, pupu~", sanoin virnistäen Mäkille, joka teki lähtöä. En mahtanut itselleni mitään, vaan lähetin naisen suuntaan lentosuukon samalla kun kihersin itsekseni ja vedin seuralaistani hiukan lähemmäs itseäni ennen kuin viimein soin taas täyden huomioni daamini suuntaan.
"Vanha tuttu, ei muuta", selitin lyhyesti ennen kuin soin suukon tytön poskelle. "Sanoinko jo, miten häikäisevän upea olet tänään, prinsessani..?" kuiskasin tytön korvaan samalla kun ohjasin meitäkin hissin suuntaan.
Ja siitä alkoikin sitten loputon ryöppy erilaisia kehuja ja kauniita sanoja seuralaiseni suuntaan. Tyttö unohti nopeasti, miten olin kohdellut Mäkkiä ja keskittyi minuun täydellisesti. Ai että, miten rakastinkaan huomiota...

//Pan on vapaata riistaa~//

Nimi: Margot

13.02.2018 23:43
Snow White

Jared linkkasi lähemmäs, ja mutta en oikeastaan edes huomannut keppiä. Hän näytti niin paljon terveemmältä, vaikka linkkasikin, paremmalta, hitaasti, mutta varmasti. Ajatus sai hymyni levenemään. Hymähdin hyväksyvästi Jaredin sanoille. Ne eivät olleet kovinkaan epätavallisia, etenkin, koska en tarvinnut ketään kertomaan sitä, mutta jotenkin ne saivat enemmän arvoa, kun tulivat Jaredin suusta. Sitä paitsi olihan tämä muutenkin erityinen tilanne. Ja hänen kääntäessään katseensa minusta, vaivaantuneena, muistin, ettei Jared muutenkaan puhunut paljoa. Joten saisin unohtaa itseni ja olla tyytyväinen sanoista.
”Kiitos”, sanoin sydämellisesti. ”Sinä näytät komealta.”

Valitettavasti hissi oli jo lähtenyt takaisin alas, ja Jaredin kanssa saapuneet lainehtivat kohti salia. Ensimmäistä kertaa tunsin pistävän toiveen rinnassa, ettei tarvitsisikaan olla vastuussa illasta, ja voisi vain kävellä Jaredin käsivarressa halki aulan, kuten kaikki muutkin. Paras kuitenkin unohtaa se. Sitä paitsi Jaredin sanojen avulla jaksaisin läpi tervetulotoivotusten.
Tartuin häntä hätkähdyttävän kylmästä kädestä, paitsi että osasin jo odottaa sen olevan kylmä.
”Jos menet edeltä saliin, tulen luoksesi kun kaikki ovat saapuneet”, sanoin hiukan hymyillen, ennen kuin päästin irti.

Nimi: Margot

13.02.2018 23:21
Mac Galarza

Pan tarttui syöttiin, vilkuillen merkitsevästi hänen kravattiaan liukuvaa kättäni. Ja olihan se houkuttelevaa, kun Pan sillä tavalla hymyili - tai paremminkin virnuili. Joissain tilanteissa se osasi olla raivostuttavaa, mutta myös kuumaa, etenkin nyt. Kauniin naaman turhauttava etu.
Sormi ja sen mukana katse jatkoivat liukuaan vielä kravatin loputtuakin, mutta lopetin hyvissä ajoin farkkujen reunalle, ja vein käden lantiolle, laskien toisen rennoksi vartalon vierelle. Minähän paheksuin Panin tiuhaa tapaa vaihtaa seuralaisia, joten olisi paras olla varastamatta liikaa hänen huomiostaan. Sitä paitsi en ollut tullut flirttailemaan, vaan juhlimaan. Vaikka ne joskus tarkoittivatkin lähes samaa.

Vaihdoin painoa jalalla ja kohotin millin toista kulmakarvaa.
”Jos tarkoitat itseäsi, sitä ei lasketa”, vastasin nostaen leukaani. Hymyä oli vaikea estää, mutta hillitsin sitä puremalla alahuulta. Jos sitä hillitsemiseksi voi sanoa. ”No, pitäkää hauskaa”, kohensin pikkulaukun hihnan asentoa olkapäällä, vilkaisin sekä Paniin että naiseen, ja käännyin mennäkseni. Jos nyt kiirehtisin, ehtisin vielä lähtevään hissilastiin.

