Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Roolipelitapahtuma Muistojuhlan sivu on auki! Itse tapahtuma lähtee käyntiin 18.12. Klikkaa itsesi sivulle tästä. Tsekatkaa myös blogipostaus aiheesta!

Hahmolomake

Tässä vielä pientä ohjeistusta lomakkeen täytöstä.

Pelihahmon tarkoituksena on siis tavallaan luoda oma original character (oc) jonkin sadun pohjalta. Ei tarvitse hikoilla siitä, että täytyisi pelata valmiilla hahmolla jos yleensä tykkää pelata omilla - täällä ei ole tarkoitus pelata esimerkiksi Disneyn Elsalla tai suoraan Grimmin sadun Tuhkimolla. Vaikka pohjana on tuttu satuhahmo, hahmon muokkaamisessa on suht vapaat kädet! 

Tiedot kannattaa kirjoittaa alustavasti johonkin tekstinkäsittelyohjelmaan, jotta kirjoitetusta tekstistä pysyy paremmin selvillä kuin minimaalisen vieraskirjan kanssa. Muistathan huikata liittymisestäsi tavallisen vieraskirjan puolella, jotta ylläpitäjä muistaa lisätä sinut!

täyttäminen

Satuhahmo: Yksinkertaisesti se satuhahmo, jolla haluat pelata. Lumikki, Tuhkimo, Merenneito, suutari, räätäli, pikipöksy Pietari?

HUOM! Vaikka pelissä on mukana mytologian hahmo, pidän suotavampana valita jonkin selvemmin satumaisen pelihahmon. Jos olet epävarma valinnastasi, voit aina varmistaa vieraskirjassa. 

Hahmon nimi: Millä nimellä hahmoasi kutsutaan? Voit keksiä jonkin kokonaisen, ihmismäisemmän nimen, tai sitten jonkin joka liittyy satuun, esimerkiksi Punahilkasta 'Hilkka'. 

Ikä: Hämärä käsite, mutta lähinnä arvio hahmon fyysisestä iästä. Pinokkio on varmaan lapsen ikää, Piparkakkutalon mummo vanhempaa sukupolvea. (Jos laitat mukaan "todellisen" iän, huomioithan, että ensimmäiset satuhahmot muuttivat ihmisten maailmaan 1600-luvulla ja katsot, miten se sopii taustatarinaan.)

Sukupuoli: Seuraillaan suurimmalta osin satuja, esimerkiksi Lumikki on nainen eikä mies. Mikäli haluat, voit kuitenkin tehdä myös sukupuolineutraalin jne hahmon.

Naimasääty ja seksuaalisuus: Eivät pakollisia täyttää, mutta hyödyllisiä kanssapelaajille jos kiinnostaa viritellä jonkin hahmon kanssa suhdetta tms. 

Ammatti: Mikä paikka hahmollasi on satukaupungin yhteisössä? Jos et halua painottaa työtä, voit keksiä jotakin ja jättää sen sivummalle roolauksissasi. Periaatteessa voit keksiä mitä tahansa ammatiksi, esimerkiksi kauppias, toimittaja, radiojuontaja, maalari, siivooja, vartija, muotisuunnittelija - mutta myös esimerkiksi 13. kerroksen noita!

Asuinpaikka: Missä Metsämaa-asunnon kerroksessa hahmosi asuu, vai asuuko muualla Satukaupungin alueella, tai jopa ihmisten maailmassa?

Pelaaja: Voit liikkua sivulla hahmosi nimellä tai sitten jollakin tutulla nimimerkillä.

Luonne: Yli kymmenen virkkeen kuvaus hahmosi luonteesta. Onko hahmo rauhallinen vai helposti tulistuva, miten luonteenpiirteet ilmenevät, miten hahmosi toimii eri tilanteissa? Miten hahmon menneisyys on vaikuttanut hahmosi luonteeseen? Pidetään sadut jälleen mielessä, mutta toisaalta hyväsydämisenä tunnettu Tuhkimo voi myös olla suorapuheinen ja elämäänsä kyllästynyt kenkäkauppias. 

Ulkonäkö: Taas mahdollisimman tarkkaa ja yksityiskohtausta kuvausta. Myös kuvat ovat hyväksi! Linkin voi laittaa tähän kohtaan ja se saa olla myös itse piirretty, mikäli tekijän pystyt todistamaan. 

HUOM! Jos hahmosi on muu kuin kaukaasialainen (valkoihoinen), esimerkiksi aasialainen, latino, alkuperäisamerikkalainen tms, kuvan henkilön/mallin olisi suotavaa olevan sen mukainen.

Menneisyys: Hahmosi satu - kuinka se oikeasti meni? Jälleen alkuperäisen sadun piirissä, mutta miten hyvin kuolevaiset sen osaavat: olivatko seitsemän kääpiötä todellisuudessa inhottavia pedofiilejä? Oliko prinssi Uljas kolmesta eri prinsessasta eronnut naistenmies? Tätä kohtaa saa myös viritellä kanssapelaajien kanssa, vaikkapa juurikin tuo Uljas on voinut olla sekä Lumikin että Tuhkimon kanssa naimisissa, jos prinsessoilla on pelaajat. Miten tämä vaikuttaa hahmojen kemiaan? Kohtaan kannattaa myös kirjoittaa se, miten hahmo päätyi ihmisten maailmaan ja miten hän on Fabletownissa asettunut yhteisöön. 

Muuta: Ylimääräistä nippelitietoa hahmostasi. 

Oma ikäsi: Huomaathan hakemusta tehdessäsi, että pelin ikäraja on K-16. Kohdan avulla ylläpitäjänä varmistan, että olet siitä tietoinen. Tarkkaa ikää ei ole pakko kertoa, eikä ikää lomakkeen jälkeen julkaista sivulla. 

Kirjoitusnäyte: Kirjoita yli 100 sanan roolipelausnäyte. Sen ei tarvitse olla kirjoitettu hahmollasi ja saat päättää aiheen. Toista hahmoa tekevien ei tarvitse kirjoittaa näytettä. Voit laskea sanamäärän täällä.

Mallia hakemukseen voi katsoa myös muiden pelaajien Satuhahmot-kohdasta löytyvistä hahmoista. Muistattehan, että ylläpitäjällä on oikeus olla hyväksymättä hakemustasi.

lomake

Kaikkea saa muokkailla vielä myöhemmin, mutta pyritään osallistumaan peliin kunnolla kirjoitetuilla lomakkeilla! Luethan ennen liittymistä Info-osion sekä tämän sivun tarkasti ja tarkistat Satuhahmot-kategoriasta, mitkä hahmot on jo viety!

 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Janto

14.10.2017 02:10
Hei tosta muuta kohasta puuttuis vielä sellase ku
-Thomas puhuu paljon itselleen, niin omissa oloissaan, kuin myös julksilla paikoilla
-Thomas omistaa oman vaateyritksensä nimeltään Wonderland. Siellä myydään hänen itse tekemiä vaatteita sekä hattuja, sekä Thomas tekee myös tilaustöitä. Kauppaa saa käyttää tapahtumapaikkana. Thomas myös asuu liiketilan yläpuolella. Wonderlandilla on myös sivuliike ihmistenilmoilla, joskin se on auki vain muutaman päivän viikossa, kun Thomas sitä ehtii hoitamaan

Nimi: Janto

14.10.2017 02:01
Satuhahmo: Mad Hatter


Hahmon nimi: Thomas (Tarrant) Hightopp

Ikä: 28/?

Sukupuoli: Mies

Naimasääty ja seksuaalisuus: Panromanttinen Ace, Sinkku

Ammatti: Vaatturi/räätäli (Oma kauppa “Wonderland”, osoite: Bullfinch st. 3)

Asuinpaikka: Kauppansa yläkerta

Pelaaja: Janto


Luonne:
Me kaikki varmasti muistamme Mad Hatterin täysin kajahtaneena, koomisena ja ennen kaikkea hyväntuulisena hahmona kirjan sivuilta, mutta totuus on paljon karumpi. On totta, että Alicen vierailun aikana tuo kuvaus olisi saattanut Thomasiin sopiakin, mutta ajat ovat muuttuneet. Ennen kovin sosiaalisesta ja sanavalmiista miehestä on masennuksen ja vakavan elohopeamyrkytyksen kautta tullut enemmänkin ujo ja hiljainen sivustaseuraaja. Itsevarmuus on kadonnut lähes kokonaan hänen olemuksestaan, eikä Thomas enää kykene samalla tavalla vain mennä puhumaan ventovieraille, kuin ennen vanhaan. Myös hänen kärsivällisyys on heikentynyt aika tavalla ja on täysin normaalia, jos Thomas sattuu suuttumaan pikkuasioista. Hän on myös enemmän kuin ailahteleva, eikä miehen mielipiteistä oikein ota selvää. Arjessa tämän voi huomata esimerkiksi Thomasin ilmoittaessa tiistaina vihaavansa koiria, mutta kuitenkin suunnittelevan sellaisen hankkimista keskiviikkona. Nämä kaikki piirteet ovat syntyneet elohopeamyrkytyksen oireina ja jääneet pysyviksi ominaisuuksiksi.

Mutta onko alkuperäisestä, värikkäästä Thomasista enää mitään jäljellä? Ehkä kaikkein pysyvin piirre on Thomasin uskollisuus hänen rakastamia asioita kohtaan. Ei ole mitään, mitä Thomas ei tekisi rakkaiden ystävien tai kotinsa vuoksi. Edes vuoret eivät pysäytä rakkaidensa puolesta taistelevaa hatuntekijää, ja se kyllä nähtiin Vihollisen hyökätessä. Thomas on myös luotettava, eikä hän kerro muiden asioita eteenpäin. Ja kyllähän huumori on kuoppaisesta tiestä huolimatta matkassa pysynyt, vaikkakin vitsit ovatkin saaneet mustan ja sarkastisen sävyn. Kaiken kokemansa jälkeen Thomas itse usein vitsaileekin synkimmistä ajanjaksoistaan.

Yksi Thomasin ehdoton nyrkkisääntö on “Älä huolestuta muita". Kun hän oli vakavasti sairas, sulkeutui hän kotinsa. Kun alkoholismi oli pahimmillaan,hän sulkeutui kotiinsa. Kun masennus oli niin syvä, että Thomas halusi vain pois, ei hän siitä kertonut kenellekään. Thomas haluaa kaikin mahdollisin keinoin olla olematta muiden taakka, eikä siksi yleensä avaudu koskaan kenellekään, varsinkaan läheisilleen. Sillä vaikka kuinka Thomas esittää jälleen elämänilon löytänyttä ja vaikka kuinka monta kertaa sanat “Olen kunnossa” karkaavat miehen huulilta, on hän kaiken sen alla epävarma itsestään ja arvostaan. Silti mies yhä istuu öitä hereillä itkien ja painajaisten vainoamana. Eikä vain uskalla tosissaan avata suutaan.



Ulkonäkö:
Vaikka elämä onkin koetellut Thomasta ihan kunnolla, on miehen melko komea ulkonäkö säilynyt lähes ennallaan. Thomas omaa soikion muotoiset kasvot, isohkon nenän ja aina pikkuista hymyä kantavan suun. Silmät ovat Thomasilla harvinaisen suuret ja väritykseltään sekoitus sinistä, vihreää, keltaista ja ruskeaa, sekä ympäröity jokseenki ohuilla ja kaarevilla ripsillä. Kulmat ovat tasaiset, eivätkä elokuvista tutut ylikasvaneet kulmat todellisuudessa löydy kyseisestä naamataulusta. Enemmänkin laiskuudesta, kuin mistään muusta, koristaa Thomasin pärstää myös parransänki. Thomasilla on myös leuassa epämääräinen kuoppa (ks.kuva). Hiukset miehellä ovat väritykseltään räikeän oranssit ja voimakkaan kiharat. Pituutta näille kutreille löytyy juuri sopivasti peittämään korvat ja koskemaan edestäpäin kulmakarvoja. Jo luonnostaankin vaalea iho onkin varmaan ainoa ulkoinen piirre, josta elohopeamyrkytyksen vaikutuksia voi yhä nähdä. Terveen vaalean värin sijaan Thomasin iho nimittäin kun on sairaalloisen kalpea ja häntä voisi kai verrata jonkin sortin eläväksi kuolleeksi. Thomasilla on muutamia viiltohaavoja vasemmassa ranteessaan, sekä reisissään. Jos hän jostain syystä käyttää t-paitaa, peittäisi hän arpensa pitkävartisilla kynsikkäillä

Vaatetuskaan ei ole paljoa Thomasin osalta muuttunut siinä viimeisten vuosisatojen juuri ollenkaan. Miehen yltä voi edelleen löytää itse tehtyjä, uniikkeja vaatekappaleita ja -yhdisteitä, kuten pitkä tummanvioletti takki, maastonvihreä liivi sekä tummat koukerokuvioin koristellut polvihousut. Ja tuo oli yksi tavanomaisimmista asukokonaisuuksista. Myös ikoninen silinterihattu on edelleen kuvioissa ja yhä päivittäisessä käytössä. Lukuisat yksityiskohdat eivät myöskään rajoitu pelkästään vaatteisiin, vaan myös kasa erilaisia asusteita kulkee Thomasin mukana. Tummat kynsikkäät, lukuisat korut, miniatyyrinen neulatyyny, sormustin ja hatun mukana kulkevat ompelutarvikkeet nyt lienevät näistä parhaat esimerkit. Kynnet ovat usein myös lakattu tummilla sävyillä. Ennen myös räikeä silmämeikki kuului asiaan, mutta nyt neonvärit ovat saaneet väistyä yksinkertaisen mustan rajauksen tieltä. Kokonaisuudessaankin Thomasin värimaailma on tummunut kirkkaasta tummempiin ja raskaampiin väreihin.

Pituutta Thomasilta löytyy mukavat 183 senttiä, mutta kun siirrytään painoon, on Thomas hieman alipainoinen. Ennen sairastumista ja alkoholisoitumista, oli Thomas ollut elämänsä kunnossa ja heilutellut miekkaa tuosta vain, mutta nyt tämä vaatisi runsaasti enemmän ponnisteluja. Ei hän siis niin huonossa kunnossa ole, mutta nykyään ei enää maratoneja juosta (ei sillä että niin olisi ennen tullut tehtyä). Ryhti on vähän päässyt lössähtämään ja miehellä onkin jatkuvasti niska, sekä hartiat aivan jumissa. Jos Thomasia käskisi nostamaan kädet suoraan eteensä, pystyisi niistä selkeästi erottamaan jatkuvan tärinän. Tämän tärinän takia Thomasin käsiala on hieman suttuista, eikä tarkka kirjontatyö oikein aina ota mieheltä sujuakseen. Aina toisinaan, Thomas saattaa yhä hyvin harvoin saada elohopeamyrkytyksen aiheuttaman ns. “tärinäkohtauksen”, jonka aikana hänen raajansa ja silmänsä sätkivät hallitsemattomasti. Tämä voi kestää muutamasta sekunnista minuutteihin, mutta mitään vakavaa tämä ei sinäänsä ole. Ainoa selitys tälle on, että myrkytyksen aikana jotkun Thomasin hermoista vahingoittuivat parantumattomasti ja sen takia aina toisinaan ne lähettävät sekavaa viestiä lihaksille.

Kasvokuva: https://www.flickr.com/photos/lifeis_caps/6872883848/in/photolist-btkjVo-bT qkqk-rVNCta-r9GQuk-bnQ6RN-bnQ6ML-bnQ6Su-bAJWPn-bnQ6L7-bnQ6Tw-8E2DWp-bAJWYa- yuQvDK-XWC2xU-YAMHZp-66gvHc-66kN8s-o8STEa-J8eJXb-HkZQZ1-mhMpAL-mhKwkx-7VGa3 U-TDSzVS-7Vu8g9-z5ZkkM-o14MZG-bnQ6LW-nsKube-yNtNRi-o6DxFY-FHK2st-GD8ax6-GuR gzc-GyhXCA-GuR1aK-nVmaD4-nDaGL8-nVy1Dj-fgtA4L-oWDQ79-oEcwYK-oWFCHX-fgtwAo-f geimn-o52iTh-eoA7vX-P3iPJF-P3iPJa-P3iPLV

Silmien väri: https://www.flickr.com/photos/95846496@N03/15485171031/in/photolist-pAnxRr- VBnbYs-Wmh2D9-noUgK-k44oC2-68GdjW-9eXZjw-2fcE4K-3AEY43-dJ5fvg-VPzTdE-7nphEB -biDkGg-4dRatr-gvrhy1-dVkzgF-4GrqAp-7fJjmw-rge3kJ-dMkyD4-aMRR1t-V6JtV5-9rcS Wy-8V6AJH-rriKn1-95scPs-fgmydk-9ufj8U-35eTkd-7baLyL-5Y2Q36-epxYrm-8ZPyZN-5T 9r5o-YyPSC5-8Hu7ft-TDKxjE-bxKZMG-pfx8ey-8C5ajW-yhcrC-8ZBbg8-kuJ9AY-6w2XmH-8 fehWY-bnVSDx-7rXvwv-6QZ4XJ-ajokLs-dtshpc


Menneisyys:
Jo ennen Alicen saapumista Wonderlandiin, oli Thomasin - silloin vielä Tarrant - elämä melko hajalla. Perheen puuttuminen, Herttakuningattaren nousu ja vähitellen hajoava mielenterveys olivat kaikki raskaita kiviä sydämessä, eivätkä ikuinen teehetki ja hiljalleen kehittyvä elohopeamyrkytys (ks. Muuta) paljoa tilannetta enää parantunut. Alicen vierailu Wonderlandissa seurailee aika tarkkaan Tim Burtonin ohjaamaa elokuvaa ja Thomas olikin yksi tärkeistä hahmoista liskoa kukistaessa. Kun Alice sitten lähti, jatkoi Thomas elämäänsä niin normaalisti kuin vaan kykeni. Asiat alkoivat kuitenkin muuttua, kun Thomas löysi merkkejä perheensä hengissä olosta ja hatuntekijä alkoikin heti etsimään rakasta perhettään. Mutta ennen kuin mitään suurta oli ehditty tekemään, Vihollinen hyökkäsi.

Thomas oli yksi viimeisistä Wonderlandista paenneista ja silloinkin hänet piti lyödä tajuttomaksi, kun Thomas ei muuten suostunut lähtemään. Mies piti kirjaimellisesti raahata kotoaan portaalille ja sitä kautta ihmisten maailmaan. Aina Kotimaalleen uskollinen Thomas ei olisi mitenkään halunnut myöntää häviötään ja myös ajatus pelastettavasta perheestä ajoi Thomasin taistelemaan Kotimaan puolesta yhä uudelleen ja uudelleen. Kun hatuntekijä viimein saatiin ihmisten maailmaan, oli mies aivan hajalla. Hän kerjäsi päästä takaisin, mutta portaalia ei enää avattu, ja niin Thomas joutui asettumaan 1600-luvun loppupuolen New Yorkiin Fabletownissa.

