Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hahmolomake

Tässä vielä pientä ohjeistusta lomakkeen täytöstä.

Pelihahmon tarkoituksena on siis tavallaan luoda oma original character (oc) jonkin sadun pohjalta. Ei tarvitse hikoilla siitä, että täytyisi pelata valmiilla hahmolla jos yleensä tykkää pelata omilla - täällä ei ole tarkoitus pelata esimerkiksi Disneyn Elsalla tai suoraan Grimmin sadun Tuhkimolla. Vaikka pohjana on tuttu satuhahmo, hahmon muokkaamisessa on suht vapaat kädet! 

Tiedot kannattaa kirjoittaa alustavasti johonkin tekstinkäsittelyohjelmaan, jotta kirjoitetusta tekstistä pysyy paremmin selvillä kuin minimaalisen vieraskirjan kanssa. Muistathan huikata liittymisestäsi tavallisen vieraskirjan puolella, jotta ylläpitäjä muistaa lisätä sinut!

täyttäminen

Satuhahmo: Yksinkertaisesti se satuhahmo, jolla haluat pelata. Lumikki, Tuhkimo, Merenneito, suutari, räätäli, pikipöksy Pietari?

HUOM! Vaikka pelissä on mukana mytologian hahmo, pidän suotavampana valita jonkin selvemmin satumaisen pelihahmon. Jos olet epävarma valinnastasi, voit aina varmistaa vieraskirjassa. 

Hahmon nimi: Millä nimellä hahmoasi kutsutaan? Voit keksiä jonkin kokonaisen, ihmismäisemmän nimen, tai sitten jonkin joka liittyy satuun, esimerkiksi Punahilkasta 'Hilkka'. 

Ikä: Hämärä käsite, mutta lähinnä arvio hahmon fyysisestä iästä. Pinokkio on varmaan lapsen ikää, Piparkakkutalon mummo vanhempaa sukupolvea. (Jos laitat mukaan "todellisen" iän, huomioithan, että ensimmäiset satuhahmot muuttivat ihmisten maailmaan 1600-luvulla ja katsot, miten se sopii taustatarinaan.)

Sukupuoli: Seuraillaan suurimmalta osin satuja, esimerkiksi Lumikki on nainen eikä mies. Mikäli haluat, voit kuitenkin tehdä myös sukupuolineutraalin jne hahmon.

Naimasääty ja seksuaalisuus: Eivät pakollisia täyttää, mutta hyödyllisiä kanssapelaajille jos kiinnostaa viritellä jonkin hahmon kanssa suhdetta tms. 

Ammatti: Mikä paikka hahmollasi on satukaupungin yhteisössä? Jos et halua painottaa työtä, voit keksiä jotakin ja jättää sen sivummalle roolauksissasi. Periaatteessa voit keksiä mitä tahansa ammatiksi, esimerkiksi kauppias, toimittaja, radiojuontaja, maalari, siivooja, vartija, muotisuunnittelija - mutta myös esimerkiksi 13. kerroksen noita!

Asuinpaikka: Missä Metsämaa-asunnon kerroksessa hahmosi asuu, vai asuuko muualla Satukaupungin alueella, tai jopa ihmisten maailmassa?

Pelaaja: Voit liikkua sivulla hahmosi nimellä tai sitten jollakin tutulla nimimerkillä.

Luonne: Yli kymmenen virkkeen kuvaus hahmosi luonteesta. Onko hahmo rauhallinen vai helposti tulistuva, miten luonteenpiirteet ilmenevät, miten hahmosi toimii eri tilanteissa? Miten hahmon menneisyys on vaikuttanut hahmosi luonteeseen? Pidetään sadut jälleen mielessä, mutta toisaalta hyväsydämisenä tunnettu Tuhkimo voi myös olla suorapuheinen ja elämäänsä kyllästynyt kenkäkauppias. 

Ulkonäkö: Taas mahdollisimman tarkkaa ja yksityiskohtausta kuvausta. Myös kuvat ovat hyväksi! Linkin voi laittaa tähän kohtaan ja se saa olla myös itse piirretty, mikäli tekijän pystyt todistamaan. 

HUOM! Jos hahmosi (satu) on muu kuin kaukaasialainen, esimerkiksi tummaihoinen, aasialainen, latino, alkuperäisamerikkalainen tms, kuvan henkilön/mallin olisi suotavaa olevan sen mukainen.

Menneisyys: Hahmosi satu - kuinka se oikeasti meni? Jälleen alkuperäisen sadun piirissä, mutta miten hyvin kuolevaiset sen osaavat: olivatko seitsemän kääpiötä todellisuudessa inhottavia pedofiilejä? Oliko prinssi Uljas kolmesta eri prinsessasta eronnut naistenmies? Tätä kohtaa saa myös viritellä kanssapelaajien kanssa, vaikkapa juurikin tuo Uljas on voinut olla sekä Lumikin että Tuhkimon kanssa naimisissa, jos prinsessoilla on pelaajat. Miten tämä vaikuttaa hahmojen kemiaan? Kohtaan kannattaa myös kirjoittaa se, miten hahmo päätyi ihmisten maailmaan ja miten hän on Fabletownissa asettunut yhteisöön. 

Muuta: Ylimääräistä nippelitietoa hahmostasi. 

Oma ikäsi: Huomaathan hakemusta tehdessäsi, että pelin ikäraja on K-16. Kohdan avulla ylläpitäjänä varmistan, että olet siitä tietoinen. Tarkkaa ikää ei ole pakko kertoa, eikä ikää lomakkeen jälkeen julkaista sivulla. 

Kirjoitusnäyte: Kirjoita yli 100 sanan roolipelausnäyte. Sen ei tarvitse olla kirjoitettu hahmollasi ja saat päättää aiheen. Toista hahmoa tekevien ei tarvitse kirjoittaa näytettä. Voit laskea sanamäärän täällä.

Mallia hakemukseen voi katsoa myös muiden pelaajien Satuhahmot-kohdasta löytyvistä hahmoista. Muistattehan, että ylläpitäjällä on oikeus olla hyväksymättä hakemustasi.

lomake

Kaikkea saa muokkailla vielä myöhemmin, mutta pyritään osallistumaan peliin kunnolla kirjoitetuilla lomakkeilla! Luethan ennen liittymistä Info-osion sekä tämän sivun tarkasti ja tarkistat Satuhahmot-kategoriasta, mitkä hahmot on jo viety!

 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Cassie

06.02.2018 00:38
Satuhahmo: Prinsessa Adalmina
Hahmon nimi: Adalmina Blanc ”Ada”
Ikä: 24 (yli 300)
Sukupuoli: Nainen
Naimasääty ja seksuaalisuus: leski, biseksuaali
Ammatti: Toimistovirka, satuolentojen yksityisten asioiden hoito
Asuinpaikka: 16. kerros
Pelaaja: Cassie

Luonne: Adalmina on ensitapaamiselta hyvin hillitty, hyväkäytöksinen ja kohtelias. Hän puhuu vähän, eikä korota ääntään tai näytä paljoa tunnetta äänessään, vaan puhuu enemmänkin monotonisesti, mahdollisesti kohtelias hymy huulillaan. Adalmina osaa keskustella lähes kaikesta ja omaa mielipiteitä, vaikka harvemminkin niitä ilmaisee. Hänestä saa helposti fiksun ja kypsän vaikutelman, vaikkei häntä tuntisikaan paremmin. Adalminan kumppanin, prinssi Sigismundin kuoltua, muuttui Adalmina paljon rauhallisemmaksi ja tyynemmäksi, kuin mitä oli. Neito ei tahtoisi myöntää puolisonsa poismenoa, joten kätkee tunteensa kuoren alle, jota harvoin raottaa harvoille ystävilleen. Hän tuntee osaavansa hoitaa tilanteet paremmin pelkästään etiketin ja opetettujen kohteliaisuuksien avulla.
Jos Adalminaa pääsee lähemmäksi, on hän edelleen viisas ja osaa valita oikeat sanat missä tahansa tilanteessa. Hän kuuntelee ja on seurana ja harvoin saattaa jopa nauraa, vaikkei hänellä olekaan hirveän hyvää vitsienymmärtämiskykyä. Näin hän käyttäytyy yleensä vain naisia kohtaan, ikäisilleen miehille hän ei osaa oikein olla ystävä. Sigismundin kuoltua Adalmina tuntee, ettei halua liian läheisiä välejä toista miestä kohtaan, vaikkei kyseessä olisikaan mitään romanttista. Adalmina on yllättävän pisteliäs ja kiivas, kun haluaa, eikä usein jää sanattomaksi. Hänelle ei tuota vaikeuksia käyttäytyä jopa lapsellisen ilkeästi miespuolista ikätoveriaan kohtaan vain pitääkseen toisen kaukana itsestään. Vanhempia ja nuorempia miespuolisia henkilöitä hän kohtelee, kuin naisiakin: on kohtelias, kuuntelevainen, luotettava ja hymyileväinen ystävä.
Adalmina pitää yksinolosta ja pohtimisesta ja kaipaa aika ajoin älyllistä haastetta. Hän on syntynyt johtamaan ja rautaisen itsetuntonsa avulla tahtoisi olla jonkinlainen vaikuttava henkilö. Mikään ei pääse naisen herkkiin kohtiin ja hän säilyttää malttinsa kuumimmissakin tilanteissa. Harvemmin hän kuitenkaan luottaa kehenkään niin paljon, että kertoisi salaisuuksiaan, eli esimerkiksi Sigismundin kuolemaa, kellekään. Vaikka Adalminaa koettaisikin provosoida, hän on liian fiksu menemään lankaan. Kaikista suurin pelko hänellä ehkä onkin kasvojensa menettäminen tekemällä jotain hänelle häpeällistä, kuten huutamalla tai menettämällä hermonsa suuren väkijoukon edessä. Adalmina ottaa itseensä myös ihan pienistä vahingoistaan, kuten kaatumisesta tai mukin kumoamisesta, sillä uskoo näiden osoittavan heikkoutta, jota sellaisen henkilön kuin Adalmina ei sovi näyttää. Hän kunnioittaa perinteitä ja on muutenkin hyvin klassinen, eikä soisi itselleen minkäänlaisia paheita, kuten herkkujen syömistä tai tupakointia. Kuitenkin jokin näissä edes pienissä ”kielletyissä” asioissa miellyttää häntä, luultavasti sääntö, ettei saa.
Nöyrä sydän, joka kuvataan Adalminan sadussa, on vain puolittain totta. Niin kuin aiemmin on kerrottu, on hän vertaisilleen lähes tunteeton, ellei satu heihin paremmin tutustumaan. Kuitenkin köyhemmille ja huonosti elävämmille hän suhtautuu lämmöllä ja koettaa parhaansa mukaan auttaa. Adalmina ei syö, jos huomaa jonkun näkevän nälkää. Hän tahtoisi auttaa huonosti eläviä ihmisiä keinolla millä hyvänsä ja tarjoaa apuaan aina, kun pystyy. Yleensä tällöin ventovieraalla on ainoa tilaisuus nähdä entinen Adalmina, se prinsessa, joka asui omassa kuningaskunnassaan helmen takaisinsaannin jälkeen. Adalminan kasvot peittää huoli ja hän puhuu lempeällä äänellä niin pitkään, kunnes on saanut autettua hädässä olevaa, oli se sitten ihminen tai eläin. Naisella on myös heikko kohta kissoja kohtaan ja tahtoisi adoptoida kaikki maailman kissat, jos pystyisi tarjoamaan kaikille paremman elämän.
Adalmina saattaa käyttäytyä turhamaisesti, mitä tulee esimerkiksi kotitöihin. Hän ei ole tottunut niiden tekemiseen, vaan pyytää jotakuta toista tekemään ne puolestaan, jos mahdollista. Hän ei osaa lähes minkäänlaisia käytännön taitoja, vaikka osaisikin luetella piin neliöjuuren 50 ensimmäistä numeroa. Hän saattaa hermostua osaamattomuudelleen herkästi, vaikkei annakaan sen näkyä, sillä haluaisi osata olla itsenäinen ja riippumaton kenestäkään. Adalminasta tulee myös herkästi kateellinen, jos huomaa jonkun toisen olevan kaunis tai käyttäytyvän yhtä arvokkaasti kuin hän itse, vaikkei sitäkään näytä kenellekään. Hän saattaa kuitenkin suhtautui nuivasti tälle mustasukkaisuuden kohteelle, vaikkei toinen saisi koskaan tietää syytä. Adalmina ei pidä tästä piirteestä itsessään, mutta se on säilynyt läpi hänen elämänsä, eikä nainen voi sille mitään, vaikka koettaakin siedättää itseään.

Ulkonäkö: Adalminaa kuvataan hänen sadussaan kauniimmaksi kuin yksikään muu, joka on hieman liioittelua. Toki koristeilla ja silkkipuvuilla kenet tahansa saa näyttämään kauneimmalta päällä maan varsinkin, jos kaikki muut ympärilläsi ovat köyhempiä. Ei satu toki väärässä ole, Adalmina on jalopiirteinen ja omasta mielestään ainakin hyvin kaunis, joskaan ei välitä seikasta enää kovinkaan paljon. Adalminan legendaarinen helmi ei enää ole Adalminan kruunussa, vaan kruunu on meikkipöydän peilin päällä. Helmi riippuu tiukasti kiinnitettynä ketjuunsa Adalminan kaulassa, joka ei luonnollisestikaan ikinä ota korua pois. Jos helmen riisuu Adalminan päältä, muuttuu hän rumemmaksi versioksi itsestään (vaikka kauneus on toki katsojan silmässä), jolla lähinnä tarkoitetaan himmeämpiä hiuksia, epätasaista ihoa ja valon katoamista hänen silmistään. Nainen muuttuu myös yksinkertaisemmaksi ja saattaa kärsiä pienen muistinmenetyksen helmen poisottamishetken kohdalla.
Adalmina on kehonrakenteeltaan siro ja klassisella tavalla prinsessamainen, eli pienikokoinen ja lihakseton, koska ei ole elämänsä aikana tehnyt paljoa mitään fyysistä. Nainen on 165 senttimetriä ja painaa vähän verrattuna pituuteensa. Rintansa ovat pienet, eikä muotoja oikein ole. Jos Adalmina painaisi enemmän ja rasvaa olisi kertyneenä kehoon enemmän, huomaisi, että hänellä on vartalotyyppinsä on päärynä, eli rasva kerääntyy takapuoleen ja jalkoihin. Nainen on yllättävän ryhdikäs ja kantaa päätänsä kunniakkaasti siron kaulansa varassa. Sormet ovat pitkät ja jalkaterät pienet.
Adalminan kasvot, kuten aiemmin mainittiin, ovat jalomuotoiset korkeilla poskipäillä ja sileällä iholla. Iho on vaaleaa ja Adalmina ruskettuu huonosti, vaan enemmänkin palaa. Hän pysyttelee usein varjossa, koska pitää jopa auringossa palamista heikkouden merkkinä. Kesäisin kasvoille ilmesyy pisamia, jotka pysyvät himmeinä, koska neito välttelee aurinkoa. Hänen hiuksensa ovat kultaa ja kuparia ja säihkyvät kiiltävinä. Hiukset ovat luonnostaan loivilla kiharoilla ja niissä on volyymia, vaikkei Adalmina niille mitään tekisi. Hiukset ovat puolipitkät, ylettyvät miltei naisen hartioille.
Kasvoillaan Adalmina harvemmin näyttää mitään tunnetta, mutta ilman hymyäkin ne ovat kauniit. Hänen huulensa ovat täyteläiset ja niillä on luonnostaan väriä, niin kuin poskillakin, tosin poskilla vain aavistuksen verran. Nenä on siro, mutta ei liian pieni ja kulmakarvat lempeät. Silmiä sadussa on kuvailtu loistaviksi tähdiksi, mitä ne ovatkin: silmät ovat suuret ja ripset tummat ja pitkät. Silmissä on enemmän tunnetta kuin koko Adalminan olemuksessa muuten ja ne ovat kirkkaat ja naiivit kuin lapsella. Väri on hämmästyttävän puhdas lämpimän vaaleanvihreä. Adalmina pukeutuu aina hyvin, yleensä naisellisesti ja pastellisävyihin, ei useinkaan paljastavasti. Hän rakastaa koruja ja kaikkea pientä, mitä voi lisätä pukuun yksityiskohtina.