Nimi: Cassie

12.02.2018 23:42
Adalmina Blanc

Prinsessa saapui toisiksi ylimpään kerrokseen muistellen hieman sitä aikaa, kun oli hissillä noussut vielä yhden kerroksen ja päätynyt omaan asuntoonsa. Kenties kaupunginjohtajan virka ei ollut ollut hänelle kaikista sopivin ja nykyisessä työssään hän sentään saisi vapaa-aikaakin. Adalmina astui saliin katsellen virkeästi ympärilleen, mutta pitäen silti kasvonsa täysin peruslukemilla. Hänellä ei ollut erityistä mielenkiintoa olla paikalla, vaikka juhla muistuttikin häntä nostalgisesti tansseista, joita oli viettänyt omassa kuningaskunnassaan.
Säkenöivän shaalinsa hän jätti narikkaan iloisena siitä, miten palvelu pelasi. Hän kunnosti vielä asuaan nyppimällä hansikkaitaan korkeammalle ja pudistamalla olemattoman pölyn etumukseltaan. Adalmina oli pukeutunut eleganttiin, 50-lukulinjaiseen mekkoon, jonka kellohelma oli totta puhuen jäänyt hieman turhan lyhyeksi. Hän harvoin pukeutui mustaan, mutta tälle päivälle väri oli sopiva, vaikka eihän hän toki hautajaisiin ollut menossa. Tästä muistuttaakseen oli mekon helmassa kultaisia kiehkuroita, jotka toistuivat sekä Adalminan mustissa hansikkaissa, kultaisissa koruissa että hänen kultakärkisissä, muutoin mustissa korkokengissään.
Hiuksilleen nainen ei ollut tehnyt mitään, koska ei yksinkertaisesti osannut kauniita kampauksia. Hänen nutturansa olivatkin sitten toista luokkaa, mutta niitä ei esitelty julkisesti. Viimein prinsessa oli valmis katsomaan kunnolla ympärilleen ja ilahtui enemmän kuin kehtasi myöntää siitä, kuinka juhlallinen Muistojuhla olikaan. Toki hän oli käynyt aikaisempinakin vuosina, mutta jostain syystä tämä vuosi tuntui erityiseltä.
Adalminalle tuli nopeasti selväksi myös se, ettei hän tuntenut näistä henkilöistä ketään. Ainoat, jotka hän tiesi, olivat herra Whitley ja Snow White, joista jälkimmäiseen Adalmina ei olisi välttämättä edes halunnut törmätä. Luultavasti kumpainenkin oli toimittelemassa muuta kuin tyhjää, joten yksinäinen vaaleaverikkö päätti keksiä itselleen jotain tekemistä. Häntä ei huvittanut puhua ihmisille, joten ensimmäisenä mieleen tuli juhlalasillisen noutaminen anniskelualueelta. Sen poreita hän saattaisi katsella hetken jos toisenkin ja kenties etsiä mukavan divaanin, jolle istahtaa loppuillaksi.
Nainen lähti suoraa tietä kohti juomia ja ihasteli kulkiessaan kenkiensä säihkettä jopa pikkutyttömäisen innokkaasti, vaikka ulospäin hän saattoikin näyttää varsin happamelta. Sali ei ollut loputtoman suuri ja pian Adalmina olikin perillä. Hän kiitti tarjoilijaa, jolta oli juomansa saanut ja jäi hetkeksi aikaa siihen, paikantaakseen taas uuden tekemisen, jota hän voisi lähteä suorittamaan. Tasainen puheensorina täytti hänen korvansa ja hetkiseksi nainen rentoutui, siemaisten juomasta hiukan niin, että lasin reunaan jäi huulipunatahra.
Yhtäkkiä Adalminan sivusilmään tarttui tuttu naama ja hän käänsi kasvonsa uudestaan henkilön suuntaan, tarkistaakseen, tunsiko täältä oikeasti jonkun. Hänhän se oli, tuntematon mies, jolle Adalmina oli jutellut jonkin aikaa sitten Fabletownin mukulakivikaduilla huonoin tuloksin. Mies näytti yhtä yksinäiseltä kuin hän itse ja ehkä tämä juuri rohkaisi Adalminaa ottamaan askeleen kohti toista. Hän kuitenkin unohti suunnitella sanomisiaan ja kun pelmahti toisen eteen, huomasi sana-arkkunsa olevan täysin tyhjä. Hän hymyili hillityn hymyn toiselle samalla keksien jotain sanottavaa.
"Hihhei, herra...", Adalmina päätti möläyttää, miettien aivan liian tarkkaan sitä kohtaa, miten jättäisi lauseensa jällen kerran toisen täydennettäväksi. Hän oli unohtanut pohtia kokonaan, miten tervehtisi toista ja tästä syystä hänen suustaan pääsi kenties maailman aliarvoisin, typerin kommentti. Nainen päätti raivota itselleen joskus myöhemmin ja sen sijaan selvitti kurkkuaan ja hymyili jälleen.
"Emme olekaan tavanneet aikoihin", hän aloitti keskustelun, vaikka tiesi vallan hyvin, kuinka huonosti toinen luultavasti vastaisi. Ainakin nyt hänellä oli jotain mietittävää loppuilta, kun hän soimaisi itseään sanavalinnastaan ikuisesti.

