Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Sivuilla roolailemme siis vieraskirjan muodossa. Joitakin ohjeita pelaamiseen löytyy infosta ja lisäkysymyksiä saa esittää vieraskirjassa. 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Margot

27.07.2017 00:06
Snow White

En ollut odottanutkaan, että Jared puhkeaisi kehumaan työnsä jälkeä, mutta anteeksipyytely oli vähän liikaa.
”Ei, ei, älä pyydä anteeksi”, puistelin päätäni, harmitellen miehen epävarmuutta. Hänen vihaisen kolea ensiasenteensa ei ollut ollut sen parempi, mutta oli hän sentään pitänyt puoliaan.
”Järjestely on vain hyvä asia - itse asiassa koko tämä paikka tarvisi pientä järjestelyä”, lisäsin kohauttaen olkiani ja luoden katseeni vilkaisemaan korkealle kohoavia, massiivisia kirjahyllyjä, sinne tänne sijoittuneita patsaita ja maailmojen puuta perällä. Etenkään kirjahyllyihin ei kukaan ollut kajonnut - no, liian pitkään aikaan, ellei muutamaa tiettyä kirjaa tia opusta tarvittu. Eikä sieltä tietenkään koskaan löytänyt juuri mitään, ainakaan sen viiden minuutin sisällä, joiden aikana se jokin olisi pitänyt löytää.
”Nyt tiedän”, sanoin ääneen valaistuksen tavoittaessa minut. Hymyilin hiukan ja katsoin Jaredia, vaikka hän vältteli katsettani. ”Sinä voisit ruveta siivoamaan täällä - laittamaan paikkoja järjestykseen.”

Nimi: Aria

21.07.2017 23:53
Rapunzel

Mies vastasi asuneensa Fabletownissa muutaman vuoden. Ei kovin paljoa - tosin itse olin asunut kaupungissa sitäkin vähemmän.
"Entä sinä?" mies jatkoi samasta aiheesta ja lisäsi, ettei ollut nähnyt minua myöskään ennen.
Miehen pörröiset hiukset meinasivat valua hänen silmilleen, ja tämä heilautti ne pois.
"Aika tarkkaan vuoden", vastasin muistellen saapumisajankohtaani. "Eli melko uusi asukas tämän kaupungin mittapuulla. Jotkuthan ovat asuneet täällä tosi pitkiä aikoja."
Hiljenin hetkeksi. Tunsin nutturastani karanneen hiuskiekuran kutittelevan ohimoani, ja pyyhkäisin sitä hieman taaemmas kasvoilta.

//Mey en keksi oikeasti mitään järkevää :D

Nimi: Lehw

18.07.2017 21:10
Jared Frei

Minulta oli mennyt ohitse Snown ja sen jonkun toisen taustahöpinät, joten säpsähdin vähän, kun tajusin naisen puhuttelevan minua. Pääni kohotin nopeasti naisen suuntaan ja menin automaattisesti hämilleni. En osannut tulkita oliko toinen ottanut itseensä siitä, että olin koskenut hänen tavaroihinsa vai oliko hän iloissaan toiminnastani.
Päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska se kuulosti omaan korvaani loogisemmalta.
"Anteeksi", mutisin ja laskin katseeni samalla kun hypistelin vasemmalla kädellä oikean käteni sormia. "Ei minun ollut tarkoitus koskea mihinkään. Epäjärjestys vain häiritsi, niin ajattelin... Äh, ei mitään."
En vieläkään suostunut katsomaan Snowta silmiin. Se kaikki tyytyväisyys, jota olin äsken tuntenut, tuntui valuneen lattian rakosista jonnekin kauas pois. Siinä välissä taas mietin, miten olisi vain pitänyt jäädä kotiin leikkimään Kissan kanssa. Sitä ei ainakaan häirinnyt se, miten yritin neuroottisesti pitää asuntoani siistinä, vaikka se riehui minkä kerkisi ja sotki minkä ehti.

