Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Sivuilla roolailemme siis vieraskirjan muodossa. Joitakin ohjeita pelaamiseen löytyy infosta ja lisäkysymyksiä saa esittää vieraskirjassa. 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Margot

15.11.2017 00:42
Snow White

Hightopp mutisi jotakin, mutta juuri sen verran henkeensä, etten saanut kunnolla selvää. Siristin silmiäni, mutten sanonut mitään. Hän nosti hattuaan sukiakseen räikeitä, sotkuisia hiuksiaan, ilmeisen mietteliäänä. 
”Aivan”, vastasin, kulmat kurtistuen hitusen, huomaamatta. En ollut ajatellutkaan saattaa Jaredia heti mukaan - ajattelin, että olisi parempi ensin ottaa asia kunnolla puheeksi. Kaiken tämän ajan perusteella osasin jo arvioida, ettei olisi reilua työntää häntä pää edellä uuteen tilanteeseen. Ei, vaikka hän saattaisi suhtautua jo rauhallisemmin, kuin alussa olisi suhtautunut. Ajatus hymyilytti hiukan, ajatus siitä, miten hän oli muuttunut.

Olennaisinta kuitenkin oli, etten ollut vielä puhunut hänelle, eikä hänellä myöskään ollut puhelinta, johon soittaa. Ehkä sitten, kun lukeminen sujui. Ei tosin ollut kovin montaa paikkaa, jossa hän voisi olla. Ehkä olisi tosiaan parasta hakea hänet paikalle, nyt kun oli aikaa. Vilkaisin rannekelloani.
”En usko, että saan häntä paikalle näin lyhyellä varoitusajalla. Jos kuitenkin olisi mahdollista sopia minun puvustani nyt?” Toivottavasti Hightopp teki vielä iltapukuja. Ja oli valmis silkkiin, sifonkiin ja paljetteihin. Ääneen en olisi sitä myöntänyt, mutta muistojuhla oli niitä ainoita tilaisuuksia, jolloin saattoi vielä pukeutua pitkiin pukuihin, iltamekoiksi niitä kai sanottiin. Kaikki juhlissa pukeutuivat parhaisiinsa, mutta minulle - kuten tietenkin monelle muullekin - se oli konkreettinen nostalgian juhla myös siinä suhteessa. Prinsessa jälleen.

Nimi: Janto

13.11.2017 00:26
Thomas Hightopp

Seurasin katseellani muutaman askeleen siirtyvää naista, tämän samalla kertoessa ettei hänen ystävänsä ole tietoinen juhlasta. Liike häiritsi keskittymistäni ja kaikki mitä kommentisa saatoin ajatella oli:
"Sentään joku on niin onnekas", mutisin hiljaa ja päästin pienen haukotuksen heti perään. Seuraavaksi apulaiskaupunginjohtaja kyselikin jo sovitukseen varattavista ajoista. Olinko ohittanut jonkun osan keskustelusta? Ei... kysyin siitä ensin itse. Nostin hajamielisenä toisella kädellä hatun päästäni ja hieraisin yllättävän siistejä hiuksiani mietteliäänä.
"No minulla ei sinäänsä ole "virallisia aikoja". Asiakkaat yleensä vain tulevat oman aikataulunsa mukaan. Toki, nyt voisi olla oikein hyvä hetki soittaa tälle ystävälle. Tänne tuskin on tulossa ketään tänään", ilmoitin lopulta pienen ajatustyön jälkeen. Samalla astelin pöytäni luo voidakseni kirjoittaa mahdollisen kellonajan ylös.

Nimi: Margot

08.11.2017 01:05
Snow White

Miehen olemuksesta huomasi, ettei vuosipäiväjuhlan mainitseminen miellyttänyt. Sinänsä reaktio oli ymmärrettävä, eivät kaikki lämmenneet juhlille, kun päivän teemaan yhdistyi vanhojen aikojen muisteleminen ja eräänlainen haikeus tai katkeruus. Mutta se riippui kuitenkin vahvasti siitä, miten tapahtumaan halusi suhtautua. Olihan se nyt kuitenkin ensisijaisesti vain päivä, jonka tarkoitus oli tuoda heidät kaikki yhteen, yhteisönä - eivät he välttämättä muuten kokoontuneet, niin tulipahan edes kerran vuodessa vahvistettua sitä identiteettiä, joka heillä ryhmänä oli. Useimmat sentään osasivat jo jättää kyynelehtimisen ja synkistelemisen vähemmälle ja keskittyä tanssimaan ja juhlimaan.