Menneisyys: Adalminan helmi on liioiteltu versio siitä, miten satu oikeasti meni. Adalminan ristiäisissä hänen luoksensa ei suinkaan tullut kahta hyvää haltijatarta, vaan enemmänkin vieraan maan kuningas, joka toi taikahelmen Adalminan kastelahjaksi, mutta myös arvokkuutensa takia sinetiksi poikansa Sigismundin ja Adalminan tulevalle liitolle. Helmessä oli oikeasti voimat, joita sadussa kuvaillaan; niin pitkään, kun Adalmina pitäisi helmeä, muuttuisi hän joka päivä kauniimmaksi, viisaammaksi ja rikkaammaksi.
Kun Adalmina joka päivä kuuli, kuinka ihana hän oli, kasvoi hän koppavaksi ja kateelliseksi ja tahtoi muidenkin kauneuden. Sen sijaan, että kukat olisivat kumartaneet häntä, hän käski ne hävitettäviksi, koska ne muistuttivat prinsessaa siitä, että oli olemassa jotain niin kaunista kuin elämä. Eräänä päivänä kamala prinsessa näki purosta peilikuvansa ja jäi ihastelemaan itseään, jolloin tiara, jossa helmi oli kiinni, putosi veteen. Adalmina muuttui rumaksi ja köyhäksi, sillä vaatteet hänen päältään muuttuivat räsyisiksi ja kaikki hänen meikkinsä ja koristeensa olivat poissa. Hän unohti, mitä oli tapahtunut ja vaelsi kiltin eukon luokse, joka otti hänet hoiviinsa.
Sillä välin oli nyt jo aikuinen prinssi Sigismund lähtenyt etsimään tulevaa morsiantaan ja kävi Adalminan valtakunnan läpi kanto kannolta, kääntäen joka kiven. Matkallaan hän löysi myös tiaran, jossa helmi oli. Adalmina asui mummon kanssa, mutta eräänä päivänä vanha eukko ei enää herännytkään. Adalmina oli pulassa, koska ei osannut tehdä mitään itse ja häntä pelotti. Nälissään hän teurasti mummon vanhan vuohen ja koetti paistaa siitä itselleen syötävää. Tämä veriteko jahtaa Adalminaa edelleen hänen unissaan. Prinssi saapui paikalle juuri parahiksi pelastamaan Adalminan nälkäkuolemalta, sillä yksinkertainenkin tyttö oli nyt, kun helmi oli tiessään, eikä hän ollut tajunnut lähteä etsimään apua.
Sigismund palasi Adalminan kanssa kuninkaan ja kuningattaren luokse ja sovitti tiaraa tytön päähän. Adalmina muuttui siinä silmänräpäyksessä takaisin kauniiksi, koristeelliseksi prinsessaksi! Sigismund oli käynyt sovittamassa kruunua lähes jokaisen tytön päähän kuningaskunnassa ja sellaisen uroteon jälkeen Adalminan ei ollut vaikeaa sanoa ”tahdon”, kun häät olivat viimein. Pari eli onnellisesti pari vuotta, sillä he oikeasti välittivät toisistaan, mutta pian tuli Musta surma ja Sigismund ja melkein koko Adalminan kuningaskunta olivat poissa. Adalmina murtui tästä ja koetti parantaa valtakuntansa leskenä parhaansa mukaan. Hän teki kovasti töitä ja onnistui säilyttämään maansa ja kansansa, kunnes Vihollinen hyökkäsi ja Adalmina pakeni Fabletowniin.
Kuningaskunnassa elettyään ja hallitsemaan opittuaan ei Adalmina edes tiennyt muuta virkaa, mihin ryhtyisi, joten hänestä tuli kaupunginjohtaja, jotta saisi edes jotain tekemistä elämälleen. Koska hän ei ole hirveän sosiaalinen persoona, ei ystäviä tähän mennessä ole tullut montaa. Myöhemmin Adalmina luopui kaupunginjohtajan hommasta ja hänestä tuli satuolentojen yksityisten asioiden hoitaja. Tällä hetkellä hän koettaa parhaansa mukaan suorittaa töitään ja opetella, miten tiskataan astioita.

Muuta:
~ Adalmina nauttii taiteista ja osaa maalata ja soittaa viulua taitavasti
~ Adalminalla on ruskeakirjava kollikissa, jonka nimi on Twist. Alun perin kulkukissa
~ Nykytekniikasta Adalmina ei oikein perusta, mutta hän rakastaa elokuvia ja elokuvateattereita
~ Adalmina vihaa likaa ja epäjärjestystä
~ Swing on Adalminan lempi musiikkigenre
~ Hän rakastaa 50- ja 60-lukujen muotia ja kulttuuria

Oma ikäsi: 16

Ajattelin, ettei roolipelinäytettä tarvitse laittaa, kun olen jo kerran ollut liittyjänä, mutta jos sellaisen haluat, niin laitan kyllä. :')

Vastaus:

Hah ei todellakaan tarvitse :D Tervetuloa takaisin!

Nimi: Helena

03.01.2018 19:45
Satuhahmo: Pieni merenneito
Hahmon nimi: Claribel Griffin

Ikä: 25
Sukupuoli: Nainen

Naimasääty: eronnut
Seksuaalisuus: hetero

Ammatti: työtön
Asuinpaikka: omistaa kaksi asuntoa, keskikokoisen Metsämaa-asunnon 11. kerroksesta ja toisen asunnon Satukaupungin ulkopuolelta

Luonne: Aika ei varsinaisesti muuta ihmistä vaan kokemukset, jotka ihminen on sen astisen elämänsä aikana käynyt läpi. Muistellessaan aikaa Kotimaissa, Claribelista tuntuu nykyään kuin hänen muistoissaan oleva henkilö olisi aivan joku muu kuin hän itse. Nuoruuden aikoina vallinneista rajattomasta uteliaisuudesta ja tyydyttämättömästä seikkailunhalusta on kuitenkin edelleen jäljellä muutamia hippuja. Määrätietoisuus ja avuliaisuus sen sijaan ovat säilyneet muuttumatta melkein lainkaan. Kuuliaisuus on myös edelleen aikalailla samalla mallilla, ei olisi siis mikään ihme, jos isä edelleenkin menettäisi hermonsa vastaanpistävän tyttärensä kanssa, vaikka sääntöjen rikkominen onkin vähentynyt ja melkein jäänyt kokonaan menneisyyteen. Kuitenkin pinnan alla on edelleen jäljellä seikkailunhalua, mikä vain tarvitsisi oikeanlaisen kipinän syttyäkseen uudestaan. Tällä hetkellä Claribel osaa vain turhan hyvin hillitä itse itseään turhan uteliaisuuden ja hankaluuksiin johtavan seikkailunhalun suhteen.

Määrätietoisena Claribel vie loppuun päättämänsä asiat koski se sitten pitkää, rentouttavaa vaahtokylpyä tai synteihinsä hukkuvan entisen merirosvokapteenin kannattelemista pinnalla alati jatkuvassa myrskyssä, vaikka tämä ei naisen apua haluaisikaan. Omien kokemuksiensa takia nainen ei välttämättä aina kysy erikseen, haluaako toinen apua vai ei, jos näkee selvästi toisen sitä tarvitsevan. Ihan jokaisen ongelmia hän ei kuitenkaan riennä ratkomaan, jos kyseessä on esimerkiksi täydellisen kenkäparin metsästys tai pinnallinen valitus siitä, kuinka elämä on syvältä, koska naiset tai miehet eivät huomioi tarpeeksi. Hän keskittyy enemmän tapauksiin, jotka hän itse näkee oikeasti vakavina ja avun ansaitsevina, vaikka henkilö osaisi olla kuinka kylmä tai kusipäinen tahansa. Pitkä hermoisuutensa takia Claribel kestää pitkään törkeimpiäkin kommentteja, mutta on hänelläkin rajansa. Harvemmin hänen tulistumista kuitenkaan nähdään vaan yleensä nainen vastaa takaisin tai vain kohauttaa kulmiaan sanattomasti. Tietyn piirteiset ihmiset, kuten itsekkäät alistajat voivat kuitenkin saada hänet tiuskaisemaan takaisin, jos rauhallinen keskustelu ei toimi. Playerit ovat toinen ihmistyyppi, josta hän ei pidä erityisemmin vaan pitää näitä enemmän lapsellisina.

Vaikka Claribel vaikuttaa kuinka tasapainoiselta ja rohkealta persoonalta, ei hänkään ole täydellinen. Toisiinsa linkittyneet yksinäisyyden tunne ja ristiriitainen suhtautuminen muihin luottamiseen kaivertavat eniten naisen tunteita. Kumpikin juontavat juurensa välirikosta perheen ja epäonnisesta elämästä prinssin kanssa. Perheensä suhteen Claribel kokee niin tulleensa perheensä hylkäämäksi kuin hylänneensä itse entisen elämänsä merenneitona. Prinssin kohdalla taasen hän koki menettäneensä vapautensa rakkauden hintana ja saaneensa sen takaisin vasta, kun heidän tiensä erkaantuivat. Näiden seurauksina hän ei enää usko perinteisiin perheidylleihin sen enempää kuin sinisilmäisiin onnellisiin rakkaustarinoihin. Rakastumista hän ei ole kuitenkaan alkanut pelkäämään, vaikka ei Amorin nuolten kanssa sitä metsästäkään. Hän ajattelee, että se kyllä tulee hänen kohdalleen sitten, kun on sopiva aika. Yhden yön tuttuja tai seksisuhteita hän ei oikeastaan harrasta, koska ei koe niitä itselleen sopiviksi vaihtoehdoiksi, vaikka onkin kokeillut.

Ulkonäkö: Ulkonäön puolesta määrätietoisuus ja itsevarmuus eivät jää huomaamatta Claribelin kohdalla. Kaunis ulkokuori voi kuitenkin johtaa epätoivoisen katsojan harhaan, monet ovatkin erehtyneet luulemaan naista helposti vieteltäväksi. Toisinaan taasen ryhtinsä hyvin kantava voidaan leimata ylimieliseksi, joka saa kaiken mitään haluaa. Toiset sanovat hänen näyttävän mallitoimistolta karanneelta, kun taas toiset näkevät hänet enemmän strippiklubin tai bordellin työntekijänä. Claribel ei ole kuitenkaan koskaan välittänyt siitä, mitä muut ajattelevat siitä, miltä hän näyttää, kunhan hänellä itsellään on hyvä olla kehossaan. Ulkonäköpaineita naisella ei siis ole eikä hän pukeudu tai meikkaa muita varten. Nuoruusvuosinaan Kotimaissa ja vielä prinssin tavatessaan asianlaita oli kuitenkin toisin, tällöin pieni merenneito oli vielä tarkka siitä, mitä muut ajattelivat hänen ulkonäöstään. Asiat kuitenkin muuttuivat, kun Claribel alkoi kokea olevansa prinssin linnan vangin lisäksi omien haaveidensa ja ihanteidensa vanki päänsisäisessä linnassaan.

Vaalea iho on lähes kauttaaltaan pisamien peitossa, parhaiten erottuvat kasvojen ja hartia-alueen pisamat. Talvisin pisamat ovat paljon haaleampia mutta kesäisin auringonvalo saa ne korostumaan. Ovaalin muotoiset kasvot ovat pehmeiltään piirteät leuan selvästi erottuvista piirteistä huolimatta. Claribelin kohdalla pehmeät ja naiselliset piirteet eivät kuitenkaan enää anna vaikutelmaa hennosta ja naiivista nuoresta naisesta, päinvastoin itsenäisyys ja omanlainen vahvuus näkyvät selvästi. Täyteläiset huulet ovat kevyesti punertavat, mutta kaartuvat harvemmin puolittaista tai pientä hymyä leveämmin. Tumman safiirinsinisten silmien katse on yleensä tutkiva ja analysoiva, mihin kuitenkin kätkeytyy omanlaista pehmeyttä samalla, kun Claribel lukee toista henkilöä katseellaan yrittäen päästä perille tämän ajatuksista. Siistityt kulmat kohottautuvat naisen kysyessä ”really?”sanattomasti enemmän tai vähemmän sarkastisella sävyllä. Kerroksittain leikatut oranssinpunertavat hiukset muistuttavat liekkimerta, jotka pisimmillään ulottuvat melkein napaan asti. Luonnon laineilevat, paksut hiuksensa Claribel jättää yleensä auki tai sitoo sotkuiselle ponnarille tai nutturalle tarvittaessa, sen erikoisempia kampauksia hän ei itse jaksa vaivautua väkertelemään menettämättä hermojaan. Claribelin ominaistuoksu tuo mieleen vesililjat ja lämpimän kesäsateen.

Tyttömäiset hepenet menneisyyteensä jättänyt Claribel tiedostaa naiselliset muotonsa eikä häpeile käyttää vaatteita, jotka korostavat niitä. Tyylin kulmakiviksi ovat nousseet siisteys ja yksinkertaisuus aikuismaisen naisellisuuden lisäksi. Röyhelöitä ja muita hihojen ja helmojen heiluvia kangaspaloja näkee harvemmin naisen vaatteissa, muutenkin pitsiä ja erilaisia leikkauksia lukuun ottamatta erikoisempia yksityiskohtia Claribelin vaatteista löytyy harvemmin. Vaatekaapin väripaletti koostuu valkoisen, mustan, harmaan ja muiden värien tummista sävyistä. Yksi tyypillisimmistä vaatekokonaisuuksista on nahktakki, tyköistuva paita ja housut, musta rannekello oikeassa kädessä ja jonkinlaiset korolliset kengät. Rannekellonsa lisäksi Claribel ei oikeastaan käytä korvakoruja ja muutamaa yksinkertaista sormusta enempää asusteita. Tummia, tarkkoja silmänrajauksia lukuun ottamatta naisen meikki on hyvin hillityä ja pysyttelee mahdollisimman lähellä luonnollista.Viileämmillä säillä nahkatakin korvaa pitkä kangastakki ja kaulan ympärille ilmestyy lämmin huivi. Antamastaan huolitellusta kuvasta huolimatta Claribelille ei ole mikään ongelma ilmestyä julkisille pakoille esimerkiksi ruudullisessa flanellipaidassa, revityissä farkuissa ja maihareissa, jos sille päälle sattuu. Rennommin hän kuitenkin pääasiassa pukeutuu vain kotioloissa, missä nainen saattaa viilettää huoneesta toiseen pelkkä satiininen aamutakki päällä.

