Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Sivuilla roolailemme siis vieraskirjan muodossa. Joitakin ohjeita pelaamiseen löytyy infosta ja lisäkysymyksiä saa esittää vieraskirjassa tai chätissä, jos vastauksen voi olettaa mahtuvan siihen. Kaikki ovat myös tervetulleita juttelemaan!

Tällä hetkellä on käynnissä myös roolipelitapahtuma Muistojuhla

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Helena

21.11.2018 16:18
James Scott - Captain Hook

Vesilasi oli jo nousemassa huulille, kun liike jäi kesken Jamesin jäätyessä paikoilleen. Merenvihreät silmät kääntyivät eteensä ilmestyneeseen naiseen, jonka mies tunnisti heti. Kautta entisen koukkukätensä, eikö hän saanut olla edes varttia rauhassa Muistojuhlassa?
Mies kurtisti kulmiaan ja olisi varmasti pyöräyttänyt silmiään jos olisi ollut yhtään elävämpi persoona kylmyytensä sijaan. Entinen kaupunginjohtaja teki taas temppunsa jättäen virkkeensä taas roikkumaan Jamesin nimen kohdalla miestä tervehtiessään. Milloin tuo luovuttaisi? Kyllä, hän ei toista alkaisi neidittelemään. Jamesin suuhun parempia ilmaisuja olivat 'tuo' ja 'se'.
"Onneksi", James vastasi, kun Adalmina ilmaisi heidän edellisestä tapaamisestaan olevan jo aikaa. Merirosvo jatkoi viimeinkin sitä, mihin oli jäänytkin ja otti siemauksen vedestään. Kunhan hän saisi kurkkunsa kuivuuden ensin häädettyä tällä vedellä, hän tarvitsisi jo lasin viskiä tai jotain muuta vettä vahvempaa.

Nimi: Margot

09.11.2018 00:53
Alain Whitely

Tietysti varoituksen ääneensanominen oli Panille suorastaan kutsu tehdä päinvastoin, kuin käskettiin. Taputus takapuolelle sai Alainin kurtistamaan kulmansa syvään kurttuun, mutta hän päätti olla häiriintymättä sen enempää. Kyseessä oli nyt välttämätön paha - sillä vaikka sheriffi olisi mielellään pitänyt sopivan kosketusetäisyyden, tässä kohtaa se ei käynyt päinsä. Eikä tämä toisaalta ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli joutunut kanniskelemaan Pania pois paikoista, joissa tämän ei olisi pitänyt olla. Siksi hän niin hyvin tiesikin, että pojalla oli paha tapa yrittää näpelöidä kaikkea mihin ylettyi. Kunhan Pan ei koskisi hänen hiuksiinsa, hän jättäisi kaiken huomiotta, olkoonkin ettei hän ollut ehtinyt kammata niitä toimistotuolissa nukkumisen jäljiltä. Hän oli kerrankin lähtenyt kiireessä ilman hattuaan, mitä ei tavallisesti koskaan sattunut, ellei kyseessä ollut juuri hätätapaus, joksi hänet herättänyt soitto oli laskettu.

”Kiltit pojat ovat tähän aikaan nukkumassa eivätkä herätä sheriffiä yöuniltaan”, Alain murahti vastaukseksi Panin höpinöihin. Pojan puheissa oli tavallistakin vähemmän järkeä, jos mahdollista. ”Lepää nyt siinä vain niin kohta pääset makuulle”, hän lisäsi, vaikkakin tietoisena siitä, että siinä olalla roikkuessa tuskin kovin mukavaa lepuuasentoa löytäisi.
Hän piti huolen, että tokkurainen Punarinta pysyi matkalla mukana heidän lähtiessään takaisin kohti Metsämaata kolenevassa yössä. Tilanne ei ollut ihanteellinen - parasta olisi ollut pitää Pan pää sillä tavalla ylöspäin, ettei veri pakkautunut päähän ja päässyt vuotamaan valtoimenaan, mutta tällä tavalla hän saattoi pitää toisen kätensä vapaana yllätysten varalta, ja sytyttämään uuden tupakan. Alain epäili, että kaiken aikaa hänen takkinsa selkämykselle tipahteli veripisaroita. Eikä siitä ollut kauankaan, kun hän oli sen edellisistä roiskeista pessyt. Parasta olisi vain toivoa, että toimistoon päästyään hän soittaisi lääkärin paikalle, antaisi kaksikon selviytyä sellissä ja jäisi tappelemaan raporttien kanssa, joita toimenpiteisiin kuului.

