Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Sivuilla roolailemme siis vieraskirjan muodossa. Joitakin ohjeita pelaamiseen löytyy infosta ja lisäkysymyksiä saa esittää vieraskirjassa. 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Irvikettu

21.09.2017 02:33
Christopher Feles

Mies kallisti päätään ja virnisteli vieläkin, kykenemättä naurahtaa hiljaa tytön reaktiolle.
"Velho en ole.. Muuten en olisi täällä töissä", Cry sanoi ja pudisti huvittuneesti päätään ennen kuin otti lasin käteensäja alkoi putsata sitä mustalla rätillä.
"Se mikä olen, ei ole tärkeää. Olen täällä vain tavallinen ihminen kuten sinäkin", mies sanoi hieman huvittuneella sävyllä ja iski leikkisästi tytölle silmää.
"Mikä tuo sinut tänne päin kaupunkia? Onhieman outoa nähdä naisia näin lähellä rajoja" Christopher myönsi ja kurtisti kulmiaan kiinnostuneesen ilmeeseen.

Nimi: Lehw

20.09.2017 12:42
Jared Frei

Kotiin asti en päässyt, kun joku mummeli ilmestyi miltei tyhjästä eteeni. Jos aamupäivä ei ollut ollut jo riittävän hirvittävä, niin nyt se viimeistään oli, kun jouduin aivan ventovieraan ihmisen seuraan ja hän vielä nimitti minua koekaniiniksi. Paniikki nosti päätään ja yritin änkyttää jotain vastalausetta. Menestys oli kuitenkin huono, sillä mummeli äyskähti vain takaisin henkilöllisyytensä ja nyki minut mukaansa(?).
En uskaltanut enää väittää vastaankaan. En ollut nykyään enää niin helposti kiukkuuntuva kuin tänne tultuani, joten automaattinen reaktioni oli lähinnä alistuminen ja ahdistuminen. Sydän hakkasi rintakehässäni miltei kivuliaan lujasti samalla kuin paniikin myötä pakkaskykyni alkoivat aktivoitua siinä mummelin otteessa(?) eteenpäin kompuroidessani. Hengitykseni huurusi kylmänä, vaikka sisätiloissa oli yhä lämmin.

Nimi: Margot

15.09.2017 22:48
Alain Whitely

Korpin vastaus hänen tarjoukseensa sai aikaan hymähdyksen, ja huulilla välillä häilynyt hymy teki puolikkaan paluun kuivana suupielen nytkähdyksenä. Niin, kaipa toimiston kunnosta tosiaan oli harmia joillekin, eikä Alainille itselleenkään ollut kovin edullista verhota huone tummaan savuun, no, aivan liian usein. Munin oli myös useasti osoittanut tyytymättömyytensä hänen tapansa suhteen, joten vastaus ei tullut varsinaisesti yllätyksenä. Savukkeiden kuluttamista hänestä olisi vaikea kitkeä pois - hän oli jonkin aikaa yrittänyt toimia edes asteen terveellisemmin ja kuluttaa vain kahvivarantojaan, mutta sekään ei ollut kestänyt kovin kauaa - mutta kaipa hän voisi edes avata ikkunaa hiukan useammin.
”Snow sattui pyytämään samaa”, hän sanoi, vain tuskin havaittava häivä sarkasmia tummassa äänessä, mikä paljasti hänen ymmärtävän muiden inhoa savun ja hajun suhteen. Oli ollut aika, jolloin hänkin oli kurtistanut samalle kulmiaan, mutta siitä oli jo aikaa.