Satukaupunkiin saavuttuaan Claribel ei koskaan pyytänyt noidilta, että voisi halutessaan taas muuttua merenneidoksi. Kotimaissa merinoidan tekemä taika ei myöskään peruuntunut ihmisten maailmaan siirryttäessä, taika oli tehty pysyväksi. Kaikesta huolimatta Claribelin päätä vaivaa välillä pelko siitä, voisiko hän vielä näin pitkänkin ajan jälkeen muuttua takaisin merenneidoksi, koska ihmisten maailmassa taika on hyvin heikkoa. Merenneitomuodossaan Claribelilla on helmenvalkoisen värinen pyrstö ja silmien alla on pystysuoraan jonossa kolme valkeaa helmeä, jotka olivat merenneidoille ja -urhoille tyypillinen ulkonäön piirre. Ennen muutosta merenneidosta ihmiseksi hänen silmänsä olivat väriltään harmahtavan sinivihreät, kuten kaikilla muillakin hänen perheessään.

Menneisyys: Claribel syntyi merenvaahdosta kuten muutkin sisarensa ja veljensä. Koko lapsuutensa hän vietti Merenvaltakunnassa vanhempiensa, merenvaltias Neronin ja merenvaltiatar Riyan valvovien silmien alla. Tiukasta valvonnasta huolimatta pieni merenneito onnistui toisinaan muutamien muiden sisarustensa kanssa karkaamaan vartijoiden ja vanhempiensa ulottuvilta. Kielloista ja varoituksista huolimatta Claribel sisarineen ja veljineen nousivat pintaan voidakseen seurata tavallisten ihmisten elämää. Kukaan heistä ei kuitenkaan koskaan uskaltautunut lähestyä ihmisiä uteliaisuudesta huolimatta, vanhempien varoitukset ihmisten vaarallisuudesta eivät olleet menneet täysin kuuroille korville.

Mitä enemmän Claribel vanheni, sitä enemmän häntä kiehtoi ihmisten maailma. Kuudennentoista syntymäpäivänsä lähestyessä nuori merenneito päätti yrittävänsä lähestyä ihmistä syntymäpäivänään, kun hän pääsisi ensimmäistä kertaa tutkimaan merenvaltakuntaa yksin ilman valvontaa. Kun odotettu päivä viimeinkin koitti, ei Claribel mallttanut tutkia merenalaista maailmaa kauan. Pintaa kohti suunnatessaan hän kuitenkin kohtasi ihmisen lähietäisyydeltä ensimmäistä kertaa elämässään ennen kuin oli edes päässyt perille asti. Merenneito päätti pelastaa tajuttoman miespuolisen henkilön vieden tämän lähimmälle rannalle ennen kuin tämän kädestä vuotava veri houkuttelisi paikalle petoja. Miehen herätessä Claribel ei kuitenkaan saanut sen enempää vastauksia kysymyksiinsä kuin kiitosta pelastamisesta. James Scott niminen mies onnistui vain ajamaan hänet loukkaantuneena matkoihinsa ja jättämään miehen selviytymään yksin rannalle.

Kiittämättömän miehen kohtaaminen muutti Claribelin käsitystä ihmisistä, mutta ei vienyt uteliaisuutta pois. Merenneito kuitenkin ymmärsi, ettei hän voisi lähestyä ihmisiä merenneidon muodossa vaan hänen olisi muututtava ihmiseksi, jos hän haluaisi tutustua näiden maailmaan enemmän. Aluksi hän yritti etsiä ratkaisua ongelmaansa salaa vanhemmiltaan ja muulta perheeltään, mutta lopulta hänen oli kysyttävä asiasta isältään. Merenvaltias suuttui suunnattomasti tyttärensä päähänpistosta uhaten kiristää tyttären valvontaa, jos tämä ei moisista ajatuksista luopuisi. Isänsä uhkailuista huolimatta Claribel ei luovuttanut vaan jatkoi ratkaisun etsimistä, mihin hänen isänsä ei ollut lainkaan tyytyväinen. Valvonnan kiristäminen ei kuitenkaan pitänyt prinsessaa sen paremmin valtakunnan sisällä kuin koskaan aikaisemmin.

Pinnalla riehuva myrsky oli sillä kertaa niin voimakas, että se vaikutti meren allakin luoden levottomuutte merenväen keskuudessa. Isänsä valvovan silmän välttyessä valtakunnan asioiden takia Claribel livahti valtakunnasta suunnaten jälleen pintaa kohti voidakseen seurata myrskyä, kuten hän oli joskus aikaisemminkin tehnyt. Merenneito ei kuitenkaan osannut odottaa pääsevänsä toista kertaa elämässään ihmisen kanssa tekemisiin, tällä kertaa hän kuitenkin harkitsi kahdesti ennen kuin päätyi pelastamaan veden varaan joutuneen läheisen ihmisten valtakunnan prinssin. James Scottin kohtaaminen oli saanut nuoren merenneidon harkitsemaan uudestaan, mutta huonoista kokemuksistaan huolimatta hän ei voinut jättää prinssiä hukkumaan tai haiden armoille. Tällä kertaa hän kuitenkin kauemmas seuraamaan, kuinka prinssin laivan miehistö löysi prinssinsä rannalta. Prinssi oli kuitenkin ilmeisesti ollut osittain hereillä jossain vaiheessa, kun Claribel oli tätä pelastanut, koska tämä selitti hyvin sekavia muistikuvia miehistölleen näiden löydettyä hänet.

Rakkautta ensisilmäyksellä se ei ollut, mutta Claribel kiinnostui ihmisten maailmasta entistä palavammin prinssin pelastamisen ansiosta. Nuoren merenneidon kasvanut kiinnostus alkoi ärsyttämään hänen isäänsä entistä enemmän, minkä seurauksena tämä päätti antaa tyttärelleen opetuksen. Koko ajan merenvaltias oli tiennyt keinon muuttaa tyttärensä ihmiseksi, mutta hän ei ollut suostunut kertomaan tätä ylpeytensä ja suojelunhalunsa takia. Neron toivoi karun sopimuksensa muuttavan tyttärensä mielipiteen, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Vasten vaimonsa ja muiden lastensa sanoja hän suostui muuttamaan merinoidan avulla Claribelin ihmiseksi sopimuksensa ehtojen mukaisesti. Sopimuksen ehtoina oli, ettei Claribel voisi enää ikinä palata Merenvaltakuntaan tai muuttua merenneidoksi vaan hän jäisi pysyvästi ihmiseksi ja olisi täten karkoitettu Merenvaltakunnasta. Jos hän yrittäisi väkisin ja ilman merenvaltiaan suostumusta palata, muuttuisi hän merenvaahdoksi. Ehdot hyväksyen Claribel hylkäsi merenneidon elämän ja aloitti elämänsä ihmisenä.

Lumous oli niin voimakas, että se vei merenneidon tajun. Claribel heräsi seuraavan kerran tuntemattomalta rannalta, mihin hänen perheensä oli tuonut hänet, ihmiset kun eivät voineet hengittää veden alla. Nuori nainen yritti muutamaan otteeseen nousta ylös, mutta huonoin tuloksin. Kauan ei kuitenkaan mennyt, kun sotilaat löysivät vaatettoman nuoren naisen rantahiekalta voimattomana. Sotilaat käärivät naisen rannalta löytämäänsä salosta karanneeseen valtakunnan lippuun ja veivät tämän linnaan, jonka rannalla Claribel oli koko ajan tietämättään ollut. Seuraavan kerran nuori nainen heräsi linnassa pehmeiden peittojen alta. Koko ajan hänen vieressään oli istunut nuori mies, jonka Claribel tunnisti samaksi prinssiksi, jonka hän oli pelastanut myrskystä. Nuori nainen päätti olla kertomatta Merenvaltakunnasta prinssille, joka luuli hänen menettäneen muistinsa. Prinssi antoi hänen jäädä linnaansa toipumaan eikä tämä heittänyt häntä senkään jälkeen pois. Mitä enemmän he tutustuivat, sitä enemmän he kumpikin alkoivat rakastua toisiinsa. Lopulta prinssi pyysi Claribelia jäämään linnaansa pysyvästi, valtakunnassa alkoi kiriä sana prinssin ja Claribelin kihlautumisesta.

Ajan kuluessa Claribel alkoi kuitenkin huomaamaan, kuinka kontrolloiva prinssi olikaan. Siitä asti, kun he olivat tavanneet, prinssi oli luvannut rakkaalleen näyttävänsä tällee maailmaa ja vievänsä tämän minne tämä ikinä halusikaan. Lupauksista huolimatta prinssi ei kuitenkaan ottanut häntä koskaan mukaan matkoilleen vaan piti linnassaan kuin vankina. Harvemmin Claribel sai poistua edes linnasta ilman prinssiä tai vartijoita ja silloinkin vain hyvin lyhyeksi aikaa. Prinssi yritti kuitenkin hemmotella kihlattuaan helyillä ja kaikella muulla, mitä maailmalta mukanaan toikaan. Pikkuhiljaa Claribel alkoi kuitenkin tuntea olonsa samanlaiseksi kuin Merenvaltakunnassa vielä merenneito ollessaan, aivan kuin hän olisi menettänyt vapautensa sen jälkeen, kun oli pistänyt kihlasormuksen sormeensa.

Eräänä päivänä prinssi ei palannutkaan matkoiltaan mereltä, milloin Claribeli päätti purkaa kihlauksen ja jättää valtakunnan, koska siellä ei ollut hänelle enää mitään. Nuori nainen nousi erään laivan kyytiin salaa päästäkseen pois valtakunnasta. Samantien, kun laiva oli poistunut valtakunnasta, hyökkäsi Vihollinen sinne. Säät alkoivat muuttua epävakaiksi merelläkin, elämänsä varrella kärsineellä laivalla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä niin voimakkaasta myrskystä. Claribel onnistui pelastautumaan veden varaan, mistä hänet vuorostaan pelasti James Scott, tai silloin jo paremmin kapteeni Koukkuna tunnettu, joka oli ollut ensimmäinen ihminen, jonka merenneito oli koskaan tavannut. Menneisyydestä huolimatta Claribel nousi miehen laivaan, jonka kyydissä hän pääsi takaisin mantereelle. Rantakaupungista ei ollut mitään jäljellä, mutta läheisestä portaalista he pääsivät toiseen maailmaan, mihin oltiin perustamassa Satukaupunkia.

Sopeutuminen uuteen maailmaan ei juurikaan tuottanut ongelmia Claribelille, Kotimaissa hän oli käynyt jo suurimman muutoksen merenväen maailmasta ihmisten maailmaan siirtyessään. Uuteen maailmaan pääsemisen hän koki jälleen uutena alkuna päästyään pois entisen kihlattunsa valtakunnasta, nyt hän sentään tunsi itsensä oikeasti vapaaksi. Paikoilleen hän ei kuitenkaan ole osannut asettua, vaikka viihtyykin niin Metsämaa-asunnossaan kuin toisessa, Satukaupungin ulkopuolella olevassa asunnossaan. Claribel haluaisi edelleen nähdä maailmaa, mutta ei ole saanut aikaiseksi vain lähteä, vaikka kukaan ei häntä enää estäkään. Toisinaan hänen mieltään myös vaivaa ajatukset siitä, kuinka hänen perheelleen ja entiselle kihlatulleen mahtoi käydä.

Muuta: tulee myöhemmin ~

Kuva:
puolikuva: https://data.whicdn.com/images/215643333/large.jpg
kasvokuva: https://data.whicdn.com/images/160694060/large.jpg
kollaasi: https://weheartit.com/ironwingsirens/collections/118887293-ch-little-mermai d

Vastaus:

Hyväksytty!

Nimi: Lyra

02.01.2018 21:55
ainiin ja kuva http://weheartit.com/entry/291663321?context_page=21&context_query=man&cont ext_type=search

Nimi: Lyra

02.01.2018 21:54
Satuhahmo: Robin Hood
Hahmon nimi: Robin Haywood
Ikä: 25
Sukupuoli: mies
Ammatti: työtön, pikkurikollinen
Asuinpaikka: omistaa asunnon kaupungin laitamilta, mutta majailee usein hotelleissa tai yleisesti muualla kuin kotonaan


Luonne:

Robin vihaa vihreää. Hän vihaa olla oletettu joksikin, mitä hän ei ole. Toisinaan ulospäin saattaa näyttää, että hän vihaa yhtä jos toista.

Robin on pohjimmiltaan hyvä ja myötätuntoinen ihminen, mutta antaa itsestään osittain tarkoituksenmukaisesti hieman erilaisen kuvan. Miehen käyttäytymisen taustalla vaikuttaa vahvasti turhautuminen hänen elämänsä etenemättömyyteen ja tarkoituksettomuuteen. Robin ei koe kuuluvansa mihinkään tai olevansa osa mitään, millä on merkitystä. Hän on myös kenties hieman katkeroitunut siitä, ettei elämä koskaan tarjonnut hänelle sadunomaista onnellista loppua.

Oli kyseessä minkälainen tilanne tahansa, on Robinin omien periaatteidensa vuoksi oltava hankala. Hän esittää välinpitämätöntä tai väittää vastaan, ja sopivan ihmisen sattuessa eteen haastaa mies jopa riitaa mielellään - tai lähinnä provosoi piikittelyllään riitakumppania niin, että tämä aloittaa kahakan. Mieheltä löytyy kyllä huumorintajua ja hyvää mieltäkin, mutta mitä enemmän vuosia kuluu, sitä vaikeampi hänestä on nyhtää irti aitoa ilosta kumpuavaa hymyä.

Robin on vanhojen haavojensa vuoksi kieltänyt itseään kiintymästä ihmisiin liikaa. Hänellä on aina ollut taipumusta antaa itsestään muille paljon enemmän kuin muilla on tarjota hänelle, eikä hän ole koskaan varsinaisesti tahtonut kenellekään pahaa. Nykyään Robinilla on tiukka raja sille, miten lähelle hän päästää ketään. Hän ei halua enää tulla satutetuksi sellaisella tavalla, jota vastaan ei voi taistella fyysisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Robin kaipaisi tai tarvitsisi ihmisiä ympärilleen.

Mielihyvän elämäänsä Robin hakee adrenaliinista ja jännityksestä. Hän on aina ollut toiminnan mies, eikä lienee kenellekään epäselvää, että hän on myös harvinaisen etevä varas. Siispä Robin tekee sitä missä on hyvä: varastaa. Mieluiten niiltä, jotka ansaitsevat pienen tai hieman suuremman näpäytyksen, mutta pelkkää tylsyyttään joskus myös niiltä, joille kadonnut rannekello tai lompakko merkitsee enemmän.

Robinilla on jossain syvällä sisimmässään yhä herkkä paikka vähäosaisille ja niille, joille elämä on suonut vielä kurjemman kohtalon. Hän antaa apuaan jos pyydetään, mutta minkään sortin pyhimys ei Robin Hood enää ole, jos koskaan on ollutkaan.



Menneisyys:

Robin Hoodista on kerrottu jos jonkinlaisia tarinoita. Rikkaat ja vaikutusvaltaiset kutsuivat häntä roistoksi ja ryöväriksi, häikäilemättömäksi rikolliseksi, alamaailman kasvatiksi. Toisissa piireissä hänestä saatettiin puhua ihaillen Englannin tarkkasilmäisimpänä metsästäjänä, köyhien sankarina sekä viekkaana ja ovelana kuin kettu konsanaan.

Robin oli samaan aikaan kaikkea sitä, mitä hänestä puhuttiin, sekä täysin jotain muuta.

