Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Roolipelitapahtuma Muistojuhla on alkanut! Tsekatkaa myös blogipostaus aiheesta!

Roolipeli

Sivuilla roolailemme siis vieraskirjan muodossa. Joitakin ohjeita pelaamiseen löytyy infosta ja lisäkysymyksiä saa esittää vieraskirjassa. 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Irvikettu

30.12.2017 03:26
Daryl Wolff

Daryl käveli katua vain eteen, yrittäen pistää mieleensä maamerkkejä jotta varmasti muistaa missä hänen autonsa oli pysäköityneenä. Hän katseli ympärilleen löytääkseen sopivan paikan minne mennä syömään tai edes istumaan.
Daryl oli juuri menettämässä toivoaan kun hän käänsi katseensa erään baarin tummista ikkunoista sisään. Smaragdit silmät osuivat hänen näköönsä ja pysäyttivät miehen niille sijoilleen.
"Tunnen tuon katseen.." Daryl kuiskasi itselleen. Hän seisoi hetken paikallaan kunnes pakotti itsensä liikkumaan baariin jonka pöydissä istui jo tähän aikaan muutama pariskunta keskustelemassa, yksi kaveriporukka ja yksi varhaisjuoppo.
Daryl veti oluen, puun ja mintun tuoksut henkeensä.. Hetkinen.. Mintun?! Kyllä. Daryl haistoi baarin tuoksuissa mintun ja kurtisti kulmiaan tälle mielenkiintoiselle yksityiskohdalle.
"Kerrohan mitä saisi olla", baarimikko sanoi hiljaa soivan musiikin ylitse kehräävän oloisella sävyllä ja käänsi katseensa oluthanoista Daryliin. Daryl asteli ensin tiskin luokse miettiessään mitä halusi ja nojautui kyynärpäänsä tiskiin.
"Ottaisin vaikka.. Hmm.. Saisinko jotain tummaa olutta?" Daryl pyysi ja antoi katseensa kiertää tilauksen sanottua baarissa. Tummalla puulla sai ihmeen rauhallisen hengen baarii ja tumman siniset vuorukset sohvissa oli mieluttävää silmälle.
"Kiitos", Daryl totesi saatuaan pullon tummaa olutta eteensä. Baarimikko ei mennyt rasvanäpin odotusten mukaisesti pois vaan jäi nojailemaan tiskiin virnistellen. Tutuilta tuntuvat silmät kiiluivat baarimikon päässä viekkaan oloisesti ja saivat Darylin hieman hämilleen. Mistä nuo silmät olisivat muka tutut?

Nimi: Helena@puhelin

19.12.2017 22:47
James Scott - Captain Hook

Ravintoloissa käyminen ei kuulunut Jamesin maailmaan oikeastaan eikä hän nytkään ollut istunut pöydän ääreen tilaamaan tai syömään mitään, hän oli vain halunnut päästä pesemään kasvonsa viileällä vedellä. Lähellä oli kyllä ollut, että hän olisi joutunut maksamaan jotain pelkästä vessaan pääsemisestä, mutta onneksi miespuolinen työntekijä oli lopulta lopettanut änkytyksen ja päästänyt hänet ohitseen. Nykyään piti ilmeisesti maksaa pelkästään kuselle pääsemisestä... Älytöntä.
James kuivasi vielä kasvonsa pestyään ne vedellä ja astui sitten ulos vessasta. Jostain käytävältä kuului ääniä, mutta pikaista vilkaisua enempää James ei jaksanut jäädä tuijottamaan jotain naista ja miestä, joilla näytti olevan laatu aikaa keskenään. Mies vain kääntyi palatakseen ravintolan puolelle, jotta pääsisi suunnistamaan ulko-ovelle. Kotiin olisi vielä jonkin verran kävelymatkaa eikä häntä huvittanut olla päiväsaikaan liikkeellä tämän enempää.