Hän käänsi hiukan vasenta rannettaan ja vilkaisi alaspäin nähdäkseen pienen kellotaulun viisarit.
”Kaipa ilma on jo ehtinyt vaihtua”, hän sanoi puoliääneen, laskien aikaa Snown saapumisesta ja ulos usuttamisesta. Tuskinpa nainen itse olisi enää paikalla, mutta ikkuna oli varmasti yhä ylös vedettynä. Ties mitä voisi lentää sisään. Toivottavasti Snow ei taas ollut heittänyt loppuja savukeaskeja pois.
”Mitä sinulla on suunnitelmissa?” Alain kysyi jälleen melkein mekaanisesti. Sen verran hän oli oppinut korppia tuntemaan, että mieluisampia tälle tuntuivat olevan ne mielekkäämmät työt, joita hän joskus pystyi jakamaan. Hän epäili tuottaneensa linnulle pettymyksen, vaikkei hienovarainen lintu sitä eleissään osoittanutkaan.
Alain ei aina jaksanut kiinnittää huomiota muiden tekemisiin, elleivät ne olleet hänelle tai työlle ajankohtaisia, mutta oli hänen asiansa olla silti muiden liikkeistä perillä. Ei sillä, että hän siksi olisi kysynyt, kysymys oli toinen kohteliaisuusele, joita hän muistutti itseään pitämään yllä. Ei hän tarkoituksella ollut välinpitämätön, vuosien saatossa hän oli vain tottunut keskittymään omiin asioihinsa ja pysyttelemään omissa oloissaan.

Nimi: Cassie

11.09.2017 14:16
Adalmina Blanc

Adalminan kilpailuhenkisyys oli herännyt, hän ei aikonut perääntyä nyt. Miehen puhutellessa häntä monikossa Adalminan oli pakko hymyillä hetki oikeasti. Vaikka tummanpuhuva mies käyttäytyikin töykeästi, hänen jonkinlainen etikettinsä tuppasi silti pintaan pakottaen puheen näin kunnioittavaksi. Nainen rupesi heti prosessoimaan mielessään, että nyt täytyi olla kyse hieman vanhemmasta satuhahmosta, ei nykymaailmassa puhuttu enää noin kunnioittavasti. Tietysti monikon käyttäminen saattoi olla pilkkaamista tai Adalminan puhetyylin matkimista, mutta hän ei uskonut niin. Adalmina oli oikeastaan aika mielissään.
”Ei teidän tarvitse teititellä minua”, hän hymähti ja katsoi miestä uudemman kerran silmiin. Jos hänellä olisi ollut enemmän huumorintajua tai jos hänen huumorintajunsa olisi ollut huonompi, olisi hän tehnyt typerän kommentin siitä, miten ’Se ei kuulu teille’ oli eksoottinen nimi ja tehnyt ehkä jatkokysymyksen, mistä päin herra mahtoi olla. Adalmina kiitti harkintakykyään siitä, että ei heittäytynyt rasittavaksi, sillä ei olisi luultavasti saavuttanut sillä yhtään mitään. Miten tämän miehen olisi sitten saanut kertomaan vähän enemmän itsestään? Ei varmastikaan ollut terveellistä sulkeutua kuoreensa noin täydellisesti koko ajan.
”Totuus on, että Snow Whiten lisäksi en tunne täältä oikeastaan ketään. Olisin mielissäni, jos suostuisit tutustumaan minuun edes jotenkin, että tuntisin edes yhden uuden olennon täältä. Tämän ei tarvitse olla kaupunginjohtajan edustustehtävä, vaan Adalmina Blancin surkea yritys saada uusi tuttavuus”, nainen naurahti, tämä oli ainoa keino, jonka hän enää keksi. Kyllä hän puhui ihan totta, muttei hirveästi halunnut näyttää sitä puolta itsestään, että kaupunginjohtajalla ei ollutkaan yhtään ystävää.
”Voisimme mennä vaikka kapakkaan?” hän ehdotti ja meinasi lisätä sitten, että hän voisi tarjota, mutta se olisi vaikuttanut jo liian epätoivoiselta ja toinen olisi saattanut loukkaantua luullen, että Adalmina piti toista tyhjätaskuna.