Kun Thomasilta evättiin mahdollisuus päästä Kotimaahan, päätyi hän murheen murtamana tekemään sitä, missä oli hyvä: tekemään hattuja. Pitkän aikaa ainoa paikka löytää Thomas oli hänen oma pikkuinen asuntonsa Metsämaa-asuntojen 5. kerroksessa, jossa yhdessä vaiheessa oli enemmän hattuja kuin oikeaa elintilaa. Eikä hattujen teko ollut niihin aikoihin niin harmitonta, kuin se nykyään meille kuulostaa. Nimittäin entisaikoina hatuntekijät käyttivät villaa huovuttaessa elohopeaa pitääkseen villan vakaana. Altistuttuaan niin suurelle määrälle elohopeaa suhteellisen lyhyessä ajassa, sekä ympäröivän taian määrän romahdettua, alkoi jo Thomasilla ennestään ollut elohopeamyrkytys (ks. Muuta) pahentua rajusti. Taikuuden ja uskon ansiosta Thomas säästyi vakavimmilta fyysisiltä oireilta - vaikkakin niitäkin ilmeni - ja pahimmat vauriot tulivatkin henkisellä tasolla.( Lisää infoa taudista muuta osiossa) Thomas pystyi pitkään peittelemään oireensa ja uskoikin kaiken johtuvan enemmän taikuuden puutteesta ja koti-ikävästä, mikä taas ajoi miehen purkamaan tunteitaan hattuihin. Voittekin varmaan jo arvata millaisen jatkuvaan syöksykierteeseen Thomas päätyi… vasta aistien alettua heiketä ja teekupista juomisen tultua tärinän takia mahdottomaksi, Thomas tajusi hakeutua noitien luo apua hakemaan.

Ja sitä Thomas saikin. Heti ongelman selvittyä, kiellettiin Thomasia valmistamasta hetkeen hattuja ja alettiin etsiä jotain parannuskeinoa. Vietettyään muutaman kuukauden ensin vain tarkkailussa ja siihen päälle vielä pari viikkoa lääkityksen kanssa, alkoivat rajuimmat oireet hiipua. Oireita ei täysin saatu loppumaan, mutta muutamassa vuodessa Thomas oli jälleen kykenevä täysin normaaliin elämään. Hattujen pariin mies kuitenkin palasi vasta 1800-luvulla, ja silloinkin paljon hillitympää tahtia.


Loput 1700-luvusta menivätkin Thomasin osalta hiljaisesti synkässä ilmapiirissä, myrkytyksen aiheuttamista henkisistä vammoista ja masennuksesta johtuen. Seuraavat murheet saapuivatkin sitten 1800-luvun alussa, kun siihen asti Thomasin nektarina toiminut tee alkoi korvautua alkoholilla. Tuskin Thomas itsekään osaisi kertoa tuon muutoksen syytä, mutta todennäköisintä on, että alkoholin tuoma puutuneisuus oli kaikki mitä masentunut Thomas tarvitsi. Aluksi hillitty juominen alkoi reipasta tahtia yleistyä ja kulutetun alkoholin määrä kasvaa. Lopulta Thomas oli pääasiassa joku päihtynyt tai sammunut, eikä hän silloin ollut kauhean mukavaa seuraa. Humalassa ärtynyt, äkkipikainen ja toisinaan jopa väkivaltainen Thomas sai tehokkaasti eristettyä itsensä muista satuhahmoista. Siinä itsesäälissä ryvetessään tuli sitä kokeiltua muutamaakin tapaa päästä vapaaksi karun elämän kahleista, mutta - onneksi - Thomasiin oli tarpeeksi vahva usko, että hänen elämää oli normaalia vaikeampi päättää. Siinä vaiheessa vanhat ystävät päättivät yhteistuumin saada Thomasin takaisin järkiinsä (suhteellisella tasolla). Ja jälleen hatuntekijää raahattiin väkipakolla kotoaan, tällä kertaa erään ystävän kotiin vieroittumaan - tarkkailun alaisena.

Vei taas jonkin aikaa, ennen kuin Thomas päästettiin omilleen, mutta nyt hän sai paljon enemmän tukea ystäviltään. Pitkääksen kovia kokeneen miehen jollain tasolla raiteillaan, auttoivat he perustaman Thomasin oman yrityksen: Wondelandin. Thomas alkoi valmistamaan mittatilausvaatteita niin satuhahmoille, kuin myös ihmisille. Ihmisten kanssa kaupankäynti kävi valeliikkeessä aivan Fabletownin ulkopuolella. Ja liike on yhä pystyssä. Alkoholismin jälkeen Thomas on melko tehokkaasti onnistunut pysymään poissa vahingollisista tavoista, vaikka tupakkaa tulikin siinä aivan 1900-luvun alussa reilu viitisen vuotta poltettua. Ja kyllähän sitä edelleen tulee sätkä kaksi kuussa poltettua. Niihin aikoihin Thomas myös päivitti syntymänimensä Tarrantin nykyiseen Thomasiin, pääasiassa Tarrantin vanhanaikaisen soinnun takia. Monien vaikeuksienkin jälkeen Thomas elää nykyään ihan siedettävää elämää ja jopa löysi tiensä takaisin vanhan harrastuksen, tanssin, pariin.


Muuta:
-Thomas kärsi 1700-luvulla elohopeamyrkytyksestä (tunnettu myös nimellä “mad hatter disease”) joka oli yleinen hatuntekiöden keskuudessa, sillä villaa huovuttaessa käytettiin villan vakaana pitoon elohopeaa. Normaalille ihmiselle sama annos, kuin mille Thomas niihin aikoihin altistui, olisi todennäköisesti johtanut pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Thomasin kohdalla taikuus suojasi miehen kehoa vahvemmin kuin mieltä, ja siksi suurin osa vauriosta olikin henkisiä ja melko pysyviä. Fyysisesti Thomasilla ilmeni oireet voimakkaana tärinänä, jatkuvana päänsärkynä sekä heikkona olona. Henkisellä tasolla oireiden lista onkin hieman pidemmän puoleinen, enkä aio edes luetella kaikkia. Esimerkiksi unettomuus, arvaamattomuus, masennus, ujous, itsetunto nollissa, samoin kärsivällisyys, nyt ainakin. Thomas sai onneksi apua tähän, mutta iso osa henkisistä vammoista on yhä siellä, ja fyysiset oireet ovat lähes huomaamattomia.
(Lisä tietoa saa täältä, jos enkku sujuu https://en.m.wikipedia.org/wiki/Erethism )
-Thomas on yhä lähes riippuvainen paitsi teestä, mutta myös nuudeleista ja pitsasta, mikä kattaakin suuren osan miehen ruokavaliosta, joka on pescovegetaarinen
-Vapaa-ajallaan Thomas harrastaa eri tanssilajeja, kuten Breakdancing, Futterwacken (https://youtu.be/QhSROXv6k9U), sekä puhtaasti eri tyylejä sekoittava mixdance (kirjoittaja ei sit btw tiiä mitään tanssimisesta)
-Thomas puhuu englannin lisäksi melko sujuvaa espanjaa
-Thomas rakastaa elokuvia, mutta ei millään jaksa lukea oikein mitään
-Thomas on täysin alkoholiton (for obvious reasons) mutta hän toisinaan polttaa tupakan kaksi
-Mieltynyt rock ja punk musiikkiin


Oma ikäsi: 16 (Vasta pentu…)

Kirjoitusnäyte:
Black Veil Brides pauhasi taustalla, kun viimeistelin magentan väristä liiviä. Silmiäni särki, käsiäni särki ja päässäni paukutti. Yritin siristää silmiäni ja pitää oikeaa kättäni edes jollain tasolla vakaana. Neula kankaan läpi. Vedä. Neula kankaan läpi. Vedä. Neula kan…
“Hitto”, ärähdin hiljaa, kun tuo kirotun metallitikku päätti mennä täysin väärään kohtaan. En vain enää jaksanut. Pomppasin ylös nojatuolistani ja paiskasin koko roskan vastapäiseen seinään. Ilmanvire heilautti verhoja ja paljasti pienen kellertävän juovan lattialle. Auringon lasku. Tai nousu. Onko sillä väliä?
“On Thomas. Herra Hammer hakee liivinsä aamulla”, totesin ääneen. Ei auta. Raahauduin huoneen läpi ja kaivoin liivin takaisin käsiini. Sentään neula oli pysynyt kiinni. Lysähdin lattialla ja aloin taas törkkimään kangasta neulalla. Kappale vaihtui.
“Oikeasti? Fallen angels?” hylkäsin kangasmytyn lattialle ja ryömin tablettini luo ohittamaan kasan kappaleita, kunnes päädyin taas kuuntelemaan samaa kappaletta kuin ennenkin. Näytössä näin myös kellonajan. 3.41 am. Silloin tajusin kellertävän valon tulleen katulampusta. Ihan sama. Jäin makaamaan lattialle ja annoin kylmän lattian jäähdyttää takaraivoani. Tuijotin liiviä ja toivoin sen vain maagisesti lentävän luokseni.
“Ei onnistu”, ilmoitin itselleni ja nousin istumaan. Minä tarvitsin tupakan. Hitaasti hoipertelin hakemaan askin ja raahustin askeleeni kohti parveketta. Milloinkohan mahdoin viimeksi nukkua?
“Sunnuntaina", vastasi oma ääneni ja käteni sytyttivät savukkeen. Mikä päivä nyt on?
“Torstai.”

Vastaus:

Hyväksytty! Tervetuloa peliin, vaikuttaa oivalta hahmolta! :')

Thomasin pukeutuminen ja ulkonäkö ovat edelleen sen verran normista - ainakin ihmisten normista, mitä satuhallitus pyrkii noudattamaan jottei herättäisi kuolevaisten huomiota - poikkeavat, että voi olla, että esimerkiksi Snow White saattaa vähintään paheksua miehen tyyliä. Voi olla, että tämän takia Thomasia pidetään lowkey silmällä, jos tämä sulle passaa :') Lisäilen tiedot nyt!

Nimi: Lehw

13.10.2017 10:46
Menneisyys:

Synnyinnimeltään Peter Scott, nykyään paremmin Panina tunnettu mies, syntyi nelihenkiseen perheeseen toiseksi lapseksi. Amelia ja Mason Scott, Panin vanhemmat, olivat saaneet viisi vuotta aiemmin esikoisensa Jamesin, josta myöhemmin tuli erinäisten sattumusten myötä Kapteeni Koukku.
Peter sai elää suhteellisen mukavan lapsuuden aina siihen asti, kun merirosvot hyökkäsivät perheen kotiin Peterin ollessa suunnilleen viiden vuoden ikäinen. Mies ei muista paljoakaan kyseisestä yöstä, joten suurempia traumoja vanhempien kuoleman todistamisesta ei hänelle jäänyt.
Merirosvojen orjiksi joutuminen sai vilkkaassa lapsessa aikaan uhmakkaampaa kapinahenkeä kuin olisi ollut suotavaa. Eikä asiaa auttanut se, että James otti kontolleen veljensä niskuroinnit. Vaikka Peter rakastikin veljeään maasta taivaaseen asti, oli hän jo pienestä pitäen jokseenkin tuuliviiri tekemistensä kanssa eikä juuri miettinyt tekojensa seurauksia. Myöskään rankaiseminen ei näyttänyt tuntuvan mistään, vaan sai Peterin kahta kauheammin hangoittelemaan vastaan ja tämä ominaisuus on säilynyt miehen luonteessa aina näihin päiviin asti. Ainut, jota poika suostui kuuntelemaan, oli hänen veljensä James. Isoveli tuntuikin olevan Peterin suurin idoli ja järjettömän ihailun kohde vielä monta vuotta eteenpäinkin.
Kaksi vuotta merirosvojen luona vietettyään pojat päätyivät erään perhetutun hoteisiin. Uuden kapteenin myötä Peter ja James saivat lempinimen “kadonneet pojat”, jonka edellä mainittu otti myös myöhemmin omaan käyttöönsä, kun veljeksien tiet erkanivat.
Peter viihtyi merillä, vaikkei hänestä voinut sanoa olevan kovin paljoa hyötyä laivalla. Toki hän teki mielellään laivapojan hommia, mutta jäi useasti kiinni lusmuilusta tähystäjän paikalla tai jutustelusta muun miehistön kanssa. Peterin seurapiiriperhosen elkeet yhdistettynä nokkelaan päähän, sutjakkaan suuhun ja nopsakoihin jalkoihin takasivat kuitenkin sen, että poika pääsi helposti kuin koira veräjästä laiskottelunsa kanssa.
Kun Peter oli 16, James ylennettiin laivan kapteeniksi. Peter oli pakahtua ylpeydestä veljensä puolesta, sillä olihan moinen tapahtuma hieno juttu. Hän itse ei suuremmin noteerannut miehistön luottamuspulaa ja lähtöä taikka uuden miehistön värväämistä, sillä luotti sokeasti veljensä arvosteluun ja makuun.
Ei kuitenkaan voinut sanoa, etteikö James ollut valinnut hyvin. Eräs uudesta miehistöstä, Irene Rivera, uusi perämies, sai heti Peterin mielenkiinnon puoleensa. Tietenkään Peter ei voinut suoraan ilmaista mielenkiintoaan, vaan lähinnä ärsytti itseään huomattavasti vanhempaa naista minkä kerkisi. Irene kuitenkin vastasi samalla mitalla takaisin, mikä puolestaan innosti Peteriä entisestään. Useamman kuukauden molemminpuolisen nälvimisen jälkeen Peter huomasi livahtavansa perämiehen hyttiin useammin kuin kerran viikossa. Aluksi juttelu oli lähinnä väittelyä erinäisistä asioista, mutta myöhemmin keskusteluiden sävy muuttui vakavammaksikin perämiehen ja Peterin keskustellessa unelmistaan ja ajatuksistaan sekä kaikesta maan ja taivaan välillä.
Jossain välissä Peter tajusi olevansa korviaan myöten rakastunut. Tuntui, ettei millään muulla kuin Irenellä ollut mitään väliä, minkä takia jopa oma veli tuntui jäävän vähemmälle huomiolle. Salaiset suuteluhetket kannen alla ja yhteiset yöt perämiehen vällyjen välissä tulivat lopulta kuvioihin ja suunnilleen puolentoista vuoden jälkeen Irenen laivalle tulosta pari lakkasi olemasta niin varovainen tapaamisiensa suhteen.
Kului kolme vuotta ja Peterin veljen laiva joutui kahakkaan merirosvojen kanssa. Joko Irenen tai Jamesin käskystä Peter lukittiin kannen alle taistelun alkaessa. Peter itse olisi halunnut osallistua taisteluun, mutta oli kuulema “liian nuori”, vaikka jo miltei parikymppisenä ei omasta mielestään enää nuoresta mennyt. Joka tapauksessa enimmän osan taistelusta hän lymyili kannen alla ahdistuneena sekä veljensä että rakkaansa selviämisen puolesta.
Lopulta Peter kyllästyi vain kuuntelemaan yläpuolelta kuuluvaa taistelua, etsi ruumasta itselleen miekan ja mursi tiensä kannelle kuuntelematta lainkaan muiden alhaalla olevien miehistön jäsenien ohjeita. Kannelle päästyään Peter saapui juuri sopivasti todistamaan sitä, miten hänen veljensä ampui Irenen hengiltä.
Raivon sokaisemana Peter hyökkäsi miekka tanassa veljensä kimppuun aikomuksenaan kostaa. Silmittömän vihan sokaisemana hän taisteli yrittäen riistää Jamesiltä hengen niin kuin tuo oli riistänyt Irenen. Pahaksi onneksi Peter ei kuitenkaan onnistunut muussa kuin katkaisemaan Jamesiltä käden. Veljen paettua mereen, Peter oli hypätä perässä, mutta kannen alta tulleet miehistön jäsenet estivät ilmeisen itkuisen ja sekavan veljen sulketamisen aaltoihin.
Sen päivän jälkeen Peter otti nimekseen Peter Pan, tarkemmin ottaen Panin, jotta hänen ei tarvinnut jakaa samaa sukunimeä veljensä kanssa, ja vannoi kostoa. Pan jätti merielämän ja siirtyi maihin, jossa hän keräsi itselleen seuraajia, joita hän nimitti kadonneiksi pojiksi. Yhdessä he tekivät jos jonkinmoista. Enimmäkseen Pan kuitenkin yritti sabotoida veljensä elämää heti kuultuaan tämän yhä olevan hengissä. Nuorempi veli olisi kai aiemmin välittänyt seuralaisistaan enemmänkin, mutta elämänsä rakkauden menettäminen jätti suuren loven Panin empatiakykyihin. Hän poti myös luottamuspulaa, olihan hänen oma veljensä noin kamalalla tavalla pettänyt hänet. Pan oli luottanut Koukkuun kuin peruskallioon ja nyt hän tuntui olevan hukassa.
Spontaanit mieliteot sen kuin pahenivat. Oli kuin Pania ei olisi enää kiinnostanut sitäkään vähää, mitä hänelle tai muille kävisi. Hän alkoi tehdä pikkurikoksia, liehakoida sekä naisia että miehiä, provosoiden kaikkia mahdollisia tahoja purkaakseen omaa pahaa oloaan. Silti mikään määrä kultaa ja helyjä ei paikannut tyhjää oloa miehen sisällä.
Jonkin ajan kuluttua Pan kyllästyi kadonneiden poikien johtohahmona olemiseen. Samoihin aikoihin Vihollinen alkoi häälyä niillä alueilla, joissa Pan oleili, joten mies päätti jättää kadonneet pojat, käytännössä katsoen kadota ja paeta ihmisten maailmaan ensimmäisten joukossa. Näin ollen hän on ollut Satukaupungissa lähestulkoon sen perustamisesta asti.


//KATSO TEIN PANIN MENNEISYYDEN (miljoona vuotta myöhässä köh, mutta kuitenkin)

Vastaus:

OMG! Ei menny ku puoltoista kuuta (jos sitä puolen vuoden jahkailua ei lasketa)! :D

Nimi: Irvikettu

28.08.2017 00:32
~ Hakemus ~


Satuhahmo ~ Big Bad Wolf

Nimi - Daryl Wolf

Ikä - 29 

Sukupuoli - Uros/Mies

Naimasääty - Sinkku

Seksuaalisuus - Biseksuaali

Ammatti - Ennen Fabeltowniin tuloa, armeijassa töissä.
Fabeltownin tulonsa jälkeen ei vielä tietoa.

Asuinpaikka - Fabeltowniin saavuttua pieni asunto, 6.kerros.


Pelaaja - Irvikettu


Luonne ~

Daryl on juuri se mitä ihmiset voisivat odottaa armeijassa monta vuotta olleelta mieheltä. Hän on kylmä, välinpitämätön sekä pitkäpinnainen.
Daryl ei voi millään sietää yli-uteliaita ihmisiä tai niitä jotka eivät jätä häntä rauhaan nätisti pyytäessä.
Hän ei pidä pitkistä ja monimutkaisista keskusteluista joissa vastapuoli jaarittelee montaa tuntia ties mistä, vaan suosii lyhyitä ja ytimekkäitä ilmaisuja. Hän rakastaa luonnon rauhaa vaikka elääkin kaupungissa, mutta Darylin voi löytää usein kuuntelemasta lintujen lauluja tai nauttimasta auringon valosta.
Vaikka Darylin historia on hyvin väkivaltainen, hän ei pura tunteitaan enää samalla tavalla. Nykyään Daryl käy paljon salilla ja purkaa olojaan siellä erilaisiin laitteisiin. Myön mekaanikon, korjaajan sekä sepän työt saavat Darylin ajatuksia muualle tarvittaessa.