Nimi: Glowe

14.12.2017 23:14
Munin

Alain viihdytti korppia tutulla vähäsanaisuudellaan. Ei lintu siitä loukkaantunut, olihan se jo ehtinyt vuosien varrella tottua sheriffin tapoihin sosiaalisissa tilanteissa. Niin kauan kuin mies pysyisi kohteliaana, olisi Munin oikein tyytyväinen herran seuraan.
Vai oli Alain nukkunut ihan hyvin? Niin millä mittakaavalla? Munin ei pitänyt sheriffin unirytmiä minään hyvänä nukkumisena, mutta ehkäpä mies oli saanut unta viime aikoina edes pari kymmentä minuuttia enemmän. Alainkin varmaan tiesi, ettei korppi olisi samaa mieltä "hyvin nukkumisesta", mutta lintu siristi vain ystävällisesti silmiään ja nyökkäsi pitkulaista päätään. Mikäpä se oli kommentoimaan, kun eläin itsekään ei tarvinnut unta kuin sen pari tuntia yössä.
"Sehän on ilo kuulla", Munin raakkui pirteästi, "kertokaa toki jos tilanne muuttuu." Voi, kyllä Munin voisi jonkin yön viettää haisevassa sheriffin komerossa, jos Alain sitä tarvitsisi. Kyllä Munin uhraisi itsensä sen verran miehen ja työnantajansa puolesta. Alain lähti suuntaamaan kohti hissiä, minkä korppi otti sanattomana kehotuksena jättää keskustelu sille tielleen.
"Minulla ei ole täällä talolla nyt mitään toimitettavaa, joten jatkan matkaani, hyvää päivän jatkoa teille sheriffi", Munin totesi ystävällisesti miehen selälle.
"Matthew, voisitko päästää minut ulos?" Mustan linnun kehotuksesta vartija pomppasi tuoliltaan ovea avaamaan. Korppi kääntyi kannoillaan, ja nousi siivilleen viilettäen ulos rakennuksesta.

//Huhuh, pahoittelut vastauksen kestosta. Muninille en taida ottaa seuraa ennen juhlia, loppuviikko kun tulee olemaan vähän kiireinen. ^^'

Nimi: Lehw

02.12.2017 23:35
Peter Scott | "Pan"

Ravintolan vessoihin vievä käytävä oli kenties epäromanttinen paikka noin normaalisti katsottuna. Siitä kuitenkin sai romanttisen, jos vain tiesi mitä teki.
Olin onnistunut saamaan soman tarjoilijaneidin mukaani 25 minuutin taivuttelun jälkeen. Olin jo miltei ehtinyt kyllästyä ja miettiä, josko sittenkin menisin viihdyttämään hurmaavalla läsnäolollani jotakin muuta naista, prinsessaa kenties, kun tarjoilija oli viimein suostunut siirtymään jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Eli näin ollen vessojen käytävälle, kun ei hänestä mukamas vessoihin ollut. Oli kuulema liian epäilyttävää. Jaha.
Muutaman alkusuukon jälkeen kyllästyin pehmeisiin otteisiin ja suutelin toista ensin kokeilevasti ennen kuin siirryin suht nopeasti rajumpiin liikkeisiin. Näykin tarjoilijan huulia saadakseni toisen paremmin tunnelmaan. Lopulta nainen innostuikin ja kaikesta tuli paljon mielenkiintoisempaa. Niittasipa nainen minut oikein vasten seinääkin, mikä ei suinkaan hidastanut tahtia, sai minut päinvastoin innostumaan entistä enemmän.

//kamala tynkä, mutta jos Hook haluaa tulla häiriköimään, niin siitä vain :D

Nimi: Janto

30.11.2017 21:30
Thomas Hightopp

Olin oikein tyytyväinen, kun White kertoi mittojen oton sopivan heti. Sentään jotain saataisiin tehtyä... naisella oli myös mukana muutama tulostettu kuva, jotka hän asetti pöydälleni. Kuvien mekot olivat oikein, noh, prinsessamaisia; paljetteja, läpinäkyvät hihat, vanhahtavaa mallia yleensäkkin. Kuvien mekot olivat kyllä oikein hyvännäköisiä, mutta niissä olisi voinut olla edes vähän persoonallisuutta. Vaikka kyseessä saattoi olla käsintyönä tehtyjä vaatteita, saatoin silti nähdä puolet niistä liukuhihnatuotteina. Mutta tietty näiden oli tarkoitus olla vain suuntaa antavia. Itse neiti Whiten mekosta tulisi tietysti paljon parempi.
"Noh, jos sinulle kerran sopii heti, niin voisimmekin sitten ensiksi ottaa mitat ja lopuksi sitten vielä käydä läpi mekon yksityiskohdat ja kustannukset. Myös tälle ystävällesi kannattaisi ehkä varata aika", totesin hetken kuvia tarkasteltuani. Nappasin pöydältäni mittanauhani ja viitoin asiakastani ottamaan lämpimän näköistä takkia pois yltään. Miten ihmeessä hän oikein edes pystyi olemaan sisällä takki päällä?