//Adalmina on ärsyttävä :D

Nimi: Helena

10.09.2017 23:08
James Scott - Captain Hook

Hemmetti, James ei ilmeisesti saisi naista luovuttamaan helpolla. Mies ei ihmetellyt enää yhtään, miksi toinen oli valittu Satukaupungin kaupunginjohtajaksi. James tosin ei ollut aikaisemmin kuullut naisesta, koska oli eristäytynyt muiden satuhahmojen joukosta mahdollisimman hyvin. Olihan hänellä tietenkin jenginsä, joka koostui pelkistä satuhahmoista, jotka tunsivat jollain tasolla itsensä ulkopuolisiksi muiden satuhahmojen joukossa. Tietenkin jotkut olivat päivittäin tekemisissä mallikansalaistenkin kanssa, mutta yksikään heistä ei kävisi pyhimyksestä.
"Se ei kuulu teille", James vastasi viileästi naiselle, mies ei myöskään pelännyt vastata toisen katseeseen. Töykeydestä ei edelleenkään luovuttu, vaikka raja voisi tulla milloin tahansa vastaan. Naisen kaupunginjohtajan asema ei kuitenkaan pelottanut Jamesia eikä tämä välittänyt, vaikka joutuisi vastaamaan seurauksista töykeytensä ylittäessä rajan. Mies toivoi naisen ymmärtävän, ettei häntä kiinnostanut kuulua Satukaupungin yhteisöön pätkän vertaa, vaikka hän oli tullut Kotimaista yhtälailla kuin muutkin satuhahmot. Tässä maailmassa hän oli vain päättänyt, ettei haluaisi kuulua siihen yhteisöön sen enempää kuin oli pakko.
Mies tosin ei ollut varma, oliko tyytyväinen siihen, ettei nainen tiennyt, kuka hän oli. Hän ei kyllä silti aikoisi valaista naista asiasta.

Nimi: Glowe

10.09.2017 22:18
Munin

No, lintuna Munin ei käsitellyt kuolemaa samalla tavalla kuin suurin osa Fabletownin asukkaista. Vaikka korppi ihmismäinen olikin, oli se kumminkin paljon lähempänä eläintä kuin ihmistä. Ja jos yksinkertaista puolta katsoisi, niin raatolintuhan hyötyi kuolemasta, söi kuolleita. Ei sillä että Munin menisi kuolleita ihmisiä napsimaan, vaikka toisinaan se aistikin kuolemaa ikkunoiden ja ovien takana olevissa asunnoissa.
Munin ei osannut kommentoida mitään Alainin suruvalitteluun, vaikka monesti oli kyseisen ihmisten tavan kuullutkin. Joten, korppi ei kommentoisi mitään, muutoin luultavasti sanoisi jotain mitä ei pitäisi sanoa. Mies sai korpin myös pettymään myöhemmillä sanoillaan, kun miehellä ei ollut mitään tekemistä, mutta moista tunnetta Munin ei nappisilmistään näyttänyt. Hieman lintu kallisti päätään, uteliaana eleenä, kun Alain jätti tarkoituksellisesti tarkentamatta asioita, 'joihin ei vielä tarvinnut puuttua'. Alain ei paljoa tapauksistaan porissut, piti ne tuollaisilla lauseilla salaperäisinä, mikä häiritsi uteliasta lintua perin paljon. Mutta Munin ei tökkisi jäätä ja utelisi. Munin luotti sokeasti Alainin arviointikykyyn, ja jos mies jostain kumman syystä haluaisi infota lintua, osaisi mies aloittaa moisen toimen ihan itsenäisesti.