Nimi: Helena

12.02.2018 22:28
James Scott - Captain Hook

Merenvihreät silmät nousivat salin puoleen, kun musta takki oli saatu ripustettua naulakkoon odottamaan juhlan ajaksi. Kasvot pysyivät ilmeettömänä, kun mies antoi katseensa lipua satuolennosta toiseen. Kaikki olivat pukeutuneet hienoimpiinsa, innokkammaimmat ja varakkaimmat olivat mitä luultavimmin teettäneet pukunsa vaatturilla Muistojuhlaa varten.
Mustaan pukuun ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutunut merirosvo oli itsekin maksanut puvustaan dollarin jos toisenkin, mutta hän kyllä oli käyttänyt sitä samaa pukua jo parissa aikaisemmassa Muistojuhlassa. Ei hän joka vuosi ostaisi uutta juhlaa varten, vaikka ei hän varaton ollutkaan. Tuhlailijan piirteitä hänellä ei ollut kuitenkaan koskaan ollut, hän käytti jengin toiminnan kautta saamansa rahat järkevästi ja harkitusti. Tai piti niitä piilossa irtonaisten lattialautojen alla pienessä asunnossaan Satukaupungin ulkopuolella.
James asteli lopulta peremmälle saliin keräten satunnaisten satuolentojen katseita itseensä. Muutama kuiskutteli taas, mitä merirosvo mahtoi tehdä Muistojuhlassa, vaikka hän ei todellakaan ollut ensimmäistä kertaa osallistumassa. Vielä monien vuosien jälkeenkin jotkut eivät pitäneet häntä sen tervetulleempana kuin koskaan ennenkään. James ei kuitenkaan välittänyt näistä mielipiteistä.
Häntä ei kiinnostanut.
Mies suuntasi askeleensa juomatarjoilujen suuntaan voidaakseen karkoittaa kurkkuun kiivenneen kuivuuden tunteen. Jano oli iskenyt jo matkalla Muistojuhlaan, mutta se ei johtunut jännityksestä. Se oli vain tavallista janon tunnetta, jonka hän voisi selättää lasillisella vettä näin alkuun.

Nimi: Angelus

24.01.2018 00:53
Mabon Pantheraleo tarttui vasemmalla kädellään varovasti tarjottimella olleeseen tervetuliaismaljaan. Lasi tuntui kylmältä vasten ihoa, joten mies välittömästi oletti jonkun hakeneen ne kylmästä paikasta tarjolle vain varttituntia aiemmin. Hän pyöräytti lasia pariin otteeseen kädessään ja katsoi kuinka sen pinta väreili heilautuksista. Hän kohotti hetkeksi sinisten silmiensä katseen hieman kauempana keskustelleeseen Kibween, joka näytti suuresti nauttivan vieraiden kanssa juttelemisesta. Se sai Mabonin laskemaan muuten varautunutta olemustaan matalammalle, muttei kuitenkaan poistamaan pidättyväisyyttään. Hänen ystävänsä olisi valmis irroittautumaan tilanteesta kuin tilanteesta Mabonin vuoksi, ja siitä oli kaksikolla vuosikymmenten kokemus takana.