Ulkonäkö ~

- Ihminen -
Tatuointeihin peitetyllä Darylillä on lihaksikas vartalo jonka kookkaus vain korostuu kymmentä senttiä vailla kahden metrin pituudessa. Kulmikkaat leukaperät ja selkeät poskipäät antavat miehekkäitä piirteitä vakaville kasvoille. Hiukset ovat mustat ja siististi likattu, kuten myös parransänki. Daryl ei ikinä pidä pitkää partaa kasvoillaan. 
Silmät Darylilla ovat kauniin turkoosit kuten karibian meri. Vasemman silmän yli kylkee arpi otsasta poskipäähän asti.
Linkki;
http://aijaa.com/CcBK9P
Linkki;
http://aijaa.com/ eiY9bz

- Susi - 

Darylin suden muoto on melkein kolme metriä korkea suorassa seistessään. Sen tuhkan harmaa turkki peittää koko vartalon paitsi silmän arven. Kuonosta häntään Darylillä kulkee musta raita, korostaen punaisen oranssina hohtavia silmiä. Pupilleja Darylin silmistä on turha etsiä sillä hohto antaa illuusin ettei pupilleja olisi. 
Suden raajat ovat voimakkaat ja lihakset ovat selvästi näkyvillä jopa paksun ihon ja turkin alla Häntä on tuuheahko ja yllättävän pitkä ihmissudelle.


Menneisyys ~

Daryl, paremmin tunnettu Isona Pahana Sutena, on kotoisin kaukaisesta maasta muiden Fabeltownin asukkaiden tavoin. Hän ei ole ihinä ollutkan kokonaan vain susi tai mies, vaan on syntynyt ihmissusien harvinaiseen sukuun. Viha on ollut kaikille suvun jäsenille ongelma ja siksi suden muoto onkin tunnetumpi kuin itse ihminen. Lapsena Daryl oli oikea rasavilli lapsi veljensä Bradleyn kanssa ja he riehuivat paljon kiusaamassa heikompia. 

Teini-iässä Darylillä tuli kiista naapurissa asuvien sikojen kanssa ja menetti malttinsa useaan otteeseen. Hän muuttui muutamaan kertaan muotonsa sudeksi vain jotta voisi puhaltaa voimillaan heidän heikommin rakennetut talonsa kumoon. Kun viimein olisi tullut aika tuhota viimeinen, Daryl sai itsensä jotenkin hallintaan ja perääntyi. Possut eivät silti antaneet anteeksi tätä ja alkoivat kertoa pahojakin pahempia tarinoita muille asukkaille Darylistä ja tämän suvusta. Daryl vastasi tähän hyvin brutaalilla tavalla, jota ei ole koskaan kerrottu tarkasti eteenpäin, mutta sikojen sukulaisia menetettiin Darylin toimesta monta kymentä jäsentä.
Hän oli jopa tätä myöhemmin osallisena nuoren pojanklopin (Raimo) pahoinpitelyssä tämän huudeltua lampaita syövää sutta kylänsä jäsenille.

Nuorena aikuisena Darylin vihanhallinta vain heikkeni ja tämä oli syylisenä hyvin veriseen ja väkivaltaiseen tappoon jonka uhrina oli vanha nainen ja melkein tämän lapsenlapsi. Daryl joutui tapon jälkeen hirveään kahakkaan paikalle saapuneiden metsurien kanssa ja tappoi suutuspäissään heistäkin kaksi, jättäen yhden kertomaan urotyötään muille kylän asukkaille.
Tapahtuneiden vuoksi Daryl sai häädön maastaan tavallisten kuolevaisten maailmaan.

Normaalien ihmisten maailmassa Darylilla on ollut sekä vaikeaa että helppoa. Hän oli päätynyt melkeinheti tulonsa jälkeen armeijaan kaukoampujaksi, sekä jäljittäjäksi ja nopeasti joutui myös sotimaan ihmisten kanssa. Hän oppi sodassa hillitsemään vihaansa ja onkin nykyään vain kylmä, tuima ja hiljainen mies.
Kaikesta siitä sotimisesta päästyään Daryl muutti New Jerseyn laitamille ja on elättänyt itseään mekaanikon, korjaajan sekä sepän hommilla. Käsistään taitava Daryl tekee oivaa jälkeä ja rakastaan mitö tahansa työtä kyseisitä osa-alueista saadakseen ajatuksiaan muualle maailmastaan.


Muuta ~

- Darylin aistit ovat eläimellisen terävät.
- Darylillä on taito muuttaa silmänsä samanlaiseen hohtoon kuin suden muodossa milloin haluaa.
- Daryl ei tarvitse lumousta ihmisuden verensä vuoksi, kunhan osaa olla rauhallinen.
- Fyysinen kunto on Darylillä erittäin hyvä ja hän ylläpitää sitä lenkkeilemällä ja kuntoilemalla.
- Daryl tulee hyvin toimeen normaalien eläinten kanssa, ei välttämättä satujen eläinten kanssa.
- Daryl saattaa olla tunnettu nimi, ihmisenä tai sutena. Historiansa vuoksi.
- Hän ei tarvitse täysikuuta muuttuakseen, vain tahdonvoiman.
- Täysikuu antaa silti Darylille paljon voimaa.
- Kuun valon osuessa Darylin silmiin, ne hohtavat hopeina.


Vastaus:

Muokattu!

Nimi: Nuti

27.08.2017 10:31
Satuhahmo: Merinoita sadusta Pieni merenneito.

Hahmon nimi: Irvette "Merinoita" Ayers

Ikä: Fyysisesti jotain 60 vuoden korvilla, kronologisesti ainakin 3000 vuotta.

Sukupuoli: Nainen

Naimasääty ja seksuaalisuus: Sarjaleski, heteroseksuaali; ei ole ollut suhteessa viimeiseen 700 vuoteen.

Ammatti: Satukaupungin ylinoita ja loitsunkehityksen tutkimusjohtaja

Asuinpaikka: Metsämaa-asunnot, 13. kerros, kolmio.

Pelaaja: Nuti


Luonne: Irvetten ominaisuudet tiivistää sanat flegmaattinen, käytännönläheinen, töykeä ja suorasanainen. Mukaan lentää vielä D&D-alignmentti "Lawful Neutral".

Irvette on elänyt niin kauan, että hän on alkanut nähdä häntä nuoremmat ja lyhytikäisemmät olennot melko merkityksettöminä, ja siksi hänen on vaikea ajatella muita yhtä älyllisinä olentoina kuin itseään - pikemminkin hän ajattelee muita kuin he olisivat ymmärtämättömiä lapsia. Voimakkaana loihtijana Irvette ei myöskään usko olevansa riippuvainen muista, joten hän ei vaivaudu latelemaan muille kohteliaisuuksia - sen sijaan hän saattaa ilme värähtämättä haukkua jokaista paikalla olevaa vähäjärkiseksi imbesilliksi. Useimmat juttukumppaneista ovat kuitenkin todennäköisesti poissa parin vuosisadan päästä, miksi siis vaivautua kaveeraamaan? Irvettellä on kuitenkin joitain hyvänpäiväntuttuja, lähinnä mikäli toinen olento onnistuu olemaan hänen mielestään viihdyttävä, mielenkiintoinen tai hyödyllinen.

Tavallisten kuolevaisten ongelmia mieluummin Irvette ajattelee maailman suurempia suuntalinjoja, kuten esimerkiksi Fabletownin taikayhteisön pitämissä turvassa ja hengissä. Ei sikäli, Irvette uskoisi pärjäävänsä ihmismaailmassa itsekseenkin pari naapurivaltiota valloittamalla, mutta hän kaipaa taikayhteisöä ympärilleen. Taikuus on hänelle kaikki, ja siksi hän haluaa suojella Fabletownia, ainoaa turvassa olevaa taikuuden pesäkettä.

Koska magia on vaikeasti ymmärrettävä tieteenlaji ja koska suuri osa Irvetten elämästä on kietoutunut taikuuden ympärille, Irvette kokee helposti olevan paljon älykkäämpi ja tietävämpi kuin kukaan muu ympärillä oleva - mikä kieltämättä usein on totta, mutta mikä myös saa hänet käyttäytymään todella ylimielisesti. Toisaalta Irvette tuntee olevansa myös yksinäinen, koska harva olento ymmärtää asioita jotka pyörivät hänen mielessään päivittäin. Irvette ei kuitenkaan tuo mielellään yksinäisyyttään esille, koska hän ei halua muiden sääliä.


Ulkonäkö: Irvette on muodonmuuttaja jolla ei ole varsinaisesti "todellista" muotoa, mutta tavallisesti hänet näkee 60-vuotiaan hieman kumaraselkäisen naisen hahmossa. Hän on valinnut tämän hahmon lähinnä sen perusteella, että se "oli helppo luoda mutta joku sentään kunnioittaa häntä". Tämä muodonmuutos on aito muodonmuutos, siis ei lumouksen kaltainen illuusio; Irvette ei tarvitse muotonsa ylläpitoon taikuutta.

Nykyhahmossaan Irvette on melko tavanomaisen näköinen päärynävartaloinen nainen, jolla on neliskanttiset kasvot. Hänen ihonvärinsä on välimerimäisen päivettynyt. Erikoisimmat ominaisuudet Irvetten tavallisessa muodossa on se, että hänen hiuksensa ovat häikäisevän puhtaanvalkoiset, ja se, että hänen tuimat, pienet silmänsä ovat pistävän turkoosit. Hän pukeutuu yleensä valkoiseen lyhyt- tai pitkähihaiseen kaulus- tai pikeepaitaan, tummiin suoriin housuihin ja sandaaleihin. Kaulalla ja korvissa hänellä on yleensä turkoosikivistä tehtyjä koruja. Irvetten hiukset ovat lainehtivat ja yltävät hänen takamukseensa asti, ja ne on yleensä koottu hänen niskaansa väljälle ponihännälle turkoosilla nauhalla.


Menneisyys: Irvette ei tarkalleen muista ensimmäisiä elinvuosiaan, mutta hän arvelee olleensa aluksi jokin meduusaa muistuttava möykky meren pohjassa. Hänestä tuli sitten jossain kohtaa tietoinen olento, ja hän alkoi kommunikoida taikuuden kanssa. Ensimmäisten vuosisatojen myötä Irvette oppi hallitsemaan taikuutta, osin itse oppien ja osin muiden loihtijoiden puuhia seuraten. Koko tämän ajan Irvette asui meren alla, mutta toisinaan hän teki retkiä maan kamaralle oppiakseen lisää taikuudesta.

Taikuus on aina ollut Irvetten elämän suola, ja hän on aina opiskellut sitä intohimoisesti. Irvette oli myös hyvin varhain kiinnostunut siitä mikä yhdisti kaikkia taikuuden lajeja. Osin siksi hän pestautui merenväkikuninkaan hoviin loihtijaksi usean sukupolven ajaksi, jotta hän saisi rahoitusta tutkimustyölleen. Yhtenä hänen merkittävimmistä tehtävistään sinä aikana oli muuttaa prinsessa Claribel ihmishahmoon itse kuninkaan käskystä – asia mistä Irvette ei tuntenut minkäänlaista omatunnonpistosta. Lyhytikäisempien murheet eivät hänen murheitaan ollut, hän halusi vain ne merikuninkaan lupaamat taikahelmet maksuksi vaivannäöstä.

Tämä kyseinen merikuningas jäi Irvetten viimeiseksi merenalaiseksi työnantajaksi, sillä Vihollinen hyökkäsi ennen pitkää myös meren alle. Merenväki ryhtyi puolustamaan kotiaan, Irvette etunenässä voimakkaimpana loihtijana, mutta edes HÄN ei onnistunut hidastamaan Vihollista! Vihollisen voimista ällistynyt Irvette tajusi tämän ja yritti kehottaa kuningasta evakuoimaan valtakunta taistelemisen asemesta. Kuningas ei kuitenkaan uskonut Irvetteä vaan määräsi joukot jatkamaan puolustusta. Noh, ehkä siinä kohtaa hän uskoi, kun merinoita päätti pelastaa edes oman nahkansa ja pakeni pinnalle ja sieltä portaaliin, mikä heikensi merenväen sotavoimaa huomattavasti. Irvette ehkä saattoi saada siinä kohtaa rintamakarkurin tuomion, mutta ei se hänen vikansa ollut, jos se kruunupäinen ääliö ei uskonut järjen ääntä!

Irvette liittyi pian Fabletownin satuolentoyhteisöön, ja hän motivoitui pian auttamaan kaupunkia ympäröivän suojamuurin kehittämisessä – Fabletown kun oli ainut turvallinen paikka jossa olisi taikuutta. Irvetten laaja teoreettinen taikatietämys auttoi muurin kehittäjiä huomattavasti, ja pian hän ylenikin 13. kerroksen noitien ylinoidaksi ja taikuuden tutkimusjohtajaksi. Irvetten jatkuva huolenaihe on taikuuden riittävyys Fabletownissa; suojamuuri syö huomattavan määrän kaupungin tuottamasta taikuudesta, ja lopustakin suuri osa menee lumouksiin kaupungin asukkaiden suojaamiseksi. Hän on jo kauan koettanut selvittää miten taikuutta löytyisi lisää, tuloksetta. Nyt hän on siis päättänyt tarttua ongelmaan toisesta päästä ja selvittää, miten kaupungin perustoiminnot selviäisivät vähemmällä taikuudella… Nyt hän onkin löytänyt tehokkaan työkalun, ja mokoman ovat sentään kehittäneet tavalliset kuolevaiset! Tätä työkalua sanotaan tietokoneeksi.


Voimat: Irvette on todella kokenut noita ja yksi vanhimmista ja voimakkaimmista Satukaupungin asukkaista. Hänen erikoisalaansa ovat muodonmuutokset sekä viime aikoina myös "energiatehokas taikuus", jonka ideana on saada aikaan mahdollisimman tehokkaita loitsuja mahdollisimman pienellä taikuuden käytöllä. Näiden ohella Irvette on myös erittäin älykäs ja matemaattisesti lahjakas.

Muodonmuutokset: Irvette on tunnetuin muodonmuutoksistaan; hän on kykenevä todellisiin muodonmuutoksiin, jotka muuttavat olentojen muotoa pysyvästi, ja häneltä on monesti pyydetty sellaisia loitsuja. Tunnetuin näistä tapauksista oli meriprinsessa Claribelin muutos ihmiseksi. Koska nykyään Irvette toimii lähinnä suojamuurin paristona, hän ei itse juuri tee lumouksia, mutta sen sijaan hän konsultoi muita noitia ja lumoaa haastavimpia muodonmuutoksia.

Irvette käyttää seuraavaa terminologiamäärittelyä erilaisista muodonmuutoksen tyypeistä:

a) Lumous: Pois kuluva muodonmuutos, joka ei kuitenkaan erotu todellisesta muodonmuutoksesta muille kuin noidille ("sen näkevät vain ne jotka näkevät vähintään kuusiulotteisesti"). Vie melko vähän taikuutta, etenkin jos muutokset ovat pieniä ja loitsu tehdään lyhytkestoiseksi.

b) Todellinen muodonmuutos: Pysyvä muodonmuutos, joka vie kertalaakista paljon taikuutta mutta jonka ylläpito ei enää vaadi taikuutta. Muodonmuutos "maksaa itsensä takaisin" noin 50 vuodessa samanmittaiseen lumoukseen verrattuna. Irvette on yksi harvoja noitia jotka kykenevät tekemään ihmismaailmassa todellisia muodonmuutoksia, eikä hänkään tee niitä kovin vaivattomasti. Fabletownissa ei mielellään tehdä pysyviä muodonmuutoksia, koska sellainen iskisi voimakkaan loven kaupunginosaa ympäröivään suojaamuuriin.

Energiatehokas taikuus ja taikaohjelmointi: Huolestuneena Fabletownin taikuuden riittävyydestä Irvette on ryhtynyt selvittämään, miten taikuutta voisi käyttää säästeliäämmin esimerkiksi suojamuurin ylläpitoon. Pitkän noitauransa aikana Irvette on saanut selville, että taikuuden käyttöä voi itse asiassa optimoida muun muassa säästelemällä taikasanoissa – ongelma on kuitenkin se, että maksimaaliseen taikatehoon päästäkseen loitsusanat tuppaavat muuttumaan täysiksi konsonanttihirviöiksi, joita ei pysty lausumaan vaikka suussa olisi kolme kieltä. Mikä siis neuvoksi?

Vastaus tähän alkoi hahmottua, kun vuonna 1816 ihmisenmokoma nimeltään Ada Lovelace laati mekaaniselle yleislaskukoneelle algoritmin jolla laskea Bernoullin lukuja. Tämä tulisi myöhemmin kehittymään tieteenalaksi nimeltä ohjelmointi, mistä Irvette ei kuitenkaan heti kiinnostunut. Kuitenkin hankittuaan 1990-luvulla ensimmäisen tietokoneensa Irvette alkoi tuumia, että automaattisesti numeroita käsittelevä laite oli itse asiassa aika veikeä kapine. Jossain kohtaa Irvette keksi miten loitsut saa käännettyä numeeriseen muotoon, ja lopulta hän onnistui käräyttämään asuntonsa kun tietokone loihti ensimmäisen energiaoptimoidun tulipallonsa. Irvette on viime vuodet kehittänyt tätä ohjelmaansa ja toivoo, että jonain päivänä se auttaisi taikamuurin tehokkaassa ylläpidossa.

Muut voimat: Irvette on voimakas loihtija joka osaa taikoa suunnilleen mitä vain - saatavilla olevan taikuuden rajoissa. Suuri osa Irvetten päivittäin tuottamasta taikuudesta kuitenkin kuluu Fabletownia ylläpitävän suojamuurin ylläpitoon, joten hänelle itselleen ei jää tavalliseen käyttöön kovin paljon taikuutta (vaikkakin hän säilöö osan taikuudestaan henkilökohtaiseen käyttöön pahan päivän varalle). Niinpä hän esimerkiksi pyörittää asuntoaan kuten tavalliset kuolevaiset eikä käytä taikuutta juuri arjessa. Irvette ei mielellään käytä voimakkaita loitsuja Fabletownin sisällä, koska moinen voisi aiheuttaa huomattavan loven taikamuuriin. Irvetten taikuus onkin yksi suurimmista suojamuuria yllä pitävistä voimista; jos Irvettelle sattuisi jotain, suojamuurilla olisi vaikeuksia pysyä pystyssä.

Irvette ei ole niin voimakas että hän pystyisi pysäyttämään Vihollista – muutenhan hän olisi pysäyttänyt Vihollisen jo aikaa sitten ja palannut Kotimaille.


Muuta:

Irvette on teknisesti ottaen biologisesti sukupuoleton (tai edustaa kaikkia sukupuolia?), ja hän voisikin helposti muuttua mieheksi jos haluaisi. Hän kuitenkin viihtyy paremmin naisena ja identifioituu naiseksi.

"Irvette Ayers" on vain viimeisin nimi jonka hän on ottanut. Vuosituhansien aikana Irvettellä on ollut myös lukuisia muita nimiä, joista tunnetuin on ollut "Merinoita".

Irvettellä ei ole lemmikkieläimiä, hän kokee niiden häiritsevän työtään.

Yksi Irvetten kodin huoneista pitää sisällään kaksi metriä syvän uima-altaan, jonne Irvette menee rentoutumaan jos hänellä on ollut rasittava päivä.

Irvettellä on jälkeläisiä, mutta hän ei ole ollut heihin yhteyksissä.