Olin etukäteen osannut varautua, että Hightopp saattaisi kysyä Jaredista, mutta silti se onnistui jotenkin hätkähdyttämään. Siirsin katseeni ja otin muutaman liikuskelevan askeleen vasemmalle, jottei jähmeyttä ehtisi syntyä.
”Ei, hän ei vielä ole tietoinen tilaisuudesta”, sanoin, ja heti sanottuani mietin, miksi olikaan pitänyt tarkentaa. Siitä saattoi melkein arvata, kuka oli kyseessä. Kuka nyt ei tietäisi vuosipäiväjuhlasta? Tosin Hightopp tuskin Jaredia tunsi. 
Vaikka, miksi sillä oli väliä, tuntiko tämä Jaredin vai ei? Mittoja otettaessa tämä viimeistään tuntisi. ”Minä - halusin ensin varmistaa, että aika sopi.” Selittelyä. ”Täytyykö viralliselle sovitukselle varata aika?”

Nimi: Janto

27.10.2017 23:59
Thomas Hightopp

Kun kuulin Withen pyynnön, kiinnostukseni heräsi. Kenestä ystävästä nainein puhui. Mutta siinä missä tämä mysteerihenkilö herätteli uteliaisuutta, tuli seuraava lause synkkänä muistutuksena koko kehon läpi kulkevan värsityksen myötä. Minä en pitänyt vuosipäiväjuhlasta. Toki asiakkaita oli siihen aikaan enemmän kuin tarpeeksi, mutta tilaisuutena koko idea oli painajaismainen. Joka ikinen vuosi piti muka juhlistaa häviötä Viholliselle? Juhlia kodin ja ennen kaikkea perheen menetystä? Minä en yleensä paljoa naamaani juhlissa näyttänyt, kuten voit varmaan arvata.
"Onnistuu toki neiti White. Sattuuko tämä "eräs ystävä" odottelemaan oven ulkopuolella, niin mitat voisi ottaa heti?" tungin synkät aatteet ajatusteni perälle ja palasin pikkuisen tauon jälkeen taas omaan kauppani. Toivoin todella tuon ystävän olevan lähipiirissä, sillä olisi paljon helpompaa mitata molemmat, eikä erillisiä aikoja tarvitse sopia.

Nimi: Margot

24.10.2017 00:42
Snow White

Hightopp näytti erityisen väsyneeltä, etenkin, kun muutenkin uupuneita suuria silmiä reunusti ikävästi sotkeutunut kajaali, kaikesta päätellen vielä edelliseltä päivältä. Parransänkikin oli jäänyt ajamatta. Oma pahin painajaiseni olisi näyttää yhtä huolehtimattomalta työpäivän jälkeen, mutta ajatuksen putkahtaessa mieleen muistutin, ettei kaikilla suinkaan ollut samoja standardeja kuin itselläni. Minulla tosin oli muutenkin hillitympi linja esimerkiksi silmämeikin suhteen. Enkä ollut koskaan saanut itseäni kiinni näyttämästä hirveän siivottomalta.



Mies sentään nousi työnsä äärestä ja jopa väläytti hymyn sekä kysymyksen kohteliaaseen sävyyn, mikä sai minutkin nostamaan tahdikkaan hymyn huulilleni. Nyhdin nahkasormikkaat sormi kerrallaan käsistäni ja työnsin takin taskuun pois tieltä.
”Halusin vain tulla tiedustelemaan, olisiko teillä aikaa tehdä juhlapuvut itselleni ja eräälle ystävälleni? Tiedän, että täällä on luultavasti kiirettä vuosipäiväjuhlan lähestyessä, joten ajattelin tulla ajoissa”, selitin. Jätin mainitsematta, että kyse ei ollut työasiasta, koska en halunnut antaa vaikutelmaa, että miehestä tulleet raportit olisivat ohitettavissa olankohautuksella.
Juhlaan oli tietenkin vielä rutkasti aikaa, joten pahin kiire olisi varmasti vasta myöhemmin. Oikeastaan vain oletin, kun en ollut pitkään aikaan käyttänyt Hightoppin palveluja, mutta epäilemäni mukaan suuri osa yhteisöstä kävi Wonderlandissa, myös koska moni oli liian arka lähtemään Satukaupungin ulkopuolelle.