Mies nyökäytti päätänsä – ele ei varsinaisesti ollut kenellekään suunnattu – ja vei sitten lasin reunan huulilleen. Kuplivan juoman laskeutuessa kielelle, olivat ensimmäiset kylmät väreet kiipimässä miehen selkää pitkin. Oli vain korkeintaan vuosikymmen kulunut jos sitäkään, kun hän oli päässyt irti monivuotisesta alkoholismistaan. Vaikka hän ei välttämättä sitä siksi itse kutsuisikaan, oli se saanut alkunsa silloin, kun hän oli saapunut matkatovereidensa kanssa Kotimaasta 1900-luvun New Yorkiin. Mabon oli osallistunut kieltolain alkuaikoina salakuljetukseen ja pyörittänyt myös muutaman vuoden ajan salakapakkaa, josta oli joutunut lopulta luopumaan Yhdysvaltojen järjestäytyneen rikollisuuden painostuksen takia. Silloin hän ei vielä käyttänyt suurissa määrin, sillä hänen periaatteensa kielsi omien tuotteiden käytön, hänen työntekonsa ja alholista saatu tuotto olisivat saattaneet häiriintyä sen takia.


Mitä muita luurankoja kaupunginjohtajalla mahtoi olla kaapissaan piilossa? Useimmista salaisuuksistaan hän oli joko tarkoituksella, huolimattomuuttaan tai toisen välikäden kautta tiedottanut ainakin apulaiskaupunginjohtajalle ja seriffille. Kuitenkin useat kaupunkilaiset olivat autuaan tietämättömiä Mabonin menneisyydestä. Tyhjä lasi kilahti takaisin tarjottimelle lähes sille kohdalle, josta mies oli sen käteensä ottanutkin. Hänen katseensa etsi keskustelukumppania, jonka seuraan voisi tuppaantua ennen kuin hänen tulisi pitää puhe.

Nimi: Lehw

13.01.2018 22:39
Peter Scott | "Pan"

Vai ei ollut Mäkki muka seuran perässä. Pyh ja pah. Varmasti olisin kelvannut hänelle, jos en olisi jo ollut muussa seurassa. Mokoma rontti, yritti juksuttaa minkä kerkisi. Ja vielä vakavalla naamalla.
Kohotin hänelle kulmiani kyseenalaistavasti samalla kun virnistin. Eiköhän meistä kumpikin tiennyt, ettei hän pelkästään ruokaa ollut tullut syömään. Nytkin hipelsi kravattiani minkä kerkesi.
"Tiiäkkö muru, joistakuista tämmönen hillitty rentous näyttää seksikkäältä", huomautin samalla kun vilkuilin paljonpuhuvasti Mäkin kättä, joka yhä liukui krakaani pitkin alaspäin. Näin selvinpäin tajusin vielä edes pikkuisen jarrutella flirttini suhteen. Olihan minulla kuitenkin yhä toinen daami kainalossa. Vaikka toisaalta ei se ollut minua ennenkään estänyt kujertelemasta muille naisille - tai miehille.

Nimi: Margot

13.01.2018 22:29
Alain Whitely

Alain vilkaisi mieheen uudestaan, pyyhkäistyään hallia katseellaan, ja tyytyi hymähtämään miehen toteamukselle - hymähdys ei ollut myöntävä eikä kieltävä, siihen sisältyi lähinnä häivä epäilystä. Kaikille päivä ei merkinnyt samaa; toiset haistattivat Kotimaille mielellään pitkät tai eivät muuten vain kiinnostuneet nostalgisesta juhlimisesta, vaikka heitä oli toki vähemmistö. Eikä päivää useimmiten tahallaan pilattu, puolivahingossa ja puolihumalassa. Sanat tarkkailusta eivät saaneet häneltä erikoista reaktioita, vaikka hän toki huomioi ne.