Kreivitär Ada Lovelace on todellinen henkilö ja todellakin tituleerattu maailman ensimmäiseksi tietokoneohjelmoijaksi: https://en.wikipedia.org/wiki/Ada_Lovelace


Oma ikäsi: 26.

Vastaus:

Hyväksytty!

Nimi: Crowley

24.08.2017 21:59
Toivottavasti laitan nää muokkaukset oikeeseen paikkaan.
"Jotkut kutsuivat häntä Belleksi, jotkut Tuhkimoksi - kumpainenkaan kuitenkaan ei hänen henkilöllisyydekseen paljastunut"

Ja sitten:
Sebastian saapui kaupunkiin tapajan perässä - tai siis mutkien kautta. Metsästäjä oli saanut vihjeen naisen liikkeistä muuan Tittelituurelta. Tämä tietäjä usutti Sebastianin erästä portaalia kohti, ja jonkin aikaa neuvoteltuan ja useita valheita ladeltuaan Sebastian pääsi kuin pääsikin suojalinnoituksen vartijan hyväksymänä astumaan portaalista kohti tuntematonta.

Ja sit uus kirjotusnäyte (Ja pahottelen edelleen jos/kun virheitä ilmenee. Tää tyyli tulee niin automaattisesti mutta mä koetan päästä siitä eroon )

Se, että Rosa oli suostunut Jeromen avuksi vankilaan murtautumiseen (Joka näin välikommenttina ei todellakaan ollut naisen oma idea.) ei suinkaan tarkoittanut sitä, että hän hyväksyisi miehen metodit saatika niitä moraaliarvoja - tai enemmänkin niiden puutetta mitä tähän typerään ideaan tarvittiin.
"En vieläkään ymmärrä miksi suostuin tähän. En edes tunne sinua kunnolla. Tiedän sinusta käytännössä vain sen, että olet jonkin sortin isän korvike Liljestrandin sisaruksille, imet alkoholia itseesi kuin pesusieni etk-" nainen selitti käsiään huitoen, mutta Jerome lopetti nuoren naisen ripityksen kyllästyneen oloisella mulkauksella.
"Anteeksi. Mutta sanoimpahan vain. En myönnä katsovani Game Of Thronesia mutta sinusta tulee mieleen Bronn ilman sitä hänen mielenkiintoista viehätysvoimaa. Näytätkin hieman häneltä jollain kierolla tavalla. ehkä se on noissa sinun s-"

Tässä vaiheessa Jerome päästi suustaan niin vallattoman syvän huokauksen ettei ollut tosikaan. Hän puristi toista kättään nyrkkiin, eikä voinut peittää sitä suupielensä nykimistä. Mies ei ollut varma ärsyttikö Rosa häntä tahallaan, ikäänkuin mielenilmaukseksi vai puhuiko vaivasiko naista jonkin sortin puheripuli. Oli asia miten vain, Jerome ei sitä sietänyt. Ei nyt, ei tässä tilanteessa - he kun tosiaan olivat _murtautumassa_ vankilaan x-men tyylillä (Se osa jossa McAvoy on Charles Xavier ja Michael Fassbender on Magneto ).
"Ahaa. Aivan. Kuule, jos et itse tajua hiljentyä, kolkkaan sinut tajuttomaksi ja jätän sinut tähän. Olemme murtautumassa vankilaan, for god sakes, ja sinä vain jaksat selittää kaikkea maan ja tiavaan välistä. Ei ollut minun idea ottaa sinua mukaan, mutta kuten tiedät, me harvemmin päätämme näistä asioista. Joten pyydän, ole jo helvetti sentään hiljaa. "

Vastaus:

Jees eli vaihdan ton Bellen Kultakutriks! Itken vähän kun Sebastiankaan ei "paennut Vihollista" ihmisten maailmaan, mutta no se on mun oma vika ku oon selittäny tosta Vihollisesta aika vähän niin kaikki vähän sivuuttaa sen :D Mut siis hyväksyn tämän nyt :D

Ja tosiaan tykkäsin täst näytteestä, heti kiinnostuin että mitä tässä nyt tapahtuu :D Mutta täs oli vähän erilaiset vuorosanat ku edellisessä, paitsi toi viiminen, eli varoiks laitan ton sun edellisen vuorosanat tähän sillee et on pilkut, vaikka siis tän näytteen perusteella kyllä aika lailla luotan, että osaat ne!

Peterillä kuppi taas meni nurin, ja edes Wadeen katsomatta nuori miehenalku ojensi kätensä suoraksi, niin että hänen nyrkkinsä osui verrattain kovalla voimalla Deadpoolia poskeen.
"Shut. The. Hell. Up.”
"Mutta ehkä olet ollut liikaa meidän seurassa, ettei tämä päähänpistosi toisaalta tule yllätyksenä”, Stark totesi ja kohautti olkiaan. Ei hän sitä nyt näyttänyt ulospäin, mutta kyllä se Tonyn maski hieman säröili paikka paikoin.
"Lähdetään tästä huoneesta, miltä kuulostaisi?"

Tervetuloa peliin!

Nimi: Crowley

24.08.2017 19:56
Satuhahmo: Metsästäjä (Lumikista)

Hahmon nimi: Sebastian Husgård. Joskus joku leimannut "Hus"iksi, mutta on mieltynyt yksinkertaiseen "Seb"iin.

Ikä: 28 - fyysisesti ainakin. Todellisesta istä ei ole itsekään varma.

Sukupuoli: Mies

Naimasääty ja seksuaalisuus: Naimaton sinkku, hetero

Ammatti: Enemmän tai vähemmän lain puitteissa toimiva palkkiometsästäjä.

Asuinpaikka: 14. kerros (Varoja on kertynyt työkeikoista elämän varrella )

Pelaaja: Crowley

Luonne:
Mitä sitä totuutta peittelemään, Sebastian osaa olla verrattain sietämätöntä seuraa, ja rehellisesti sanottuna tiedostaa asian vallan hyvin itsekin eikä ainakaan tähän mennessä ole vaivautunut asian suhteen suuntaan eikä toiseen. Osasyy tälle asenteen hiomattomuudelle löytyy hänen kirjavasta menneisyydestä, ja osa taas puhtaasti siitä ettei muut olevaiset kiinosta häntä tarpeeksi vaivatuakseen. Sarkasmin ja väliinpitämättömyyden ohella Sebastianin mielenkiintoista luonteenkirjoa säväisee myös luoton puute - eikä kyse tässä ole siis finanssi asioista, vaan kyvystä taikka halusta luottaa muihin. Tämä ei tule ilmi mitenkään dramaattisen tutisuttavasti - Sebastian ei vain kerro itsestään, tekemisistään tai edes yritä päästää muita elämänsä kiemuroihin. Kaikki tämä ei kuitenkaan taroita ett Husgård olisi mitenkään hiljainen taikka seinäruusu. Ehei, mies on kova suustaan, eikä kaihda riitoja - itseasiassa lietsoo riitoja mielellään.

Toisin kuin tästä kaikesta jöröydestä voisi helposti luulla, Sebastian ei ole aivan sisältä kuollut tai tylsä. Tai kai se riippuu itse kustakin, mutta maailman kirjat eivät ole sekaisin jos kuulee Sebastianin nauravan, eikä ole maailman seitsemäs ihme jos miehen huulilta karkaa hymynkare. Osaa hän rakastaakkin, tai ainakin joskus osasi (Siitä enemmän menneisyys osiossa). Siinä tosin kestää, ja se vaatii todella harjoituneita hermoja. Sebastiania ei ole helppo rakastaa, mutta jos siinä jostain syystä onnistuu, vielä siten että saa vastakaikua tunteilleen, on löytänyt rinnalleen luotettavan, reviiritietoisen ja vahvan suojelusvietin omaavan kumppanin.

Jokapäiväisessä arjessa, ilman mitään erityisiä tapahtumia, Sebastian tunnetaan väliinpitämättömästä ja jokseenkin kylmästä asenteestaan, sarkasmistaan ja mustasta huumoristaan sekä musta valkoisesta tavastaan katsoa maailmaa - tarkoitan, hän ei jaksa uskoa happy endingiin. Sebastian on heitä, jotka rakentavat maailmankuvansa puhtaasti kokemuksiensa pohjalta, eikä optimisille näkemyksille ole tilaa tässä. Erityisesti miehen uravalinta on muokannut hänen tapaa nähdä maailma - kylmä pessimisti.

Ulkonäkö:
Sebastianilla on vahvoja scandi piirteitä, jotka tulevat esiin hyvin hänen meren sinisitä silmistään, sekä viljan valkeista, kammatuista hiuksistaan. Myös pohjolalle ominainen huikea pituus toteutuu Sebastianin kohdalla - päälaki kolisee miltei kahdessa metrissä! Miehen silmiin on jokseenkin helppo uppoutua, niiden syvän sinisen värin sekä alati mittailevan ja jokseenkin nälkäisen katseensa ansiosta.

Viikinkimäiset piirteet eivät lopu Sebastianin huoliteltuihin (Ja tällä tarkoitan hänen ajavan partansa, eikä anna sen kasvaa sänkeä pidemäksi mukavuus syistä) kasvoihin, sillä vuosien saatossa hän on saanut lihasmassaa luittensa ympärille - mikä onkin suotavaa ihan jo hänen ammattinsakin puolesta, ja ensisilmäyksellä Husgård saattaa näyttää jopa hieman uhkaavalta pitkänä ja yleisesti massiivisena miehenä.

Sebastianin pukeutumistyylin teema on yksinkertaisesti tumma. Mustat nahkatakit, tummat paidat, vielä tummemat housut sekä maiharit tai muut käytännölliset kengät kuuluvat oleellisesti miehen vaatekaapin sisältöön. Tarkkasilmäisimmät voivat tosin bongata miehen kaulassa roikkuvan Artemiksen amuletin - Artemis oli kreikkalaisen mytologian mukaan mm. metsästyksen jumala. Husgårdilla on myös tatuoitu miekka sekä nuoli selkäänsä jonka juuret ajautuvat hänen liitoksiinsa erääseen metsästäjien järjestöön.

kokokuva
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/c3/dc/b7/c3dcb769c2a10f8be19480e3 0cd8c88f--alexander-skarsgård-beautiful-men.jpg

puolkuva
https:// youwantbloodawards.files.wordpress.com/2015/05/wwed.gif

Menneisyys: r
Sebastianin osuus tunnetussa sadussa ei mennyt aivan kuten on kirjoitettu. Tai siis, hän kyllä sai työn metsästää muuan Lumikki ja niin tekikin, mutta päätettyään jättää tytön rauhaan, Sebastian alkoi kyseenalaistamaan kokonaan työnkuvansa kuningattaren käsyläisenä. Tästä johtuen Metsästäjä ajautui maanpakoon, jonka aikana hän törmäsi toiseen Metsästäjään (Joka näin välikommenttina on tuttu Punahilkasta. ) joka esitteli Sebastianin erääseen metsästäjien järjestöön - tai lahkoon, miten sen nyt tahtoo ottaa.

Tämä metsästäjien lahko toimi lakien ulkopuolella, vähän kuin Robin Hoodin porukka, mutta siinä missä Robin Hood ystävineen varasti rikkailta ja antoi köyhille, Sebastian kumppaneineen tappoivat maksusta lähes kenet tahansa. Moraalikäsitykset sekä tapa katsoa maailmaa ja muita ihmisiä hämärtyivät toiminnan myötä, eikä tätä konkurssia helpottanut pinnalle pyrkivä alkoholi ongelma sekä useat yhden illan naiset baarien takana tai porttoloissa.
Näistä naisista yksi tosin onnistui saamaan Sebastianin kiinostuksen syttymään, ja hetken mies ajatteli pystyvänsä laittamaan elämänsä takaisin järjestykseen - samaan kondikseen missä se oli ennen hänen maanpakoaan. Arki ei tuntunut enää niin kurjalta, alkoholi ei maistunut samalta ja tapot alkoivat kalvamaan miehen rapistunutta mieltä - herranjumala voisi sanoa että Sebastian rakasti tätä salamyhkäistä naista.

Niin, rakasti siihen päivään asti kunnes sai tietää tämän naisen olleen kylmän järjestelmällinen tappaja itsekin. Jotkut kutsuivat häntä Punahilkaksi, jotkut Tuhkimoksi - kumpainenkaan kuitenkaan ei hänen henkilöllisyydekseen paljastunut. Tämän naisen tapettua yli puolet Sebastianin silloisista "veljistään" ja kadottuaan Sebastian päätti jättää maanpaon, ja lähti tämän salamyhkäisen tappajan perään. Ja sillä tiellä on edelleenkin - vaikkakin paljon epäaktiivisemmin.

Muuta:
- Sebastian on kaksikielinen (Englanti ja Ruotsi - tätä hän tosin yrittää välttää käyttämästä )
- Harrastaa edelleen yhden illan juttuja, mutta ilman minkäänlaisia tunteita
- Osaa tarvittaessa hakkeroitua poliisien tietokantaan. Tämä taito on kätevä työkeikoilla.

Oma ikä: 19 :-)

Kirjoutusnäyte:
Peterillä kuppi taas meni nurin, ja edes Wadeen katsomatta nuori miehen alku ojensi kätensä suoraksi, niin että hänen nyrkkinsä osui verrattain kovalla voimalla Deadpoolia poskeen
"Shut. The. Hell. Up"
Tony kaksikkoa hetken aikaa hiljaa, toinen kulma kohotettuna katsottuaan siirsi väsyneen katseensa takaisin Ricoon ja nosti myös toisen kulmansa
"Oli varsin tyhmää tulla tänne. Etenkin noiden kanssa. Mutta ehkä olet ollut liikaa meidän seurassa ettei tämä päähänpistosi toisaalta tule yllätyksenä " Stark totesi ja kohautti olkiaan- liike mikä sai hänet vetämään ilmaa hampaidensa välistä. Kaikki sattui, pienikin liike, mutta fyysinen kipu ei ollut edes alkua sille henkiselle kärsimykselle joka miehen sisällä velloi. Ei hän sitä nyt näyttänyt ulospäin mutta kyllä se Tonyn maski hieman säröili paikka paikoin.
"Lähdetään tästä huoneesta, miltä kuulostaisi?"

Vastaus:

Mahtavaa, että saadaan Metsästäjä mukaan, aina kiva saada hahmoja joilla on jotain yhteyksiä jo pelissä oleviin hahmoihin! :') Ihan vielä en voi hyväksyä/lisätä listaan, koska esimerkiksi pari juttua menee vähän ristiin nykyisen pelihistorian kanssa.

1. Tykkäsin kovasti tosta menneisyyden dramaattisesta paljastuksesta, että nainen, jonka ajattelit ilmeisesti yhdistävän Punahilkan ja Tuhkimon kolmanneksi, nimettömäksi ihmiseksi, on myös tappaja (ajattelin joskus aikojen alussa tehdä badass Punahilkan) mutta tällä hetkellä Punahilkan suden tarinan mukaan susi ja Punahilkka olivat rakastavaisia, joten tämä ei taida aivan istua sivujen suden tarinaan. Tietenkin jos suden pelaajan (Irvikettu) saa kiinni, voi asiasta kait neuvotella.
2. Olisi hyvä, jos menneisyydessä olisi mukana se, miten Sebastian päätyi Satukaupunkiin. Mieluisinta olisi, että tähän liittyisi Vihollisen hyökkäys, koska niin moni hahmo on jo tällä hetkellä "vahingossa" joutunut Satukaupunkiin, mikä ei tue sivuston pääjuonta.
3. Kirjoitusnäytettä oli hitusen vaikea ymmärtää kun oltiin niin keskellä tapahtumia, pelattiin ilmeisesti Tonyllä? Olisi myös hyvä, että oikeinkirjoitus olisi kunnossa etenkin vuorosanojen suhteen, silloin kaikkien on helppo lukea roolauksia. Jos se sopii niin voin linkata jonkin sivun tai sitten vaan neuvoa oikeinkirjoituksen suhteen? :s

Ei todellakaan ole tarkoitus pelästyttää tällä listalla, olis mahtavaa saada sut mukaan peliin :D

Nimi: Nuti

22.08.2017 22:14
Satuhahmo: Kerttu (sadusta Hannu ja Kerttu)

Hahmon nimi: Gretel Heatherfield (alunperin sukunimeton torpparityttö, myöhemmin ottanut sukunimekseen Heatherfield). Käyttää Fabletownin ulkopuolella nimeä Grace Heatherfield, koska kaikki muuten kysyisivät että "ai niin kuin siinä sadussa".

Ikä: Näyttää 11-vuotiaalta, oikeasti yli 200-vuotias. Vastaa henkisesti aikuista ja käyttäytyy kuin aikuinen. (Hahmoa EI kirjoiteta lolina, KOSKAAN.) Lisää tietoa ikäjumituksesta Muuta-osiossa.

Sukupuoli: Nainen (vihaa tytöksi kutsumista)

Naimasääty ja seksuaalisuus: Naimaton sinkku, heteroromanttinen ja efektiivisesti aseksuaali. Gretel on yhä lapsen kehossa eivätkä murrosiän hormonit pääasiassa ole vaikuttaneet häneen. Hän kuitenkin haaveilee usein romanttisesta parisuhteesta vaikkakaan ei uskalla toteuttaa toivettaan.

Ammatti: Vaihtelee, yleensä määräaikaisessa työsuhteessa Toimiston kääntäjänä, paperinpyörittäjänä ja kahvinkeittäjänä. Hänen on ollut vuosikymmeniä vaikeuksia saada töitä Fabletownin ulkopuolella, sillä lapsityövoima ei ole enää Yhdysvalloissa normi. Kuitenkin 2000-luvun taite on tuonut uuden mahdollisuuden: Internetin. Siellä Gretel on tehnyt paljon pieniä projekteja, lähinnä kääntämistä ja joskus kirjoittamista. Vakinaisempi etätyön saaminen on ollut vaikeaa, sillä esim. työhaastattelu haluttaisiin yleensä tehdä kasvotusten tai videopuheluna.

Asuinpaikka: Metsämaa, 11. kerros, yksiö. Tässä kerroksessa asuu muutama muukin lapsen kehoon jämähtänyt satuhenkilö.

Pelaaja: Nuti


Luonne: Lapsen kehostaan huolimatta Gretel on (aseksuaali) aikuinen mieleltään ja käyttäytyy kuin aikuinen. Hän on ulkoisesti melko tosikko luonne, mutta tosiasiassa hän rakastaa kirjallisuutta ja fantasiamaailmoja (etenkin sellaisia joiden hän ei tiedä olevan Kotimaasta). Gretel nauttii suuresti kääntämisestä ja haluaa aina löytää tilaisuuksia hyödyntää laajaa kielitietämystään. Kuitenkaan sellaisia ei ole kovin hyvin tarjolla, ei ainakaan hyvin rahoitettuna. Myös kirjoittaminen kiinnostaa häntä, mutta hän ei koe olevansa kovin hyvä keksimään tarinoita.

Lapsuuden traumat ovat jättäneet Greteliin syvät joskin jonkin verran parantuneet arvet; hän saattaa vieläkin nähdä painajaisia noidan mökistä ja Vihollisen joukoista. Kuitenkin hän on jo saanut elämänsä perustasolla hallintaan eikä enää kaipaa henkistä tukea niin paljon kuin alussa, vaikka toisinaan muistot voivat iskeä lujaa takavasemmalta ja saada hänet vellomaan niissä. Kirjallisuus ja toisiin maailmoihin uppoutuminen auttaa tässäkin, ja Gretelin on tavanomainen näky kaupungin kirjastossa.