Nimi: Margot

22.11.2017 01:00
Snow White

Musiikki vaihtui, ja kaupan täytti tummempi kitarasoundi. Yritin välttää nenän nyrpistyksen. Kaipa tämä oli hänen kauppansa... Eikä tämä kaupunki ollutkaan kovin konventionaalinen paikka pitää kauppaa. Ei kai täällä sitten tarvinnut noudattaa tavallisten putiikkien ostosmusiikin normeja.

”Oli”, vastasin yksinkertaisesti, ja siirsin olkalaukun lantiolta vatsanpuolelle kaivellakseni kuvia. Olin ladannut muutaman kuvan kännykkääni - en luottaisi enää sanalliseen kuvailuun edellisen vuoden fiaskon jälkeen - mutta olin tulostanut kuvat myös paperiseksi, varmuuden vuoksi. (Kaupunginkirjaston tulostimella, Toimisto kun ei vieläkään ollut päivittynyt sähköiseen aikaan. Ehkä joululahjaksi...) Hightopp näytti kyllä osaavan käyttää laitteita, musiikista ja kaiuttimista päätellen.

Katseeni pyyhkäisi kauppaa ja työpöydällä hylättynä makaavaa pientä vaatekappaletta. Lilliputtien juhlapuku vai nuken vaate? Koristelun kiemurat olivat niin pikkutarkkoja, etten käsittänyt, miten kenenkään sormilta sellainen onnistui.
”Nyt käy oikein hyvin, jos se vain onnistuu”, vastasin viitaten vaatteeseen, jota mies oli työstänyt ennen saapumistani. Otin muutaman askeleen työpöydän luo ja asetin kuvat esille, huolimatta pienestä sekasotkusta. Hempeän vaaleansinistä, kuva pitkistä, läpinäkyvistä hihoista ja paljettien verhoamasta klassisesta kaula-aukosta.
”Nämä ovat ajatuksia”, vilkaisin takaisin mieheen.

Nimi: Janto

20.11.2017 23:05
Thomas Hightopp

Jostain syystä Whiten kasvoilla väreili pieni hymy ennen kuin tämä kertoi, kuinka ystävän paikalle saaminen tuskin onnistuisi. Totta kai... Hän kuitenkin jatkoi vielä, vaihtaen aiheen hänelle itselleen tulevaan pukuun. Olisikin ihan mukavaa vaihtelua tehdä kunnon iltapuku tai -asu. Taustalla soiva musiikki vaihtui AC/DC:sta Five Finger Death Punchiin. Vai olikohan White siirtynyt johonkin "nykyaikaisempaan" tyyliin, kuten kirjaimelliseen pukuun? Yritin kuvitella edessäni seisovalle naiselle ylle erittäin viimeisen päälle laitetun smokin, sekä korkean hatun ja kävelykepin. Huvittavaa...
"Totta kai. Onko teillä jo jotain tietynlaista pukua mielessä? Ja haluatteko että otan mitat nyt vai myöhemmin?" palasin taas pienen henkisen naurukohtauksen jälkeen takaisin myyjä-tilaan.

Nimi: Margot

15.11.2017 00:42
Snow White

Hightopp mutisi jotakin, mutta juuri sen verran henkeensä, etten saanut kunnolla selvää. Siristin silmiäni, mutten sanonut mitään. Hän nosti hattuaan sukiakseen räikeitä, sotkuisia hiuksiaan, ilmeisen mietteliäänä. 
”Aivan”, vastasin, kulmat kurtistuen hitusen, huomaamatta. En ollut ajatellutkaan saattaa Jaredia heti mukaan - ajattelin, että olisi parempi ensin ottaa asia kunnolla puheeksi. Kaiken tämän ajan perusteella osasin jo arvioida, ettei olisi reilua työntää häntä pää edellä uuteen tilanteeseen. Ei, vaikka hän saattaisi suhtautua jo rauhallisemmin, kuin alussa olisi suhtautunut. Ajatus hymyilytti hiukan, ajatus siitä, miten hän oli muuttunut.