Nimi: Janto

21.10.2017 00:13
Thomas Hightopp

Minä yritin, okei? Siis ihan tosissani yritin. Annoin kaiken keskittymiskykyni tuolle pienelle vaaleanpunaiselle mekolle ja sen pikkuiselle kuvioille, mutta silmiäni särki ja käteni vain tärisivät. Hieraisin turhautuneena vasemmalla kädellä silmääni ja tajusin vaalean kynsikkään tahriintuneen johonkin mustaan. Eilisen rajaukset.
"No voi kun kiva", murahdin ja jatkoin työtäni. Silloin työntekoni (onneksi) keskeytti kellon kilinä, sekä avautuvan ulko-oven tuoma kylmä ilmavirtaus. Nostin katseeni käsistäni ja annoin silmäparkojeni katsoa pitkän tauon jälkeen puolta metriä pidemmälle.
"Huomenta. Onko aikaa jutella?" juuri sisään astunut nainen kysyi.
"Neiti apulaiskaupunginjohtaja", nyökkäsin ja laskin jalkani työpöydältä takaisin maantasolle. Mekko sai luvan lentää pikaisesti pöydälle, kun nousin tervehtimään asiakastani. Vai oliko Snow White täällä vain työasioissa?
"Mikä teidät tänne on tuonut?" kysyin epäilystä huolimatta kohteliaasti ja väläytin naiselle hymyn asettuen sopivalle etäisyydelle.

Nimi: Margot

20.10.2017 14:29
Snow White

Matka Metsämaan etuovelta tien toiselle puolelle oli lyhyt, mutta nostin silti paidan kaulusta paremmin kaulalle ja takkia paremmin ympärille. Väitin itselleni, että se johtui viilenneestä syysilmasta, eikä esimerkiksi siitä, että ajatus seuraavasta visiitistä oli jokseenkin epämukava.
Hallinnon osana minun olisi varmaan pitänyt olla ennakkoluuloton ja suhtautua kaikkiin kaupungin jäseniin puolueettomasti - ja niinhän minä suhtauduinkin, mutta asenteeni sattui kylmenemään huomattavasti, jos jäsen itse ei suostunut noudattamaan kaikille asetettuja sääntöjä. Tai tässä tapauksessa noudatti niitä juuri ja juuri.
Hightoppista oli nimittäin tullut raportteja jo muutaman kerran, ihmisten kummasteltua tämän erikoista ulkonäköä. Tämä olisi ehkä juuri ja juuri istunut joukkoon, jos ikävän kalvakka iho ja räikeät hiukset olisivat olleet ainoat erottuvat piirteet - osa ihmisistäkin halusi värjätä hiuksensa ja näyttää kummalliselta - mutta sitten mies meni vielä korostamaan erilaisuuttaan vaatevalinnoillaan. Suhteessa asia kuulostaa lähinnä närkästyksenaiheelta, mutta kuolevaisten tietämättöminä pysyminen on kuitenkin tärkein lakimme.

Yritin sysätä nyreät ajatukset taka-alalle, kun en kerran ollut menossa Hightoppin vaatekauppaan työasioissa. Itse asiassa käynnin syy oli toinen seikka, miksi olo tuntui vähän levottomalta. Lähdön vuosipäivä lähestyi kovaa vauhtia, ja sen mukana päivään liitettävät juhlat ja tanssiaiset. Kyseessä olisi Jaredin ensimmäinen vuosi. Päivä ei tietenkään olisi hänelle sama, eikä osalle muistakaan, mutta tapana oli viettää päivää yhtä kaikki yhdessä. Lähes kaikki halusivat kuitenkin jotenkin muistaa Kotimaita.
En ollut puhunut Jaredille vielä mitään, mutta hän tarvitsisi juhliin smokin. Luultavasti hänen tarvitsisi itse tulla paikalle mittoja varten, mutta ajattelin kuitenkin panna asian alulle. Eihän sitä koskaan tiennyt, miten kiirettä Hightoppilla vaikka sattuisi olemaan. Saattaisin jopa tilata omankin mekkoni tällä kertaa kunnolla mitattuna.