Nimi: Lehw

06.11.2018 23:12
Peter Scott - "Pan"

Yleensä tunnistin vähäisetkin ilmeenmuutokset seriffin kasvoilla, mutta tällä hetkellä ajatuksenjuoksuni oli nopeudeltaan samaa luokkaa kuin etana tervassa. Niin että ihan en päässyt mukaan miehen hymyilyyn ennen kuin se jo häipyi pois hänen kasvoiltaan.

En huomannut edes sitä, ettei herra konstaapeli suvainnut vastata kysymykseeni, sillä ehkä itse kysymyksen esittäminenkin oli hävinnyt muististani heti sen jälkeen, kuin viimeinen sana oli päässyt ilmoille suustani. Kaikki tuntui olevan epämääräistä levollista puuroa ja tunsin suurta yhteenkuuluvuutta maailman kanssa. Ah! Alain-kulta oli niin ihana, että puki minulle vaatetta päälle. Vaikka mielelläni olisin tehnyt juuri päinvastaista. En kuitenkaan valittanut, sillä keskittymiseni oli mennyt seriffin hiuksiin ja siihen, miltä tuntuisi silittää niitä. Miehen tukka näytti tosiaan hyvin silitettävältä. Paitsi että komistus katosi jälleen näköpiiristä ennen kuin ehdin edes kättäni kohottaa.

Suljin hetkeksi silmäni, sillä minua vähän väsytti. Räväytin ne kuitenkin auki, kun tunsin jonkun nostavan minua. Raskas ähkäisy kantautui huuliltani, kun löysin itseni ilmeisesti seriffin olkapäältä. Aika romanttista. Alkukantaista suorastaan. Kunnon apinamies.
"Kellä muullakaan mä mun käsiä pitäisin?" kysyin itsekseni naureskellen. Perään taputin oikein kivasti ja nätisti Alainin takapuolta ennen kuin kiersin käteni ylösalaisin seriffin rintakehälle. "Kato nyt ku oon kiltti poika. Oon kaikista kiltein poika koko Satukaupungissa."
"Kädetki laitan silleen, et näät, etten mä tee mitään epämäärästä", jatkoin ennen kuin hautasin verisen pääni vasten seriffin selkää. Alain tuoksui mukavalta. Ja tupakalta. Ja minua väsytti kamalasti. Oikeastaan tähän voisi melkein torkahtaa. Sentään en tullut herkästi merisairaaksi, koska muuten seriffin takin selkämyksessä olisi pian muutakin kuin pelkkää verta.

Nimi: Margot

06.11.2018 22:00
Alain Whitely

Hymyily ei ollut sheriffille ominta alaa, mutta tuskin havaittava sellainen kiipesi hänen kasvoilleen hänen nähdessään Panin epäonnistuneen vinkkauksen - jonka tunnisti vinkkaukseksi oikeastaan vain siitä, että toinen silmä sulkeutui häivän aiemmin kuin toinen. Ehkä sille olikin sopiva vastaus Alainin ei-aivan-hymy, joka koostui hitusen kiristyvistä leukaperistä ja väsyneen huvittuneesta katseesta, jota olisi voinut erehtyä luulemaan myös turhautuneeksi.

Katse muuttui takaisin varmistettavan turhautuneeksi, kun Pan harhautui verisestä kädestään, sillä aikaa kun otsalle haavan ylle muodostui uutta punaista kerrosta. Kohta se valuisi otsaa pitkin kulmakarvalle. Olisi pitänyt osata odottaa, ettei Pan pystyisi tilassaan edes pukemaan päälleen, mutta työmuisti oli lyhyempi kuin Alain oli kuvitellutkaan.
”Ainakaan et tunne kipua”, hän mutisi, kumartui uudestaan, nojaten toisen jalkansa kaakelilattiaan ja laski jakun hetkeksi toisen jalan päälle. Sitten hän tarttui entiseen nenäliinaan, paineli pahimman vuodon pois otsalta, vielä suhteellisen puhtaalla kulmalla pyyhkäisi verisiä sormia kuin näppinsä tahrineella lapsella ja pujotti Panin kädet jakun hihoista. Alain saattoi vain toivoa, ettei jakku olisi tämän jälkeen korjaamattomasti mennyttä. Panin päällä se oli aivan liian iso.