Olennaisinta kuitenkin oli, etten ollut vielä puhunut hänelle, eikä hänellä myöskään ollut puhelinta, johon soittaa. Ehkä sitten, kun lukeminen sujui. Ei tosin ollut kovin montaa paikkaa, jossa hän voisi olla. Ehkä olisi tosiaan parasta hakea hänet paikalle, nyt kun oli aikaa. Vilkaisin rannekelloani.
”En usko, että saan häntä paikalle näin lyhyellä varoitusajalla. Jos kuitenkin olisi mahdollista sopia minun puvustani nyt?” Toivottavasti Hightopp teki vielä iltapukuja. Ja oli valmis silkkiin, sifonkiin ja paljetteihin. Ääneen en olisi sitä myöntänyt, mutta muistojuhla oli niitä ainoita tilaisuuksia, jolloin saattoi vielä pukeutua pitkiin pukuihin, iltamekoiksi niitä kai sanottiin. Kaikki juhlissa pukeutuivat parhaisiinsa, mutta minulle - kuten tietenkin monelle muullekin - se oli konkreettinen nostalgian juhla myös siinä suhteessa. Prinsessa jälleen.

Nimi: Janto

13.11.2017 00:26
Thomas Hightopp

Seurasin katseellani muutaman askeleen siirtyvää naista, tämän samalla kertoessa ettei hänen ystävänsä ole tietoinen juhlasta. Liike häiritsi keskittymistäni ja kaikki mitä kommentisa saatoin ajatella oli:
"Sentään joku on niin onnekas", mutisin hiljaa ja päästin pienen haukotuksen heti perään. Seuraavaksi apulaiskaupunginjohtaja kyselikin jo sovitukseen varattavista ajoista. Olinko ohittanut jonkun osan keskustelusta? Ei... kysyin siitä ensin itse. Nostin hajamielisenä toisella kädellä hatun päästäni ja hieraisin yllättävän siistejä hiuksiani mietteliäänä.
"No minulla ei sinäänsä ole "virallisia aikoja". Asiakkaat yleensä vain tulevat oman aikataulunsa mukaan. Toki, nyt voisi olla oikein hyvä hetki soittaa tälle ystävälle. Tänne tuskin on tulossa ketään tänään", ilmoitin lopulta pienen ajatustyön jälkeen. Samalla astelin pöytäni luo voidakseni kirjoittaa mahdollisen kellonajan ylös.

Nimi: Margot

08.11.2017 01:05
Snow White

Miehen olemuksesta huomasi, ettei vuosipäiväjuhlan mainitseminen miellyttänyt. Sinänsä reaktio oli ymmärrettävä, eivät kaikki lämmenneet juhlille, kun päivän teemaan yhdistyi vanhojen aikojen muisteleminen ja eräänlainen haikeus tai katkeruus. Mutta se riippui kuitenkin vahvasti siitä, miten tapahtumaan halusi suhtautua. Olihan se nyt kuitenkin ensisijaisesti vain päivä, jonka tarkoitus oli tuoda heidät kaikki yhteen, yhteisönä - eivät he välttämättä muuten kokoontuneet, niin tulipahan edes kerran vuodessa vahvistettua sitä identiteettiä, joka heillä ryhmänä oli. Useimmat sentään osasivat jo jättää kyynelehtimisen ja synkistelemisen vähemmälle ja keskittyä tanssimaan ja juhlimaan.

Olin etukäteen osannut varautua, että Hightopp saattaisi kysyä Jaredista, mutta silti se onnistui jotenkin hätkähdyttämään. Siirsin katseeni ja otin muutaman liikuskelevan askeleen vasemmalle, jottei jähmeyttä ehtisi syntyä.
”Ei, hän ei vielä ole tietoinen tilaisuudesta”, sanoin, ja heti sanottuani mietin, miksi olikaan pitänyt tarkentaa. Siitä saattoi melkein arvata, kuka oli kyseessä. Kuka nyt ei tietäisi vuosipäiväjuhlasta? Tosin Hightopp tuskin Jaredia tunsi. 
Vaikka, miksi sillä oli väliä, tuntiko tämä Jaredin vai ei? Mittoja otettaessa tämä viimeistään tuntisi. ”Minä - halusin ensin varmistaa, että aika sopi.” Selittelyä. ”Täytyykö viralliselle sovitukselle varata aika?”