Traumojen lisäksi Gretelin elämän taustalla vaivaa jatkuva alakulo ja näköalattomuus; hän ei osaa kuvitella tulevaisuuttaan erilaisena kuin nykyisyyttään, eikä hän ole tyytyväinen nykyisyyteenkään. Kaksi vuosisataa lapsen kehossa olleena Gretel on jo kyllästynyt kaikkeen muuttumattomuuteen; hän toivoisi, että jostain tulisi JOKIN iso elämän muutos muuttaisi kaiken kertaheitolla. Hän myös kaipaisi itselleen elämänkumppania, mutta koska pikkutytön ja aikuisen miehen suhdetta katsottaisiin oudosti, Gretel ei ole uskaltanut tehdä asialle mitään.


Ulkonäkö: Gretel on kotoisin ulottuvuutensa maasta, joka muistuttaa meidän maailmamme Saksaa. Ulkoiselta olemukseltaan hän on valkoihoinen ja ruskeahiuksinen hoikka tyttö, pituudeltaan 138 senttimetriä. Hänen silmänsä ovat ruskeat ja kasvot ovat täynnä pisamia, etenkin hyppyrinenän vierellä. Kasvot ovat luonnollisesti lapsenpyörät ja silmät suuret. Tosikkomaisuus kuitenkin paistaa hänestä vähäilmeisyytenä ja -eleisyytenä, minkä vuoksi joiden ihmisten mielestä lapsen näköinen Gretel vaikuttaa jotenkin luonnottomalta ja jopa pelottavalta.

Gretel leikkaa ruskeat suorat hiuksensa yleensä polkkatukkamittaiseksi tasapainotellakseen lapsekkaan tyttömäisyyden ja siistin aikuisen lookin välillä. Hän pyrkii vaatetuksessaan parhaansa mukaan imitoimaan 11-vuotiaiden tyttöjen tyylejä, ja usein valinta on farkut ja jokin sopiva paita. Gretel on pitänyt päätään sikäli, että hän ei suostu käyttämään lelu- tai animaatiobrändejä sisältäviä printtejä.

Gretel haluaisi joskus saada lumouksen joka muuttaisi hänet aikuisen näköiseksi, mutta koska hänen on vaikea saada töitä, hänen taloutensa on mitä on eikä hänellä ole varaa lumoukseen. Kukaan hänen naapureistakaan ei suostu lainaamaan hänelle rahaa lumousta varten – mihin jo valmiiksi ihminen sellaista tarvitsisi?


Menneisyys: Hanselin ja Gretelin (eli Hannun ja Kertun) satu meni aika lailla kuten tarinat (tai lähinnä sen vanhimmat versiot) sen tietävät. Nälänhätä pakotti heidän vanhempansa hylkäämään lapsensa metsään, itse asiassa kolme kertaa, sillä kahdella ensimmäisellä kerralla lapset löysivät takaisin kotiin. Kolmannella kerralla sisarukset eivät löytäneet takaisin, mutta sen sijaan he löysivät tiensä noidan piparkakkutalolle, jossa ilkeä noita miltei söi heidät. Vain Gretelin nokkeluus pelasti sisarukset noidan hampaista. Työnnettyään noidan uuniin Gretel vapautti Hanselin, ja he yrittivät kiireen vilkkaa palata kotiin.

Kotiin he eivät kuitenkaan päässeet. Vihollinen nimittäin hyökkäsi maahan, jossa sisarukset asuivat, ja sisarukset joutuivat joukkojen jalkoihin. He yrittivät piiloutua metsään, mutta Hansel löydettiin eikä hänestä sen koommin ole kuulunut. Gretel harhaili yksin metsässä kauan, kauhuissaan ja sekopäisenä viime päivien kauhuista. Hänet löysi ennen pitkää karavaani Kotimaan pakolaisia, jotka ottivat hänet mukaansa aina siihen asti kun he siirtyivät portaalin läpi Fabletowniin.

Traumatisoitunut Gretel oli pitkään melko tuottamaton yhteiskunnan jäsen, sillä muistot heitteille jätöstä, noidasta ja veljen katoamisesta verottivat hänen voimiaan. Hän kuitenkin sai yllättävän paljon tukea ja jopa oikeaa terapiaa, ottaen huomioon että silloin elettiin 1800-lukua; kenties asiaan vaikutti hänen lapsenomainen olemuksensa. Gretel havaitsi myös pian, että hän ei enää kasvanut pituutta, mutta silti hänen itse kehittyi, ja pian kaupungin ei-satulasten jutut alkoivat vaikuttaa aivan naurettavilta. Gretel saikin tietää, että hän ei enää kasvaisi, vaan hän olisi ikuisesti lapsi. Vasta vuosien myötä hän tajuaisi miten moinen rajoittaisi hänen elämäänsä.

Nykyään Gretel asuu Fabletownissa ja antaa elämänsä rullata eteenpäin. Vuosisatojen aikana hän on kiinnostunut kirjallisuudesta ja kielistä – melkoinen saavutus ottaen huomioon sen, että aluksi hän oli lukutaidoton tyttö. Gretel on opiskellut useita kieliä (listaus myöhemmin) ja on hyödyntänyt taitojaan sekä Toimiston leivissä että Internetin kautta freelancer-projekteissa. Kuitenkin Gretel ei ole täysin toipunut menneisyydestään – eikä etenkään nykytilastaan. Lapsissa viehättää kasvu ja potentiaali, mutta mitä on lapsi josta ei tule koskaan aikuista?


Ikäjumitus: Gretelin jumitus lapsen kehoon on valikoivaa. Teknisesti ottaen on väärin sanoa, että hän ei ole lainkaan vanhentunut siitä alkaen kun hän saapui Fabletowniin; Gretelin aivot ovat suurimmaksi osaksi aikuisen aivot, eikä hän esimerkiksi ole ihan yhtä oppimiskykyinen kuin 11-vuotias lapsi. Kuitenkin Gretelin murrosikään liittyvä hormonitoiminta on jäänyt muutoin kehittymättömäksi - selkein seuraus tästä on se, että hänen seksuaalinen mielenkiintonsa ei ole koskaan herännyt, mikä tekee hänestä efektiivisesti aseksuaalin.

Gretelillä on ollut vuosien ajan kuitenkin joitain romanttisia ihastuksia, jotka ovat olleet aikuismaisen vakavia. Kuitenkin, heti kun hän alkoi selvästi huomata, että hänen kehonsa ei vanhentunut samaan tahtiin kuin hänen mielensä, hän alkoi karsastaa ajatusta parisuhteesta - tavalliset kuolevaiset eivät olleet ainoita jotka katsoisivat karsastaen parisuhteessa olevaa pikkutyttöä ja aikuista miestä. Aihe on hänelle itselleenkin tabu eikä hän mielellään puhu siitä.

Lapsen ulkomuoto ja aikuisen mieli tuovat Gretelille muitakin hankaluuksia. Hän joutuu usein kiusallisiin tilanteisiin, sillä tuntemattomat luulevat häntä helposti (henkisesti) lapseksi ja kohtelevat häntä vastaavasti. Hän myös inhoaa sitä, että taloutensa ulkopuolella hänen on käytettävä lapsimaisia vaatteita, vaikka oikeasti hänen vaatemakunsa on kypsempi. Niinpä hän ei mielellään poistu asunnostaan ilman kyllin painavaa syytä. Lisäksi Gretel on luonnollisesti yhtä pieni ja heikko kuin 11-vuotias tyttö. Gretelillä on myös vaikeuksia liikkua ulkona myöhäiseen aikaan ilman että hän vetää puoleensa huolestuneita aikuisia.

Nuoressa olemuksessa on kuitenkin hyviäkin puolia, millä hän voi lohduttaa itseään:
- Koska hän ei kasva, hänen ei tarvitse syödä kovin paljon (energia menee vain elämiseen mutta ei kasvamiseen)
- Autoon on helppo mahtua
- Häntä autetaan helposti
- Mitä tärkeintä, hän voi pääsee moniin paikkoihin lasten lipulla!


Muuta: Gretel on vuosikymmenten aikana opiskellut useita eri kieliä. Hänen äidinkielensä on Kotimaan variaatio saksasta, mutta hän on suurimmaksi osaksi unohtanut sen ja puhuu nykyisin pääkielenään amerikanenglantia. Muut hänen osaamansa kielet ovat (sujuvimmasta vähiten sujuvaan):

- Saksa (erittäin sujuva)
- Mandariinikiina (erittäin sujuva, opiskeli sitä kun satukaupunkiin alkoi tulla huomattavia määriä kiinalaisia olentoja)
- Espanja (sujuva)
- Portugali (sujuva, menee välillä espanjan kanssa sekaisin)
- Hindi (melko sujuva)
- Arabi (melko sujuva)
- Venäjä (melko sujuva)
- Japani (melko sujuva)
- Bengali (keskinkertainen)
- Punjabi (keskinkertainen)
- Ranska (keskinkertainen)
- Korea (alkeet, opiskelee paraikaa)
- Ruotsi (alkeet, opiskelee paraikaa)

Gretel on valinnut kielensä lähinnä kielen puhujamäärien perusteella. Hän myös opiskelee jatkuvasti lisää kieliä. Pelaaja ei osaa noista kielistä kunnolla muuta kuin englantia, joten hän tulee törkeästi käyttämään Google Translatea :D

Gretelillä on ollut lemmikkejä vuosien aikana, mm. kissoja ja hamstereita, mutta juuri tällä hetkellä hänellä on ollut huonompi kausi eikä hän ole halunnut hankkia uutta lemmikkiä.


Oma ikäsi: 26

Kirjoitusnäyte:

Tak tak tak… “Resetoidaksenne ajan painakaa nappia.” …tak tak tak… ”Restablezca la hora pulsando el botón.” …tak tak tak… “Nyt näytön tulisi vilkkua hitaasti.” …tak tak tak… “La pantalla debería parpadear lentamente.” …tak tak tak….

Väliin siemaus kahvia ja venytys. Kylläpä sitä vaadittiin paljon fraaseja yhteen valoherätyskellon manuaaliin. Tai että joku ylipäätään tarvitsi herätyskellolle manuaalin... ennen vanhaan herätyskellot olivat niin simppeleitä että niitä ei vain voinut käyttää väärin.

Gretel pyöräytteli päätään venytelläkseen kaulaansa. Hän oli nyt kääntänyt puolet manuaalista, joten tauko voisi olla paikallaan, jotta loput käännöksestä ei vilisisi virheitä. Kenties happihyppykin olisi paikallaan. Pullaakin tekisi mieli, mutta varat tässä kuussa olivat muutenkin tiukilla. Ei tämäkään projekti paljoa rahoittaisi, mutta rahoittaisi sentään jotakin.

Hän sulki läppärinsä ja pyörähti ylös tuoliltaan. Muutama askel riitti askeettisen yksiön läpi taivaltamiseen, ja pian hän oli eteisessä laittamassa kenkiä jalkaan. Onneksi lasten muoti oli monipuolistunut viime aikoina; ballerinat olivat ihanat käyttää. Laukku mukaan, ovi kiinni ja lukkoon, menoksi.

Vastaus:

Hyväksytty, hieno hahmo mukaan porukkaan! :)

Tuohon nykyiseen hahmotietosysteemiin oli vaikea sijoittaa noita pidemmin kirjoitettuja pikkutietoja, joten siirtelin jotain esimerkiksi Muuta-osioon, kerro jos jokin on mielestäsi väärässä paikassa!

Nimi: Lehw

20.08.2017 01:06
Satuhahmo: Peter Pan
Hahmon nimi: Peter Scott | “Pan”
Ikä: 22 vuotta
Sukupuoli: Mies
Naimasääty ja seksuaalisuus: Naimaton, panseksuaali
Ammatti: “tarjoilija”
Pelaaja: Lehw
Luonne:
Pania voi kuvailla luonteeltaan vähintäänkin tuuliviiriksi. Hän on aina menossa jonnekin, käymässä jonkun hermoille tai viihdyttämässä jotakuta iloisella ja lannistumattoman positiivisella persoonallaan. Mies vaikuttaakin päällisin puolin varsin huolettomalta tapaukselta, ja sellainen Pan oikeastaan onkin; poikamainen, huumorintajuinen ja ilkikurinen, näennäisesti vailla aikuisten ongelmia.
Yhteisön keskuudessa Pan tunnetaan muun muassa sydäntenmurskaajana ja huhuissa on perää, sillä mies vaihtaa kumppaneitaan kuin paitaa tai sukkia. Ei ole myöskään uusi ilmiö, että hän pyörittäisi pientä haaremillista naisia ja miehiä samaan aikaan. Menevä luonne kun pitää niin kovin huomiosta ja viihtyy parrasvaloissa ympäri vuorokauden. Mitä enemmän ihailijoita hän saa kerättyä, sen parempi ja sitä enemmän hän itse tilanteesta nauttii. Näin ollen Pan huomionhakuisena päätyy usein mitä oudoimpiin tilanteisiin ilman, että herran itsetunto kokisi minkäänlaisia kolhuja.
Miestä jumaloimattomien keskuudessa häntä usein kuvaillaan itserakkaaksi, omahyväiseksi ja pikkumaiseksi ämmäksi. Tässäkin on perää, sillä Pan on erittäin intohimoinen teoissaan. Jos joku menee hänet jättämään, se kyllä kostetaan tavalla tai toisella. Sama pätee myös rakkaudenosoituksiin, jotka ovat kyllä aitoina versioina perin harvassa.
Toisaalta Pan ei anna kenenkään tulla niin lähelle, että hän itse varsinaisesti kyynelehtisi murskaantuneiden ihmissuhteidensa perään, mutta kyllähän nyt kostaa täytyy ihan vaikka vain periaatteesta. Ja jos tilanne on oikeasti sattunut, siitä ollaan katkeria pieni ikuisuus. Niin ikään jos on mahdollista heittäytyä hankalaksi ja vetää kunnon itkupotkuraivarit sekä näyttävä show, Pania ei estele mikään.
Kuparitukkaa ei yleensä välttämättä kannata ottaa kovin tosissaan, sillä hän suoltaa valkoisia valheita alvariinsa. Ja jos hän ei valehtele, hän flirttailee joka paikassa ja ihan kaikille sukupuolesta ja iästä riippumatta. Tosissaan mies ei tunnu olevan koskaan, mikä voi ärsyttää joitakuita.
Useimmiten Pania joko ihailee tai sitten häntä ei voi sietää alkuunkaan, minkä takia sosiaalisella herralla on paljon niin ystäviä, hyvänpäiväntuttuja kuin vihamiehiäkin.

Ulkonäkö:
Panin vekkulimainen luonne välittyy myös hänen ulkonäöstään. Kuparinpunaiset hiukset ovat lähestulkoon aina sekaisin ja nykyisessä mallissaan hius lähentelee taipuisuudessaan jo miltei kiharaa. Kuontalossa on undercut, jolloin sivusta ja takaa tukka on lyhyt ja päältä pitkä olematta kuitenkaan varsinaisesti “ananas”.
Mieheksi Panin kasvot ovat sirot ja jokseenkin poikamaiset vailla parran häivääkään. Usein suu on vetäytynyt virnistykseen tai jonkin sortin hymyyn, ja harvoin häntä näkee pidemmän aikaa täysin vakavalla naamalla. Suloisen olemuksensa ohessa Pan käyttää hymykuoppiaan surutta hyödykseen hurmatessaan itselleen seuraa, minkä lisäksi hän usein räpsyttelee tuuheita silmäripsiään kuin olisi pahaankin pulaan joutunut neitokainen. Samaan aikaan kirkkaanvihreiden silmien katse käy läpi haaviin sattunutta “uhria” ja koittaa päästä perille uuden tai vanhan tuttavuuden elekielestä ja mielenliikkeistä.
Ruumiinrakenteessa noudatetaan samaa siroa teemaa, vaikka ennemmin miehen vartta kuvaisi adjektiivi “notkea”. Pan taipuukin varsin näyttäviin asentoihin ja tuntuu luikertelevan pulasta jos toisestakin näppärästi ulos kuin mustekala pienestä raosta konsanaan. Lihasvoimaakin toki löytyy (sekä kiinteä ylävartalo), mutta nyrkkitappelussa herra ennemmin tukeutuu nopeuteensa ja ketteryyteensä kuin silkkaan raakaan voimaan.
Tatuointeja Panilla on virallisesti kolme, sillä hän ei laske vasemman persposkensa harhalaukausta kunnon tatuoinniksi. Virallisiin tatuointeihin kuuluu niskassa oleva suurehko, etäisesti mandalaa muistuttava mustavalkoinen tatuointi, oikean ranteen sydän ja vasemman käsivarren ankkuri. Myös lävistyksiä löytyy, vuosista riippuen milloin mistäkin paikasta. Tällä hetkellä eniten renkaita on korvissa, mutta miehellä on mm. napakoru sekä humalassa yllytettynä otettu lävistys, joka majailee vyörajan alapuolelta.
Panin vaatemaku on joustava. Jos hän itse ehtii valikoida vaatteensa, ne ovat yleensä revityt mustat, tiukat farkut yhdistettynä kenties seilorityyliseen raidalliseen paitaan. Jaloissa on useimmiten maiharit tai tennarit. Toisaalta joskus tulee kiire, jolloin mies nappaa vain lähimmät vaatteet niskaansa, oli ne sitten omat tai jonkun muun.

Naamakuva:
https://pre08.deviantart.net/7866/th/pre/f/2017/ 231/e/4/pan_by_sprigleaf-dbkmrp5.png

Tatuoinnit:
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/d6/af /d9/d6afd93014447112f9db0244f77124ce.jpg

https://s-media-cache-ak0.p inimg.com/736x/0d/56/3f/0d563fdcfd3e5176b29bc2aec2bf5dcd--geometric-mandala -tattoo-mandala-tattoo-design.jpg

http://fabulousdesign.net/wp-conte nt/uploads/2016/03/geometric-anchor-tattoo.jpg

Menneisyys:
Katso Koukun menneisyys ::DD

Muuta:
- Liikkuu kaupungissa lähinnä juosten/parkouraten, vaikka osaa kyllä ajaa autoakin. Omaa kulkupeliä ei omista, mutta pöllii aika-ajoin muiden autoja ja ajelee niillä.
- On maannut vähän kaikkien kanssa, muttei koskaan ole ollut pidemmässä suhteessa sitten Irenen kuoleman jälkeen. (Tai ei ainakaan omasta mielestään ole ollut, muille on saattanut muuta väittääkin.)
- Toimii nimellisesti ravintolassa tarjoilijana, mutta elättää itsensä ennemmin varastelemalla ja joskus myös huoraamalla.
- Heikkona lahjoihin ja kiiltäviin koruihin.
- Tuntuu tietävän aina, jos lähistöllä on menossa bileet. Yleensä myös löytyy kyseisistä bileistä.

Nimi: Irvikettu

16.08.2017 03:06
~ Hakemus ~

Satuhahmo; Irvikissa

Hahmon nimi; Christopher "Cry" Feles
Tunnetaan myös; Cheshirecat, Chesire, Cat

Ikä; 27 (?)