”No niin”, Alain sanoi pehmeästi ja veti takkinsa takaisin kauluspaidan päälle. Hän veti Punarinnan pystyasentoon ennen kuin palasi Panin pariin. ”Upsista”, hän mutisi tarttuessaan poikaa vyötäisiltä ja nostaessaan hänet olkapään päälle (?). ”Pidä kädet itselläsi kun mennään.” Vaikka ne olivatkin hänen selkäpuolellaan, Alain ei luottanut ettei Pan silti keksisi niillä tekemistä.

Nimi: Lehw

06.11.2018 00:22
Peter Scott - "Pan"

Yhtäkkiä Alain-rakas oli palannut taas takaisin. Vai oliko tuo edes lähtenytkään? Toivottavasti ei. Mies oli ihana. Ja tosi komea! Etenkin kun lähti riisumaan.
"Joo", vastasin ilahtuneesti hymyillen, ihan täysin sisäistämättä seriffin sanoja sellistä ja kantamisesta. "Mä lähen minne vaan, jos saan nähä kun sä riisut enemmän." Yritin vinkata silmää yhtä sulavasti kuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa toinenkin silmä tuli mukaan, joten vinkkaus meni lähinnä merkitseväksi silmien räpäytykseksi.
Ojensin kättäni takkia kohden, mutta vauhti ei ollut kovin nopea. Kesken kaiken harhauduin uudestaan jostain punaisesta kädessäni ja meno tyssäsi siihen niin pahasti, että jouduin tuoman käden lähemmäs kasvojani katsoakseni tarkemmin. Oho verta.
"Ootsä haavottunu ku mun käsi on ihan veressä?" kysyin mielestäni varsin oleellisen kysymyksen unohtaen tyystin koko takin olemassaolon. Pukemaan en sitä ainakaan itse pystyisi.

Nimi: Margot

06.11.2018 00:08
Alain Whitely

Ei mennyt kuin hetki kun käsi laskeutui ja kangasliina sen mukana, nyt jo suurelta osin kirkkaanpunaiseksi värjäytyneenä. Alain painoi käden ja liinan takaisin paikalleen, mutta odottamatta paljoa. Täytyisi saada Pan nopeasti Metsämaalle, niin joku paremmin pätevä saisi hoitaa haavan kuntoon. Mutta missä olivat pojan loput vaatteet? Kohta tämä todella vilustuisi, eikä hänellä silloin olisi toista nenäliinaa tarjota. Koko kapea ylävartalo hohti valkoisenaan himmeässäkin valossa lukuun ottamatta tummia tatuointeja - tällä oli pakko olla kylmä. Siitä huolimatta poika väläytteli hymykuoppiaan ja puhui onnellisesti sekavia.



Alain nousi kyykystään ja alkoi käydä katseellaan läpi baaria puuttuvien vaatekappaleiden varalta. Ei istumalokeroiden sohvilla, ei baaritiskin takana, vilkaisun perusteella ei vessoissa. Ei mitään muutakaan peitteeksi kelpaavaa, eikä sopivia kenkiä, ainoastaan yksinäinen korkokenkä roikkui seinälle ripustetusta viirinauhasta.
Viinaa - ei ihmekään että Pan oli niin kehnossa kunnossa, jos oli sotkenut huumeisiinsa vielä alkoholia. Satukaupunkilaisilla saattoi olla hitusen parempi toleranssi, mutta tietyt yhdistelmät sotkivat yhtä onnistuneesti kuin kenet tahansa muunkin.

Kokemuksen ja vaatetuksen perusteella Punarinta sentään pystyisi kävelemään itse, mutta Panin tilanne näytti huonommalta. Alain palasi jälleen tämän vierelle, riisui beesin takin yltään ja laski sen odottamaan nuhjuisen sohvan selkänojalle.
”No sitten toivon mukaan rakastat myös sitä että kannan sinut selliin loppuyöksi”, hän vastasi Panin laulaviin sanoihin, samalla kun riisui mustan jakkunsa. ”Tässä, laita tämä päällesi niin mennään”, hän tarjosi.