Alainin pieni hymynpoikanen –jos sitä siksikään saattoi kutsua- ei jäänyt linnulta huomaamatta ja sai Muninin suorastaan virnistämään kummallisella korpin tavallaan. Tuollaiset eleet olivat varsin harvinaisia jähmeän tuntoiselta sheriffiltä. Voi, tiesiköhän sheriffi itse kuinka paljon tuollainen pieni ele pehmensi miehen kasvoja, teki koko sheriffistä paljon inhimillisemmän? Vaikka tämä 'hymy', olikin vain pieni suupielen nytkähdys, mutta kymmenien kasvolihasten pieni toiminto, Munin piti siitä, ja sen vuoksi korppi hyväntahtoisesti virnuilikin. Munin ei uskonut että Alainille hymyileminen olisi jotenkin sosiaalisuuteen liittyvästi vaikeaa –tosin, kukapa tuosta miehestä selvää otti, Alain ei tainnut paljoa sielunmaisemastaan avautua-, mutta jos niin oli, tuskin korpin tarkka tuijotus tekisi sitä helpoksi. Mutta Munin ei osannutkaan kuin muutamia asioita, syödä, lentää, puhua ja erityisesti tuijottaa.
"Todentotta otan, Alain hyvä", korppi raakkui pirteästi, vaikka se sisimmässään vähän pettynyt olikin.
"Kruh-", äännähdys vastasi pitkälti naurahdusta. "-tulen, tulen, jos sattuisit vaikka koppisi tuulettamaan." Maailmassa ei varmaan ollut voimaa, joka saisi Alainin lopettamaan kahta haisevaa tapaansa, tupakointia ja kahvin juontia, joten sheriffin pienen toimiston tuulettaminen taisi olla suurinta, jota korppi saattoi toivoa.

Nimi: Nuti

10.09.2017 19:23
Gretel Heatherfield

Selittämättömällä tavalla baarimikon naurahdus kylmäsi Gretelin selkäpiitä. Se ei ollut ilkeä naurahdus, mutta se oli silti pelottava. Tuntui ikään kuin miehellä olisi ollut huomattavasti suurempi kontrolli tilanteeseen kuin Gretelillä.

Gretel vihasi ja pelkäsi sellaista tunnetta, mikä läikkyi vaistomaisesti ulospäin kun hän kyyristyi tuolillaan ja vetäytyi taaksepäin ikään kuin suojatakseen itseään. Se ei ollut outoa käytöstä (pienois)naiselta joka oli lapsena joutunut ensin lähes syödyksi ja sitten sodan jalkoihin.

"Oliko se noin hauskaa?" hän kysyi sitten varoen, ikään kuin astellen heikoksi varoitetulla jäällä. "Eli... mikä sitten olet?"

Nimi: Nuti

10.09.2017 19:11
Irvette Ayers

Hän oli NIIN lähellä läpimurtoa. Mikäli kaikki meni niin kuin piti, Irvette pystyisi automatisoimaan suojamuuriin protokollan, jonka ansiosta muurin takana olevat asiat näyttäisivät ei-maagisilta. Hän oli jo testannut tätä omalla magiallaan, mutta ristiinvarmistus ei olisi pahaksi...

Hän tarvitsi vain koekaniinin.

...siinä! Yksi kaupungin asukkaista. Sopivasti Irvette ei muistanut mitä magiaa tämä yksilö käytti, mutta hänellä oli sellainen kutina että tämäkin poikanen oli magian käyttäjä - noitavaistot eivät pettäneet koskaan.

"Hei, sinä siinä!" Irvette ilmoitti pojalle. "Tule laboratoriooni. Tarvitsen koekaniinin." Mikäli Irvette kuulisi vastanurinaa, hän kajauttaisi: "Ja minulleko pistät vastaan? Tiedätkö kuka olen? Olen ylinoita Ayers!"