Sen sijaan mahdollisuudelle puhua hänen kanssaan hän kohotti kulmiaan tuskin huomattavasti. Se viestitti, että mies oli siirtymässä aulasta muualle, mutta hän oli tavallisesti niin vähäpuheinen, että hänen kanssaan keskustelminen tuntui erikoiselta toiveelta. Ellei miehellä ollut erityistä puhuttavaa. Mutta toisaalta Feles oli erikoinen persoonakin.

Nimi: Irvikettu

07.01.2018 02:28
Christopher Feles

Miehen huulille nousi pehmeä virneen ja hymyn välinen ilme kun tämä käänsi katseensa seriffiin rinnallaan. Cry kumarsi turhankin muodollisella eleellä osoittaakseen kunnioitustaan miehelle itselleen ja sille mitä tämä teki.
"Miksi noin negatiivinen? En usko kenenkään olevan niin mätä sisältään että alentuisi pilaamaan meille näin tärkeää päivää", Cristopher sanoi luottavaisesti. Mies nosti sitten erikoisen väriset silmänsä seriffin silmiin ja luotti tälle rohkaisevan hymyn.
"Vaikka pidänkin tarkkailustasi, en silti haluaisi että ilta menee pilalle", Christopher myönsi. Lause olisi voinut kuulostaa kyttääjämäiseltä tai jopa ahdistelevalta mutta se oli vain Cryn luonteen piirre.
Smaragdiset silmät kääntyivät vasta hetkenpäästä pois seriffin kasvoista kun Cry veti syvään henkeä ja huokaisi ne tyytyväisellä tavalla ulos.
"Toivottavasti suot minulle taas illan aikana mahdollisuuden puhua kanssasi", hän sanoi ja päästi taas kehräävää ääntä.

Nimi: Angelus

04.01.2018 22:15
Sinisten silmien katse kääntyi vielä viimeisen kerran ovenkarmiin nojanneiden lasten suuntaan. Mabon Pantheraleo oli jo valmis avaamaan huoneen ulko-oven ja poistumaan asunnosta, mutta hän käännähti ympäri. Hän käveli lasten luokse. Hänen ei tarvinnut laskeutua heidän katseidensa tasolle, sillä he olivat melkein jo kasvaneet hänen ylitseen. Mabon levitti käsivartensa sivuille ja kietoi sitten kaksoset halaukseensa.
”Käyn hoitamassa velvollisuuteni ja Kibwe on tulossa mukaani. Odottakaa sillä välin täällä ja muistakaa olla kilttejä lastenhoitajalle”, hän sanoi painottaen sanaa kilttejä. Ei ollut montaakaan lastenhoitajaa, jotka olisivat tulleet toiseen kertaan vahtimaan kaksosia. Sekä Kibwe että Mabon saivat päänvaivaa asiasta, sillä lastenhoitajat kävivät kerta toisensa jälkeen vähiin eikä kaupungista löytyisi kohta enää yhtäkään, jota he eivät olisi palkanneet pestiin.
Mabon irrottautui aloittamastaan halauksesta jättäen lapset taaksensa. Hän heilautti vasenta käsivarttansa hyvästien merkiksi. Pian ulko-ovi meni kiinni kovan äänen saattelemana.

Kibwe seisoi hissin vierellä, joka oli juuri avautumaisillaan kuudenteen kerrokseen. Mabon kiirehti reilun kaksimetrisen ystävänsä vierelle nostaen samalla harmaan huopatakkinsa kaulukset ylös. Kibwe näytti tämän vierellä vielä pidemmältä. Kuten Mabon näytti hänenkin vierellään vielä lyhyemmältä. Napitusta Mabon ei kiireeltään kerennyt kuitenkaan tekemään, mikä paljasti miehen muuten mustanpuhuvan vaatetuksen. Mabon astui hissiin ensimmäisenä Kibwen seuratessa aivan kannoillaan. Kun ovet sulkeutuivat heidän perässään, olivat molemmat jo kohteliaisuuttaan tervehtimässä muita hississä matkanneita. Mabon huokaisi syvään, siirtäen katseensa juhlakenkiensä kärkiin. Kaupunginjohtajan pestissä mies oli vasta keltanokka, joten hän saattoi turvautua tarvittaessa apulaiskaupunginjohtajaan. Hissi nousi kerros kerrokselta ylemmäs. Mabon katsoi pientä neliönmallista ruutua, joka näytti meneillään olleen kerroksen numeron. Eikä kovinkaan kauan kulunut aikaa, kun hissi näytti päässeen toiseksi ylimpään kerrokseen.