Vilkaisin kaupan koristeellisia kirjaimia vain nopeasti, ennen kuin astuin sisään kellon kilahtamana. Itse kaupassa ei suinkaan ollut hiljaista, vaan kaiuttimista soi se vanha karu bändi, jonka rääkynän yhdistin lähes viidenkymmenen vuoden takaiseen harmauteen. Itse kaupan omistaja retkotti työpöytänsä ääressä varsin rennosti. Suoristin selkääni. 
”Huomenta. Onko aikaa jutella?”

Nimi: Irvikettu

18.10.2017 16:36
Daryl Wolf

Miehen paita oli työn jälkenä aivan öljyssä, putkien liassa sekä pölyssä. Erään vanhan naisen asunnossa olikin ollut useampi paikka vialla ja Daryl sai kyllä reilun palkan työstään. Autolleen palatessa Daryl riisui nahkatakkinsa samalla kun vilkaisi taivaalle kerääntyviä tummia pilviä.
Puhtaan paidan ongittuaan takakontin uumenista, Daryl riisui likaisen ja nakkasi sen muovipussiin haisemaan. Kun paita oli vaihdettu, Daryl puki nahkatakin takaisin päälleen ja työnsi työkalujen kassin takakontin perälle.
Lihaksikas mies huokaisi syvään kun suoristautui sulkemaan takaluukun ja kääntyi etsimään katseellaan jonkinlaista paikaa missä voisi käydä kahvilla, syömässä tai edes kaljalla.

Nimi: Helena

17.10.2017 00:56
James Scott - Captain Hook

Viimeinkin. James ei ehkä pitänyt ajatuksesta, että nainen yrittäisi etsiä hänen tietonsa satuolentojen arkistosta, mutta hän ei nyt jaksanut välittää asiasta sen enempää. Ainakin hän pääsi naisesta eroon ja pystyi nyt jatkamaan matkaansa, jotta joskus pääsisi asunnolleen asti. Hänen pitäisi tänään vielä hoitaa muutamia asioita, mutta niissä nyt ei kauan menisi. Kyllä hän vielä jossain vaiheessa pääsisi nauttimaan omasta rauhastaan ja hiljaisuudestaan kämppänsä neljän seinän sisälle.
Mies lähti jatkamaan matkaansa katua pitkin. Toistaiseksi hän joutuisi vielä kävelemään Satukaupungin alueella, mutta jos muita keskeytyksiä ei enää tulisi pääsisi hän pian alueen ulkopuolelle.

Nimi: Janto

17.10.2017 00:49
Thomas Hightopp

Herätyskellon piipitys herätti minut ajatuksistani. Ei unesta. Ei puoliunisesta horroksesta. Ajatuksista. Olisin ollut hereillä ilmankin tuota pirullista kapinetta. Oikeastaan, olen herännyt ilman tuota vehjettä jo satoja vuosia. Miksi olin edes hankkinut moisen? Enhän minä edes oikeasti nukkunut...
"No niin Thomas, sinulla on muutakin tekemistä", ääneni ilmoitti ajatuksilleni ja aivoni siirsivät paljaat jalkani sohvalta jääkylmälle lattialle. Hiljalleen ponnistin itseni seisomaan ja huuliltani karkasi pieni tuskan parkaisu. Koko eilinen ilta oli kulunut liikkuessa ja nyt se sitten kostautui. Jalkojani särki. Olisi vain pitänyt venytellä kunnolla...
Hitaasti, mutta varmasti etenin muutaman askeleen nojatuolini luo, jonka päälle olin jokusen päivää sitten heittänyt puhtaan pyykin. Tai ainakin olin 80 prosenttia varma niiden olevan puhtaita. Nappasin yhden tummanpunaisen kauluspaidan käteeni, painoin kankaan kasvojani vasten ja hengitin sen tuoskua hetkisen. Kookospesuaineen aromi kertoi kyseisen paidan tulleen pesukoneesta. Hyvä hyvä. Seuraavaksi kaivoin samaisesta kasasta vielä polvimittaiset, väriltään mustat, housut ja harmaan liivin. Ne saisivat luvan kelvata. Pyörittelin kaulani ympärille vielä siistin huivin, vedin käsiini kynsikkäät ja se sai luvan riittää. Ai niin, hattu toki löysi myös tiensä omalle paikalleen päässäni.