Nimi: Margot

18.07.2017 01:29
Snow White

Rouva Rusakon raivo oli laantunut täksi hetkeksi vain kyräilyksi, minkä seurauksena vedin kasvoilleni päättäväisen hymyn ja osoitin kämmeneni ohjaavasti kohti ovea - mutta juuri sen verran ystävällisesti, ettei kukaan voisi väittää minun toimineen epäkohteliaasti. Pyylevä rouva tarttui kaksin käsin kohentamaan käsilaukkunsa asentoa, ja lähti vihaisesti töpöttäen. Katsoin vielä muutaman sekunnin hänen menoaan, tyhjentäen aivoja äskeisestä ja siitä turhautumisesta, jonka keskustelu oli aiheuttanut. Minunhan piti olla tottunut tähän hommaan, kuuntelemaan valituksia - ja niinhän minä olinkin, mutta rouva oli käynyt tällä viikolla jo kaksi kertaa, asiasta, jota en enää osannut hänen puolestaan ratkaista, joten kärsivällisyyteni hänelle alkoi olla lopussa.
Puristin silmäni kiinni ja käännyin sitten, rekisteröiden nopeasti, että Jared oli siirtynyt istumaan pöytäni ääreen.
”Minä kun olin kuulevinani, että sanoit puhelimessa Rastasparta, et Rusakko”, sanoin pöytänsä ääressä luimistelevalle Bluelle, ääneen hiipien kaikesta huolimatta pieni kiperä väre.
”Hän ei voinut odottaa. Jätti kirjeen pöydällesi”, poika huikkasi olemustaan parantaen. Hymähdin tyytymättömästi ja pysähdyin vasta pöytäni eteen, vilkaisten pahoittelevasti hymyillen sen ääressä istuvaan hoikkaan mieheen. Vilkaisun rata päättyi kuitenkin pöydälle, ja yhtäkkiä tajusin, että kaikki se sekasotku oli poissa, ja kansiot, paperit siistissä pinossa.
"Sinäkö tämän teit?" kysyin hämmästyneenä. "Pöytäni ei ole näyttänyt näin siistiltä vuosiin!"

Nimi: Raimo

15.07.2017 21:36
Roeh Shepherd
Nainen kysyi, montako vuotta olin kaupungissa asunut ja mainitsi, ettei ollut nähnyt minua ennen.
"Saatta toki johtua siitäkin, että tämä kahvila on melko uusi", hän jatkoi.
"Ah, olen asunut täällä vain muutaman vuoden", sanoin peittäen kädelläni suklaakakun täytteisen suuni. Heilautin päätäni saadakseni hiukseni pois silmiltäni, sillä ne tahtoivat valua siihen jatkuvasti.
"Entä sinä?" kysyin, "en ole nähnyt sinua ennen myöskään."

Nimi: Irvikettu

15.07.2017 14:28
Daryl Wolf

Auronko oli paistanut jo ties kuinka pitkään ikkunoiden takaa ja lämmittänyt Darylin paljasta selkää. Peitto ja lakanat olivat potkittu ja myllätty unten aikana oudoiksi mytyiksi pitkin sänkyä. Tyyny oli poikkeuksellisesti omalla paikallaan Darylin pään alla. Hopean sävyiset verhot heiluivat hiljalleen kun raollaan oleva ikkuna päästi ilmavirtaa kulkemaan asuntoon sisään.

Voimakas bensan haju puski raittiin ilman läpi kun kadulla murahti roska-auto liikkeelle.
"Voi nyt vi.." Daryl huokaisi kun avasi silmänsä hitaasti. Hän kierähti selälleen hengittää syvään ja nousi sitten hitaasti ylös. Tatuoidut kädet nousivat hieromaan väsyneitä kasvoja ja sitäkin uupuneempia silmiä. Darylin katse nousi auki jääneeseen televisioon jonka hiljainen volyymi oli silti melko äänekäs Darylille itselleen. Hän haroi vielä hiuksiaan ennen kuin vaivautui nousemaan ylös pediltään ja suuntsi suoraan keittiöön.
Darylin aseita lojui pitkin keittiön pöytä purettuina ja osa puoliksi koottuina. Hän siirsi laatikollisen varaosia sivuun kun laski kahvikupin pöydälle ja alkoi valmistella kahvinkeitintä.
".. Ja itärannikolla tapahtuneen ryöstön epäillyt ovat saatu kiinni", nainen televisiossa höpötti.
Kun kahvinkeitin alkoi hurista hiljaa Daryl asteli eteistä kohti kuuntelemaan ääniviestikonettaan, sillä punainen vilkkuvalo oli pistetty peilin kautta merkille.
"Sinulla on yksi uusi viesti", kone sanoi pehmeällä äänellä.
"Heei! Daryl! Vieläkö haluat muutamia keikkoja pois Jerseystä? Noh, kaveri sano että Manhattanilla päin olisi joku tarvinnut sun tasosta auton korjaamista! Oli suositellu sua suoraan! Iske mua viestillä jos kiinnostaa!" hihkui innoissaan Greg, Darylin jo toista vuotta työssä ollut esimies. Daryl hymähti itsekseen kun tarjous kuulosti houkuttelevalta.
Manhattanin suunnilla siis..?
"Miksi ei.." Daryl mietti ääneen ja haukotteli makeasti. Hän asteli takaisin keittiöön odottamaan kahvin valmistumista ja palasi siksi aikaa jatkamaan uutta stressiä lievittävää harrastustaan.
Daryl alkoi koota aseita niin tarkkaan ja nopeasti kuin suinkin kykeni.