Nimi: Aria

10.09.2017 01:53
Rapunzel Kassmeyer

Mies hymyili ja nosti mukin lähemmäs huuliaan. Hän esitteli itsensä Roehiksi ja hörppäsi sen jälkeen kaakaota. Nojasin käsiäni tiskiin ja annoin katseeni vaeltaa tyhjässä kahvilassa, välillä vilkaisten pöydän ääressä istuvaa Roehia. Yritin kehitellä mielessäni mahdollisia seuraavia puheenaiheita, sillä vaikka minulle ei ollut luontaista jutustella mukavia asiakkaiden kanssa, hiljaisuus oli vielä astetta kiusallisempi tilanne. Harmikseni en keksinyt mitään järkevää sanottavaa, ja aloin paremman puutteessa näpertelemään epämääräisesti kassakonetta. Toivottavasti Roeh ei ajatellut, että olin hiljaa silkkaa töykeyttäni.

Nimi: Irvikettu

07.09.2017 14:55
Christopher Feles

Mies vilkaisi ovelle ennen kuin kääntyi katsomaan tyttöä tiskin äärellä. Cryn iirikset muuttuivat pelkiksi viiruiksi kuin tämä salailisi jotain, ennen kuin palasivat takaisin normaaliin mantelin muotoonsa.
"Aika on täällä hieman kyseenalainen asia.. Mutta myönnän etten ole ollut täällä yhtä pitkään kuin moni muu", mies vastasi ja kääntyi hetkeksi asettelemaan peiliseinän hyllyjä.
"Velho?" Christopher repesi nauramaan tytön kysymyksestä. Nauru ei ollut mitään räkänaurua vaan enemmänkin kieronpuoleista voitonriemua muistuttavaa.
"En... En ole velho", Christopher sanoi. Hän vilakisi vielö tyttöä ja pudisti äätään huvittuneena.

Nimi: Lehw

06.09.2017 16:39
Jared Frei

Snow tuli siihen tulokseen, että voisin saapua lähestulkoon milloin halusin. Eli todennäköisesti heräisin kukonlaulun aikaan, odottelisin hermostuneena kotona ja tulisin siltikin etuajassa, koska en omistanut kelloa, mutta se varmaan ei ehkä haittaisi. Toivottavasti.
Tervetulotoivotukselle olisi varmaan ollut hyvä hymyillä, mutta en saanut naamaani vääntymään sellaiseen ilmeeseen tarpeeksi nopeasti. Suoraan sanottuna vähän hermostutti koko juttu, mutta en nyt enää kehdannut ruveta perumaankaan. Sulkeuduin vain itseeni ja jätin epähuomiossa vastaamatta mitään koko naiselle, mutta se oli niin luontaista käyttäytymistä minulle, että tuskinpa Snowta haittaisi.

Tarpeeksi kauan jalkaani lepuutettuani sitten kampeuduin ylös ja vähän äänin könkkäsin ulos toimistosta. Kenellekään en sanonut mitään, koska kyllä he kuitenkin jossain välissä näkisivät sen, että olin lähtenyt. Turha sitä oli kirkossa kuuluttaa, joutuisin vielä keskustelemaan jonkun kanssa asioista.
Niinpä vain päädyin ontumaan käytävään ja siellä kohti omaa asuntoani toivoen, etten näkisi ketään matkan varrella.

//noniin Jared on vapaata riistaa

Nimi: Margot

05.09.2017 00:22
Alain Whitely

Beesitakkisella miehellä ei ollut tapana näyttää kovin suuria tunteita, mutta hän siristi hiukan silmiään, melkein kulmien kurtistuksen omaisesti, kun korppi kertoi kovin ohimenevästi tätä uskollisesti ruokkineen vanhan rouvan kuolleen. Alain oli tietoinen, että linnun tunneskaala oli monimutkainen vaihtelevaisuudessaan, mutta lisänä alkuperäiseen positiiviseen vastaukseen kuulumisista, jopa Alain mietti yhdistelmän olevan jotensakin ristiriitainen. Hän ei välttämättä aina rekisteröinyt aivan kaikkea, mitä korppi jutteli, tällä kun oli tapana jutella niin laveasti, siitäkin huolimatta, että sai tuskin eteenpäin kannustavaa hymähdystä kuuntelijaltaan, mutta kyseisen vanhuksen tämä oli maininnut monesti, etenkin tämän luota saapuessaan.
”Pahoittelut”, Alain esitti surunvalittelunsa sopivaan kohtaan korpin sitten lennähtäessä hartaasti odottavan vartijan luo. Hänen mielessään tuskin kävi, mistä korppi nyt saisi ruokansa.