Vilkaisin pikaisesti kelloa. 9.40 am. En enää ehtisi tehdä aamupalaa. Oikeastaan, minun ei ollut edes nälkä. Oliko pakko syödä?
"Kyllä, jos et syö, et myöskään jaksa", huomautin, ja totta tuokin. Toiveikkaana vaelsin sohvapöydän luo ja kurkkasin viimeisimmän pitsalaatikon kannen alle. Onnekseni tonnikalapitsasta oli vielä vajaa neljännes jäljellä ja viipale lähtikin samantien mukaani kohti portaita, kymmeniä vanhoja pitsalaatikoita, vaatekappaleita sekä muuta roinaa väistellen. Toiseen käteeni otin vielä keskeneräisiä töitä sisältävän laatikon ja lähdin tasapainoilemaan tietäni kapeita portaita pitkin alas.
"Olisi sekin tapa lähteä... kaiken roskan jälkeen... vain kaatuisi portaissa ja PAM!" naureskelin itsekseni ja kuljin portaiden alapäässä olevasta pikkuovesta kauppaan. Heitin laatikon kädestäni lattialle ja kuljin pitsaa näykkien avaamaan ulko-oven. Heti hoidettuani sen, olin jo laittamassa vedenkeitintä porisemaan ja kaivamassa esille kaikkea teehen tarvittavaa. Lopulta pääsin täysi kuppi teetä seuranani oman työpöytäni luo ja lysähdän pehmeälle tuolilleni. Nopeasti olin jo yhdistänyt tablettini liikkeen kaiuttimiin ja tuskaisen hiljaisuuden korvasi vanha kunnon AC/DC. Potkaisin jalkani työpöydälle, kaivoin laatikosta summamutikassa työn ja aloin jatkaa sitä. Kyseessä oli erään äärimmäisen väsyneen ihmismiehen tilaama nuken vaate. Olin tietty ottanut pyynnön vastaan haasteena, mutta pikkuiset kuviot olivat tuskaa tehdä. Kunhan vain nyt pinna kestäisi...

Nimi: Margot

14.10.2017 00:19
Alainin kulmakarvat kohosivat jälleen hitusen, kun korppi intoutui kertomaan, mitä saattaisi tehdä ja myös mitä oli tehnyt. Rapunzelin kahvila taisi olla linnulle uusi löytö, vaikka se oli nököttänyt melkein vastapäätä Metsämaata jo jonkin aikaa.
”Muutaman kerran”, hän vastasi niukasti, mutta ei hän sen enempää olisi ehtinytkään, korppi nimittäin jatkoi kertomustaan hädin tuskin odottaen vastausta, tai mitä luultavimmin odottamatta sellaista lainkaan. Alain ei pannut pahakseen, hän ei ollut kova puhumaan, mutta myönsi - lähinnä itselleen, ei ääneen, tosin ei ollut kukaan koskaan kysynytkään - pitävänsä siitä, että joku jutteli saaden hänestä kuuntelevan korvan. Toi se jonkinlaista seurallisuuden tunnetta, mitä hän ei aktiivisesti kaivannut, mutta toivotti kuitenkin tervetulleeksi. Munin sattui tietenkin olemaan keskivertaista keskustelukumppania puheliaampi, joten mies päätyi usein tavallistakin vähäpuheisemmaksi. Eikä hän aina välttämättä edes tiennyt, mitä sanoa linnulle sen avoimuuden edessä.