Robin Hood syntyi pienessä Loxleyn kylässä. Hänen isänsä oli salametsästäjä ja äiti menehtyi pojan ollessa nuori. Köyhissä oloissa kasvanut Robin oppi hyvin pian, ettei onni synny itsestään, ja joutui karistamaan viimeisetkin rippeet lapsuudestaan, kun isä tuomittiin salametsästyksestä kuolemaan.

Robin lähti kotikylästään, eikä koskaan asettunut aloilleen. Hän hioi metsästystaitojaan ja hankki ruokansa jousen ja nuolien avulla. Kaiken muun, mitä hän elämiseensä tarvitsi, hän varasti.

Robin koki syvää katkeruutta isänsä kuolemasta ja samalla sääli köyhyydessä elävää kotikyläänsä, ja siitä saikin alkunsa legenda rikkailta köyhille varastavasta alamaailman sankarista. Robin toimi aluksi yksin, mutta löysi aikanaan muutaman samanhenkisen “rikoskumppanin”, joiden kanssa hän liikkui ja eli yleensä jossain päin Sherwoodin metsiä. Robin toteutti kostoaan suorittamalla toinen toistaan röyhkeämpiä ryöstöjä, ja koska hän ei kokenut tarvitsevansa mitään muuta kuin välttämättömän, antoi hän saalinsa niille, joille siitä oli enemmän hyötyä.

Yksi merkittävistä käännekohdista Robinin elämässä oli linnanneito Marian. Marian oli ensimmäinen, joka ikinä onnistui varastamaan Robinilta jotain: niin kliseistä kuin saattoi ollakin, vei nainen häneltä sydämen. Marian oli määrätty avioliittoon täysin tuntemattoman aatelismiehen kanssa ja unelmoi elämästä ilman minkäänlaisia kahleita. Robin oli valmis luopumaan entisestä elämäntyylistään ja karkaamaan Marianin kanssa jonnekin, missä heitä ei tunnettu, ja missä he olisivat saaneet elää rauhassa.

Marian kuitenkin muutti mielensä, ilmiantoi etsintäkuulutetun Robinin ja nai hänelle määrätyn aatelismiehen. Robin ei koskaan saanu tietää, miksi Marian teki niin kuin teki; rakastuiko hän toiseen mieheen, tahtoiko hän sittenkin elää aateliselämää vai toimiko hän omaa tahtoaan vastaan? Oli miten oli, Robin ei enää Marianin jälkeen ollut entisensä. Hänestä tuli skeptinen, eikä hän enää osannut nauttia elämästä samalla tavoin kuin ennen. Köyhien sankarista tuli koko kansakunnan riesa, joka aiheutti ongelmia siellä, missä milloinkin sattui olemaan.

Robin jätti Kotimaat Vihollisen hyökätessä. Hän ei koskaan löytänyt maailmankolkkaa, jota kutsua kodiksi, eikä vanhan elämäntyylinsä tapaisesti osannut asettua aloilleen. Hän jatkoi varastelua, sillä se oli ainoa, minkä hän koki osaavansa. Lopulta Robin päätyi pidemmäksi aikaa Satukaupunkiin, vaikkakin hän kokee aina silloin tällöin tarvetta kadota joksikin aikaa muualle maailmalle. Satukaupunkiin hän kuitenkin aina palaa - ja kenties hän toivoo jonakin päivänä törmäävänsä naiseen, joka särki hänen sydämensä. Sitä hän tosin ei myöntäisi ääneen.


Ulkonäkö:

Robin urheilee; ei niinkään näyttääkseen viehättävältä vaan ollakseen priimakunnossa. Se näkyy hänen kehonkielessään moitteettomana kehonhallintana ja kropassaan sulavuutena ja sopusuhtaisina lihaksina, ei liian massiivisina, sillä hän pitää nopeutta ja ketteryyttä voimaa tärkeämpänä.

Robin ei näytä tunteitaan turhaan, mutta kun hän hymyilee, muuttuu hänen ilmeensä lähes veikeän ilkikuriseksi, ja kun hän nauraa, hänestä hehkuu iloa niin, että muutkin pian nauravat. Yleensä Robin pitää naamansa kuitenkin peruslukemilla, toisinaan aavistuksen surumielisellä sellaisella, toisinaan välinpitämättömällä ja tylyllä.

Robinilla on tummanruskeat hiukset ja metsänvihreät silmät. Hän pukeutuu hyvin yksinkertaisesti mutta siististi olematta kuitenkaan tyyliltään millään tavoin rikkaan tai ylimielisen näköisen. Mutta mitään vihreää hän ei päällensä pue - ei missään hinnasta, eikä missään tapauksessa.

Muuta:

- Robin ei osaa asettua aloilleen. Hän on tottunut elämään liikkuen paikasta toiseen, eikä hän mielellään nuku muutamaa yötä enempää samassa paikassa.
- Robin on varakas, mutta ei ylettömän rikas. Hänen mielestään liika vauraus vie elämältä jännityksen.
- Rikkautensa Robin on ansainnut likaisin keinoin - varastamalla muilta. Työtä hän ei ole päivääkään tehnyt, jollei lasketa sitä, kun hän tekee palveluksia rahaa vastaan.
- Robin vihaa vihreää. Legenda ei kerro syytä.

Oma ikäsi: 20


Kirjoitusnäyte:
Oli kesäkuinen ilta. Steve katseli ikkunasta ulos ja ihaili vihreää ruohoa, kukkapenkin loistoa kaikissa sateenkaaren väreissä ja loppumatonta taivaankaarta pilvineen. Maailma oli suuri, mutta niin kaukana, ja niin tavoittamattomissa. Steve sulki silmänsä ja antoi mielensä vaeltaa kaiken sen kauneiden yllä, mitä viileän ikkunalasin takana oli.

Steve ei ollut yksin: hän tiesi, että siellä missä hän oli, oli muitakin. Mutta hän ei koskaan ollut tuntenut minkäänlaista yhteyttä niiden muiden kanssa. Hänestä tuntui, kuin niillä ei olisi ollut lainkaan unelmia. Steve, toisin kuin muut, tahtoi olla vapaa. Hän halusi olla ritariperhonen tai sudenkorento, sellainen, jota katseltiin ihaillen. Mutta Steve oli vain Steve. Kukaan ei koskaan rakastaisi Steveä.

Steve iski surullisena imupiikkinsä banaaniin ja tyytyi olemaan se, miksi hänet oli luotu. Ei ollut helppoa olla hedelmäkärpänen.

Vastaus:

Hyväksytty! ;)

Nimi: Angelus

02.01.2018 18:14
Voisin vaihtaa Kopan kuvan Jesse Williamsiin (mm. Greyn anatomian Jackson Avery). Onko ok?

Mietin vielä tuota ammattia... Onko jollakulla suunnitteilla kaupunginjohtajan pestin valitseminen hahmolleen? Voisin muuten ottaa sen Kopalle...

Katson, jos kerkeän tässä lähiaikoina miettiä syvällisemmin menneisyyttä.
Tosiaan tarvitsee lumousta leijonamuodon poissa pitämiseen. (:


Vastaus:

Jees sopii hyvin! :') Kaupunginjohtaja sopii myös, edellinen jätti pelin jokin aika sitten eli ei ole mitenkään varattuna, tuossa Muistojuhlassa olisi luvassa kaupunginjohtajan puhe (mikäli peli joskus siihen etenee) ja sen saa roolia jos haluaa :D Selvä, ei ole kiirettä sen menneisyyden kanssa! + Laitan Kopan listaan Mabon Pantheraleona jos hänet tunnetaan yleisemmin sillä nimellä? :0 Laita vaikka chätissä viestiä, jos pitää vaihtaa. ++ Käväisin nopeasti hakemassa kuvan tuosta Jesse Williamsista, voit vaihtaa senkin parempaan jos haluat.

Nimi: Angelus

31.12.2017 22:39
Satuhahmo: Kopa (leijonakuninkaan ’spin-off’ kirjoista tuttu)

Hahmon nimi: Kopa Lion King (etu-, toinen- ja sukunimi)
Tunnetaan kuitenkin ”Mabon Pantheraleo”-nimellä, koska ei uskalla esiintyä oikealla nimellään Ziran koston pelossa. Nimen etuliite ”Mab” tarkoittaa kelttiläisten (kymri/wales) kielellä poikaa. Sukunimi taasen on peruja leijonan tieteellisestä nimityksestä ”Panthera leo”.

Ikä: Hieman päälle kolmekymmentä (~32) ihmisten iässä, leijonan iässä pari kuukautta yli 4-vuotias

Sukupuoli: Mies / uros

Naimasääty ja seksuaalisuus: Naimaton ja demiseksuaali

Ammatti: vielä hakusessa…

Asuinpaikka: Asustaa nykyisin Metsämaa-kerrostalon kuudennessa kerroksessa keskikokoisessa asunnossa ottolapsiensa ja ystävänsä Kibwen kanssa.

Pelaaja: Angelus

Luonne:
Vaikka Kopa on sittemmin saanut muistinsa takaisin, hän ei ole luonteeltaan juurikaan muuttunut. Hänessä on pentuaikansa seikkailijaa, mutta utelias hän ei enää ole. Ei ainakaan niissä tapauksissa, kun kyse on muiden yksityisasioista. Hän on aina valmis kuuntelemaan menneistä ajoista tarinoita – hän on hyvä ihmiskuuntelija. Kopa on rauhallinen ja omaa myös maltillisen käytöksen. Hänet saa harvoin menettämään malttiaan tai näyttämään herkkiä tunteitaan. Kopa yrittää keskittyä työhönsä ja on kärsivällinen parhaansa mukaan. Panostaa ajoituksen täsmällisyyteen ja tarkkuuteen. Ehkäpä on joskus liiankin pikkutarkka asioissa, jotka eivät vaatisi niin paljon huomiota. Vie toiselta hengen vain silloin, kun se on välttämätöntä. Välttämättömällä hän tarkoittaa sitä, että hän saalistaa vain ruokkiakseen itsensä ja kolme matkakumppaniaan (Asha, Constantin ja Kibwe). Huvin ja urheilun vuoksi hän ei ole koskaan vienyt toisen henkeä. Hän näkee ja julistaa olevansa sanansa mittainen mies. Kopa inhoaa manipuloimista, sillä arvostaa vapaata tahtoa ja kykyä tehdä omia valintoja. Hän tekeekin mitä tahansa pitääkseen vapautensa. Hänen pelkonsa vesialueita kohtaan siintää pentuajasta. Korkeita paikkoja hän ei kuitenkaan pelkää (vaikka hänet on pudotettu jyrkänteeltä).

Ulkonäkö:
ihmismuoto (brittiläinen ollie edwards)
edestä = http://www.malemodelscene.net/wp-content/gallery/122012/ollie-edwards-detai ls-04.jpg
sivuprofiilista = https://i.pinimg.com/736x/14/ed/c6/14edc6960f20a69fd729e27dc8b43b26.jpg
leijonamuoto= https://pixabay.com/fi/leijona-luonne-eläinten-2675458/

Leijonamuoto :
Kopa on hieman pienempi kokoinen urosleijona. Hänen säkäkorkeutensa on hieman yli metri kymmenen. Voi olla, että vuosien ajan kestänyt ötökkäravinto on syy prinssin pieneen kokoon. Turkin värin hän on perinyt isältään – kuningas Simbalta – ja se on kullanruskeaan taipuva. Kuitenkin hieman vaaleampi kuin isällään. Raajojen sisäpuolet ovat astetta vaaleammat. Korvien sisäpuolet ovat tummemman ruskeita, melkein pekaanipähkinän väriset. Kirsu on todella tummanruskea, lähes mustaan taipuva. Kynnet ovat useimmiten ulkona, sillä ne eivät tahdo piiloutua karvojen sekaan. Harja ei ole ihan vielä täysikasvuinen. Sen väritys on punaruskea. Polkuanturat ovat ruskeita ja paljon kävelyä nähneitä. Kopa on perinyt myös äidiltään ulkonäöllisiä piirteitä. Hänellä on äitinsä silmät, jotka ovat taivaan siniset. Siihen ne yhtäläisyydet luultavasti jäävätkin. Kahdeksan kuukauden iästä lähtien Kopa on kantanut kehossaan useita arpia. Niitä löytyy kaulan vasemmalta puolelta, vasemmasta rinnasta, keskeltä selkää ja oikeasta takajalasta.


Ihmismuoto :
Kopa ei ole tyytyväinen pituuteensa, sillä hänet on suotu vain 167 senttimetriseksi. Prinssi on luultavasti saanut hyvän ruoansulatuksen geeniensä mukana. Hän urheilee harvoin, mutta pysyy timmissä kunnossa tekemällä työtä, jossa hän liikkuu. Hän ei voisi uskoa, että tekisi koskaan töitä tietokoneen ääressä. Paikalla oleminen on vähän kuin vihollinen hänelle. Kopan kehossa on arpia, jotka ovat samoilla paikoilla kuin leijonamuodossa. Ne ovat selässä, kaulassa, rinnassa ja jalassa. Joskus on havaittavissa, että hän ei liikuta oikeaa jalkaansa niin hyvin. Hänen silmänsä ovat taivaan siniset. Hänen silmäripsensä ovat luonnostaan melko vaalean sävyiset, joten niiden havaitseminen on suht hankalaa. Aiemmin Kopan hiukset olivat puoleen selkään asti ja punaruskeat, mutta hän leikkautti ne lyhyiksi värjäten samantien tummemman ruskeiksi. Se ei kuitenkaan vaikuttanut hänen leijonamuotonsa harjaan.


Menneisyys:
Kun Simba päätyi sattuman kautta vaatimaan synnyinoikeutena ansaitsemaansa kuninkuutta sedältään, oli odotettavissa, ettei Jylhämaa ollut enää sellainen kuin se Simban pentuaikana oli ollut. Valtataistelun lomassa Scar kertoi veljenpojalleen, että Mufasan kuolema oli tullut hänen omien tassujensa kautta – ei Simban, kuten kyseinen uros oli pitkään luullut. Näin Simbaa kauan piinannut painajainen sai rauhan. Hän ei kuitenkaan ollut valmis tappamaan setäänsä, vaikka hänen mielensä tekikin niin kovasti mieli. Se kaikki aika, jonka hän olisi voinut kokea yhdessä isänsä kanssa! Tai se kuinka hänen äitinsä ei olisi tarvinnut kokea samalla sekä puolison että jälkeläisen menetystä! Simban kääntäessä huomionsa toisaalle, sai Scar tilaisuuden paeta Jylhäkalliolta.

Pakomatkallaan Scar kohtasi muilta salassa pitämänsä rakkauden kohteensa – Ziran. Scar ei siis koskaan joutunutkaan hyeenojen tappamaksi. Hän maanitteli naaraan jäämään Jylhämaahan, jotta tämä voisi suorittaa sisältä käsin koston Simballe. Viikot vierivät ja kuukaudet kuluivat, Zira esitti mukavaa jokaiselle vastaantulleelle, jotta hänen todelliset pyrkimyksensä eivät tulisi paljastumaan liian aikaisin. Hän synnytti neljän kuukauden kuluttua ensimmäisen ja ainoana pysyneen tyttärensä – Vitanin. Tämän isästä ei ole tarkkaa varmuutta, Zira on kertonut sen olleen joku ohikulkumatkalla ollut leijona. Zira oli vielä Scarin hallitessa saanut heille esikoispojan – Nukan. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan pitänyt Nukaa sopivana jatkajana.