Nimi: Aria

13.07.2017 00:04
Rapunzel

Mies istahti kassatiskin lähellä olevaan pöytään asetellen takkinsa viereiselle tuolille. Hän vei ensimmäisen palasen kakkua suuhunsa, mutusteli sitä hetken ja hörppäsi päälle kaakaota. Sitten mies avasi suunsa sanoen sään olevan kiva.
"Niin on", vastasin hieman kankeasti.
Yritin keksiä nopeasti jotain jatkoa keskustelulle, että tilanne ei äityisi vielä kiusallisemmaksi.
"Um, kuinka kauan sinä olet asunut kaupungissa? Ajattelin vain, en muista nähneeni sinua aiemmin", kysyin. "Saattaa toki johtua siitäkin, että tämä kahvila on melko uusi."
Ja taas meni lörpöttelyksi, moitin itseäni pääni sisällä. Onneksi en ollut herkkää sorttia punastumaan.

Nimi: Lehw

12.07.2017 21:20
Jared Frei

Siinä kuolemaa tehdessäni mietin, miksi ylipäätään olin vaivautunut tänne. Snow kun siirtyi heti kauemmas töidensä takia ja jäin ihan yksikseni.
Kun huomasin valuvani nojauksestani kohti lattiaa, päätin yrittää liikkua lähimmän eteeni osuneen tuolin luo. Aika horjuvasti liikkumiseni meni. Polvi sanoi itsensä irti parin ensimmäisen askeleen jälkeen ja kahdesti onnistuin miltei kaatumaan lyhyellä matkalla jalan lähtiessä alta. Onnistuin kuitenkin säilyttämään tasapainoni molemmilla kerroilla enkä edes pitänyt niin suurta mekkalaa, että olisin saanut mitään sen kummempaa huomiota puoleeni(?).
Takamukseni alas saatuani kolarissa vahingoittunutta jalkaani juimi nyt ihan tosissaan ja tovin käytin pelkästään istumiseen ja hengityksen tasaamiseen. Oli kuin kaikki voimani olisivat menneet siitymiseen kotoani tähän toimistotuoliin. Sai nähdä, millä poppaskonsteilla minut saisi tästä ylös. Snow vielä rullaisi minut kotiin jakkara mukanani...

Kun oloni alkoi säären ja polven kipuilusta huolimatta olla kohtapuoliin taas siedettävä, huomioni kiinnittyi edessä olevaan sekasotkuun. Muutaman silmällisen jaksoin kaaosta tuijotella ennen kuin minun oli aivan pakko siirtää käsilaukusta pitkin pöytää levinneet tavarat takaisin laukkuun.
Toimituksen perään vilkaisin Snowta, joka ei ollut huomannut askareitani(?). Käsveskan sisältämien tavaroiden siistiminen ei kuitenkaan tuntunut riittävän, vaan perään asettelin irtokynät niille tarkoitettuun purkkiin. Sen perään pidin taas tauon ja vilkuilin ympärilleni ennen kuin sormeni syyhysivät jatkamaaan keskeneräisen sotkun parissa.
Pinosin ne kansiot päällekäin, joiden sisällön saatoin ujuttaa oikeisiin kansioihin tietämättä mitä papereissa luki. Ennemmin se tarkoitti jo valmiiksi täysiä kansioita tai kansioita, joiden sisältö oli vähän levähtänyt kansion sisältä ulos. Irtopapereille en oikein osannut muuta tehdä kuin pinota siistiin pinoon kansioiden viereen. Kun olin saanut nitojan ja rei'ittimen - joiden oikeita nimiä en tuntenut - vielä siistiin riviin kynätelineen kanssa, saatoin päästää mieleni lepäämään.
Vilkaisin vielä kerran työni tulosta ja olin tyytyväinen. Nyt pinojen alta jopa näkyi työpöytää ja kaaos näytti ennemmin järjestykseltä. Tietty olisin halunnut pöydän kokonaan tyhjäksi, keskeneräiset asiat piiloon, mutta kun en osannut lukea niin hyvin, että olisin voinut lajitella irtopapereita jonnekin, oli parasta lopettaa tähän. Ja sitä paitsi varmaankin suurin osa papereista oli sellaisia, joita ei tavan tallaajalle ollut edes tarkoitettu. Niin että hyvä vain, etten osannut lukea.