Toinen hymynvarjo hiipi miehen suupieleen, kun hän mietti lintua puhelemassa nuorelle naiselle tämän kahvilassa. Nainen oli saattanut saada itselleen vakiasiakkaan, vaikka Alain arveli tuntevansa tämän luonnetta sen verran, että tuskinpa se tätä häiritsisi. Alainkin oli käynyt kyseisessä kahvilassa, muutamasti, kuten sanoi, useimmiten juomassa aamukahvinsa ja lukemassa lehteä, takin kaulukset nostettuna, hattu useimmiten sentään poissa päästä, vaikka nykyäänhän siihen ei ilmeisesti kiinnitetty huomiota, oliko miehellä sisällä hattu, vai ei. Jos hän sai joskus aikaiseksi lähteä tunkkaisesta huoneistostaan, tai toimistostaan, oli helppoa kävellä kadun yli kahvilaan istumaan. Oli se sentään mukava paikka.
Hän asteli rauhassa seinällä riippuvalle postilaatikkoriville, ja tarkasti avaimella omansa sisään. Laskuja.

”Et”, Alain vastasi viimeiseen linnun kysymyksistä. Sheriffin työssä oli se etu, että hän oli oma pomonsa, vaikka tavallaan hän tietenkin vastasi kaupunginjohtajalle ja erityisesti Snow’lle tekemisistään. Kukaan ei kuitenkaan ollut niistä perillä samalla tavalla kuin hän itse, eikä hänen mieltään polttanut sillä hetkellä mikään kiireellinen. Ajat olivat olleet hiljaiset, vaihteeksi. Ellei laskettu satunnaisia tapauksia, joista eräät kiusankappaleet jäivät välillä kiinni.
”Aivan hyvin, kiitos”, hän vastasi edelliseen kyselyyn, eikä mies itsekään tiennyt, oliko se vale. Kaipa hän oli nukkunut kohtuullisesti, kun oli nukkunut. Kehnoon nukkumiseen oli jo ehtinyt tottua, että kai hän oli nukkunut hyvin, kun mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei sillä rintamalla ollut tapahtunut.
Hän suuntasi kohti hissiä.

> anteeks, etten keksiny mitään hienoa miten johdattaa tätä eteenpäin D: voitais vaikka sopia jossain vaiheessa että mihin tää nyt etenee, niin vois tulla jotain järkevämpää :s

Nimi: Raimo

12.10.2017 09:19
Roeh Shepherd

Rapunzel naputteli kassakonetta. Kuultelin naputtelua, enkä keksinyt enää mitään sanottavaa, jotten vaikuttaisi liian tuppautuvalta. Huomasin, että suklaakakkunioli lopussa ja kaakaotakin vain tilkkanen kupin pohjalla. Selvitin kurkkuani ja vilkaisin naista. Jos nyt keksisin jotakin sanottavaa.

Nimi: Glowe

03.10.2017 19:18
Munin

"Hyrmh", korppi tuhahti naurahduksen omaisesti, kun sheriffi mainitsi Snownkin huomauttaneen miestä Alainin pienen toimiston olemattomasta ilmasta. Pyytämään samaa? Munin ei osannut kuvitella Snow'ta olevan kovin kohtelias tämän pitkään jatkuneen 'ongelman' kanssa. Luultavasti apulaiskaupunginjohtaja oli vain marssinut sisään, nykinyt ikkunan auki ja potkinut Alainin pihalle.
'Kaipa ilma on jo ehtinyt vaihtua', Alain jatkoi rannettaan katsoen. Luultavasti mies vilkaisi rannekelloaan, jonka hihnan Munin näki pilkahtavan takin hihan takaa. Munin otti lausahduksen sellaisena toteamuksena, että Alain olisi pian vetäytymässä takaisin masentavaan pieneen koppiinsa.