Sp; Mies

Naimasääty; Sinkku

Seksuaalisuus; Biseksuaali

Ammatti; Baarin omistaja

Asuinpaikka; 6. Kerros, keskikokoinen asunto

Pelaaja; Irvikettu

Luonne ~

Christopher on luonteeltaan hyvin.. mielenkiintoinen. Hänestä ei koskaan ota täysin selvää sillä hän pitää asiansa aina ominaan. Christopher on täynnä salaisuuksia ja mysteerejä, ja baarimikkona hän kerää niitä paljon itseensä. Cry on myös ehkä yksi luotettavimpia henkilöitä kertoa salaisuutensa, sillä hän jos kuka vie ne hautaansa mukaan.
Kovin vakavaa Christopheristä ei saa milään, vaan miehen kasvoilla löytyy ysein leikkisä tai viekas virne. Hänen kissanviiruiset silmänsä ovat jatkuvasti valppaina ja tarkkaavaisina uusille asioille.
Laiskaakaan hänestä ei saa, vaan tekemistä rakastava Christopher on aina valmiina auttamaan ystäviään pienissäkin asioissa.

Kissan muodossaan Cry rakastaa loikkia ihmisten päiden kautta ties minne, ja kiipeillä olkapäältä olkapäälle. Kun hän saa karvaturrin muodon, Cry käyttäytyy kyllä kuin mikä tahansa kissa, ehkä vain hieman järkevämmin.


Ulkonäkö ~

Linkki;
http://aijaa.com/gkDb1A
Linkki;
http://aijaa.com/ TsCfTh
Linkki - kissamuoto;
http://aijaa.com/kU7kU0
Linkki - Cryn silmät;
http://aijaa.com/3xJ1pz

Ihminen -

Cry on 189cm pitkä mies, tatuoitu pitkin käsiään ja selkäänsä. Hänellä on smaragdin vihreät silmät jotka ovat iriksen vierestä tummemmat.
Pikimustat hiukset, kissamaiset silmät ja aasialaistyylinen parta-viiksi tyyli saavat Christopherin näyttää hieman japanilaiselta tai korealaiselta, vaikka ei tätä ole. Hoikahko vartalo on omalla tavallaan silti lihaksikas, ja kissamaisuudeltaan Cry on saanut naurettavan notkeutensa.
Vaatetyyliltään Christopher on asiallinen ja pukeutuu siististi vaikka työskenteleekin baarissa.

Kissa -

Pikimusta turkki on puolipitkä ja saa kissaksi suuren Cryn näyttää ilvemäiseltä. Ylipitkä pörröhäntä saattaa pistää silmään, kuten erikoisen vihreät silmät jotka ovat kissanakin saman väriset kuin ihmismuodossa.
Hoikka mutta lihaksikas uroskissa omaa myös pitkät ja kaarevat kynnet jotka ovat hieman paksummat kuin normaalilla kissalla.

Menneisyys ~

Christopherin menneisyys on ja pysyy mysteerinä ja salaisuutena kaikille.
Alicen silti tultua Ihmemaahan Irvikissa, eli Christopher alkoi olla entistä suurempi nimi. Tämä arvoituksellinen kissa auttoi Alicea selvittämään tapauksiaan ja heistä tulikin ikuiset ystävät, kuten muidenkin avussa olleiden kanssa.
Alice In Wonderland- elokuvan (vain ensinmäisen) kaltaisin tavoin Irvikissa oli suurehko osuus Alicen apuna Hatterin pelastamisessa ja liskon kukistamisessa.
Kun Vihollinen iski Ihmemaahan, Christopher menetti tajunsa jo ensinmäisten taisteluiden aikana. Hän muistaa ainoastaan lentäneensä kissan muodossa portaaliin, jossa sitten tajunsa menetti.
Seuraava kuva onkin eläinsairaalan pedillä jossa Satukaupungin hoitajat häntä herättelivät lempeästi ja päästivät jo pian menemään.

Muuta ~

¤ Christopherin perhettä ei ikinä mainiata, sillä hän on ainoa lajistaan enää jäljellä.
Laji jota hän edustaa, tunnetaan nimellä Aavekissa, joka kuvaa hyvin heidän kykyjään.
Kuten Alice -tarinoissa huomaa, Irvikissalla on taito muuntaa itsensä aavemaiseksi olennoksi jota ei näe ja/tai tunne. He kykenevät näyttäytyä pain mienissäkin osissa ja leijumaan aavemaisesti ilmassa.
Christopherillä on nämä kyvyt käytössään vain kissan muodossa, siksi hän suosi paljon sitä muotoa.
¤ Cry omistaa baarin nimeltä Tugley Wood (!!Ei sijaitse asuntolan lähellä!!)
¤ Cryn aistit ovat eläimellisen terävät
¤ Hän ei tarvitse lumousta ihmisenä olemiseen
¤ Cry tekee myös vapaa-ajallaan tatuointeja


Pelaajaikä; Edelleen huikeat 22 vuotta

/Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä :(

Vastaus:

Hyväksytty! Eipä mitään, korjailin hiukan noita virheitä kun lisäsin tiedot :)

Tässä mietin, että jos Tugley Wood ei ole samalla kadulla Metsämaan kanssa, voisi sen silti jollain tavalla merkitä karttaan, niin baari olisi hahmoille helpommin näkyvissä kuin pelkästään Cryn sivulta. Onhan se aika pieni kartta, mutta jos voisit silti vilkaista tuolta Satukaupunki-sivulta, istuisko baari vaikka B-nuolen suuntaan tai jotain, niin voisin merkata sen siihen sivuun?

Nimi: Cassie

09.08.2017 20:59
Satuhahmo: Prinsessa Adalmina
Hahmon nimi: Adalmina Blanc ”Ada”
Ikä: 24 (yli 300)
Sukupuoli: Nainen
Naimasääty ja seksuaalisuus: leski, biseksuaali
Ammatti: Kaupunginjohtaja
Asuinpaikka: 18. kerros
Pelaaja: Cassie

Luonne: Adalmina on ensitapaamiselta hyvin hillitty, hyväkäytöksinen ja kohtelias. Hän puhuu vähän, eikä korota ääntään tai näytä paljoa tunnetta äänessään, vaan puhuu enemmänkin monotonisesti, mahdollisesti kohtelias hymy huulillaan. Adalmina osaa keskustella lähes kaikesta ja omaa mielipiteitä, vaikka harvemminkin niitä ilmaisee. Hänestä saa helposti fiksun ja kypsän vaikutelman, vaikkei häntä tuntisikaan paremmin. Adalminan kumppanin, prinssi Sigismundin kuoltua, muuttui Adalmina paljon rauhallisemmaksi ja tyynemmäksi, kuin mitä oli. Neito ei tahtoisi myöntää puolisonsa poismenoa, joten kätkee tunteensa kuoren alle, jota harvoin raottaa harvoille ystävilleen. Hän tuntee osaavansa hoitaa tilanteet paremmin pelkästään etiketin ja opetettujen kohteliaisuuksien avulla.
Jos Adalminaa pääsee lähemmäksi, on hän edelleen viisas ja osaa valita oikeat sanat missä tahansa tilanteessa. Hän kuuntelee ja on seurana ja harvoin saattaa jopa nauraa, vaikkei hänellä olekaan hirveän hyvää vitsienymmärtämiskykyä. Näin hän käyttäytyy yleensä vain naisia kohtaan, ikäisilleen miehille hän ei osaa oikein olla ystävä. Sigismundin kuoltua Adalmina tuntee, ettei halua liian läheisiä välejä toista miestä kohtaan, vaikkei kyseessä olisikaan mitään romanttista. Adalmina on yllättävän pisteliäs ja kiivas, kun haluaa, eikä usein jää sanattomaksi. Hänelle ei tuota vaikeuksia käyttäytyä jopa lapsellisen ilkeästi miespuolista ikätoveriaan kohtaan vain pitääkseen toisen kaukana itsestään. Vanhempia ja nuorempia miespuolisia henkilöitä hän kohtelee, kuin naisiakin: on kohtelias, kuuntelevainen, luotettava ja hymyileväinen ystävä.
Adalmina pitää yksinolosta ja pohtimisesta ja kaipaa aika ajoin älyllistä haastetta. Hän on syntynyt johtamaan ja rautaisen itsetuntonsa avulla tahtoisi olla jonkinlainen vaikuttava henkilö. Mikään ei pääse naisen herkkiin kohtiin ja hän säilyttää malttinsa kuumimmissakin tilanteissa. Harvemmin hän kuitenkaan luottaa kehenkään niin paljon, että kertoisi salaisuuksiaan, eli esimerkiksi Sigismundin kuolemaa, kellekään. Vaikka Adalminaa koettaisikin provosoida, hän on liian fiksu menemään lankaan. Kaikista suurin pelko hänellä ehkä onkin kasvojensa menettäminen tekemällä jotain hänelle häpeällistä, kuten huutamalla tai menettämällä hermonsa suuren väkijoukon edessä. Adalmina ottaa itseensä myös ihan pienistä vahingoistaan, kuten kaatumisesta tai mukin kumoamisesta, sillä uskoo näiden osoittavan heikkoutta, jota sellaisen henkilön kuin Adalmina ei sovi näyttää. Hän kunnioittaa perinteitä ja on muutenkin hyvin klassinen, eikä soisi itselleen minkäänlaisia paheita, kuten herkkujen syömistä tai tupakointia. Kuitenkin jokin näissä edes pienissä ”kielletyissä” asioissa miellyttää häntä, luultavasti sääntö, ettei saa.
Nöyrä sydän, joka kuvataan Adalminan sadussa, on vain puolittain totta. Niin kuin aiemmin on kerrottu, on hän vertaisilleen lähes tunteeton, ellei satu heihin paremmin tutustumaan. Kuitenkin köyhemmille ja huonosti elävämmille hän suhtautuu lämmöllä ja koettaa parhaansa mukaan auttaa. Adalmina ei syö, jos huomaa jonkun näkevän nälkää. Hän tahtoisi auttaa huonosti eläviä ihmisiä keinolla millä hyvänsä ja tarjoaa apuaan aina, kun pystyy. Yleensä tällöin ventovieraalla on ainoa tilaisuus nähdä entinen Adalmina, se prinsessa, joka asui omassa kuningaskunnassaan helmen takaisinsaannin jälkeen. Adalminan kasvot peittää huoli ja hän puhuu lempeällä äänellä niin pitkään, kunnes on saanut autettua hädässä olevaa, oli se sitten ihminen tai eläin. Naisella on myös heikko kohta kissoja kohtaan ja tahtoisi adoptoida kaikki maailman kissat, jos pystyisi tarjoamaan kaikille paremman elämän.
Adalmina saattaa käyttäytyä turhamaisesti, mitä tulee esimerkiksi kotitöihin. Hän ei ole tottunut niiden tekemiseen, vaan pyytää jotakuta toista tekemään ne puolestaan, jos mahdollista. Hän ei osaa lähes minkäänlaisia käytännön taitoja, vaikka osaisikin luetella piin neliöjuuren 50 ensimmäistä numeroa. Hän saattaa hermostua osaamattomuudelleen herkästi, vaikkei annakaan sen näkyä, sillä haluaisi osata olla itsenäinen ja riippumaton kenestäkään. Adalminasta tulee myös herkästi kateellinen, jos huomaa jonkun toisen olevan kaunis tai käyttäytyvän yhtä arvokkaasti kuin hän itse, vaikkei sitäkään näytä kenellekään. Hän saattaa kuitenkin suhtautui nuivasti tälle mustasukkaisuuden kohteelle, vaikkei toinen saisi koskaan tietää syytä. Adalmina ei pidä tästä piirteestä itsessään, mutta se on säilynyt läpi hänen elämänsä, eikä nainen voi sille mitään, vaikka koettaakin siedättää itseään.

Ulkonäkö: Adalminaa kuvataan hänen sadussaan kauniimmaksi kuin yksikään muu, joka on hieman liioittelua. Toki koristeilla ja silkkipuvuilla kenet tahansa saa näyttämään kauneimmalta päällä maan varsinkin, jos kaikki muut ympärilläsi ovat köyhempiä. Ei satu toki väärässä ole, Adalmina on jalopiirteinen ja omasta mielestään ainakin hyvin kaunis, joskaan ei välitä seikasta enää kovinkaan paljon. Adalminan legendaarinen helmi ei enää ole Adalminan kruunussa, vaan kruunu on meikkipöydän peilin päällä. Helmi riippuu tiukasti kiinnitettynä ketjuunsa Adalminan kaulassa, joka ei luonnollisestikaan ikinä ota korua pois. Jos helmen riisuu Adalminan päältä, muuttuu hän rumemmaksi versioksi itsestään (vaikka kauneus on toki katsojan silmässä), jolla lähinnä tarkoitetaan himmeämpiä hiuksia, epätasaista ihoa ja valon katoamista hänen silmistään. Nainen muuttuu myös yksinkertaisemmaksi ja saattaa kärsiä pienen muistinmenetyksen helmen poisottamishetken kohdalla.
Adalmina on kehonrakenteeltaan siro ja klassisella tavalla prinsessamainen, eli pienikokoinen ja lihakseton, koska ei ole elämänsä aikana tehnyt paljoa mitään fyysistä. Nainen on 165 senttimetriä ja painaa vähän verrattuna pituuteensa. Rintansa ovat pienet, eikä muotoja oikein ole. Jos Adalmina painaisi enemmän ja rasvaa olisi kertyneenä kehoon enemmän, huomaisi, että hänellä on vartalotyyppinsä on päärynä, eli rasva kerääntyy takapuoleen ja jalkoihin. Nainen on yllättävän ryhdikäs ja kantaa päätänsä kunniakkaasti siron kaulansa varassa. Sormet ovat pitkät ja jalkaterät pienet.
Adalminan kasvot, kuten aiemmin mainittiin, ovat jalomuotoiset korkeilla poskipäillä ja sileällä iholla. Iho on vaaleaa ja Adalmina ruskettuu huonosti, vaan enemmänkin palaa. Hän pysyttelee usein varjossa, koska pitää jopa auringossa palamista heikkouden merkkinä. Kesäisin kasvoille ilmesyy pisamia, jotka pysyvät himmeinä, koska neito välttelee aurinkoa. Hänen hiuksensa ovat kultaa ja kuparia ja säihkyvät kiiltävinä. Hiukset ovat luonnostaan loivilla kiharoilla ja niissä on volyymia, vaikkei Adalmina niille mitään tekisi. Hiukset ylettyvät puoliselkään ja ovat yleensä kiinni, mutta Adalmina harkitsee niiden leikkaamista polkkapituuteen liki joka päivä.
Kasvoillaan Adalmina harvemmin näyttää mitään tunnetta, mutta ilman hymyäkin ne ovat kauniit. Hänen huulensa ovat täyteläiset ja niillä on luonnostaan väriä, niin kuin poskillakin, tosin poskilla vain aavistuksen verran. Nenä on siro, mutta ei liian pieni ja kulmakarvat lempeät. Silmiä sadussa on kuvailtu loistaviksi tähdiksi, mitä ne ovatkin: silmät ovat suuret ja ripset tummat ja pitkät. Silmissä on enemmän tunnetta kuin koko Adalminan olemuksessa muuten ja ne ovat kirkkaat ja naiivit kuin lapsella. Väri on hämmästyttävän puhdas lämpimän vaaleanvihreä. Adalmina pukeutuu aina hyvin, yleensä naisellisesti ja pastellisävyihin, ei useinkaan paljastavasti. Hän rakastaa koruja ja kaikkea pientä, mitä voi lisätä pukuun yksityiskohtina.

Menneisyys: Adalminan helmi on liioiteltu versio siitä, miten satu oikeasti meni. Adalminan ristiäisissä hänen luoksensa ei suinkaan tullut kahta hyvää haltijatarta, vaan enemmänkin vieraan maan kuningas, joka toi taikahelmen Adalminan kastelahjaksi, mutta myös arvokkuutensa takia sinetiksi poikansa Sigismundin ja Adalminan tulevalle liitolle. Helmessä oli oikeasti voimat, joita sadussa kuvaillaan; niin pitkään, kun Adalmina pitäisi helmeä, muuttuisi hän joka päivä kauniimmaksi, viisaammaksi ja rikkaammaksi.
Kun Adalmina joka päivä kuuli, kuinka ihana hän oli, kasvoi hän koppavaksi ja kateelliseksi ja tahtoi muidenkin kauneuden. Sen sijaan, että kukat olisivat kumartaneet häntä, hän käski ne hävitettäviksi, koska ne muistuttivat prinsessaa siitä, että oli olemassa jotain niin kaunista kuin elämä. Eräänä päivänä kamala prinsessa näki purosta peilikuvansa ja jäi ihastelemaan itseään, jolloin tiara, jossa helmi oli kiinni, putosi veteen. Adalmina muuttui rumaksi ja köyhäksi, sillä vaatteet hänen päältään muuttuivat räsyisiksi ja kaikki hänen meikkinsä ja koristeensa olivat poissa. Hän unohti, mitä oli tapahtunut ja vaelsi kiltin eukon luokse, joka otti hänet hoiviinsa.
Sillä välin oli nyt jo aikuinen prinssi Sigismund lähtenyt etsimään tulevaa morsiantaan ja kävi Adalminan valtakunnan läpi kanto kannolta, kääntäen joka kiven. Matkallaan hän löysi myös tiaran, jossa helmi oli. Adalmina asui mummon kanssa, mutta eräänä päivänä vanha eukko ei enää herännytkään. Adalmina oli pulassa, koska ei osannut tehdä mitään itse ja häntä pelotti. Nälissään hän teurasti mummon vanhan vuohen ja koetti paistaa siitä itselleen syötävää. Tämä veriteko jahtaa Adalminaa edelleen hänen unissaan. Prinssi saapui paikalle juuri parahiksi pelastamaan Adalminan nälkäkuolemalta, sillä yksinkertainenkin tyttö oli nyt, kun helmi oli tiessään, eikä hän ollut tajunnut lähteä etsimään apua.
Sigismund palasi Adalminan kanssa kuninkaan ja kuningattaren luokse ja sovitti tiaraa tytön päähän. Adalmina muuttui siinä silmänräpäyksessä takaisin kauniiksi, koristeelliseksi prinsessaksi! Sigismund oli käynyt sovittamassa kruunua lähes jokaisen tytön päähän kuningaskunnassa ja sellaisen uroteon jälkeen Adalminan ei ollut vaikeaa sanoa ”tahdon”, kun häät olivat viimein. Pari eli onnellisesti pari vuotta, sillä he oikeasti välittivät toisistaan, mutta pian tuli Musta surma ja Sigismund ja melkein koko Adalminan kuningaskunta olivat poissa. Adalmina murtui tästä ja koetti parantaa valtakuntansa leskenä parhaansa mukaan. Hän teki kovasti töitä ja onnistui säilyttämään maansa ja kansansa, kunnes Vihollinen hyökkäsi ja Adalmina pakeni Fabletowniin.
Kuningaskunnassa elettyään ja hallitsemaan opittuaan ei Adalmina edes tiennyt muuta virkaa, mihin ryhtyisi, joten hänestä tuli kaupunginjohtaja, jotta saisi edes jotain tekemistä elämälleen. Koska hän ei ole hirveän sosiaalinen persoona, ei ystäviä tähän mennessä ole tullut montaa. Tällä hetkellä hän koettaa parhaansa mukaan suorittaa töitään ja opetella, miten tiskataan astioita.