Nimi: Janto

27.10.2017 23:59
Thomas Hightopp

Kun kuulin Withen pyynnön, kiinnostukseni heräsi. Kenestä ystävästä nainein puhui. Mutta siinä missä tämä mysteerihenkilö herätteli uteliaisuutta, tuli seuraava lause synkkänä muistutuksena koko kehon läpi kulkevan värsityksen myötä. Minä en pitänyt vuosipäiväjuhlasta. Toki asiakkaita oli siihen aikaan enemmän kuin tarpeeksi, mutta tilaisuutena koko idea oli painajaismainen. Joka ikinen vuosi piti muka juhlistaa häviötä Viholliselle? Juhlia kodin ja ennen kaikkea perheen menetystä? Minä en yleensä paljoa naamaani juhlissa näyttänyt, kuten voit varmaan arvata.
"Onnistuu toki neiti White. Sattuuko tämä "eräs ystävä" odottelemaan oven ulkopuolella, niin mitat voisi ottaa heti?" tungin synkät aatteet ajatusteni perälle ja palasin pikkuisen tauon jälkeen taas omaan kauppani. Toivoin todella tuon ystävän olevan lähipiirissä, sillä olisi paljon helpompaa mitata molemmat, eikä erillisiä aikoja tarvitse sopia.

Nimi: Margot

24.10.2017 00:42
Snow White

Hightopp näytti erityisen väsyneeltä, etenkin, kun muutenkin uupuneita suuria silmiä reunusti ikävästi sotkeutunut kajaali, kaikesta päätellen vielä edelliseltä päivältä. Parransänkikin oli jäänyt ajamatta. Oma pahin painajaiseni olisi näyttää yhtä huolehtimattomalta työpäivän jälkeen, mutta ajatuksen putkahtaessa mieleen muistutin, ettei kaikilla suinkaan ollut samoja standardeja kuin itselläni. Minulla tosin oli muutenkin hillitympi linja esimerkiksi silmämeikin suhteen. Enkä ollut koskaan saanut itseäni kiinni näyttämästä hirveän siivottomalta.



Mies sentään nousi työnsä äärestä ja jopa väläytti hymyn sekä kysymyksen kohteliaaseen sävyyn, mikä sai minutkin nostamaan tahdikkaan hymyn huulilleni. Nyhdin nahkasormikkaat sormi kerrallaan käsistäni ja työnsin takin taskuun pois tieltä.
”Halusin vain tulla tiedustelemaan, olisiko teillä aikaa tehdä juhlapuvut itselleni ja eräälle ystävälleni? Tiedän, että täällä on luultavasti kiirettä vuosipäiväjuhlan lähestyessä, joten ajattelin tulla ajoissa”, selitin. Jätin mainitsematta, että kyse ei ollut työasiasta, koska en halunnut antaa vaikutelmaa, että miehestä tulleet raportit olisivat ohitettavissa olankohautuksella.
Juhlaan oli tietenkin vielä rutkasti aikaa, joten pahin kiire olisi varmasti vasta myöhemmin. Oikeastaan vain oletin, kun en ollut pitkään aikaan käyttänyt Hightoppin palveluja, mutta epäilemäni mukaan suuri osa yhteisöstä kävi Wonderlandissa, myös koska moni oli liian arka lähtemään Satukaupungin ulkopuolelle.

Nimi: Janto

21.10.2017 00:13
Thomas Hightopp

Minä yritin, okei? Siis ihan tosissani yritin. Annoin kaiken keskittymiskykyni tuolle pienelle vaaleanpunaiselle mekolle ja sen pikkuiselle kuvioille, mutta silmiäni särki ja käteni vain tärisivät. Hieraisin turhautuneena vasemmalla kädellä silmääni ja tajusin vaalean kynsikkään tahriintuneen johonkin mustaan. Eilisen rajaukset.
"No voi kun kiva", murahdin ja jatkoin työtäni. Silloin työntekoni (onneksi) keskeytti kellon kilinä, sekä avautuvan ulko-oven tuoma kylmä ilmavirtaus. Nostin katseeni käsistäni ja annoin silmäparkojeni katsoa pitkän tauon jälkeen puolta metriä pidemmälle.
"Huomenta. Onko aikaa jutella?" juuri sisään astunut nainen kysyi.
"Neiti apulaiskaupunginjohtaja", nyökkäsin ja laskin jalkani työpöydältä takaisin maantasolle. Mekko sai luvan lentää pikaisesti pöydälle, kun nousin tervehtimään asiakastani. Vai oliko Snow White täällä vain työasioissa?
"Mikä teidät tänne on tuonut?" kysyin epäilystä huolimatta kohteliaasti ja väläytin naiselle hymyn asettuen sopivalle etäisyydelle.