Nimi: Lehw

05.11.2018 23:33
Peter Scott - "Pan"

Pelastava enkeli palasi näkösälleni ja hymyilin ilahtuneesti. No mutta Alainhan se siinä. Olin oikein jo tervehtimässä, kun jotain painettiin vasten otsaani ja sain käskyn painaa otsaani. Kurtistin kulmiani, sillä en ollenkaan ymmärtänyt, että miksi. Seriffihän saattoi ihan hyvin itsekin painaa kerta siinä oli.
"Mä painan. Sua", hihittelin, kun Alain siirsi käteni otsalleni. "Taaai sit sä voit painaa mua. Joo." Aika nopeasti unohdin, mitä oikein olin tekemässä tai miksi olinkaan painamassa otsaani tai mitä otsallani edes olikaan, joten heti miehen silmän välttäessä nostin liinaa pääni päältä tarkatakseni, mikä se oikein olikaan. Nenäliinalta näytti. "Mut ei mun nenä vuoda..." mutisinkin hämmentyneesti. Nenäliinoja käytettiin niistämiseen. Enkä minä ollut kipeänä.

Varsinaiselle kysymykselle soin tyhjän katseen. Joku olisi voinut kysyä, liikkuiko päässäni ylipäätään mitään, mutta järjenjuoksuni ei päässyt ihan niin pitkälle.
"Viinaa", tuli ensimmäiseksi vaihtoehdoksi kuitenkin mieleeni eikä se ollut kovin kaukana totuudesta. "Varmaan jotain muutakin. Mut en mä muista enää."
"Mä muuten rakastan sua, raakaastaannn~" minun oli lisättävä rallatellen leveän ja hyvin aineissa olevan hymyn saattelemana. Katse tarkensi jonnekin ihan muualle kuin herra poliisikonstaapelin naamaan, jos tuo nyt edes oli enää siinä vieressä.

Nimi: Margot

05.11.2018 22:43
Alain Whitely

Alain oli juuri ja juuri saanut napsautettua käsiraudat tokkurastaan silmiä availevalle miehelle, kun Pan kuului yrittävän epäonnistuneesti päästä yhtenä kappaleena tiskiltä alas. Ryminä sai Alainin hätkähtämään pystyyn, mutta siinä vaiheessa Pan oli jo päätynyt komeasti kierähtäen lattialle ja saanut ikävännäköisen haavan otsaansa. Hän tunsi kuivaa ärtymystä. Kuin kissaa kaitsisi.

Hän jätti toisen, paljon rauhallisemman rikollisensa lattialle ja kumartui lahkeitaan ensin ylöspäin vetäisten kyykkyyn takaisin Panin viereen, joka näytti enemmänkin hämmästyneeltä kuin hätääntyneeltä. Haavasta oli jo vuotanut sen verran verta, ettei Alain osannut sanoa kuinka paha tälli oli kyseessä, mutta joka tapauksessa hän veti taskustaan nenäliinansa, - joka oli vastapesty - taitteli sen ja painoi vasten Panin otsaa. 
”Paina siitä”, hän sanoi pehmeän ärtyneesti ja varmuuden vuoksi vei tämän käden valmiiksi paikalle (?). Mitenkähän hän nyt laittaisi tälle raudat, jos toisen käden joka tapauksessa täytyisi vahtia vuotoa? Tosin kompuroinnista ja melkeinpä kaikesta muustakin Panin olemuksessa päätellen tämä ei olisi missään kunnossa lähtemään lipettiin. Silti… poika luulisi vielä saavansa erikoiskohtelua, jos hän jättäisi tämän käsiraudatta. ”Mitä sinä oikein ajattelit?” hän mutisi ja siirsi katseensa otsasta taas Panin sekaviin silmiin, mutristi jähmeästi huuliaan. Hän ei voinut olla tuntematta aivan hitusen sääliä. Miksi hänestä tuntui, että Pan oli aina tällaisissa keisseissä yksi niistä jälkeenjääneistä, jotka hän sai poimia mukaansa(?)?