Kibwe siirtyi hissistä ulos ensimmäisenä, koska hän oli viimeisimpänä sinne astunut. Hän kiinnitti huomionsa ystäväänsä, joka oli jäänyt hissin vierellä olleelle peilille katsomaan itseään. Kun Mabon riisui ulkotakkinsa päältään ja asetti sen sitten käsivarrelleen, oli hänellä vapaa pääsy koskemaan kaulansa vasemmalla puolella olleita arpia. Miehen kasvoille ilmestyi vastenmielinen ilme, joka poistui vasta, kun Kibwe puhui hänelle. Mabon oli pukeutunut täysmustaan pukuun, jota täydensi mustalla kauluspaidalla ja rusetilla, joka oli pikakiinnityksellä varustettu.
”Eiköhän se ole hyvä noin. Vien nyt lippumme”, sanat olivat kuin taikaa ajatuksista pois pääsyyn.
”Tietenkin, tulen pian perässäsi”, Mabon vastasi nyt hymy kasvoillaan ystävälleen, joka oli häntä ainakin kolmekymmentä senttimetriä pidempi. Pituuseroa ei helpottanut sekään, että mies piti kenkiensä sisällä kolmen sentin piilokorkoja.

Nimi: Margot

04.01.2018 20:58
> ding, ding, ding, bingossa nro 4: pan, elise, cry ja lyhyesti thomas bongattu

Alain Whitely

Väkeä oli valunut sisään nyt tasaisena virtana ja ongelmitta. Oven vierustalla seisovalle miehelle alkoi sen sijaan tulla kylmä. Hänen olisi varmaankin yhtä hyvä tarkkailla tilannetta yläkerrassa, vaikka kaikki olivatkin saaneet käsiinsä yläkerrassa vasta tervetuliaismaljan. Tosin eihän se mitään tarkoittanut. Alain tiesi tasan varmaksi, että ainakin yhdellä ihmisellä oli varmasti taskumatti pikkutakkinsa povitaskussa. Kokemuksesta hän tiesi, että olisi samantekevää, yrittäisikö hän kieltää sen tältä vai ei.

Hänet valtasi halu sytyttää savuke, mutta hän oli käynyt suihkussa, eikä halunnut tänä iltana haista tupakansavulta. Niinpä hän päätti mieluummin liikkua kohti yläkertaa, ja asettuikin valmiina pingahtavaan hissiin, jonne sitten astui puolentusina muuta. Ovien sulkeutuessa hän vilkaisi vielä rauhallisesta jutustelusta kaikuvaan aulaan, ja kohtasi puolivahingossa Panin silmät. Tämän uhmaa oli pakko kunnioittaa: kuten edellisinäkin vuosina, Panin tavoite oli ilmeisesti saada Snow’n korvat savuamaan astustuksellaan. Ei sillä, että sääntöjen noudattaminen olisi enää auttanut, Snow halveksi Pania jo runsaasti enemmän kuin edes monia isompia kaupungin rikollisia. Alainin silmissä pilkahti kuiva huvittuneisuus, ja ovet sulkeutuivat.