Toimitettuaan pakettinsa, korppi kaarsi takaisin Alainin suuntaan, vaikka hän oli siirtynyt ovea pitämästä sen sisäpuolelle, päästäen sen sulkeutumaan takanaan. Sisäilmassa hän nosti hatun harkitusti päälaeltaan laskien sen vasten sen rintaansa, ja suki nostosta mahdollisesti värähtäneet hiukset rituaalisesti takaisin paikalleen.
”Ei taida olla. Sattunut olemaan hiljaista.” Hän pisti käden taskuunsa ja mietti hetkisen. ”Ei vielä mitään, mihin täytyisi puuttua”, hän lisäsi. ”Siihen asti, ota vain kaikki postinkantokeikat, joita saat”, hänen suupielensä kohosi hitusen.
Hänen mieleensä palasi lintua ruokkinut vanhus.
”Ja tervetuloa käymään toimistossa, jos tarvitset jotain”, hän sanoi, kohteliaisuussyistä. Ei sillä, ettei korpin seura olisi miehelle kelvannut, mutta tarjous oli hänen mielessään sopiva, joskin jäykkä myötätunnon ele. Lintu ei tosin tainnut tykätä viettää kovasti aikaa hänen pikkuruisessa, savuisessa työhuoneessaan, mistä lie johtui.

Nimi: Glowe

04.09.2017 15:26
Munin

Mies tervehti lintua ja lähti jo sanattoman vastauksen antaen ovea kohti, sen myös avaten. Munin tuhahti hiljaa, huvittuneesti, kun Alain antoi perin yksinkertaisen vastauksen. Hyvin sosiaalista Alain, hyvin sosiaalista. Eipä siitä ottanut selvää, oliko miehen päivä mennyt hyvin vai huonosti. Munin ei tosin voinut pitää toimistossa kyhjöttämistä hyvänä päivänä. Ja eihän Alain ollut riemusta pomppimassa... Korppi arvasi oikein hyvin mitä Alain tarkoitti samalla vanhalla. Mutta ainakin Alain kysyi mitä korpille kuului, oli se sitten kohteliaisuutta tai oikeaa tiedonhalua.
"Hyvää", Munin vastasi pirteästi. Korpille tosin kuului lähes aina hyvää. Ja miektä piristi nätti päivä. Lintu nappasi pussin vaihteeksi nokkaansa, jotta se ei hyppiessä osuisi maahan. Koska pussissa ei ollut järin paljoa tavaraa, korppi otti kiinni läheltä pohjaa. Eipä se heiluisi hyppiessä niin paljon. Munin jatkoi puhumista, ei pieni kantamus estänyt sen puhumista ollenkaan.
"Mukava saada postinkantajan hommia, viime kerrasta on aikaa", korppi jatkoi aivan yhtä pirteällä äänellä, hyppiessään jo avoimen oven suuntaan.
"Se mummeli muuten kuoli", päättipä lintu toteamalla muitakin kuulumisiaan kertoa, kuten sen, että mummeli oli kuollut. Korppi oli varmasti päläpättänyt siitäkin Alainin kuullessa, oli eri asia jaksoiko mies rekisteröidä kaikkea asiaa joka linnun nokasta tuli. (Mummeli johon viittattiin ensimmäisessä roolissa).
Munin hyppeli sisäpuolelle ja lehahti lentoon. Matthew olikin jo noussut tuoliltaan ja tullut vartijankopista ulos. Miehen kohdalla korppi tiputti pussin Matthewin syliin. Vartija sai kopin, kiitti pikaisesti ja kääntyi takaisin, kaivellen jo pussin sisältöä ja rahoja.
"Ei sinulla sattuisi olemaan minulle jotain tekemistä?" Mikäli Alain ei olisi ehtinyt karata oven luolta, kaartaisi korppi takaisin miehen suuntaan ja kysyisi Alainilta kysymyksensä.