Nimi: Lehw

05.11.2018 22:24
Peter Scott | "Pan"

Yhtäkkiä tajusin, että näkökentässäni oli hahmo. Jos olisin ollut vähemmän aineissa, olisin saattanut säikähtää, mutta nyt lähinnä vain käänsin kasvojani tyhjästä materialisoituneen seriffin suuntaan. En ollut kuullut hänen tuloaan.
Alain-mussukka sanoi jotain, mutta sanat eivät päässeet aivoihin asti, kun mies jo katosi jonnekin. Johan oli seriffistä tullut nopea sitten viime aikoina.
Meni ehkä parikymmentä sekuntia, kunnes piuhat kohtasivat toisensa ja tajusin, että Alainhan oli tosiaan puhutellut minua. Joten lähdin kampeamaan itseäni ylös.
"Mutko tässä oli hyv-- Oho", kuului suustani kovaäänisen ryminän säestämänä, kun tulin käytännössä katsoen kuperkeikkaa alas baaritiskiltä. Okei, taisi yksi baarijakkaroista hidastaa menoani hitusen tai johonkin ainakin tömähdin matkan varrella ennen lattialle päätymistä.
"Au", sanoin kulmiani kurtistaen ja hieraisin otsaani. Kosteaa ja punaista. "Au", totesin uudelleen, tällä kertaa painokkaammin kädelleni. Otsaan oli tainnut tulla vekki, mutta vielä ei valunut verta kovin raivokkaasti, niin että en osannut olla huolissani.

Nimi: Margot

05.11.2018 21:59
Alain Whitely

Yö oli jo juuri niin hiljainen kuin New Yorkissa ja Satukaupungissa yleensäkin, kun Alain lähestyi baaria, mutta ulos erottuvasta himmeästä hohteesta päätellen valot olivat päällä - mikä oli epätyypillistä maanantaiyöksi. Tästä Alain päätteli kaksi asiaa; että hänet toimiston tuolista nuokkumasta herättänyt soitto ei ollut turha, ja että juhlijat olivat jo livistäneet takaisin koloihinsa ennen hänen tuloaan. Alainia ei edes harmittanut, kunhan häiriköinti oli yön osalta lopussa, oli hänen työstäänkin jo puolet tehtynä.
Lukossa näkyi pakolla avaamisen jälkiä. Oli tosiaan ikävää, ettei kaupungin resursseissa ollut asentaa kummoisempia varashälyttimiä. Hän tumppasi savukkeen asfaltille, avasi oven ja astui sisään.

Baarissa leijui imelänmakea, eltaantunut haju, kuin kissa olisi käynyt merkkaamassa paikan. Onneksi Alain oli verhoutunut tavalliseen tupakankatkuunsa. Joka puolella oli merkkejä nopeasta lähdöstä, baarituoleja kumossa, suola ja pippurisirottimet pitkin pöytää, syntyneen sotkun seassa jotain muutakin jauhetta. Alain kumartui nostamaan kaatuneen tuolin ja havaitsi samalla pakolähdöstä jälkeenjääneet: nurkassa nuokkui Poika Punarinta - mikä ei ollut iso yllätys, miesparka ei ollut sopeutunut hyvin elämään hautajaistensa jälkeen - ja ehkäpä vielä vähemmän yllätyksenä silmiin sattui tiskin päällä levällään lojuva Pan.


Alain päästi suljetun huokauksen ennen kuin asteli tiskin vierelle ja silmäsi poikaa, jonka kasvoilla häilyi tyhjä virne ja käsi vaelsi haaravälin tienoilla. Silmät verestivät, ja Alain pudisti päätään. Tähänkö Pan oli yönsä päättänyt viettää?
”Nousehan nyt siitä, päästään kaikki vielä tämän yön puolella nukkumaan”, Alain sanoi ja tyrkkäsi häntä olkapäähän. Sitten hän siirtyi tyrkkimään hereille Punarintaa, kaivellen jo muutamaa käsirautaparia taskustaan.

Nimi: Lehw

05.11.2018 21:06
//Määrittelemättömän pitkä aikahyppy//

Peter Scott | "Pan"