Nimi: Margot

20.10.2017 14:29
Snow White

Matka Metsämaan etuovelta tien toiselle puolelle oli lyhyt, mutta nostin silti paidan kaulusta paremmin kaulalle ja takkia paremmin ympärille. Väitin itselleni, että se johtui viilenneestä syysilmasta, eikä esimerkiksi siitä, että ajatus seuraavasta visiitistä oli jokseenkin epämukava.
Hallinnon osana minun olisi varmaan pitänyt olla ennakkoluuloton ja suhtautua kaikkiin kaupungin jäseniin puolueettomasti - ja niinhän minä suhtauduinkin, mutta asenteeni sattui kylmenemään huomattavasti, jos jäsen itse ei suostunut noudattamaan kaikille asetettuja sääntöjä. Tai tässä tapauksessa noudatti niitä juuri ja juuri.
Hightoppista oli nimittäin tullut raportteja jo muutaman kerran, ihmisten kummasteltua tämän erikoista ulkonäköä. Tämä olisi ehkä juuri ja juuri istunut joukkoon, jos ikävän kalvakka iho ja räikeät hiukset olisivat olleet ainoat erottuvat piirteet - osa ihmisistäkin halusi värjätä hiuksensa ja näyttää kummalliselta - mutta sitten mies meni vielä korostamaan erilaisuuttaan vaatevalinnoillaan. Suhteessa asia kuulostaa lähinnä närkästyksenaiheelta, mutta kuolevaisten tietämättöminä pysyminen on kuitenkin tärkein lakimme.

Yritin sysätä nyreät ajatukset taka-alalle, kun en kerran ollut menossa Hightoppin vaatekauppaan työasioissa. Itse asiassa käynnin syy oli toinen seikka, miksi olo tuntui vähän levottomalta. Lähdön vuosipäivä lähestyi kovaa vauhtia, ja sen mukana päivään liitettävät juhlat ja tanssiaiset. Kyseessä olisi Jaredin ensimmäinen vuosi. Päivä ei tietenkään olisi hänelle sama, eikä osalle muistakaan, mutta tapana oli viettää päivää yhtä kaikki yhdessä. Lähes kaikki halusivat kuitenkin jotenkin muistaa Kotimaita.
En ollut puhunut Jaredille vielä mitään, mutta hän tarvitsisi juhliin smokin. Luultavasti hänen tarvitsisi itse tulla paikalle mittoja varten, mutta ajattelin kuitenkin panna asian alulle. Eihän sitä koskaan tiennyt, miten kiirettä Hightoppilla vaikka sattuisi olemaan. Saattaisin jopa tilata omankin mekkoni tällä kertaa kunnolla mitattuna.

Vilkaisin kaupan koristeellisia kirjaimia vain nopeasti, ennen kuin astuin sisään kellon kilahtamana. Itse kaupassa ei suinkaan ollut hiljaista, vaan kaiuttimista soi se vanha karu bändi, jonka rääkynän yhdistin lähes viidenkymmenen vuoden takaiseen harmauteen. Itse kaupan omistaja retkotti työpöytänsä ääressä varsin rennosti. Suoristin selkääni. 
”Huomenta. Onko aikaa jutella?”

Nimi: Irvikettu

18.10.2017 16:36
Daryl Wolf

Miehen paita oli työn jälkenä aivan öljyssä, putkien liassa sekä pölyssä. Erään vanhan naisen asunnossa olikin ollut useampi paikka vialla ja Daryl sai kyllä reilun palkan työstään. Autolleen palatessa Daryl riisui nahkatakkinsa samalla kun vilkaisi taivaalle kerääntyviä tummia pilviä.
Puhtaan paidan ongittuaan takakontin uumenista, Daryl riisui likaisen ja nakkasi sen muovipussiin haisemaan. Kun paita oli vaihdettu, Daryl puki nahkatakin takaisin päälleen ja työnsi työkalujen kassin takakontin perälle.
Lihaksikas mies huokaisi syvään kun suoristautui sulkemaan takaluukun ja kääntyi etsimään katseellaan jonkinlaista paikaa missä voisi käydä kahvilla, syömässä tai edes kaljalla.

©2018 Fables RPG - suntuubi.com