Hississä oli kieltämättä melko tiivis tunnelma, kun se aloitti matkan kohti yläkerroksia. Muut hissin kyytiläiset tuskin liikahtivat, eikä sille paljoa tilaa olisi ollutkaan. Alainin tehtävänä oli huomata asioita, ja niin hänen silmänsä liikahtivat vaaleahiuksisen naisen takaraivossa ja tämän sormikkaissa, kun tuskin huomattava kylmän ilman tuulahdus saavutti hänet. Alain muisti Elisen parhaiten sen paperisotkun yhteydestä, joka syntyi naisen jäädytettyä oman asuntonsa kaupunkiin saavuttuaan, eikä tätä sen jälkeen ollutkaan kovasti näkynytkään. Kylmää hohkaavat sormikkaat eivät luvanneet hyvää. Hän oli jo tarttumassa naisesta, tarkoituksena mahdollisesti jutella tai rauhoittaa - hänellä oli monesti sanottu olevan sopivan rauhallinen ääni - mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, hissi kilahti taas, ja harmaat metalliovet väistyivät paljastamaan uuden koristeellisen vastaanottoaulan.

Alain vilkaisi naista vielä, kun tämä vetäytyi seunustalle. 13. kerroksen noidat olivat valjastaneet käyttöönsä suuren osan taikuudesta, mutta edellisestä jäädytyksestä ja äskeisestä näki, että tätä olisi silti hyvä pitää silmällä. Selvästikään stressi ei tehnyt naiselle hyvää, ja Alain saattoi kyllä ymmärtää stressin syyn, päätellen naisen hiljaiselosta. Ei hän itsekään viihtynyt parhaiten näin isossa joukossa, vaikkei kovin suurta väliä pitänytkään.
Hän havahtui kuullessaan hiljaisen kehräävän äänen puhuvan, ja huomasi seisovansa Christopher Feleksen vierellä. Tämä erottui joukosta hänen ja muiden tummaan, perinteiseen smokkiin varustautuneiden vierellä kirkkaalla, kiiltävällä liivillään. Alain ei ollut varma, kenelle mies tarkalleen oli tarkoittanut puhua, mutta eipä lähettyvillä ketään muutakaan ollut.
”Niin. Mukavaa ainakin nyt”, Alain vastasi. Kolmen tunnin kuluttua tilanne saattaisi olla toinen. Vaikka ei sillä, että kaikista sillä kellonlyömällä muuttuisi reuhaavia riitelijöitä..
Hän silmäsi aulaa ja huomasi Snow’n - jonka olisi pitänyt vastaanottaa vieraita, mutta joka sen sijaan näytti keskittyneen Toimistossa nykyisin työskentelevään mieheen. Ja heistä pienen matkan päässä seisoi Hightopp, jälleen yksi, joka ei oikein näyttänyt olevan elementissään.

Nimi: Margot

30.12.2017 22:59
Mac Galarza

Nostin käden lantiolle tukemaan toiselle jalalle retkahtavaa painoa. Silmät pyörähtivät hetkellisesti katon suuntaan, vaikka mitäpä muuta vastaukseksi olisi voinut olettaa. Eipä tällä ainakaan napa vilkkunut, kuten niin usein yleensä. Silti, itse olin sentään panostanut, kun kerran näin kerran vuodessa piti kokoontua. Tummanpunainen mekko oli halvin vaihtoehto budjetilleni ihan liian kalliista pukukaupasta - jossa upeasti meikattu myyjä oli katsonut kyräillen kuin aikoisin varastaa jotain - mutta olipahan tilaisuuteen asiallinen päällepantava kuitenkin.

Tuhahdin Panin kysymykselle: tosin se läheni melkein naurahdusta.
”Kuka tarvitsee seuraa?” kysyin ja nytkäytin päätäni ja olkiani. ”Tulin tänne syömään.”
Seuralainen oli vastannut tervehdykseen, mutta kikattelu oli hyytynyt, ja huultaan purren hän jäi tuijottelemaan. Siirsin katseeni takaisin Paniin, ja hänen kravattiinsa, joka roikkui tyyliin sopivasti vähän löysällä. Se lähes kutsui tarttumaan, ja veinkin oikean käden solmun luokse, liu’uttaen sen liukasta kangasta alas.
”Tämä on hiukan löysällä.”