Tuijotin baarin kattoa silmät puoliavoimina. Näkymä oli jotenkin hassu. Himmeä kattolamppu oli ylösalaisin. Outoa. Olo oli kuitenkin hyvä. Tosi tosi tosi hyvä. Ihan helvetin rento ja raukea, suorastaan loistava.
En ollut ihan varma missä olin, mutta jokin aika sitten olin kuullut muiden huutavan, että seriffi oli kutsuttu paikalle ja sitten oli tullut ryminää. Vai oliko siitä jo useampi tunti? En ollut ihan varma. Ei sillä ollut varmaan mitään merkitystä. Taisin olla kännissä. Ja aika hiton pilvessä.
Venyttelin käsiäni ja kurkottelin väärinpäin olevan kattolampun suuntaan. Valo sattui silmiin. Kohotin käteni lampun suuntaan, mutta sormet koukistuivat hitaasti tapaamaan pelkkää tyhjää ilmaa. Vau. Se olikin kauempana kuin olin kuvitellut. Valo oli tosi nätti. Minäkin olin aika nätti, vaikka tässä selällään maatessa tuppasi olemaan kylmä. Saattoi olla, että vaatteeni olivat hukkuneet jonnekin niistä lukuisista vessareissuista. Mielikuva jostakin tummatukkaisesta adoniksesta sai suupieleni vääntymään hyväntuuliseen virneeseen. Hän oli ollut hyvä.
Vein käden haaroilleni ja tapasin siellä pillifarkkujen avonaisen sepaluksen, mutta näköjään minulla oli kuitenkin housut ja jopa alushousut jalassa. Ei heilunut heppi tuulessa niin kuin hyvinä päivinä. Hihitin itsekseni ja meinasin torkahtaa. Ei kuitenkaan saisi! Bileet olivat kesken. Tai sitten eivät olleet. Aika hiljaista oli. Tai sitten olin kuuroutunut. Vau jos olin. Se vasta olisikin uutta.

//Pan makaa pitkin pituuttaan baaritiskillä//

Nimi: Irvikettu

30.12.2017 03:26
Daryl Wolff

Daryl käveli katua vain eteen, yrittäen pistää mieleensä maamerkkejä jotta varmasti muistaa missä hänen autonsa oli pysäköityneenä. Hän katseli ympärilleen löytääkseen sopivan paikan minne mennä syömään tai edes istumaan.
Daryl oli juuri menettämässä toivoaan kun hän käänsi katseensa erään baarin tummista ikkunoista sisään. Smaragdit silmät osuivat hänen näköönsä ja pysäyttivät miehen niille sijoilleen.
"Tunnen tuon katseen.." Daryl kuiskasi itselleen. Hän seisoi hetken paikallaan kunnes pakotti itsensä liikkumaan baariin jonka pöydissä istui jo tähän aikaan muutama pariskunta keskustelemassa, yksi kaveriporukka ja yksi varhaisjuoppo.
Daryl veti oluen, puun ja mintun tuoksut henkeensä.. Hetkinen.. Mintun?! Kyllä. Daryl haistoi baarin tuoksuissa mintun ja kurtisti kulmiaan tälle mielenkiintoiselle yksityiskohdalle.
"Kerrohan mitä saisi olla", baarimikko sanoi hiljaa soivan musiikin ylitse kehräävän oloisella sävyllä ja käänsi katseensa oluthanoista Daryliin. Daryl asteli ensin tiskin luokse miettiessään mitä halusi ja nojautui kyynärpäänsä tiskiin.
"Ottaisin vaikka.. Hmm.. Saisinko jotain tummaa olutta?" Daryl pyysi ja antoi katseensa kiertää tilauksen sanottua baarissa. Tummalla puulla sai ihmeen rauhallisen hengen baarii ja tumman siniset vuorukset sohvissa oli mieluttävää silmälle.
"Kiitos", Daryl totesi saatuaan pullon tummaa olutta eteensä. Baarimikko ei mennyt rasvanäpin odotusten mukaisesti pois vaan jäi nojailemaan tiskiin virnistellen. Tutuilta tuntuvat silmät kiiluivat baarimikon päässä viekkaan oloisesti ja saivat Darylin hieman hämilleen. Mistä nuo silmät olisivat muka tutut?

Nimi: Helena@puhelin

19.12.2017 22:47
James Scott - Captain Hook

Ravintoloissa käyminen ei kuulunut Jamesin maailmaan oikeastaan eikä hän nytkään ollut istunut pöydän ääreen tilaamaan tai syömään mitään, hän oli vain halunnut päästä pesemään kasvonsa viileällä vedellä. Lähellä oli kyllä ollut, että hän olisi joutunut maksamaan jotain pelkästä vessaan pääsemisestä, mutta onneksi miespuolinen työntekijä oli lopulta lopettanut änkytyksen ja päästänyt hänet ohitseen. Nykyään piti ilmeisesti maksaa pelkästään kuselle pääsemisestä... Älytöntä.
James kuivasi vielä kasvonsa pestyään ne vedellä ja astui sitten ulos vessasta. Jostain käytävältä kuului ääniä, mutta pikaista vilkaisua enempää James ei jaksanut jäädä tuijottamaan jotain naista ja miestä, joilla näytti olevan laatu aikaa keskenään. Mies vain kääntyi palatakseen ravintolan puolelle, jotta pääsisi suunnistamaan ulko-ovelle. Kotiin olisi vielä jonkin verran kävelymatkaa eikä häntä huvittanut olla päiväsaikaan liikkeellä tämän enempää.