Nimi: Raimo

12.07.2017 17:31
Roeh Shepherd

"Hyvää ruokahalua", nainen toivotti. Menin istumaan pöytään, joka oli melko lähellä tiskiä. Laskin ensin tarjottimeni pöydälle, kunnes itse isyuin alas. Heitin takkini viereiselle tuolille, sillä en tietenkään odottanut seuraa. Vilkaisin tiskin takana seisoskelevaa naista iskiessäni lusikan suklaakakkuun. Vein palan suuhuni ja suklaan makeus levisi kielelleni. Laskin olkapäitäni hieman makustellessani makeaa leivosta. Yritin olla maiskuttamatta, sillä se olisi ollut todella kiusallista, varsinkin, kun muita asiakkaita ei ollut. Nielaisin ja hörppäsin kaakaota päälle yrittäessäni keksiä edes jotain sanottavaa rikkoakseni hiljaisuuden.
"Tuota... Kiva sää", totesin lusikoidessani toisen palan kakustani.

Nimi: Aria

12.07.2017 17:13
Rapunzel

"Kiitos", hymyilin ja otin miehen ojentamat kolikot vastaan.
Laskin nopeasti silmäilemällä, että kädessäni oli oikea summa. Kilautin kassakoneen auki ja pudotin dollarit omaan lokeroonsa.
"Hyvää ruokahalua", toivotin vielä, vaikka mies ei nyt varsinaisesti kunnon ruokaa ollut syömässäkään.
Jäin seisoskelemaan tiskin taakse hieman toimeettoman oloisena, yrittäen keksiä itselleni jotain tekemistä sillä välin kun mies söisi leivoksensa. Olisi nimittäin kiusallista vain tuijottaa toista hänen syödessään.

//Mäh en keksiny mitään kirjotettavaa :d

Nimi: Margot

11.07.2017 01:29
Snow White

"Ei, minä en voi hankkia pojallenne työtä takaisin, rouva Rusakko, hän on saanut potkut jo viisi kertaa", huomasin sanovani pyylevän rouvan määräilevään hössötykseen. En kunnolla ehtinyt edes hämmästellä, miksei paikalla ollutkaan Rastasparta, jonka Blue oli maininnut, vaan toinen ihan yhtä ikävä asiakas - nainen kälätti niin nopeasti menemään.
Ovi oli kalahtanut kiinni ja vilkaisin nopeasti taakseni laskiessani laukun työpöytäni laidalle. Jared nojasi kirjahyllyyn ja näytti jotenkin voipuneelta, mutta pullealla sormella osoittelu sai minut taas kääntämään katseeni.
"Valitettavasti en voi olla samaa mieltä, vika on nyt pojassanne." Yritin vilkaista Blue'hun kysyvästi, mutta tämä oli livennyt tilanteesta oman pöytänsä ääreen istumaan. Oman laukkuni sisältö levahti puoliksi pöydälle, mutta paras jättää se nyt siihen. Pinta oli muutenkin ihan sotkussa, pitäisi samalla järjestellä keikkuvia paperipinoja, kansioita ja kyniä.
"Olette molemmat tervetulleita käyttämään terapeuttimme toimia, se saattaisi olla paras apu tällä hetkellä", sanoin kylmäkiskoisesti.

Nimi: Lehw

11.07.2017 00:39
Jared Frei

Jotenkin kaikki kävi minun makuuni ihan liian nopeasti. En ehtinyt kunnolla vastaamaan mitään, kun Snow oli jo ulkona asunnosta ja puheli jotakin Kissasta ennen kuin jatkoi menoaan.
"Mh? Hei!" älähdin ja otin puolikkaan askeleen oven suuntaan ennen kuin tajusin kissan, joka tosiaan pitäisi jättää asunnolle. Ovelle mennessäni vilkaisin myös kaihoisasti patojen ja ruoka-aineiden suuntaan. Ehkä katti ei keksisi keinoa kiivetä työtasoille tällä välin.
Kiilattuani Kissan asunnon sisäpuolelle könysin niin nopeasti kuin vain huonolla jalallani pääsin naisen perään ja yritin ihan totta pysytellä hänen kintereillään. Jäin kuitenkin auttamatta jälkeen jo ihan siitäkin syystä, että kuntoni oli surkeassa jamassa. Ja polvi alkoi vihoitella jo viiden ensimmäisen metrin jälkeen ja sitä juimi vielä silloinkin, kun pääsin vihdoin pysähtymään ja se tapahtui vasta sitten, kun Snow pääsi päätepisteeseensä.