Nimi: Margot Riggs

01.09.2017 23:52
Snow White

Jaredin kysymyksen jälkeen katsoin mietteliäästi rannekellooni, vaikka tulin lähes välittömästi siihen tulokseen, että turha minun sitä oli tuijotella. Itse saavuin paikalle useimmiten jo aikaisin aamulla - vaikka Blue oli silloinkin jo täydessä vauhdissa - vaikka periaatteessa saatoin pitää liukuvaa saapumisaikaa ja saapua myöhemminkin, jos halusin. En halunnut pelästyttää miestä heti alkuunsa, varsinkin kun hän oli vasta toipumassa, mutta toisaalta voisi olla hyväkin, että tämä saisi jotain rytmiä elämäänsä.
”No, koska työ on melko vapaata, voit puolestani saapua siihen aikaan aamupäivästä kun näet parhaaksi. Me olemme täällä kuitenkin suurimman osan päivästä”, vilkaisin puolella silmällä Blueta, joka istui ryhdikkäänä pöytänsä ääressä. Välillä tuntui, että työpäivät rasittivat kuoliaaksi, mutta tuo poika se ei koskaan valittanut. Siinä oli jotain, joka sai omankin olon vähän jaksavammaksi.
”Tervetuloa vain”, hymyilin päälle. Mikäli Jared tulisi olemaan paikalla paljon tulevina kuukausina, hän tulisi näkemään vielä paljon stressaantunutta olemustani. Paras aloittaa lämpimällä hymyllä.
Käännyin sen jälkeen tarkastelemaan upean siistinnäköistä paperikasaa pöydän kulmalla, jonka tulisin kohta taas sotkemaan ja levittämään ympäriinsä, kun tutkisin niitä uudestaan. Täytyisi joka tapauksessa hoitaa tämä Rastasparran asia, joten näytti pahasti siltä, että Jared joutuisi tänään palaamaan ruoanlaiton pariin yksinään.

Nimi: Lehw

31.08.2017 10:51
Jared Frei

En ihan totta välillä ymmärtänyt Snown käyttäytymistä. Ensin hän oli kova ja asiallinen ja miltei tuntui kiristävän minua, ja sen jälkeen hän lateli mukavuuksia ja kehotti minua ottamaan aikani ja niin pois päin. Pienet kylmät väreet kiirivät kehossani, vaikka ihan varmasti nainen oli nyt mukava - tai ainakin yritti olla jos ei oikeasti ollut. Minä vain en osannut tulkita ihmisiä vielä niin hyvin, että olisin osannut hahmottaa kaikkia näitä kuvioita. Saati jos olin ikinä aiemminkaan hahmottanut. Ihmiset olivat vaikeita, siksi pidin enemmän Kissasta.
Niinpä päädyin vähän jähmeästi nyökkäämään. Enpä oikein muuta voisikaan tehdä, sillä jalkani ei ollut kunnon kävelykunnossa. Onneksi Snow tuntui saavan muuta tekemistä sen visertelevän pikkulaitteensa kanssa.
"Monelta tulen huomenna?" kysyin kuitenkin sitten, kun nainen kiinnitti muuallekin huomiota kuin melulaatikkoonsa. Kysymykseni oli ihan järkeväkin, sillä en minä tiennyt toimiston aukioloaikoja. Hyvä jos osasin itse edes kelloa käyttää, sillä kotimaissa mitattiin aikaa lähinnä auringon mukaan. Ja sitä minä tein nykyäänkin, kun ei ollut mitään menoja minnekään.

©2017 Fables RPG - suntuubi.com