"En minä ainakaan tylsistymään pääse", korppi raakkui huvittuneena ja levitti siipiään sivuille, kuin ihminen käsiään. Munin keksisi kyllä aina tekemistä.
"Varmaan menen etsimään jotain syömistä, tai vain lentelen. Toisaalta voisin käydä uudelleen Tangled-kahvilassa. Oletko itse käynyt vielä siellä?" Munin innostui puhumaan, ja pyöritteli selittäessään toista mustaa jalkaansa ilmassa. Lopussa korpin sirppimäinen kynsi nousi osoittamaan ylös, kohti Alainia, melkein kuin ihminen osoittelisi sormella kysymyksen kohdalla. No, ehti mies vastaamaan tai ei, Munin oli jo jatkanut puhumistaan.
"Kuinka viehättävä paikka ja viehättävä omistaja! Tarjosi ilmaisen ruuankin", lintu kehui, "Rapunzel-neiti taitaa olla liian hyväsydäminen vaatiakseen maksua eläimeltä, mutta täytyyhän minun jotain antaa vastineeksi. Liha on ilmeisesti kallista, vaikka neidin ei tarvitsisi minulle sitä mitenkään valmistaa." Korppi kallisti päätään hetken miettien ja laski katseensa alemmas. Vaikka se osasi laskea rahoja, ei se kuitenkaan ollut kovin hintatietoinen, siis ainakaan tavanomaisten elintarvikkeiden, vaatteiden ja sellaisten kohdalla.
"Täytyy kysyä, onko hänellä uniongelmia. Oletko sinä muuten nukkunut hyvin viime aikoina?" Korpin silmät kääntyi takaisin miehen kasvoihin.
"En kai pidättele sinua mistään, tässä päläpättämällä?" Munin lisäsi pahoittelevammin. Kyllä se itse tiesi milloin se innostui puhumaan.

Nimi: Cassie

27.09.2017 15:06
Adalmina Blanc

"Se on valitettavaa", Adalmina vastasi miehelle vailla lainkaan tunnetta äänessään. Herran nimi oli yhä mysteeri ja hän selkeästi halusi pois paikalta. Tai oli halunnut koko ajan, Adalminan oli pakko myöntää itselleen. Auringon tuskaisa porotus lähestyi jälleen kaksikkoa ajan vieriessä hitaasti eteenpäin. Keskustelu ei kuitenkaan näyttänyt menevän mihinkään suuntaan. Adalmina oli ajatuksissaan laskenut hieman katsettaan, mutta päätöksen tehtyään hän nosti sen taas toisen merenvärisiin. Hän oli turhautunut ja alkoi olla jo lopussa tuntemattoman kiukuttelua, vaikka nainen olikin iloinen siitä, ettei ollut jo menettänyt hermojaan toisen kanssa. Hän ei silti alkaisi olla enää yhtään enempää epätoivoinen, kun ei näköjään siitä ollut apua. Mistään ei ollut.
"Näkemiin sitten", hän töksäytti tahallaan vähän epäkohteliaasti, täysin sivuuttaen sen, että herra sentään oli yrittänyt olla kohtelias. "Löydän sinut joka tapauksessa toimiston kansioista." Hän ajatteli vielä kohauttaa harteitaan, muttei sitten kuitenkaan tehnyt sitä, vaan sen sijaan harppasi miehen ohi kulmat aavistuksen verran rutussa ja aikoi kulkea katua takaisin kerrostaloon. Mikä loistava idea olikaan koettaa tutustua uusiin ihmisiin, hän mietti ironisesti ja toivoi, ettei mies puhuisi hänestä tuttavilleen. Jos niitä siis edes oli, nimittäin toinen tuntui erittäin pystymättömältä sosiaalisiin kanssakäymisiin, mietti Adalmina myrkyllisesti.

//Hook jos haluaa jatkaa :D mulle tulee mieleen Adasta sellanen 12v nettikiusaaja

Nimi: Helena

27.09.2017 12:45
James Scott - Captain Hook

James piti katseensa naisessa, kun tämä puhui. Nainen ei selvästikään tajunnut, ettei mies ollut lainkaan sosiaalisella tuulella sillä hetkellä - tosin, milloin James muka oli? Mies ei kuitenkaan ärtynyt, mikä hieman yllätti hänet itsensä. Yleensä, kun James halusi olla rauhassa hän ärtyi helposti, jos häntä ei jätetty millään rauhaan, vaikka mies kuinka yritti vihjailla toiselle osapuolelle asiasta. Välillä asian ilmaiseminen suoraankaan ei karkoittanut toisia hänen kimpustaan, milloin tilanne saattoi eskaloitua vielä huonompaan suuntaan.
"Valitettavasti minua ei kiinnosta tutustua uusiin olentoihin tai ihmisiin", James sanoi suoraan naiselle, mutta pakotti itsensä olemaan edes hitusen kohtelias. Hän ei kyllä ollut varma, onnistuiko siinä edes vähän.

// musta tuntuu, että Hook tässä on ärsyttävä eikä Adalmina :D

©2017 Fables RPG - suntuubi.com