Puoli vuotta vallankaappauksesta Simba ja jylhäläiset – myös Zira inhostaan huolimatta – olivat yhteisvoimin saaneet kuivan ja ruoattoman Jylhämaan lähelle aikaisempaa loistoaan. Samoihin aikoihin Simbaa ja hänen puolisoaan Nalaa siunattiin heidän molempien ensimmäisellä jälkeläisellä. Esikoispoika sai nimensä Nalan puoleisesta suvusta. Kopa. Nimen tiedettiin tarkoittavan sydäntä. Sarafina oli kertonut tyttärelleen tämän ollessa pentuikäinen, että hänen isoisoisänsä oli ollut melkoinen seikkailija ennen kuin oli asettunut paikoilleen Jylhämaasta kaukana eläneeseen laumaan.

Kopan varttuessa myös tuntemukset Vitania kohtaan muuttuivat. Vain ystävänä pitämänsä tyttö jäi useasti hänen mieleensä vielä senkin jälkeen, kun jomman kumman oli lähdettävä toisen luota. He eivät olleet Jylhämaan ainoat pennut. Kopa saattoi pitää parhaana ystävänään leijonanpentu Afuaa, mutta välillä ystävyyssuhde koki säröjä – joskus pahemmankin kaltaisia. Onneksi Timon ja Pumba olivat aina valmiita kertomaan tarinoita heidän elämästään viidakossa ja kuinka heidän oli sopeuduttava elättämään leijonaa. Näin Kopa saattoi hyväksyä sen, että Afua jakoi huomiotaan myös gepardi Bebaa kohtaan. Kuulemiensa kertomusten mukaan hyeenat ovat pahansuisia, juonittelevia pettureita, jotka haluavat alistaa muita, mutta Kopan tavatessa pulassa olleen Asanten, kertomukset eivät näyttäneet pitävänsä paikkansa ainakaan jokaisen hyeenan kohdalla. Hyvin rauhallinen tyttöhyeena (naarashyeenat ovat aggressiivisimpia kuin urokset) oli käärmeen kuristamana, kun Kopa saapui paikalle. Hän auttoi tämän pulasta ja sai tästä samalla ystävän.

Kahdeksan kuukauden ikäisenä Kopa sai kutsun Ziralta Zuberi-joen varrella sijaitsevalle jyrkänteelle. Zira oli kertonut haluavansa keskustella prinssin kanssa tyttärestään. Vitanin Nuka-veli oli huomannut kaksikon läheisissä väleissä ja oli samantien lähtenyt ilmoittamaan siitä äidilleen palkkion toivossa. Zira ei ollut innostunut asiasta, että hänen tyttärestään tulisi prinssille rakastettu. Kopa oli ilmoittanut vanhemmilleen menevänsä juomapaikalle, mutta todellisuudessa hän suuntasi toisessa suunnassa olleelle jyrkänteelle. Zira virnisti prinssin saapuessa paikalle. Hän saattoi pian vapauttaa kuukausia yllä pitämänsä kulissin. Naarasleijona ei ollut kahdestaan prinssin kanssa, sillä hänen kaksi lähimpää alaistaan olivat piiloutuneina läheisiin puskiin. Zira nosti oikean etutassunsa paljastaen samalla kyntensä ja huitaisten sen sitten kohti Kopan rintaa. Prinssi karjaisi kivusta. Rinnassa oli selvästi nähtävissä neljä verta vuotavaa haavaa. Se oli merkki kahdelle naaraalle pusikoista esiintulemiseen. Nyt kolme aikuista naarasleijonaa olivat valmiita käyttämään Kopaa kostonvälineenä Simballe.

Kolme vastaan yksi. Hyvin epäreilu asetelma. Vaikka Kopa oli yksinään, hän ei suostunut näyttämään pelkoaan uhkaajille. ”Yritä vaan uudelleen! Isä ei anna sun enää jäädä Jylhämaahan!” Kopa saattoi uhota. Zira oli ilomielin valmis tekemään uuden huitaisun prinssiä päin. Hänellä ei ollut mitään tarkoitustakaan jäädä Jylhämaahan, kun hän on saanut kostettua Simballe saamalla Kopan pois päiviltä. Ziran seuraava huitaisu osui prinssin kaulaan. Prinssi oli kuitenkin kerennyt hieman nojautumaan taaksepäin, jolloin neljä viirua oli syntynyt ainoastaan pintakerrokseen. Ne eivät kuitenkaan vuotaneet kummemmin verta. Nyt myös Ziran apulaiset ottivat osaa tapahtumaan. Toinen heistä hyökkäsi pennun selkään ja toinen päätyi valitsemaan oikean takajalan. ”Riittää!” se oli Kopan viimeiseksi kuulema ääni, sitten kaikki pimeni. Ääni oli peräisin Zirasta.

”Köh, köh…” Kopa yski vettä ulos keuhkoistaan. Katse oli sumea, mutta hän saattoi hahmottaa vieressään leijonan. Tämä ei ollut aggressiivinen pentua kohtaan. Katseen tarkentuessa Kopa tunnisti leijonan urospuoliseksi. Kun prinssi oli kysymäisillään mitä oli tapahtunut, niin leijona puhui. ”Luojan kiitos, elvytys näyttää auttaneen! Olin jo vähällä menettää toivon… Ainiin olen Kibwe.” Kibwe (NPC) oli etsinyt erilaisia lievittäviä rohtoja, joita oli sitten koonnut pennun haavojen päälle. Auttaja kertoi itsestään pennulle: hän oli 2-vuotias leijonan ja tiikerin jälkeläinen, tutummin liikeri. Hänet oli karkoitettu emonsa luota vuoden vanhana, kuulema hän oli tälle huonoksi erilaisuutensa takia. Kun oli Kopan vuoro kertoa itsestään, hän ei muistanut paljon mitään. Ei edes nimeään, joten he yhteistuumin päättivät kutsua pentua Maboniksi.

Kuukaudet kuluivat, Kibwe opetti suojattiaan monilla tavoilla ja moniin tilanteisiin. He paransivat itsepuolustustaitojaan, opettelivat haavereiden lääkitsemistä, kuinka ruoan saalistaminen toimii… Kaksikon pääasiallinen ravinto kuitenkin tuli hyönteisistä. Ollessaan 2-vuotias, Kopa tapasi heikossa kunnossa olleen naarasleijonan. Tämä kertoi olevansa kuningas Malkan tytär (NPC) ja joutuneensa isänsä valtaa himoitseiden leijonien satuttamaksi. Hän menehtyi pian, mutta kerkesi synnyttämään kaksi pentua. Tyttären hän nimesi Ashaksi (NPC) ja pojan Constantiniksi (NPC). Vaikka Kibwe oli kaksikosta vanhin, oli Kopa valmis ottamaan pentujen huoltajuuden itselleen.

Sillävälin Jylhämaassa Simba ja Nala juhlistavat tyttärensä syntymää. Heillä on yhä mielessään Kopan katoaminen. Kahden kuukauden ikäinen tytär oli saanut nimekseen Kiaran ja samoihin aikoihin Rafiki nosti Jylhäkallion reunalla pennun ylös jylhäläisten katseltavaksi. Kiaralla ja Kopalla siten oli leijonan vuosissa vuosi ja 10 kk ikäeroa. Toivoa ei enää näytä olevan Kopan paluusta, ei ole pitkään aikaan ollut. Zira oli saapunut pian veritekonsa jälkeen kuninkaan puheille tassut verisenä. Kuningas oli välittömästi karkottamassa Ziraa ja tälle uskollisena olevia pois Jylhämaasta. Zira vei myös Vitanin mennessään, eikä kertonut tyttärelleen syytä karkotukseen. Vitani kävi kuitenkin salaa katsomassa Jylhämaassa, olisiko Kopa jossain siellä. Aina palatessaan takaisin uuteen kotiinsa hän vaipui masentuneena uneen. Oliko Kopa mahdollisesti vihainen hänelle eikä siksi halunnut tavata häntä?

Kun Kopa sai muistinsa takaisin, oli Vihollinen jo hänen asuinalueensa lähellä. Prinssi olisi voinut palata Jylhämaahan vanhempiensa iloksi. Hän ei kuitenkaan niin tehnyt, sillä pelkäsi Ziran tekevän työnsä päätökseen. Näin ollen hän päätyi matkaamaan kuolevaisten maailmaan ottopentujensa ja Kibwen kanssa. Saapuivat joskus 1900-luvun alussa sinne. Vasta myöhemmin nelikko päätyi Satukaupunkiin. Kopa esiintyy ”Mabon Pantheraleo”-nimellä, koska ei uskalla ottaa synnyinnimeä käyttöön. Kuitenkin tunnistaa myös Kopa Lion King -nimen (josta harva on tietoinen).


Muuta: Jotain uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä…
- Kopa adoptoi kuningas Malkan (Simban lapsuudenystävä) tyttären (NPC) pennut, kun tämä menehtyi pian synnytyksen jälkeen.
- Kirjoissa Kopa esiintyy ruskeasilmäisenä ja -harjaisena, mutta olen mieltynyt sittemmin sinisilmäiseen ja punaruskeaharjaiseen ulkomuotoon.
- Swahili ja englanti ovat pääasilliset kielet, joita hän puhuu.
- Viettää joskus pitkiäkin aikoja nukkumassa (kumpuaa leijona-ajastaan).
- Työkokemusta mm. kuljetusalan tehtävistä
- Osallistui kuolevaisten maailman ensimmäiseen maailman sotaan, toiseen ei sitten osallistunutkaan.
- Hänellä on kaksi sisarusta, joista ei itse ole tietoinen (Kiara & Kion).
...


Oma ikäsi: 19


Kirjoitusnäyte:
Kuudennessa kerroksessa sijainneen kaksion tuhkanruskeaa väriä jäljitelleen ulko-oven postiluukusta putosi asunnon sisäpuolelle jälleen kerran yksi tilatuista postilähetyksistä. Se tipahti vasten kiinniollutta väliovea luoden vain hetken kestäneen ääniefektin. Mikäli asunnon omistaja – herra Desmond Payne – sattuisi jossain vaiheessa päiväänsä käymään avaamassa välioven, voisi hän vaikka silläkin kertaa lyödä vetoa siitä, että postia jakanut henkilö oli piilottanut mainoksen lähetyksen väliin. Postiluukun yllä oli ilmiselvä mainosten ja muunkin roskapostin jakelun kieltävä, mustilla tikkukirjaimilla varustettu harmaa kyltti, jota harvat posteljoonit olivat yhtä harvalukuisesti sattuneet noudattamaan asunnossa vieläkin asuvan miehen aikana. Siirryttäessä tilavan eteisen mustavalkoisesta sisustuksesta keittiön puolelle, voi matkalla kuulla kylpyhuoneen suihkukahvasta putoilevien vesipisaroiden putoamisen vasten valkoisia ja vaaleanharmaita seinä- ja lattialaattoja. Myös valkoinen, veriset kädenjäljet omaava suihkuverho saa osansa vedestä etenkin silloin, kun se on levitettynä suihkun ja pesutornin väliin. Asunnon omistaja saattoi kääntyä suihkun puoleen milloin vain. Etenkin silloin, kun hän mielii päästä virkistäytymään. Kun Payne oli saanut mahdollisuuden muuttaa manhattanilaiseen kerrostaloasuntoon, oli sen saniteettitiloihin hankittu muutama tukikahva helpottamaan asukkaan tulevaa elämää kyseisessä asunnossa. Niitä ei olisi välttämättä tarvittu asuntoon, jos 25-vuotias ei olisi joutunut vain kuudentoista vanhana veljensä ajaman moottoripyörän kyydissä kahden ajoneuvon yhteentörmäykseen. Siitä päivästä miehellä on pysyvä muistutus vasemmanpuoleisessa jalassaan. Payne kietoi oliivinvihreän pyyhkeen vyötärölleen, mutta ennen sitä hän oli koittanut kuivata sillä kiharaisia, kastanjanruskeaan lukeutuvia hiuksiaan. Toinen miehen kämmenistä kietoutui tukikahvan ympärille, tarkka, suunniteltu hypähdys käyttäen ainoaa, oikean pituista jalkaansa liikkuakseen hieman eteenpäin. Kun taas toinen, vapaana ollut kämmen haki otteen kuivauslastan kahvasta. Muutama pyyhkäisy lattiakaivon kannen suuntaan sai riittää, sillä kyllä loput joko haihtuisivat ilmaan tai sitten valuisivat omaa tahtia kaivon suuntaan ja hakeutuisivat sen sisälle asti.

Siirtyessään keittiön puolelle, Payne saattoi huomata vaaleanpunaisen Moccamaster-kahvinkeittimensä pudottelevan viimeisiä kahvipisaroita lasiseen kannuun. Kyseisen keittimen hän oli saanut sisareltaan lainaksi, kun edellinen halvemman puoleinen keitin oli päättänyt rikkoontua. Keittimen väri ei haitannut ollenkaan miestä, ja kahvinlaadussa hän oli huomannut vain ja ainoastaan positiivisia muutoksia. Payne avasi yhden mustista keittiökaapeistaan, otti sieltä esille luottomukinaan pitämänsä valkopohjaisen The Simpsons -mukin. Siinä esiintyi Homer Simpsonin kasvot vihreän ympyrän sisällä, kun taas vihreässä alueessa oli tekstinä ”Springfield Coffee”. Voisi hyvinkin sanoa, että Payne on jonkinasteinen Simpsonit-fani, vaikka jokaisen jakson tallentaminen nauhoittavaan soittimeen ei aina muistu miehen mieleen. Ruskeat hiukset omannut mies kaatoi kahvimukiinsa kahvia sen verran, että siihen jäi varaa sekä maidolle että sokerille. Hän kääntyi vieressään olleen jääkaapin puoleen ja avasi toisen sen ovista ja otti toiseksi alimmalla lasitasolla olleen muovisen, kahden litran maitokannun vasempaan käteensä. Sitten hän kaatoi lorauksen tuota kyseistä kevytmaitoa kahvinsa sekaan ja laittoi kannun lopuksi takaisin paikalle, josta oli sen alunperinkin ottanut. Pari lusikallista sokeria kahviinsa marmorisen keittiötason päällä olleesta sokerikiposta, ja sitten hän laittoi kyseisen lusikan kahvikuppiinsa, koska hän ei jaksanut etsiä haarukka-, veitsi- ja lusikkalaatikosta toista lusikkaa kahvinsa joukkoon. Kahvimuki siirtyi Paynen oikeaan käteen, koska hän käytti vasenta kättänsä apunaan siihen, kun hän hypähteli makuhuoneensa puolelle valitsemaan myöhemmäksi illaksi vaatetta, sillä hän oli pyytänyt erästä nettituttavaansa ulos ensimmäistä kertaa. Oli syyskuu, joten hän pukeutuisi luultavammin useaan, pitkään vaatteeseen. Ulkovaatteiksi hän varmasti valitsisi mustan huopatakin ja kaulalleen beigemustavalkopunaisen ruudukkaan huivin. Mikäli pilvet näyttäisivät sadetta, ottaisi Payne tällöin sateenvarjon mukaansa.