Rintaani pisti ja jalkani tärisivät kuin suuremmankin urheilusuorituksen jäljiltä. En ollut liikkunut näin pitkää matkaa ilman kävelykeppiä vielä kertaakaan ja se kyllä näkyi ja tuntui. Jouduin nojautumaan raskaasti vasten lähimpää kirjahyllyä ja minua vähän huimasi. Ihan niin kuin en olisi saanut tarpeeksi ilmaa, vaikka hengästyksissäni hengitinkin varsin raskaasti ja ilma kyllä kulki keuhkoihin ja ulos.
Olisi vain pitänyt jäädä kotiin Kissan kanssa eikä lähteä ulkoilemaan. Henkihän tässä lähti.

Nimi: Margot

10.07.2017 23:47
Snow White

”Ei ole pakko, ajattelin vain, jos haluat vähän maisemanvaihtoa”, kohautin olkiani, sokeltaen sanat muotoon, jonka tyytyväisenä totesin olevan tarpeeksi neutraali. Kohensin askelsin jo kohti ovea, vaikka mies oli vasta poiminut pikkuruisen kissansa syliin siliteltäväksi. Valkea kissa näytti suorastaan kuuluvan yhteen hänen kanssaan.
”Suosittelen kyllä jättämään kissan tänne - tai ainakin kannattaa pitää tiukasti kiinni, jos otat sen mukaan, Toimistossa voi mennä helposti hukkaan”, ja niiden sanojen säestämänä lähdin ulos ovesta, aika lailla olettaen, että mies tulisi perässä, kissansa kanssa tai ilman. Ei ollut aikaa jäädä mietiskelemään.

Toimiston ulkopuolella ei onneksi notkunut jonoa, mutta sisään astuessa kajahti kyllä se vaativa ääni, joka oli ihan liian usein kiusaamassa - ja Blue-parka näytti vähän siltä, kuin olisi joutunut rekan jyräämäksi. Auts, väärä mielleyhtymä, jäin miettimään Jaredia ja hänen linkkaustaan. Itse olin taas pyyhältänyt jääden hädin tuskin odottamaan häntä.
En ehtinyt edes sanoa Jaredille ystävällisiä sanoja odottelusta ja paikkojen tutkimisesta, kun kiistelevä kaksikko äkkäsi minut. Bluen kasvoilla käväisi helpotus.

Nimi: Raimo(kännykkä)

10.07.2017 00:04
Roeh Shepherd

Naisen laitettua höyryävän pahvimukin tarjottimelleni, aloin kaivaa taskustani rahaa. Sain kuin sainkin kaivettua neljä dollaria taskujeni uumenista ja ojensin ne naiselle hymyillen kainosti.
"Tuossa, ole hyvä", sanoin iloisesti. En meinannut pysyä housuissani, tahdoin niin kovasti jo päästä maistamaan tilaustani. Vilkuilin ympärilleni jo valmiiksi hyvää paikkaa istua, jos jäisin pyörimään kuin päätön kana, se voisi olla kiusallista. Kahvila oli muutenkin kovin viihtyisä ainakin omaan makuuni.

Nimi: Aria

09.07.2017 23:54
Rapunzel

Mies tilasi tavallisen kaakaon, ja pyörähdin tiskien takana olevan juomatarjoilupöydän ääreen. Nappasin kertakäyttöisen pahvimukin telineestä ja asetin sen juomakoneen alle. Painoin kaakaovaihtoehtoa, ja pian mukiin alkoi virrata höyryävää juomaa hurinan saattelemana. En ollut vieläkään lakannut ihastelemasta nykymaailman teknologiaa, ja minusta juomakone oli kaikista paras keksintö tähän mennessä. Kun muki oli täyttynyt, käännyin takaisin miehen puoleen ja asetin sen hänen tarjottimelleen. Siirryin saman tien kassakoneen luokse, odottaen, maksaisiko mies käteisellä vai kortilla. Toivoin salaa käteistä, sillä en ollut vieläkään oikein sujut uutukaisen korttilaitteeni kanssa.
"Se tekisi neljä dollaria", nostin katseeni miehen puoleen.

©2017 Fables RPG - suntuubi.com