Nimi: Lehw

30.12.2017 19:57
Peter Scott | "Pan"

Keskityin hetkittäin seuralaiseni kikatteluun, mutta ajatusteni harhailu keskeytyi, kun katseeni tavoitti jotakin vielä parempaa: Mäkkihän se siinä! Ja aina yhtä iloisena itsenään piilovittuilemassa ulkonäöstäni, vaikka olinkin kyllä huomattavasti alipukeutuneen näköinen, jos vertasi ohi seilaaviin smokkipelleihin. Mutta näytin silti paremmalta kuin he.
"Ainahan mä", livautin suustani ja räpyttelin viattomana räpsyttimiäni Mäkille niin kuin toisen vihjailu olisi ollut jotenkin epäoikeutettua. Nopeasti viaton ilmeeni kuitenkin kariutui, sillä ilkikurinen virne puski nykimään suupieliäni.
"Et näytä hassummalta itekkään. Missä sun seura on?" jatkoin samalla kun nypläsin hajamielisesti kainalossani olevan daamin helmikirjaillun puvun kuvioita. Muuten en oikein tytölle huomiota suonutkaan, vaikka toinen nyt vastasikin Mäkin tervehdykseen(?).

Jared Frei

Olin onnistunut hissimatkan aikana keräämään ahdistusta kuin täyteen puhallettu ilmapallo. Rakkineen pysähtyessä vetäisin keuhkot täyteen ilmaa ja puhalsin rauhallisesti ulos koko sen ajan, mitä meni ovien avautumiseen. Hoin itselleni, että selviäisin tästä elossa - olisin vain hetken ja sitten lähtisin pois - mutta en olisi voinut valmistautua edessä aukeavaan näkymään, vaikka olisin viettänyt hississä yhden ihmiselämän.
Snow oli niin kaunis. Ja sitten hän vielä alkoi hymyilemään minut nähdessään, jolloin olin varma siitä, että olin menettänyt täydellisesti kontrollin yhteenkään ruumiinosaani. Lihakset menivät kokovartalolukkoon ja sydän jätti ensin muutaman lyönnin väliin ennen kuin lähti kiitolaukkaan kuin nuori orii konsanaan. Lisäksi taisin unohtaa vetää ilmaa uudelleen keuhkoihini, sillä hetken päästä hissin avoimien ovien taakse jähmettyessäni minua alkoi huimata.
Henkäisin syvään ja heti tuntui vähän paremmalta. Kirosin hiljaa pääni sisällä sitä, miten helposti olin harhautettavissa.
"Mmhm", vastasin, kun sain itseeni vähän lisää eloa. Jäykästi könysin hissistä tilan puolelle, lähemmäs Snow'ta, vaikka vähän olisin halunnut kaikota ennemmin huoneen reunoille. Toisaalta taas ei olisi halunnut mennä minnekään muualle kuin naisen luo, mikä oli ärsyttävän ristiriitaista jopa omasta mielestäni.
"Näytät... kauniilta", sain suustani ja automaattisesti käänsin katseeni poispäin edessäni olevan naisen kasvoista, sillä tällaisia asioita en ollut sanonut kenellekään sen jälkeen, kun vaimoni oli kuollut. Sitä paitsi tuollaisten sanominen oli noloa ja kamalan uhkarohkeaa. Snow vielä luulisi, että olin hänen perässään, vaikka en ollut. Tavallaan.

Nimi: Irvikettu

30.12.2017 02:51
Christopher Feles

Cry asteli selkä ylpeästi suorassa odotellessaan pääsevänsä juhlapaikalle hissillä. Kun lopulta lempeä ääni imoitti hissin nousseen oikeaan kerrokseen Christopher ei voinut olla kehräämättä ja innoissaan väläytti kissamaisen virneen kun asteli hissistä ulos. Hän naksautti niskansa äkisti ja paransi safiirin sinisen liivinsä asentoa kun suoristi jo valmiiksi hyvää ryhtiään. Mustat hiukset oli vedetty puoliksi nutturalle pois silmien edestä jotta smaraagdiset silmät saisivat vapaasti kiertää ihmisiä ja ympäristöä.
"Ompa mukavaa nähdä täällä ihmisiä.." Cry sanoi miltei kuiskaten miehekkäällä äänellään. Hän puhui lähimpänä olevalle ihmiselle (vaikkei välttämättä tiennyt kuka tämä oli).

©2018 Fables RPG - suntuubi.com