Vastaus:

Hyväksytty! Joitain asioita voisi vielä miettiä: Leijonakuninkaalla ei taida olla muuta alkuperää kuin Disney, mutta se sijoittuu kuitenkin Afrikan savanneille, joten olisin olettanut Kopan ihmismuodon olevan sen mukaan tummaihoinen. Toki tummaihoisuus vaikuttaisi tällöin myös Kopan ja tämän perheen kohteluun 1900-luvun maailmassa. Faceclaimia ei ole pakko vaihtaa, mutta tätä kannattaa ainakin miettiä :)
Menneisyydessä vilisi paljon nimiä, joten en ihan pysynyt kaikissa tapahtumissa perässä, mutta ei se mitään, perusjuoni tuli selväksi :D Sellainen olisi vielä hyvä lisätä menneisyyteen, että miten Kopa ja tämän perhe on saanut ihmismuotonsa. Siihen liittyen kannattaa lukea Juoni-osiosta Taikuus-kappale :') Lisään tiedot listaan illemmalla!

Nimi: turtle

30.12.2017 23:16
Satuhahmo: Hua/Fa Mulan
Hahmon nimi: Mulan Feng
Ikä: 25
Sukupuoli: nainen
Naimasääty ja seksuaalisuus: naimaton/sinkku (biseksuaali)
Ammatti: mekaanikko
Asuinpaikka: 7. kerros, pieni asunto
Pelaaja: turtle

Luonne:
Mulan on aina ollut villi sielu. Hän on itsevarma ja päättäväinen, ja ei anna minkään tai kenenkään seisoa hänen ja hänen päämääränsä välissä. Mulan antaa itsestään kovan ja viileän kuvan, onhan hän älykäs, itsenäinen nainen jolla on omat ajatukset ja tahdot. Hän on kuitenkin sosiaalinen, ja lähestyy helposti uusia ihmisiä. Mulan on aina valmis keskustelemaan niin uusien ihmisten kuin tuttujenkin kanssa. Hän myös avautuu helposti, eikä pelkää kertoa asioita itsestään muille. Ihan uusille ihmisille Mulan ei ala kertomaan elämäntarinaansa, mutta kun on pari kertaa puhunut jonkun kanssa hän kyllä laskee ihmiset tarpeeksi hyviksi tutuiksi ettei jakaminen haittaa. Mulanin mielestä paras tapa tutustua paremmin on jakaa asioita omasta elämästään muiden kanssa. Nainen nauttii bilettämisestä, koska siellä tapaa hyvin ihmisiä, ja toinen syy on alkoholi. Mulan käyttää alkoholia suhteellisen paljon, mutta ainakaan vielä siitä ei ole tullut ongelmaa. Mulan viettää vapaa-aikaansa mielellään myös kuntosalilla tai jotain moottoripyörän romua korjaten.

Mulan ei pidä siitä, kun hänet lokeroidaan, tai häneltä odotetaan tietynlaista käytöstä. Hän ei myöskään pidä sellaisesta yleisesti, ja pyörittelee usein silmiään stereotypioille. Mulan ei pelkää ilmaista mielipidettään, koski se mitä tahansa. Hän ei ole röyhkeä tai epäkohtelias, ainakaan tahallaan, mutta sanoo suoraan jos toisella on jotain hampaiden välissä. Suorapuheinen nainen on ylpeä ja hiukan herkkä, eikä pidä siitä kun hänen virheitään osoitetaan suoraan esiin. Tai jos joku huomauttaa hänestä jotain, joka ei välttämättä ole positiivista, se kannattaa sanoa kohteliaasti. Mulan on tulinen, ja ärsyyntyy helposti. Mutta yhtä nopeasti kuin hän tulistuu, hän myös rauhoittuu. Mulan on rohkea, joskus jopa uhkarohkea. Hän on aina valmis puolustamaan ystäviään, ja jopa tuntemattomia henkilöitä jos tuntee että se on oikein. Mulan haluaa aina tehdä oikean valinnan, mutta hän on impulsiivinen eikä aina ajattele tekoaan täysin. Mutta jos hän tekee jotain väärin tai aiheuttaa jollekulle harmia, Mulan pyrkii korjaamaan tekonsa.

Ulkonäkö:
Mulan on hyväkuntoinen, hoikka nainen. Hän on noin 170 senttimetriä pitkä, ja ruumiinrakenteeltaan urheilullinen mutta solakka. Mulanilta löytyy lihasta käsivarsista ja vatsasta, mutta se ei ole kovinkaan näkyvää. Sen verran alkoholia tulee nautittua, että rautaiset vatsalihakset ovat vain unelma. Naisen jalat ovat todella pitkät muuhun kehoon verrattuna ja takapuoli on hyvin treenattu. Mulanin rinnat ovat suhteellisen pienet, mutta sopusuhtaiset hänen kehoonsa katsottuna. Hänen ihonsa on vaalea ja melkein virheetön, ja ruskettuu helposti. Kesäisin, jos Mulan viettää paljon aikaa ulkona, hänen kasvoilleen ilmestyy jonkin verran pisamia. Mulanilla on yksi suuri tatuointi, joka on mustavalkoinen kuva kiinalaisesta lohikäärmeestä. Tatuointi sijaitsee hänen selässään, mutta ulottuu myös Mulanin vasemmalle kyljelle. Tatuointi naamioi suuria ja rumia arpia, joita Mulanin selässä on. Samanlaisia arpia löytyy myös hänen raajoistaan ja rinnasta. Arvet ovat kaikki hyvin parantuneet, mutta ovat suhteellisen rumia.

Mulanin kasvonpiirteet ovat terävät ja vahvat. Hänen poskipäänsä ovat korkeat ja leveät. Leuka on kapea, huulet paksut ja täyteläiset. Nenä on suora ja silmät kapeahkot ja teräväreunaiset. Mulanin silmät ovat tummanruskeat, ja silmäripset pitkät. Mulan käyttää meikkiä hillitysti, ja ei läheskään joka päivä. Yleensä hän lisää vain jonkin verran mustaa ripsiväriä, mutta jos hän viitsii ja jaksaa nainen lisää myös mustat rajaukset. Mulanin kasvojen iho on luonnollisesti virheetön, joten hän harvemmin käyttää muuta meikkiä kuin silmämeikkiä. Jos Mulan on menossa juhliin, hän lisää yleensä silmämeikin lisäksi huulipunaa, joka on melkein aina tummaa ja neutraalia. Kulmakarvoihinsa Mulan ei koske, mutta ne ovat luonnollisesti siistit eikä niitä tarvitse nyppiä. Kulmakarvat ovat vaaleammat kuin Mulanin hiukset, jotka ovat mustat, mutta joissain valoissa ne näyttävät erittäin tummanruskeilta. Mulanin hiukset ovat pitkät ja suorat. Ne yltävät hänen selkänsä puoliväliin. Mulan ei laita hiuksiaan millään tavalla, ainoastaan harjaa ne silloin kun ne menevät sekaisin. Joskus hän sitoo ne kiinni, jos ne ovat tiellä. Mutta suurimman osan ajasta hiukset ovat vain vapaasti auki.

Mulan pukeutuu tummiin, melkein maskuliinisiin vaatteisiin arkipäivänä. Mustat, joskus revityt farkut on todella yleinen näky hänen päällään, samoin kuten musta nahkatakki. Nainen pitää tyylinsä rentona mutta kovana. Hän ei pelkää näyttää ihoa tai käyttää tiukkoja vaatteita, mutta harvemmin hänen arkivaatetuksensa on mitenkään seksikästä tai feminiinistä. Seksikkäät vaatteet on nimittäin varattu juhla- ja bilevaatetukselle. Jos Mulan osallistuu juhliin tai käy vaikka baarissa viettämässä iltaa, nainen vetää usein jonkinlaisen mekon ylleen. Mekot ovat muidenkin vaatteiden mukaan mustia, ja usein tiukkoja jotka paljastavat jonkin verran ihoa. Mitenkään vulgaaristi Mulan ei pukeudu, hän vain nauttii hyvältä näyttämisestä ja mahdollisista kehuista. Yleensä, oli muut vaatteet miten hienoja tahansa, naisella on aina mustat maiharit jalassa. Jos kyseessä on erittäin hieno tilaisuus, nainen saattaa laittaa korkokengät jalkaan, mutta melkein aina hänen jaloistaan löytyy samat kuluneet maiharit. Mulanilla on töissä aina tietyt vaatteet päällä, sillä ne menevät aina likaisiksi. Vaatteiden lisäksi naisen kädet ja kasvot menevät usein likaisiksi töitä tehdessä, ja aina hän ei ehdi tai huomaa pestä niitä heti töiden jälkeen. Mulan ei käytä juurikaan koruja, joskus hän pukee yksinkertaisen kaulakorun juhliin mennessään mutta harvemmin.

Kuvat:
ulkonäkö: http://mosamuse.com/wp-content/uploads/2012/06/bonnie-chen-5.jpg
kasvot: https://www.instagram.com/p/BV73iCegSsF/
tatuointi: https://i.pinimg.com/originals/7a/34/4f/7a344f8567bf7f164a34e5a36a280981.jp g

Menneisyys:
Mulan syntyi jo vanhahkolle pariskunnalle Han-dynastian aikaiseen Kiinaan. Sotia käytiin tuohon aikaan suhteellisen usein, hänen isänsäkin, Zhou Feng, oli palvellut sellaisessa elämänsä aikana, ja oli tunnettu sotaveteraani. Mulan kasvoi ainoana lapsena perheessään, ja alkoi jo nuorena auttamaan kotona kaikenlaisissa askareissa, kuten kotieläinten ruokinnassa. Hänen perheeseensä kuului vanhempien lisäksi myös hänen isoäitinsä, jonka kanssa Mulan vietti paljon aikaa. Tuohon aikaan miehet sotivat, ja naiset jäivät kotiin huolehtimaan perheestä. Naisen asema oli alempi kuin miehellä, ja heiltä odotettiin vain kauneutta, hiljaisuutta ja uskollisuutta. Naisia ei pidetty erityisen viisaina tai hyödyllisinä sodassa, ja jopa naiset itse piilottivat tällaiset epähalutut piirteet ja mukautuivat vaimon ja äidin rooliin sanomatta vastaan. Mulanin äiti, Li Feng, yritti kitkeä villin luonteen nuoresta tyttärestään siinä toivossa, että Mulan pääsisi vielä joskus hyviin naimisiin, mutta epäonnistui tässä.

Kuten monissa muissakin kylissä, myös Mulanin omassa kotikylässä nuorille naisille alettiin etsiä sopivaa kumppania jo nuorina. Naisille pidettiin tilaisuus, jossa selvitettiin olisivatko he hyviä vaimoja tuleville aviomiehilleen. Mulan oli aina ollut poikatyttö, joten hän ei ollut innoissaan tästä. Hän vietti mielummin päivänsä pelloilla harjoitellen miekkataistelua tai taistelulajeja, tai opetteli ampumaan jousella hevosensa selässä. Joten kun tuli Mulanin, joka oli tuolloin 16-vuotias, aika osallistua tällaiseen tilaisuuteen, hän oli hermoissaan ja ahdistunut. Mulan ei toivonut naimisiin pääsyä, mutta halusi kunnioittaa perhettään ja esi-isiään olemalla kunniallinen tytär, joka menisi vielä naimisiin jonkun kunnioitetun miehen kanssa. Mulan siis puettiin ja meikattiin kauniiksi, ja lähetettiin tilaisuuteen. Kylässä oli yksi nainen, joka arvioi kaikki nuoret naiset ja lopulta päätti, olivatko he valmiita menemään naimisiin. Mulan oli niin ahdistunut tässä tilaisuudessa, että hän onnistui suututtamaan kylän arvostetuimman naisen ja täten pilasi mahdollisuutensa päästä hyviin naimisiin. Mulan oli tästä murtunut, sillä hän oli häpäissyt perheensä.

Samoihin aikoihin Kiina joutui taas uuteen sotaan. Hunnit pyrkivät valloittamaan Kiinan, julman komentaja Shan Yun johdolla. Jokaisesta perheestä vaadittiin yksi mies lähtemään sotaan, ja Feng perheen kohdalla se oli Mulanin isä Zhou. Zhou oli kuitenkin iäkäs, ja tuskin tulisi palaamaan sodasta jos sinne lähtisi. Mulanilla ei ollut veljiä, joten tyttö tiesi, että ainoa tapa jolla hän pystyisi auttamaan isäänsä olisi lähteä itse sotimaan. Mulan oli harjoitellut itsekseen ja muiden kylän nuorien kanssa, ja hän osasi taistella. Mutta Kiinan armeijaan ei hyväksytty naisia. Mulan pyysi vanhemmiltaan lupaa lähteä sotaan, mutta he kielsivät sen. Sota ei ollut paikka naisille, joten Mulanin täytyisi pysyä kotona ja pitää huolta perheestä. Mulan ei ollut tyytyväinen, hän oli jo häpäissyt perheensä kerran, ja se oli liikaa. Hän tiesi, että hänen täytyi tehdä jotain. Joten Mulan pukeutui mieheksi, ja haastoi isänsä kaksintaisteluun. Hänen isänsä ei tunnistanut tytärtään mieheksi pukeutuneena, joten suostui kaksintaisteluun. Mulan päihitti isänsä kaksintaistelussa, ja paljasti sitten perheelleen kuka oikeasti oli. Se sai hänen vanhempansa lopulta suostumaan Mulanin suunnitelmaan, joten Mulan hyvästeli perheensä ja lähti sotaan.

Mulan leikkasi hiuksensa ja pukeutui mieheksi, esiintyen “Ping”-nimisenä miehenä. Hänet uskottiin mieheksi, vaikka Pingiä ei otettukaan tosissaan. Olihan hän pienikokoinen ja naisellinen, ei karski sotamies kuten toiset. Mulan määrättiin harjoitteluleiriin, jota johti kapteeni Shang Li. Mulan pärjäsi harjoitteluleirillä ensin kehnosti, ja hänet melkein lähetettiin kotiin. Mutta Mulan ei pystynyt lähtemään, hänen täytyi osoittaa itselleen, perheelleen ja kaikille muillekin että hän, ja muutkin naiset, pystyisivät tähän. Joten Mulan työskenteli kovasti, ja harjoitteli ahkerasti. Lopulta hän oli yksi leirin parhaimmista taistelijoista. Se oli hyvä asia, sillä heillä ei ollut paljoa aikaa harjoitella enää ennen kuin oli aika lähteä sotimaan. Sota kesti monia vuosia, ja pitkään vaikutti siltä, että hunnit voittaisivat. Mulan oli ylennyt sodan aikana kenraaliksi, ja hän oli kunnioitettu ja taitava sellainen. Mulan ja hänen joukkonsa auttoivat suuresti sodan voittamisessa, ja hunnit saatiin häädettyä Kiinasta. Mulanin salaisuus ei ollut paljastunut, joten kun Kiinan keisari kutsui hänet palatsiinsa, hänelle tarjottiin prinsessaa vaimoksi. Mulan vasta tuolloin paljasti kaikille olevansa nainen, ja se oli suuri järkytys kaikille. Keisari tarjosi silti Mulanille palkintoja sodan voiton kunniaksi, ja nainen otti ne vastaan ja palasi kotiin.