Muuta:
~ Adalmina nauttii taiteista ja osaa maalata ja soittaa viulua taitavasti
~ Adalminalla on ruskeakirjava kollikissa, jonka nimi on Twist. Alun perin kulkukissa
~ Nykytekniikasta Adalmina ei oikein perusta, mutta hän rakastaa elokuvia ja elokuvateattereita
~ Adalmina vihaa likaa ja epäjärjestystä
Oma ikäsi: 16
Kirjoitusnäyte: Vitaly oli juuri hyökkäämässä siskonsa kimppuun, joka oli kiertänyt pahaa-aavistamattomasti emon toiselle puolelle. Kuitenkaan pentu ei ehtinyt edes laskeutua vaanimisasentoon, sillä hänen emonsa antoi luvan lähteä. Ihka ensimmäinen oma seikkailu! Vitaly hihkaisi: "Tulen takaisin ihan kohta Aloran kanssa!" Luvattuaan tuoda siskonsa perheen keskuuteen Vitaly loikkasi pusikkoon. Tietysti olisi ollut fiksumpaa katsoa, minne aikoo hypätä ja hypätä vasta sitten, nimittäin uroksen tassujen alla ei ollut mitään. Hei pusikon toisella puolella nimittäin alkoi mäki alaspäin, jonka penkalle Vitaly putosi ja alkoi vierimään alas. Hän koetti mahdollisimman paljon olla pitämättä ääntä, sillä ei halunnut emon tai varsinkaan Luparan tulevan hänen peräänsä ja pitävän häntä kyvyttömänä toimimaan yksin. Risuja katkaistuaan ja turkkinsa täyteen roskia saatuaan kieriminen alkoi viimein loppua ja Vitaly nousi istumaan mäen alla pää täysin pyörällä. Hän selvitteli ajatuksiaan ja jos emo olisi jo ehtinyt huutaa jotain Aloran löytymisestä, ei pentu ollut sitä kuullut.
Vitaly nousi ylös koettaen torjua egoonsa kohdistuneen kolauksen, vaikkei kukaan tapausta ollut nähnytkään. Koira alkoi katsella aluskasvillisuutta Aloran varalta, mutta pystyi kiinnittämään huomionsa vain uraan mäessä, jonka oli tehnyt tullessaan vauhdilla alas. Hän tuhahti ja jatkoi etsimistä. Haistellakin hän koetti, muttei kirsu napannut siskon tuoksua tuulesta tai juurakoista, joita uros haisteli. Pikku hetken etsittyään hän tajusi katsella ympärilleen: Kaikkialla Vitalyn ympärillä oli puita ja vähän matkan päässä alkoi toinen mäki ylöspäin, hän oli vähän niin kuin metsäisessä laaksossa, jonka mäet tekivät. Oli rauhallista ja linnut visersivät puissa, mutta Aloraa ei näkynyt.
"Hei sisko!" Vitaly huusi, mutta ei kuullut vastausta. "Alora!" Vitaly kulki eteenpäin ja yhtäkkiä puun juurakosta ryntäsi pakoon suuri jänis, joka pelästytti Vitalyn henkihieveriin. Hän vinkaisi kovaäänisesti ja heittäytyi taaksepäin pudottaen roskia turkistaan, mutta mitään ei ollut tapahtunut, linnut vain jatkoivat viserrystä. Vitaly katsahti sinne, mistä oli tullutkin; Olisi turhaa kiivetä koko mäki ylös.
"Emo, Lupara! Alora ei ole täällä!" uros haukkui. Kummallista, virtsan haju pitäisi olla niin voimakas, että se nyt viimeistään pitäisi huomata.

Vastaus:

Hyväksytty!

Koska Adalmina on kaupunginjohtaja, on hän tekemisissä muiden "viranomaisten" kanssa, eli ainakin Snow Whiten kanssa, joskus sheriffin kanssa. Voidaan sopia vaikka chätissä, millaiset välit hahmoilla on, kannattaa lukea ainakin Snow Whiten profiili.

Nimi: Tuisku Tiilunen
Kotisivut: http://En tällä hetkellä muista/

29.07.2017 09:08
??

Nimi: Helena

19.07.2017 20:22
Satuhahmo: Kapteeni Koukku

Hahmon nimi: James Scott

Ikä: 27-vuotias

Sukupuoli: Mies

Naimasääty: naimaton, ei parisuhteessa

Seksuaalisuus: biseksuaali

Ammatti: jengijohtaja

Asuinpaikka: Asuu ihmisten maailmassa kerrostaloasunnossa, ei sopeutunut asumaan Metsämaa-asunnoissa.

Pelaaja: Helena

Luonne: Maineensa aiheuttama pelko ei ole väheksyttävä tunne Jamesin kohdalla, valmiiksi rikki olevaa kuorta ei kannata lähteä tökkimään kepillä rikki entisestään, vaikka haluaisi kokeilla onneaan testatessaan, ovatko puheet entisestä merirosvokapteenista totta. Vaarallinen ei ole vain liioittelua, kun kylmän luonteen omaavan miehen pinna katkeaa. Kiihtyneenä James ei todellakaan ehdi miettiä sanojaan tai tekojaan, vaikka muuten harkitsee sanansa tarkkaan. Sanojensa harkitseminen ei kuitenkaan tarkoita kohteliasta, kusipään leiman James on hankkinut tietoisesti. Katumusta sanoistaan ja teoistaan mies ei ole näyttänyt koskaan - ainakaan muiden silmien edessä. Kunniatonta miestä pidetään ilkeämpänä kuin omia demonejaan, pikkuhiljaa myös James itse on alkanut uskomaan tähän.

Jo historiansa puolesta James ei voi sietää pomottelua tai alistamista itseensä kohdistuneena. Joskus, kun hän vielä piti toisia läheisinään, hän ei voinut sietää läheistensäkään orjuuttamista. Nykyään James on itse se, joka ohjailee toisia naruista kuin puppetmaster. Töykeä mies ei välitä kenestäkään eikä halua edes ajatella sitoutumista, rakkauden hän on tuominnut heikkoudeksi ja kieroudeksi kokemustensa perusteella. Mustasukkaisuuden ja katkeruuden hän on sen sijaan antanut syödä itseään jo ennen Satukaupunkiin tuloa. James tietää varsin hyvin uivansa syvissä vesissä, mutta ei välitä, vaikka joku päivä hukkuisikin synteihinsä.

Melkein kaikki hänet vähintään nimeltä ja maineelta tuntevat luulevat Jamesia itsevarmaksi - itsevarmasta miehestä ollaan kuitenkin kaukana. Eniten James vihaa maailmassa itseään ja vasta sen jälkeen kaikkea muuta. Tätä hän ei kuitenkaan myönnä ääneen sen enempää kuin puhuisi mistään muustakaan arasta aiheestaan. Kaiken vähänkään herkän hän on sulkenut sisälleen ja pitänyt vain omana tietonaan. Jos joku ulkopuolinen koskaan saisi tietää hänelle aroista asioista, ei myrsky jäisi sillä kertaa armolliseksi. Elämäänsä mies päästää vain sinnikkäimmin sitä yrittävät, vaikka mies ei siltikään osoita minkäänlaisia tunteita ketään kohtaan. Luottamus toisia kohtaan kuoli silloin, kun hän oli vielä laivaston kunniallinen jäsen, nykyään se on vain pelkkä muisto muiden joukossa.

Ulkonäkö: Ristiriitainen on sana, jolla Jamesia voi ulkonäöllisesti kuvailla. Huoliteltu ulkonäkö ja tyyli johdattelevat näkemykseen kunniallisesta laivaston jäsenestä, kun samaan aikaan synkkä olemus, terävä katse ja monet sileää ihoa koristavat tatuoinnit rikkovat täydellisen miniän kuvaa. Ristiriitaisuuksia tasapainoitttaa hyvä ryhti, joka sopii niin laivaston kuin merirosvolaivan kapteenin kuvaan. Se ei kuitenkaan riitä paikkaamaan merirosvon mainetta sen enempää kuin siisti tyyli, johon kuuluu muun muassa paidan työntäminen housujen sisään.

Salaperäisyys, kovuus ja vaarallisuus tulevat esille ulkokuoressa ristiriitaisuuden lisäksi. Tummien, paksujen ripsien kehystämien kirkkaan merenvihreiden silmien katse on terävä, mutta paljastaa miehen ajatukset ja tunteet nopeammin kuin hän ehtisi vetää aseen esille. Varjot luovat kapeapiirteisille kasvoille salaperäisen vaikutelman kasvojen lihasten pysyessä rentoina. Vaikutelma muuttuu kuitenkin helposti lihasten jännittyessä, hyvää eivät lupaa myöskään täyteläiset huulet, jotka eivät koskaan tunnu kääntyvän hymyyn. Takaa lyhyemmät kylmän tummanruskeat hiukset varjostavat pidempinä silmiä edestä taittaen latvoista hieman lämpimämpään, pronssimaiseen sävyyn.

Ylävartalonsa melkein kauttaaltaan tatuoinut James peittää ihoaan koristavat taideteokset mustiin vaatteisiin pukeutumalla, jos muutamaa valkoista paitaa ja tummansinisiä farkkuja ei lasketa. Pitkähihaisen paidan alta paljastuu vain osa käsivarsien ja kaulan tatuoinneista, jotka jäävät silmien ja hiuksien lisäksi ainoiksi väripilkuiksi Jamesin ulkonäössä. Tatuoinnit ovat kuitenkin yhtä huoliteltuja ja värimaailmaltaan harmonisia kuin miehen tyyli, teema pysyy kuitenkin yhtä synkkänä kuin miehen olemus. Tatuoinneista erityisesti mainittakoon vasemman käsivarren aaltoja muistuttavat tatuoinnit, valtava pääkallo keskellä yläselkää ja kaulan ympärille kiertynyt mustekala lonkeroineen. Useat hopeasormukset kuuluvat myös tärkeään osaan Jamesin tyyliä, sen pienempään rooliin eivät jää nahkatakit, maiharit tai pitkät trenssitakit.

Kuvat:

sivuprofiili: http://data.whicdn.com/images/45846740/large.png

kollaasi: http://weheartit.com/ironwingsirens/collections/118887269-ch-captain-hook


Menneisyys: James Scott syntyi esikoisena Amelia ja Mason Scottille, viisi vuotta myöhemmin perheeseen syntyi vielä kuopuksena Peter. Kaksi veljestä jäivät vanhempiensa kahdeksi ainoaksi lapseksi ja elivät onnellista lapsuutta vanhempiensa holhottavana, kunnes veljesten elämä muuttui täysin heidän tahtomattaan Jamesin ollessa kymmenen vuoden ikäinen. Sinä yönä James ja Peter menettivät vanhempansa merirosvojen tunkeuduttua taloon kostaakseen poikien isälle, Masonille. Heidän isänsä oli kuulunut laivastoon, Mason oli useasti kohdannut merirosvoja uransa aikana. Scottien taloon murtautuneet merirosvot kantoivat kaunaa Masonille ja olivat vannoneet kostoa jo vaikka kuinka pitkään.

Merirosvot raahasivat koko perheen väkisin ulos viileään yöhön. Huolimatta Masonin yrityksistä päästä neuvotella merirosvot pitivät päänsä uhatessaan viedä Scottien lapset mukanaan. Amelia ja Mason eivät tietenkään ilman vastarintaa aikoneet antaa lapsiaan merirosvojen orjiksi, vastarinta päättyi vereen. Poikien vanhemmat ammuttiin kuoliaiksi veljesten silmien edessä, minkä jälkeen merirosvot raahasivat pojat laivalleen ja pistivät kannen alle telkien taakse rauhoittumaan.

Kahden vuoden ajan James ja Peter joutuivat tekemään töitä vasten tahtoaan merirosvojen laivalla, kaksi vuotta merirosvojen orjina ei ollut todellakaan helppoa. Niskurointi johti aina rangaistuksiin, joista ehdottomasti lievin oli selliin joutuminen ilman ruokaa tietyksi ajaksi. Noiden kahden vuoden aikana James otti vastuulleen pikkuveljestään Peteristä huolehtimisen, suojelevaisuus johti siihen, että James oli valmis kärsimään yksin heidän kummankin rangaistukset. Hän ei voinut sietää ajatusta siitä, että menettäisi pahimmassa tapauksessa Peterin kuten he olivat menettäneet vanhempansa.

Aika merirosvojen orjina päättyi, kun merirosvot ajautuivat pitkästä aikaa kahakkaan laivaston kanssa, minkä laivasto voitti. Laivaston miehistö pelasti pojat hukkumasta merirosvolaivan mukana. Heidät pelastaneen laivan kapteeni tunnisti pojat Mason Scottin pojiksi, poikien isä oli toiminut uransa aikana kapteenin perämiehenä. Kapteeni, Benjamin North päätti Mason Scottin muistoa kunnioittaen huolehtia "kadonneista pojista", kuten tämä kutsui veljeksiä. Jamesin ja Peterin adoptoineesta kapteenista tuli hyvin tärkeä veljeksille.

Jamesin ollessa 21-vuotias, hänet ja Peterin adoptoinut kapteeni menehtyi merirosvojen käsiin, kapteenin viimeiseksi toiveeksi oli jäänyt, että Jamesista tulisi hänen seuraajansa kapteenina. Nuori James ei kuitenkaan ollut koko miehistön lempivaihtoehto, jotkut pitivät häntä nuoruutensa takia kokemattomana ja epäsopivana kapteeniksi. Poikien historian takia jotkut pitivät Scotteja myös epäonnen tuojina, jopa kirottuina. Osan miehistön negatiivisista mielipiteistä huolimatta James valittiin laivan kapteeniksi, katkerimmat miehistön jäsenet lähtivät ja jättivät miehistön vajaaksi.

Uusia miehistön jäseniä värvätessään James tapasi Irene Riveran, jonka päättäväisyys teki Jamesiin vaikutuksen niin, että tämä teki naisesta uuden perämiehensä. Jälleen kerran jotkut miehistön jäsenet kritisoivat päätöstä tehdä naisesta perämies, mutta niin Irene kuin James saivat suunsoittajat vaikenemaan lopulta. Noin puolitoista vuotta kului ennen kuin James huomasi, kuinka hänen perämiehestään ja veljestään oli tullut hyvin läheiset. Mustasukkaisuus alkoi nostaa päätään, kun nuorimies huomasi, kuinka Peter vietti koko ajan vain enemmän ja enemmän aikaa Irenen kanssa. Jamesista alkoi tuntua, että nainen oli vietellen varastanut Peterin häneltä. Niin mustasukkaisuus kuin vuosien varrella yli paisunut suojelevaisuus veljeään kohtaan vei Jamesin katkeruuden ja koston aalloille.

Kolme vuotta myöhemmin Irenen värväämisen jälkeen James ja hänen laivansa miehistö joutuivat taisteluun merirosvojen kanssa. Taistelun loputtua koko kannella ollut miehistö oli menehtynyt Jamesia ja Irenea lukuunottamatta. Katkerana veljensä huomion viemisestä James ampui Irenen unohtaen, että kannen alla oli täysissä voimissa olevia miehistön jäseniä kuten Peter, joka Jamesin tajuamatta oli tullut paikalle ja pääsi todistamaan, kuinka hänen veljensä ampui rakkaansa kylmän karusti.

Veljensä rakkaan tappaminen johti Jamesin ja Peterin välien rikkoutumiseen, siitä myös Peter Panin ja kapteeni Koukun tarina alkoi. Veljekset ajautuivat kaksintaisteluun, missä James menetti vasemman kätensä ranteesta alaspäin. James onnistui kuitenkin pakenemaan taistelusta kätensä menetettyään ja selviämään myös hengissä mereen hypättyään. Aaltojen armoille loikattuaan James heräsi seuraavan kerran vasta rannalta, mihin Claribeliksi esittäytynyt merenneito oli hänet vienyt pelastettuaan miehen vedenpinnan alapuolelta. Kiitosta pelastamisesta James ei kuitenkaan suonut merenneidolle, joka loukkaantuneena jätti miehen yksin rannalle selviytymään siitä eteenpäin.

Omin avuinsa James raahautui läheiseen pikkukaupunkiin, missä liikkui enemmän hämäräperäistä sakkia kuin kunnon kansalaisia. Kaupungin ainoassa kapakassa hän tapasi Samuel Smith nimisen miehen, joka auttoi loukkaantunutta Jamesia. Myöhemmin Jamesille selvisi, että Samuel oli merirosvo ja että tämä oli muutaman ystäviensä kanssa suunnitellut hankkivansa laivan ja lähtevänsä merille. Samuel ei kavahtanut Jamesin kerrottua hänen kuuluneen laivastoon - itseasiassa hänen uusi ystävänsä ehdotti, että James lähtisi heidän mukaansa. Tajuttuaan, ettei hänellä ollut enää minkäänlaista mielenkiintoa palata laivastoon, James päätti ryhtyä Samuelin tavoin merirosvoksi historiastaan huolimatta. Lahjaksi uudelta ystävältään hän sai koukun vasempaan käteensä. Samuelin ystävällisyydestä huolimatta James ei pystynyt luottamaan tähän sen enempää kuin kehenkään muuhun enää. Muutamia kuukausia myöhemmin kiitokseksi saamastaan mahdollisuudesta ja lahjasta James järjesti heidän hankkimallaan laivalla verisen kapinan, jonka avulla miehestä tuli Jolly Rogerin kapteeni. Sen jälkeen hänet tunnettiin paremmin kapteeni Koukkuna kuin James Scottina.

Vuodet kuluivat merirosvoillen ja veljelleen Peterille ja tämän seuraajille, Kadonneille pojille, joihin Hook itsekin oli ennen kuulunut, harmeja aiheuttaen. Vihollisen saapuessa heidän Kotimaahansa meri kävi niin arvaamattomaksi, että seilaaminen kävi vaaralliseksi. Lopulta James miehistöineen päätti suunnata kohti lähintä mannerta, kurssin muutos johti hänen ja hänet pelastaneen merenneidon toiseen kohtaamiseen. Velkansa merenneidolle kuitatakseen James pelasti Claribelin vuorostaan aalloista, toinen kohtaaminen ei kuitenkaan ollut yhtään sen vähemmän kiusallinen tai lämmin kuin ensimmäinen. Erimielisyyksistä huolimatta Claribel suostui seilaamaan Jamesin ja tämän miehistön kanssa kohti mannerta. Rannikon lähestyessä he kuitenkin huomasivat, ettei rantakaupungista ollut mitään jäljellä. Tuhoutuneen kaupungin lähellä oli kuitenkin portaali, minkä läpi he päättivät kulkea ja mistä he päätyivätkin maailmaan, mihin oltiin perustamassa Satukaupunkia.

Noin sadan vuoden ajan James on yrittänyt sopeutua uuden maailman ja Satukaupungin elämään. 13. kerroksen noidilta hän sai lumouksen, jolla sai vasemman kätensä takaisin. Lumouksen tehoa joudutaan kuitenkin välillä vahvistamaan, tehon huvetessa kättä alkaa särkemään sitä enemmän mitä enemmän James lykkää lumouksen vahvistuksen hankkimista. Satukaupungissa James ei päässyt rikollisen maineestaan eroon - kaikki pitivät häntä edelleen kapteeni Koukkuna, minkä seurauksena hän päätti pysyä niillä tiellä perustaen oman jenginsä.