Nimi: Glowe

14.12.2017 23:14
Munin

Alain viihdytti korppia tutulla vähäsanaisuudellaan. Ei lintu siitä loukkaantunut, olihan se jo ehtinyt vuosien varrella tottua sheriffin tapoihin sosiaalisissa tilanteissa. Niin kauan kuin mies pysyisi kohteliaana, olisi Munin oikein tyytyväinen herran seuraan.
Vai oli Alain nukkunut ihan hyvin? Niin millä mittakaavalla? Munin ei pitänyt sheriffin unirytmiä minään hyvänä nukkumisena, mutta ehkäpä mies oli saanut unta viime aikoina edes pari kymmentä minuuttia enemmän. Alainkin varmaan tiesi, ettei korppi olisi samaa mieltä "hyvin nukkumisesta", mutta lintu siristi vain ystävällisesti silmiään ja nyökkäsi pitkulaista päätään. Mikäpä se oli kommentoimaan, kun eläin itsekään ei tarvinnut unta kuin sen pari tuntia yössä.
"Sehän on ilo kuulla", Munin raakkui pirteästi, "kertokaa toki jos tilanne muuttuu." Voi, kyllä Munin voisi jonkin yön viettää haisevassa sheriffin komerossa, jos Alain sitä tarvitsisi. Kyllä Munin uhraisi itsensä sen verran miehen ja työnantajansa puolesta. Alain lähti suuntaamaan kohti hissiä, minkä korppi otti sanattomana kehotuksena jättää keskustelu sille tielleen.
"Minulla ei ole täällä talolla nyt mitään toimitettavaa, joten jatkan matkaani, hyvää päivän jatkoa teille sheriffi", Munin totesi ystävällisesti miehen selälle.
"Matthew, voisitko päästää minut ulos?" Mustan linnun kehotuksesta vartija pomppasi tuoliltaan ovea avaamaan. Korppi kääntyi kannoillaan, ja nousi siivilleen viilettäen ulos rakennuksesta.

//Huhuh, pahoittelut vastauksen kestosta. Muninille en taida ottaa seuraa ennen juhlia, loppuviikko kun tulee olemaan vähän kiireinen. ^^'

Nimi: Lehw

02.12.2017 23:35
Peter Scott | "Pan"

Ravintolan vessoihin vievä käytävä oli kenties epäromanttinen paikka noin normaalisti katsottuna. Siitä kuitenkin sai romanttisen, jos vain tiesi mitä teki.
Olin onnistunut saamaan soman tarjoilijaneidin mukaani 25 minuutin taivuttelun jälkeen. Olin jo miltei ehtinyt kyllästyä ja miettiä, josko sittenkin menisin viihdyttämään hurmaavalla läsnäolollani jotakin muuta naista, prinsessaa kenties, kun tarjoilija oli viimein suostunut siirtymään jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Eli näin ollen vessojen käytävälle, kun ei hänestä mukamas vessoihin ollut. Oli kuulema liian epäilyttävää. Jaha.
Muutaman alkusuukon jälkeen kyllästyin pehmeisiin otteisiin ja suutelin toista ensin kokeilevasti ennen kuin siirryin suht nopeasti rajumpiin liikkeisiin. Näykin tarjoilijan huulia saadakseni toisen paremmin tunnelmaan. Lopulta nainen innostuikin ja kaikesta tuli paljon mielenkiintoisempaa. Niittasipa nainen minut oikein vasten seinääkin, mikä ei suinkaan hidastanut tahtia, sai minut päinvastoin innostumaan entistä enemmän.

//kamala tynkä, mutta jos Hook haluaa tulla häiriköimään, niin siitä vain :D

©2018 Fables RPG - suntuubi.com