Kotona Mulan oletti pystyvänsä palaamaan normaaliin elämäänsä. Hänen vanhempansa olivat onnellisia saadessaan tyttärensä takaisin kotiin turvassa. Se oli heille paljon tärkeämpää kuin keisarin tarjoamat lahjat. Normaalia elämää Mulan ei kuitenkaan koskaan saanut, sillä Vihollisen armeija hyökkäsi Kotimaihin ja hänenkin satumaahansa. Vaikka Mulan oli kokenut kenraali ja sodankävijä, ei hänestä ollut vastusta Viholliselle. Hyökkäyksessä Mulanin perhe ja muut kyläläiset kuolivat, ja hän itse oli ainoa joka onnistui pakenemaan. Hän kuitenkin loukkaantui hyökkäyksessä, ja oli hyvin lähellä että hän ei olisi selvinnyt. Mulan joutui jättämään Kotimaat myöhemmän hyökkäysaallon jälkeen, ja saapui portaalien läpi lopulta Maahan 1800-luvun puolivälissä, ja asettui asumaan Satukaupunkiin. Mulan ei ole saavuttanut Satukaupungissa mitään suurta, hän on lähinnä elänyt hiljaiseloa ja parantunut vammoistaan. Mulan on kokeillut erilaisia ammatteja, mutta mikään ei ole kuitenkaan tuntunut sopivalta. Hän työskentelee tällä hetkellä mekaanikkona. Mulan rakastui moottoriajoneuvoihin kun ne New Yorkiin tulivat, ja on työskennellyt niiden kanssa jo pitkään. Mulan on työskennellyt erilaisissa korjaamoissa, mutta haaveilee nyt omasta sellaisesta.

Muuta:
~ Mulan juo runsaasti alkoholia, mutta ei käytä muita päihteitä.
~ Mulanin lempieläin on lohikäärme, vaikka Maassa niitä ei olekaan olemassa. Hän pitää myös koirista, ja haluaisi omistaa sellaisen joku päivä.
~ Mulan puhuu montaa eri kiinan kieltä englannin lisäksi. Hän puhui ennen englantia kiinalaisella aksentilla, mutta ei enää.
~ Mulan ei ole millään tavalla taiteellinen, eikä osaa laulaa ollenkaan.
~ Mulan on taitava kaikenlaisten aseiden kanssa, ja jos tarvitsee, osaa käyttää vaikka luutaa aseena. Hän myös keräilee erilaisia aseita, niin vanhoja kuin uusiakin.

~ Mulanin menneisyys yhdistää Disneyn version Mulanista sekä alkuperäisen tarinan hänestä.
~ Mulanin “kasvoina” toimii Bonnie Chen.

Oma ikäsi: 18

Kirjoitusnäyte:

Nuori nainen istui hiljaa huoneessaan. Huone oli pimeä, ainoa valo tuli naisen sylissä olevasta kannettavasta tietokoneesta, jolla nainen nyt kirjoitti jotain. Sormet liikkuivat nopeasti mustia näppäimiä pitkin, ja niiden naputus oli ainoa ääni mikä tyhjässä talossa kuului. Nainen pyyhkäisi hiukset pois naamaltaan, ja kurotti nostamaan vesilasin yöpöydältään. Hän nosti lasin huulilleen ja otti pitkän kulauksen vedestä, joka oli jo lämmintä.
“Mitä ihmettä?” nainen kysyi sitten ääneen, katsoen viestiä joka ilmestyi tietokoneen näytölle. Sen mukaan hän oli tuhannes kävijä sivustolla, ja oli siis voittanut uuden puhelimen. Nainen virnisti, laskien vesilasin takaisin pöydälle, ja klikkasi äkkiä ilmoituksesta. Mahtavaa, uusi puhelin tulisikin tarpeeseen!

Vastaus:

Hyväksytty!

Nimi: Janto

22.12.2017 18:03
Satuhahmo: Luutunsoittaja (Venäläinen kansansatu)
.
Hahmon nimi: Lobov Anatoly (Tolik/Tolya) Dmitrievich (Sukunimi, Etunimi, Lempinimi (Tolik on vain Nikolain käyttämä, Tolya ystävien), Patronyymi/Isännimi)
Ikä: 25
Sukupuoli: Mies
Naimasääty ja seksuaalisuus: Suhteessa (npc Nikolai), Panseksuaali
Ammatti: Muusikko
Asuinpaikka: Metsämaa, 6. kerros, kolmio
Pelaaja: Janto

Luonne: Anatoly ei ole koskaan ujostellut puhua vieraille ihmisille. Mies on hyvin avoin uusille näkökulmille ja hän kuuntelee mielellään muiden tarinoita, sekä rakastaa omiensa jakamista. Anatoly ei siltikään lähde etsimään uutta seuraa, vaan mieluummin odottaa muiden tulevan luokseen, ettei hän vain häiritse muita. Hänellä on ehkä hieman ylianalysoiva ajattelutapa ja mies on aina miettimässä tilanteille mahdollisimman monta erilaista loppuratkaisua. Anatoly on hyvä kuuntelemaan muiden huolia, vaikka ei aina kehtaakkaan jakaa omiaan. Omiin salaisuuksiin tottuneena Anatoly on oppinut sulkemaan omat murheensa mielen perukoille. Miehen tunteet ovat melko tasaisia, eikä mitään suurempia vuoristoratoja oikein tapahdu. Huumori on Anatolylla melko synkkää ja sarkastista, ja hän usein saattaa vitsailla kuinka jää kohta auton alle tai heittää jonkun ärsyttävän ihmisen katolta.

Anatoly on luonteeltaan melko luova ja mielikuvitus laukkaa 24/7. Tämän ansiosta Anatoly on hyvä tarinankertoja - ja valehtelija. Tarpeen tullessa mies ei aristele päästää suustaan valheita, vaikka kovasti yrittääkin vältellä läheisilleen valehtelua. Hyvä syy valheelle täytyy silti olla. Jos hän itse saa tietää, että hänelle on valehdeltu, ei hän siitä niin välitä kunhan syy on tarpeeksi hyvä. Yleensäkään viha ei ole kovin yleinen tunne Anatolylla ja hän on usein “se tosi chill kaveri”. Hän on usein hyvinkin välinpitämätön muiden vioista tai arvonimistä, eikä oikeasti vain jaksa välittää jos toinen on ylitunteellinen entinen prinsessa tai synkkä entinen “pahis”. Tämän piirteen ansiosta Anatoly on hyvin hyväksyvä henkilö; jos sinulla on miehestä edes siedettävä luonne, te tulette toimeen. Hänen silmissään on vain siedettäviä ja sietämättömiä ihmisiä ja on paljon helpompi tulla päänsäryksi, kuin siedettäväksi. Anteeksianto nyt kun on vähän kadoksissa oleva kyky...

Ulkonäkö: Anatoly ei ole kovinkaan tarkka ulkonäkönsä suhteen. Arkena collegehousut ja mukava t-paita on ihan hyvä. Mies on myös lähes riippuvainen flaneelipaidoista ja omistaa niitä liian monta. Myös hyvin epämääräisiä fanipaitoja ja huvittavilla pirnteillä koristeltuja t-paitoja on vaikka kuun jokaiselle päivälle. Ja kaikki aivan kissankarvojen peitossa. Tietenkin esiintyvänä muusikkona Anatoly omistaa siistimpiäkin vaatteita - siis kahdet farkut ja yksi kauluspaita - mutta ne nyt ovat vain tärkeimpiin tilanteisiin. Kenkinä toimii vuoden ympäri mustat tennarit.

Pituutta Anatolylta löytyy 188 senttiä ja ruumiinrakenteeltaan hän on melko siro. Kasvot hänellä ovat pitkät ja sopusuhtaiset. Rauhallisen katseen omaavat silmät ovat väritykseltään pähkinänruskeat (Hazel I mean), nenä on kaarevahko ja suu miehellä on usein ilkikurisessa virneessä. Anatolylla on vahvat kulmat ja kasvoille on jäänyt pysyväksi piirteeksi unenpuutteen luomat varjot. Kasvoja reunustavat myös hartioille ulottuvat, laineikkaat ja väriltään tumman ruskeat hiukset. Niiden peitoksi on usein vedetty pipo tai hiukset ovat kiinni joko letillä tai nutturalla. Sen suurempia lihasmassoja ei miehen kehosta löydy, mutta hän on kyllä ihan hyvässä kunnossa. Luonnostaan ryhdikäs olemus juontaa juurensa aikaan Anatolyn ollessa vielä ruhtinatar.
http://www2.hm.com/en_cn/life/culture/top-model-secrets/mile s-mcmillan.html
https://models.com/newfaces/dailyduo/6379

Menneisyys: Olipa kerran kaukainen ruhtinaskunta, jonka hallitsijana oli Dorofei -niminen ruhtinas. Hänellä oli myös poika, kuka tulisi isänsä jälkeen hallitsemaan tätä suurta ruhtinaskuntaa. Dorofei tiesi, että hänen poikansa tarvitsisi kunnollisen vaimon ja päättikin itse valita hänet. Ruhtinaalta ei vienyt kauaa valita hänen oman vaimonsa sisaren tytärtä, ja niin Anastasia ja häntä viisi vuotta vanhempi Stanislav kihlattiin. Vuodet kuluivat ja Anastasia kasvoi. Tytöstä ei koskaan puhjennut sitä satujen kaunista prinsessaa, mutta silti Stanislav mieltyi kihlattuunsa vaikka tyttö itse ei aluksi oikein välittänyt prinssistä. Anastasiaa ei kiinnostanut olla ruhtinatar, vaan hän halusi oppia miekkailemaan ja tyttö rakasti musiikkia.. Ehkä kyseessä oli vain ajan myötä syntynyt kiintymys, mutta kun lopulta koitti häät, oli nuoren parin välit oikeasti lämmenneet. He menivät naimisiin ystävinä, kun Anastasian ollessa viisitoista ja Stavinslavin 21. Reilu vuoden päästä ruhtinaskuntaan hyökätään. Kaukaisen maan lordi oli ahne ja halusi laajentaan hallinta-aluettaan. Dorofei kaatui muutaman taistelun jälkeen ja ruhtinaan aseman peri Stavinslav. Lähes heti isänsä menetyksen jälkeen Stanislav keräsi joukkonsa ja hyökkäsi itse. Anastasia itse jäi huolehtimaan ruhtinaskunnasta. Mutta hän ei tiedä, että hänen miehensä on vangittu ja hän joutui ilkeän lordin orjaksi.

Kolme vuotta kuluu, ennen kuin Stanislav onnistuu lähettäämään ruhtinattarelleen kirjeen.Kirjeessä hän käskee vaimoaan keräämään kaikki rikkaudet ruhtinaskunnasta ja antamaan kaiken lordille, jotta ruhtinas pääsisi vapaaksi. Mutta Anastasia tietää, että jos hän yrittäisi vihollisen luo, hänestä tulisi vain yksi lordin vaimoista. Hänen piti keksiä uusi suunnitelma. Lopulta Anastasia keksi leikata pitkät hiuksensa ja pukeutua pojaksi. Hän otti mukaansa vain luuttunsa ja lähti linnasta. Matkan varrella hän soitti ja lauloi kaikille, jotka lupasivat tarjota hänelle kyydin, oli kyseessä sitten yksinäinen kulkuri tai vaikka laiva. Kaikkein pisimmän aikaa Anastasia kulki erään suurehkon Karavaanin matkassa. Heille hän oli kertonut hänen nimensä olevan Anatoly ja heidän seurassa Anastasia todella viihtyi. Siksi heidän mukana ruhtinatar kulki kokonaisen kuukauden, ennen kuin heidän tiet erosivat suuren meren äärellä. Kului yhteensä kolme kuukautta, ennen kuin Anastasia pääsi linnaan, jossa hänen miehensä oli orjana. Anastasia meni suoraan lordin puheille ja hän esitti miehelle yhden kappaleen ennen kuin lähti linnasta. Pian Anastasiaa tultiin hakemaan takaisin linnaan, sillä lordi oli rakastunut luutunsoittajan musiikkiin. Niinpä Anastasia soitti lähes tauotta seuraavat kolme päivää, kunnes ilmoitti lordille joutuvansa jatkamaan matkaa. Lordi tarjosi hänelle yhtä toivetta vastineeksi kauniista musiikista ja Anastasia pyysi saada yhden lordin orjista. Ja tietenkin hän valitsi miehensä.

Niin Anastasia sai puolisonsa takaisin ja he kulkivat yhdessä kohti omaan ruhtinaskuntaansa. Anastasia ei kuitenkaan paljastanut itseään ja ruhtinas ei tunnistanut taidokkaan puvun takia puolisoaan. Muutaman kuukauden päästä pariskunta oli taas kotikaupungissaan, missä Anastasia kertoi joutuvansa jatkamaan matkaa, jolloin ruhtinas halusi tarjota luutunsoittajalle yhtä toivetta. Anastasia kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti ja lähti nopeasti oikotietä pitkin linnaan odottamaan miestään. Kun ruhtinas viimein saapui, oli Anastasia jo häntä vastassa ja näytellen yllättynyttä hän toivotti puolisonsa takaisin kotiin. Mutta Stanislav ei ollutkaan tyytyväinen nähtyään vaimonsa, vaan syytti häntä tottelemattomuudesta; Anastasia ei ollut noudattanut miehensä käskyä. Myös palvelijat kertoivat ruhtinattaren kadonneen pian kirjeen saapumisen jälkeen, eikä häntä oltu nähty ennen kuin tänä päivänä. Suutuksissaan Stanislav käski Anastasian kadota silmistään, eikä Anastasia voinut muutakaan kuin totella. Hän juoksi omaan huoneeseensa ja pukeutui uudelleen luutunsoittajaksi. Anastasia kiipesi ikkunasta ja oli jo menossa miehensä puheille, kun näki hänen ohi kulkevan se sama Karavaani, jonka kanssa hän oli kulkenut kuukausia sitten. Hetken mietinnän jälkeen, Anastasia käänsi selkänsä linnan portille ja juoksi suoraan ystäviensä luo. Karavaanin jäsenet olivat iloisesti yllättyneitä tavattuaan luutunsoittajan uudelleen ja toivottivat pojan tervetulleeksi liittymään seuraansa.

Tämän Karavaanin mukaan Anastasia sitten lähti. Vain Karavaanin johtaja, sekä eräs hänen uusista ystävistä, Nikolai (Anatoly kyllä sanoo Kolya, mutta se nyt on hänen etuoikeus), tiesivät totuuden hänen menneisyydestä. Kaikki muut tunsivat Anastasian vain Anatoly-nimisenä poikana, ja niin Anatolysta tulikin hänen uusi nimensä. Ajan kuluessa Anatoly myös huomasi tuntevansa olonsa paljon mukavammaksi poikana ja siitä lähti myös liikkeelle Anatolyn oman identiteetin kehittyminen erilleen Anastasiasta. Aluksi Anatoly vain kulki Karavaanin, tarjoten matkamusiikkia, mutta heidän tutustuttua toisiinsa paremmin Anatoly alkoi opettaa seurueen jäsenille luutunsoittoa, sai opetusta miekkailusta ja osallistui rahan keräämiseen kaupungeissa. Ja vaikka siis he kutsuivat itseään Karavaaniksi, oli kyseessä enemmänkin ympäriinsä vaelteleva joukko kauppiaita ja katutaiteilijoita. Erityisen hyvin Anatolylla synkkasi hevosista huolehtivan Nikolain kanssa ja he viettivät paljon aikaa yhdessä. Nikolai oli Anatolya paljon paremmin perillä heidän näkemästä luonnosta ja poika myös opetti Anatolyn miekkailemaan. Vastapalveluksi Anatoly kertoi tarinoita ja opetti häntä soittamaan luuttua. Kaksikon ystävyydestä tulikin hyvin vahva ja lopulta Anatoly jopa kertoi Nikolaille tarinansa.