Muuta:

☠ Pitää tarkkaa päiväkirjaa, pitää mustan nahkakantisen päiväkirjansa piilossa asuntonsa irtonaisen lattialankun alla, missä säilyttää myös rahaa ja käsiasetta.

☠ Säilytti Kotimaasta mukanaan tuoman pienen kompassin, kantaa aina mukanaan trenssitakkinsa povitaskussa.

☠ Näkee jatkuvasti painajaisia ja on herkkäuninen, ei nuku kuutta tuntia enempää - jos sitäkään.

☠ Elämän paheisiin kuuluvat niin alkoholin juominen baareissa kuin satunnaisesti tupakan polttelu, jos sille päälle sattuu.

Oma ikä: 20

Kirjoitusnäyte: Herääminen ei ollut kuulunut koskaan Noran lempiasioihin. Oli kyse unesta, painajaisesta, tajuttomuuden tilasta tai mistä tahansa muusta heräämisestä hän ei pitänyt siitä tunteesta, mikä heräämisestä seurasi. Suoraan sanottuna hän olisi mielummin vaikka jäänyt painajaisen maailmaan jumiin kuin herännyt ja saanut huomata, että se oli taas vain yksi toistuvista painajaisista. Aikaisemmin hän ei kuitenkaan ollut osannut sanoa, millainen ja mistä herääminen olisi ollut pahin kaikista heräämisistä. Hänen seuraava herääminen tulisi kuitenkin luultavasti olemaan juuri se kaikista pahin, vaikka hän ei enää voinut muistaakaan aikaisempia heräämisiään. Herääminen täyteen tiedottomuuteen voitti kuitenkin jopa pahimmat ja ahdistavimmat painajaiset, vaikka hän ei niitä enää voinutkaan muistaa.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei Nora itsekään pysynyt enää perässä tapahtumaketjussa. Ensimmäisenä hänen metsänvihreät silmänsä rävähtivät auki yrittäen nähdä edes jotakin muuta kuin mustaa hänen ympärillään. Kesti aikansa ennen kuin hänen silmänsä pitkään kiinni olemisen seurauksena hitaasti tottuivat ympäristön pimeyteen, muut aistit eivät kuitenkaan olleet toiminnaltaan sumuiset. Kovaääninen kolina kuultiin hyvin, jolloin saatin ensimmäinen vihje ympäristöstä tai tilasta, missä oltiin. Heräämisestä ja epätietoisuudesta seurannut paniikki kuitenkin ehti pakottaa tytön peruuttamaan hätäisesti taaksepäin tämän noustua kuin sähköiskun saaneena istumaan samaan aikaan, kun hänen silmänsä olivat rävähtäneet auki. Noran takaraivo kolahti johonkin, mikä oli tullut häntä vastaan tytön peruutettua taaksepäin. Vasta päänsä kolauttamisen jälkeen hän pysähtyi - ainakin edes hetkeksi.

Hieroessaan vasemmalla kädellä ties mihin kolauttamaansa takaraivoaan ehtivät Noran silmätkin tottua pimeyteen tai oikeastaan hämärään. Tyttö hahmotti ympäriltään laatikoita muistuttavia pinoja ja kasoja, ilmeisesti hän oli takaraivonsakin kolauttanut johonkin niistä. Kolina kertoi hänen olevan jossain tilassa, mikä liikkui johonkin suuntaan. Liikkeen suunnasta hän varmistui vasta, kun kipu takaraivossa oli jo muuttunut lieväksi jomotukseksi, mikä juuri ja juuri muistutti vielä äskeisestä episodista. Paniikki oli ehkä hieman laantunut, mutta ei kokonaan poistunut, kun Nora katseli ympärilleen hätäisesti pystymättä vielä sen paremmin katseen ja aivojen yhteistyön kautta prosessoimaan, mikä liikkuva tila oli ja mitä muuta siellä oli kuin hän ja laatikoita. Nora hengitti kiivaasti suun kautta katseen sinkoillessa vielä sinne tänne, oikea käsi yritti hapuilla jotain otteeseensa varmuuden vuoksi. Hän ei ollut varma, oliko erottanut muita henkilöitä samasta tilasta vai oliko mielikuvitus vain päättänyt alkaa pelleille ja pelotella. Hän ei pois sulkenut mahdollisuutta siitä, että hän olisi tullut hulluksi ja nähnyt omiaan. Kova kolina ei ainakaan rauhoittanut hänen paniikkiaan tai kovaa hakkaavaa sydäntään.

Vastaus:

Hyväksytty (yllätys)!

Ainoa mitä jäin miettimään, niin että muuttaisinko ton "ei sopeutunut asumaan Metsämaassa" kohdan "ei sopeutunut asumaan Satukaupungissa"? :0 Kun siinä korttelissa on muitakin asuntoja tän pääkerrostalon lisäksi. Ja jos ei haittaa nii otan pari kuitenkin-sanaa pois, oon nyt herkistyny niihin ku oon ite yrittäny lakata viljelemästä niitä joka lauseeseen :D

Nimi: Irvikettu

13.07.2017 03:24
~ Hakemus ~



Satuhahmo ~ Big Bad Wolf


Nimi - Daryl Wolf


Ikä - 29


Sukupuoli - Uros/Mies


Naimasääty - Sinkku


Seksuaalisuus - Biseksuaali


Ammatti - Ennen Fabeltowniin tuloa, armeijassa töissä.
Fabeltownin tulonsa jälkeen ei vielä tietoa.


Asuinpaikka - Fabeltowniin saavuttua pieni asunto, 6.kerros.


Pelaaja - Irvikettu


Luonne ~

Kovaa kokenut Daryl on hiljainen ja vakava persoona. Hän kunnioittaa ihmisten ja eläinten yksityisyyttä ehkä enemmän kuin mitään muuta. Daryl viihtyy kyllä ihmisten seurassa joihin voi luottaa, mutta historiansa huomioon ottaen muita lähestyminen voi ola hankalaa. Nuoruudessaan Darylilla oli paljon ongelmia vihansa hallinnan kanssa ja menetti usein malttinsa. Vuosien varrella miehen kyky hallita raivoaan on vain kehittynyt parempaan suuntaan. Nykyään Darylia on hyvin hankala saada vihaiseksi, mikä on vain hyvä asia.

Suden muodossa Darylilla on hyvin vähän hallinta omista toiminnoistaan, varsinkin jos muodonmuutos on tapahtunut surun, vihan tai minkä tahansa muun negatiivisen tunteen myötä.
Darylin tunteita on muutenkin hyvin vaikea tulkita, sillä vihansa lisäksi muutkin tunteet ovat alkaneet tukahtua kaiken kokeman jälkeen.

Kunhan Darylin luottamuksen voittaa puolelleen, on hän voimakas ja lojaali loppuelämänsä. Hän yrittää auttaa ystäviään pienissäkin ongelmissa ja puolustaa heitä viimeiseen. Hän ei silti ole sinisilmäinen. Jos ystävä on tehnyt virheitä, Daryl kyllä ilmaisee sen. Hän yrittää välttää väkivaltaa mahdollisimman pitkään, mutta ainahan ei sekään onnistu.


Ulkonäkö ~

- Ihminen -
Tatuointeihin peitetyllä Darylillä on lihaksikas vartalo jonka kookkaus vain korostuu kymmentä senttiä vailla kahden metrin pituudessa. Kulmikkaat leukaperät ja selkeät poskipäät antavat miehekkäitä piirteitä vakaville kasvoille. Hiukset ovat mustat ja siististi likattu, kuten myös parransänki. Daryl ei ikinä pidä pitkää partaa kasvoillaan.
Silmät Darylilla ovat kauniin turkoosit kuten karibian meri. Vasemman silmän yli kylkee arpi otsasta poskipäähän asti.
Linkki;
http://aijaa.com/CcBK9P
Linkki;
http://aijaa.com/ eiY9bz

- Susi -

Darylin suden muoto on melkein kolme metriä korkea suorassa seistessään. Sen tuhkan harmaa turkki peittää koko vartalon paitsi silmän arven. Kuonosta häntään Darylillä kulkee musta raita, korostaen punaisen oranssina hohtavia silmiä. Pupilleja Darylin silmistä on turha etsiä sillä hohto antaa illuusin ettei pupilleja olisi.
Suden raajat ovat voimakkaat ja lihakset ovat selvästi näkyvillä jopa paksun ihon ja turkin alla Häntä on tuuheahko ja yllättävän pitkä ihmissudelle.


Menneisyys ~

Daryl, paremmin tunnettu Isona Pahana Sutena, on kotoisin kaukaisesta maasta muiden Fabeltownin asukkaiden tavoin. Hän ei ole ihinä ollutkan kokonaan vain susi tai mies, vaan on syntynyt ihmissusien harvinaiseen sukuun. Viha on ollut kaikille suvun jäsenille ongelma ja siksi suden muoto onkin tunnetumpi kuin itse ihminen. Lapsena Daryl oli oikea rasavilli lapsi veljensä Bradleyn kanssa ja he riehuivat paljon kiusaamassa heikompia.

Teini-iässä Darylillä tuli kiista naapurissa asuvien sikojen kanssa ja menetti malttinsa useaan otteeseen. Hän muuttui muutamaan kertaan muotonsa sudeksi vain jotta voisi puhaltaa voimillaan heidän heikommin rakennetut talonsa kumoon. Kun viimein olisi tullut aika tuhota viimeinen, Daryl sai itsensä jotenkin hallintaan ja perääntyi. Possut eivät silti antaneet anteeksi tätä ja alkoivat kertoa pahojakin pahempia tarinoita muille asukkaille Darylistä jatämän suvusta.

Nuorena aikuisena Daryl rakastui naiseen joka tunnettiin nimellä Punahilkka. Darylin menneisyyden vuoksi kaksikon romanssi oli kiellettyä ja halveksittua. Punahilkka ja Daryl eivät silti antaneet minkään estää heidän tulevaisuuttaan ja Punahilkka pyysi Darylin eräänä iltana tapaamaan hänet isoäitinsä mökin luona. Darylin päästyä paikalle, mökki haisi vain vereltä.

Bradley oli tullut paikalle ennen Darylia ja hyökännyt sekä Punahilkan että tämän isoäidin kimppuun. Punahilkan isä, joka toimi metsurina, oli lähistöllä ja teki selvää Bradleystä tämän suden muodossa. Daryl karkoitettiin vain hänelle tehtyyn portaaliin joka johti nykyajan ihmisten maailmaan.

Normaalien ihmisten maailmassa Darylilla on ollut sekä vaikeaa että helppoa. Hän oli päätynyt armeijaan kaukoampujaksi ja nopeasti joutui myös sotimaan ihmisten kanssa.
Kaikesta siitä sotimisesta päästyään Daryl muutti New Yorkin kaupunkiin ja on elättänyt itseään mekaanikon, korjaajan sekä rasvanäpin hommilla.


Muuta ~

- Darylin aistit ovat eläimellisen terävät.
- Darylillä on taito muuttaa silmänsä samanlaiseen hohtoon kuin suden muodossa milloin haluaa.
- Daryl eitarvitse lumousta ihmisuden verensä vuoksi, kunhan osaa olla rauhallinen.
- Fyysinen kunto on Darylillä erittäin hyvä ja hän ylläpitää sitä lenkkeilemällä ja kuntoilemalla.
- Daryl tulee hyvin toimeen normaalien eläinten kanssa, ei välttämättä satujen eläinten kanssa.


Pelaajan ikä - 22 vuotta (vanhus)

~ Kirjoitusnäyte ~

"Tortuga näkyvissä!" kuului tähystäjän huuto ylhäältä korkeimmasta mastosta. Koko miehistö kohotti katseensa upeaan näkyyn. Rakennukset ja musta savu nousivat horisontissa, laivoja lipui laituria kohti. The Grim Reaperin kapteeni astui esiin hytistään ja antoi saappaidensa korkojen kopista kannen puuta vasten samalla kun tuuli alkoi heiluttaa naispuolisen merirosvon palmikoituja, pitkiä hiuksia.
"Ohjatkaa meidän vakiopaikallemme!" nainen huusi ja miehistö vastasi tyytyväisen oloisesti.
"Kapteeni Croft, olemme valmiita laskemaan ankkurin ihan pian", perämies sanoi ja palasi kapteeninsa nyökättyä töihin.
"Hyvää työtä, miehet! Saatte viikon loman ja palkkanne Perämies Drewlta!" Felicity Croft isäsi ja lähti askeltaa pitkin kantta. Tortugan ranta lähestyi nopeaan mutta ei lainkaan vaarallisesti.
"Drew, haluan puhua sitten kanssasi ennen kuin lähdet", Felicity sanoi vielä ja väläytti ikälopulle perämiehelleen hymyn.

Vastaus:

Hyväksytty!

New Yorkissa asuminen viistää aika läheltä Fabletownia, eli olisi ehkä parempi, jos Daryl olisi asunut jossain muualla ja vasta vaikka muuttanut New Yorkiin? Fabletown nimittäin pelkää Vihollisen hyökkäystä vakoojan muodossa, ja jos yhteisöön kuulumaton hahmo lähestyy aluetta, hän saa luultavasti sheriffin tai muun vastaavan puheilleen. Käsitin ainakin tosta hakemuksesta, että Daryl on asunu New Yorkissa jo pidemmän aikaa :D

Nimi: Lehw

08.07.2017 15:18
Lel muokkasin nyt ihan kunnolla noi Jaredin hahmotiedot luonteen ja ulkonäön kohdilta. Vaati muutenkin päivittelyä.

---

Luonne:

Jared on hyvin varautunut, ja hänet voi olla haastava voittaa puolelleen. Hommassa ei varmaankaan auta se, että mies on vetäytyvä ja jää usein omiin ajatuksiinsa unohtaen, että muitakin saattaa olla paikalla. Yleensä Jared märehtiikin vastoinkäymisiään jossain huoneen nurkassa ja koittaa vältellä muiden kanssaeläjien katsekontaktia. Vieraat ihmiset saavat Jaredin vieläkin eristyneemmäksi, koska hän ei miellä olevansa millään tavalla hyvää tai haluttavaa seuraa. Pienimmästäkin omakohtaisesta mokasta tai lipsahduksesta mies on valmis lähtemään tilanteesta nyt heti, muuttamaan samaa kyytiä kaupungista, vaihtamaan nimensä, henkilötietonsa ja niin edelleen.
Koko aiempaa persoonsaansa Jared ei ole menettänyt. Hänellä on esimerkiksi yhä tallella tarve puolustaa heikompiaan, joskin nykyään hän ei yleensä sen kummemmin edes mieti, auttaako vai ei. Joskus vanha persoona vain puskee pintaan, ja hän toimii miettimättä ja kyseenalaistamatta toimiaan. Enimmän ajan mies on kuitenkin passiivinen sivustaseuraaja.
Passiivisuus ei toisaalta tarkoita sitä, etteikö Jared välittäisi. Hän on pohjimmiltaan erittäin välittävä persoona, mutta nykyään pelkää paljastaa oikeat tunteensa, jottei mitään pahaa koituisi niille, joista hän pitää. Tästä johtuu se, ettei Jared oikeastaan ikinä myönnä tunteitaan suoraan, vaan enemmän tunnustaa välittämisensä jollain kiertoreitillä aiheuttaen sekä muille että itselleen päänvaivaa ja hämmentäviä tilanteita.
Mies ei myöskään suutu helposti, vaikka onkin suuttuessaan pitkävihainen ja saattaa hautoa kostoa kirjaimellisesti ikuisuuden. Toisaalta Jared ottaa itseensä sitäkin helpommin ja velloo itsesäälissä ehkä enemmän kuin olisi suotavaa.
Kaikessa hiljaisuudessaan Jared on loppujen lopuksi hyvin huomaavainen, ja hän usein asettaa muut edelleen. Osittain tästä syystä hän vältteleekin muiden seuraa, koska ei miellä itseään muiden seuran arvoiseksi.

Ulkonäkö:

Jared on noin 185cm pitkä, komea mies. Hänen nykypituutensa ei ole aivan niin hätkähdyttävä kuin mitä se oli hänen eläessään aiemmin, mutta se ei miestä haittaa. Entisaikoihin verrattuna hän ei myöskään ole aivan niin ryhdikäs kuin mitä hänellä oli tapana olla, mutta mielikuva voi tulla ennemmin siitä, että istuessaan Jaredilla on tapana hiukan röhnöttää. Seisoessaan hän osaa olla ryhdikäs, vaikka välistä vähän luimisteleekin olkapäät lysyssä.
Ruumiinrakenteeltaan Jared on nykyään laiheliinin piirteet täyttävä, koska ei omaa minkäänlaista säännöllistä ruokarytmiä ja syö lähinnä silloin kuin muistaa (jos silloinkaan). Lisäksi Satukaupunkiin saapumisen jälkeisen autokolarin jäljiltä Jaredin on tarvinnut turvautua kävelykeppiin, koska murtunut jalka ei parantunut aivan niin hyvin kuin olisi ollut toivottavaa. Ilman kävelykeppiä Jared ontuu, mutta pystyy kävelemään. Juoksemaan miehestä ei kuitenkaan oikein ole, sillä polvi ei kestä rasitusta ja pettää alta.
Jaredin perusilme on jotakin vakavan ja kireän välimaastosta. Hän hymyilee erittäin vähän, mutta hymyillessään hänen vino hymynsä saa useimmiten muidenkin kasvot sulamaan hymyyn.
Jaredin kasvot ovat teräväpiirteiset. Nenässä on silmien korkeudella kuoppa, mutta muuten nenänvarsi on suora kuin viivottimella vedetty, itse nenä on suhteellisen siro. Jaredin silmät ovat väriltään kylmän siniset ja katse siirtyy usein tarkkaavaisena pitkin ympäristöä, ellei mies ole uppoutunut täysin omiin ajatuksiinsa. Miehen kulmat ovat tummanruskeat ja tukka on luonnostaan lähes platinablondi. Otsahiukset ovat kasvaneet hiukan yli muusta mallista, joten usein voi nähdä Jaredin puhaltelemassa vaivihkaa kutreja pois silmien päältä. Jaredin vaatetyyli noudattaa usein ohjetta: “yksinkertaista ja mustaa”. Eipä mies toisaalta usein katso, mitä päällensä pistää, kunhan vaatteet istuvat edes jotenkuten. Kylmyydestäkään ei yleensä tarvitse huolehtia, sillä Jaredilla on viileä olo, vaikka ympäristössä olisi 20 asetta lämmintä tai -20 astetta pakkasta.
Nykyään mustaa tyyliä myös korostavat valkoiset kissankarvat, joille Jared on alistunut olemaan tekemättä mitään, sillä Kissa viljelee niitä sellaisella tahdilla, ettei siistiyteen taipuva mies pysy perässä.

Muuta-kohtaan lisäksi:
- Rakastaa järjestystä ja siisteyttä, vaikkei olekaan (kovin) neuroottisesti järjestelemässä muiden tavaroita. Myös kotityöt ovat miehen mieleen, vaikka tämän mieltymyksen hän onkin löytänyt vasta ihmisten maailmaan päästyään.

---

Tack, jokohan nää säätämiset nyt riittäis :D (lyö halolla, kun koko ajan pistän sut päivittämään Jaredin tietoja--)

Vastaus:

Päivitän!
(Oletan, että löit halolla itteäs, vai mua?)

©2017 Fables RPG - suntuubi.com