Kokonaiset kuusi vuotta Anatoly kulki Karavaanissa maailmaa nähden, ennen kuin Vihollinen hyökkäsi. Kaikkien paetessa portaaleilla, Anatoly eksyi kaaoksessa Karavaanista. Kun hän päätyi New Yorkiin siinä aivan 1700-luvun alussa, ei heitä enää löytänyt. Siellä Anatoly joutui myös tekemisiin kielimuurin kanssa; ilmeisesti venäjä ei ollut puhuttu kieli Amerikassa niihin aikoihin, eikä kukaan oikein ymmärtänyt panikoivaa Anatolya. Tultuaan siihen tulokseen, ettei hänen ystäviään löytyisi, eikä kukaan täällä ymmärtäisi häntä, Anatoly lähti Fabletownista. Mies jatkoi vanhan tapansa mukaan ympäriinsä kiertelyä, ostettuaan ensin itselleen mukaan jääneillä kultarahoilla hevosen. Hän kulki ympäri itärannikkoa siirtokunnasta toiseen kaupitellen milloin mitäkin ja esiintyen ihmisille pientä korvausta vastaan. Hiljalleen Anatoly oppi jotenkin ilmaisemaan asiansa englanniksi, mutta pitkään miehen kieli oli heikkoa ja rajoittui vain kaikkein yleisimpiin fraaseihin, kuten kaupankäyntiin ja itsensä esittelyyn. Aina välillä hänen seurassaan saattoi kulkea muitakin vaeltajia, mutta kommunikaation puutteessa he usein lähtivät nopeasti. Tätä elämäntyyliä Anatoly vietti omaksi yllätyksekseen hyvinkin kauan, melkeinpä 1700-luvun loppuun asti. Lopulta kaikki alkoi olla jo nähty ja lopulta Anatoly asettui aloilleen Philadelphiaan, mikä oli niihin aikoihin Yhdysvaltojen toiseksi suurin kaupunki New Yorkin jälkeen.

Philadelphiassa Anatoly asui noin kuusikymmentä vuotta. Siellä entinen ruhtinatar viimeinkin oppi lukemaan ja kirjoittamaan, sekä laskemaan. Elantonsa hän sai tehden vähän sitä sun tätä, kuten toimien leipurin apulaisena tai suurempien juhlien tarjoilijana tai muusikkona. Tässä vaiheessa Anatolyn englanti oli luonnollisestikin sujuvaa, ja sen lisäksi työn ansiosta hän oppi myös muutaman muun kielen alkeet. Voimakkaasta aksentistaan mies ei kuitenkaan luopunut, vaikka pystyisi kyllä puhumaan amerikanenglantia ihan sujuvasti. Philadelphian jälkeen Anatoly suuntasi kohti New Yorkia, jossa päätyi asumaan pahamaineiseen Hell’s Kitcheniin. HK sattuu muuten olemaan melko lähellä Fabletownia, eikä ollutkaan kovinkaan suuri yllätys, kun Anatoly kerran eksyi sinne. Hän olisi ehkä vain jättänyt alueen omiin oloihinsa, ellei hän olisi tunnistanut eräitä kasvoja kadulta. Niin Anatoly löysi uudelleen Nikolain luo. Metsämaahan muutto oli Anatolyn osalta tuskaista paperisotaa ja kasoittain kuulusteluja, tutkimuksia, mutta viimein hän jakoi asunnon ystävänsä kanssa. Nikolai kertoi, kuinka oli pitkään yrittänyt etsiä Anatolya ihmismassasta, mutta oli myös kielimuurin ja väenpaljouden takia lopulta joutunut luopumaan toivosta. Lähtemisen sijaan Nikolai oli asettunut Fabletowniin ja ryhtynyt loppujen lopuksi sepäksi.

Mitään ihmeempää kerrottavaa ei seuraavasta vuosisadasta oikein ole. 1900-luvun loppupuolella Anatoly sai viimeinkin mahdollisuuden aloittaa hormonihoidon ja hän on nykyään virallisesti kaikissa papereissa mies. Myös seksuaalivähemmistöjen hyväksynnän yleistymisen ansiosta Anatoly uskalsi tehdä jotain todella pitkäaikaiselle ihastukselleen Nikolaita kohtaan. Tunne oli molemminpuolinen ja he ovat nykyään yhdessä.Viimeisen kymmenen vuoden aikana Anatoly on alkanut esiintyä enemmän muusikkona ja kerännyt julkisuutta myös ihmisten keskuudessa. Nikolai taas on päivittänyt alansa sepästä teknologiaan ja hän vastaakin keikkojen äänentoistosta.

Muuta: -Anatoly on nyt seurustellut reilu viisitoista vuotta pitkäaikaisen parhaan ystävänsä Nikolain kanssa. Nikolai on Anatolyn kanssa saman ikäinen ja hän työskentelee freelancer it-asiantuntijana ja hoitaa suurimman osan teknisistä asioista Anatolyn keikoilla. Vaaleahiuksinen, 191 cm, vaalean siniset silmät, runsaasti tatuointeja.
-Kaksikolla on kaksi naaraskissaa, Nina ja Olga. Nina on harmaan ja valkean sekoitus, ikuisesti huomionkipeä ja täysi idiootti (t. Anatoly). Olga taas punertava, nirso ja oikeasti kenguru (t.myös Anatoly). Molemmat tuppaavat aina olemaan tiellä ja karvastavat kaikki näkemänsä pinnat https://www.dreamstime.com/royalty-free-stock-image-gray-red-cat-near-old-d oor-image30550786
-Anatolyn äidinkieli on venäjä, mutta hän puhuu sujuvaa englantia, vaikkakin paksulla venäjän aksentilla sen ollessa hänestä mukavempaa ääntää. Hän saattaa innostuessaan alkaa puhumaan venäjää ja puhuukin sitä aina kun mahdollista.
-Anatolyn alkuperäinen soitin - luuttu - on nykyään pääosin päivittynyt kitaraan. Sen lisäksi mies osaa soittaa pianoa, rumpuja, poikkihuilua ja harjoittelee parhaillaan viulua.
-Anatoly on julkaissut jonkin verran singlejä ja hänen tavoite onkin kokonaisen albumin julkaiseminen Hänen esiintyjänimi on Prints (принц), mikä on Ruhtinas venäjäksi. Musiikin lisäksi Anatoly on kerännyt julkisuutta YouTuben kautta, kaksikon yhteisen kanavan kautta. Videot koostuvat pääosin pelivideoista ja sketseistä. Mitään suurta julkisuutta he eivät ole saavuttaneet, joten paljastumisesta ei ole huolta
-Vapaa-ajallaan Anatoly ja Nikolai kehittävät videopeliä

Oma ikäsi: Yhä se samainen 16

Vastaus:

Lisätty hahmolistaan! :)

Nimi: Janto

14.10.2017 02:10
Hei tosta muuta kohasta puuttuis vielä sellase ku
-Thomas puhuu paljon itselleen, niin omissa oloissaan, kuin myös julksilla paikoilla
-Thomas omistaa oman vaateyritksensä nimeltään Wonderland. Siellä myydään hänen itse tekemiä vaatteita sekä hattuja, sekä Thomas tekee myös tilaustöitä. Kauppaa saa käyttää tapahtumapaikkana. Thomas myös asuu liiketilan yläpuolella. Wonderlandilla on myös sivuliike ihmistenilmoilla, joskin se on auki vain muutaman päivän viikossa, kun Thomas sitä ehtii hoitamaan

Nimi: Janto

14.10.2017 02:01
Satuhahmo: Mad Hatter


Hahmon nimi: Thomas (Tarrant) Hightopp

Ikä: 28/?

Sukupuoli: Mies

Naimasääty ja seksuaalisuus: Panromanttinen Ace, Sinkku

Ammatti: Vaatturi/räätäli (Oma kauppa “Wonderland”, osoite: Bullfinch st. 3)

Asuinpaikka: Kauppansa yläkerta

Pelaaja: Janto


Luonne:
Me kaikki varmasti muistamme Mad Hatterin täysin kajahtaneena, koomisena ja ennen kaikkea hyväntuulisena hahmona kirjan sivuilta, mutta totuus on paljon karumpi. On totta, että Alicen vierailun aikana tuo kuvaus olisi saattanut Thomasiin sopiakin, mutta ajat ovat muuttuneet. Ennen kovin sosiaalisesta ja sanavalmiista miehestä on masennuksen ja vakavan elohopeamyrkytyksen kautta tullut enemmänkin ujo ja hiljainen sivustaseuraaja. Itsevarmuus on kadonnut lähes kokonaan hänen olemuksestaan, eikä Thomas enää kykene samalla tavalla vain mennä puhumaan ventovieraille, kuin ennen vanhaan. Myös hänen kärsivällisyys on heikentynyt aika tavalla ja on täysin normaalia, jos Thomas sattuu suuttumaan pikkuasioista. Hän on myös enemmän kuin ailahteleva, eikä miehen mielipiteistä oikein ota selvää. Arjessa tämän voi huomata esimerkiksi Thomasin ilmoittaessa tiistaina vihaavansa koiria, mutta kuitenkin suunnittelevan sellaisen hankkimista keskiviikkona. Nämä kaikki piirteet ovat syntyneet elohopeamyrkytyksen oireina ja jääneet pysyviksi ominaisuuksiksi.

Mutta onko alkuperäisestä, värikkäästä Thomasista enää mitään jäljellä? Ehkä kaikkein pysyvin piirre on Thomasin uskollisuus hänen rakastamia asioita kohtaan. Ei ole mitään, mitä Thomas ei tekisi rakkaiden ystävien tai kotinsa vuoksi. Edes vuoret eivät pysäytä rakkaidensa puolesta taistelevaa hatuntekijää, ja se kyllä nähtiin Vihollisen hyökätessä. Thomas on myös luotettava, eikä hän kerro muiden asioita eteenpäin. Ja kyllähän huumori on kuoppaisesta tiestä huolimatta matkassa pysynyt, vaikkakin vitsit ovatkin saaneet mustan ja sarkastisen sävyn. Kaiken kokemansa jälkeen Thomas itse usein vitsaileekin synkimmistä ajanjaksoistaan.

Yksi Thomasin ehdoton nyrkkisääntö on “Älä huolestuta muita". Kun hän oli vakavasti sairas, sulkeutui hän kotinsa. Kun alkoholismi oli pahimmillaan,hän sulkeutui kotiinsa. Kun masennus oli niin syvä, että Thomas halusi vain pois, ei hän siitä kertonut kenellekään. Thomas haluaa kaikin mahdollisin keinoin olla olematta muiden taakka, eikä siksi yleensä avaudu koskaan kenellekään, varsinkaan läheisilleen. Sillä vaikka kuinka Thomas esittää jälleen elämänilon löytänyttä ja vaikka kuinka monta kertaa sanat “Olen kunnossa” karkaavat miehen huulilta, on hän kaiken sen alla epävarma itsestään ja arvostaan. Silti mies yhä istuu öitä hereillä itkien ja painajaisten vainoamana. Eikä vain uskalla tosissaan avata suutaan.



Ulkonäkö:
Vaikka elämä onkin koetellut Thomasta ihan kunnolla, on miehen melko komea ulkonäkö säilynyt lähes ennallaan. Thomas omaa soikion muotoiset kasvot, isohkon nenän ja aina pikkuista hymyä kantavan suun. Silmät ovat Thomasilla harvinaisen suuret ja väritykseltään sekoitus sinistä, vihreää, keltaista ja ruskeaa, sekä ympäröity jokseenki ohuilla ja kaarevilla ripsillä. Kulmat ovat tasaiset, eivätkä elokuvista tutut ylikasvaneet kulmat todellisuudessa löydy kyseisestä naamataulusta. Enemmänkin laiskuudesta, kuin mistään muusta, koristaa Thomasin pärstää myös parransänki. Thomasilla on myös leuassa epämääräinen kuoppa (ks.kuva). Hiukset miehellä ovat väritykseltään räikeän oranssit ja voimakkaan kiharat. Pituutta näille kutreille löytyy juuri sopivasti peittämään korvat ja koskemaan edestäpäin kulmakarvoja. Jo luonnostaankin vaalea iho onkin varmaan ainoa ulkoinen piirre, josta elohopeamyrkytyksen vaikutuksia voi yhä nähdä. Terveen vaalean värin sijaan Thomasin iho nimittäin kun on sairaalloisen kalpea ja häntä voisi kai verrata jonkin sortin eläväksi kuolleeksi. Thomasilla on muutamia viiltohaavoja vasemmassa ranteessaan, sekä reisissään. Jos hän jostain syystä käyttää t-paitaa, peittäisi hän arpensa pitkävartisilla kynsikkäillä

Vaatetuskaan ei ole paljoa Thomasin osalta muuttunut siinä viimeisten vuosisatojen juuri ollenkaan. Miehen yltä voi edelleen löytää itse tehtyjä, uniikkeja vaatekappaleita ja -yhdisteitä, kuten pitkä tummanvioletti takki, maastonvihreä liivi sekä tummat koukerokuvioin koristellut polvihousut. Ja tuo oli yksi tavanomaisimmista asukokonaisuuksista. Myös ikoninen silinterihattu on edelleen kuvioissa ja yhä päivittäisessä käytössä. Lukuisat yksityiskohdat eivät myöskään rajoitu pelkästään vaatteisiin, vaan myös kasa erilaisia asusteita kulkee Thomasin mukana. Tummat kynsikkäät, lukuisat korut, miniatyyrinen neulatyyny, sormustin ja hatun mukana kulkevat ompelutarvikkeet nyt lienevät näistä parhaat esimerkit. Kynnet ovat usein myös lakattu tummilla sävyillä. Ennen myös räikeä silmämeikki kuului asiaan, mutta nyt neonvärit ovat saaneet väistyä yksinkertaisen mustan rajauksen tieltä. Kokonaisuudessaankin Thomasin värimaailma on tummunut kirkkaasta tummempiin ja raskaampiin väreihin.

Pituutta Thomasilta löytyy mukavat 183 senttiä, mutta kun siirrytään painoon, on Thomas hieman alipainoinen. Ennen sairastumista ja alkoholisoitumista, oli Thomas ollut elämänsä kunnossa ja heilutellut miekkaa tuosta vain, mutta nyt tämä vaatisi runsaasti enemmän ponnisteluja. Ei hän siis niin huonossa kunnossa ole, mutta nykyään ei enää maratoneja juosta (ei sillä että niin olisi ennen tullut tehtyä). Ryhti on vähän päässyt lössähtämään ja miehellä onkin jatkuvasti niska, sekä hartiat aivan jumissa. Jos Thomasia käskisi nostamaan kädet suoraan eteensä, pystyisi niistä selkeästi erottamaan jatkuvan tärinän. Tämän tärinän takia Thomasin käsiala on hieman suttuista, eikä tarkka kirjontatyö oikein aina ota mieheltä sujuakseen. Aina toisinaan, Thomas saattaa yhä hyvin harvoin saada elohopeamyrkytyksen aiheuttaman ns. “tärinäkohtauksen”, jonka aikana hänen raajansa ja silmänsä sätkivät hallitsemattomasti. Tämä voi kestää muutamasta sekunnista minuutteihin, mutta mitään vakavaa tämä ei sinäänsä ole. Ainoa selitys tälle on, että myrkytyksen aikana jotkun Thomasin hermoista vahingoittuivat parantumattomasti ja sen takia aina toisinaan ne lähettävät sekavaa viestiä lihaksille.

Kasvokuva: https://www.flickr.com/photos/lifeis_caps/6872883848/in/photolist-btkjVo-bT qkqk-rVNCta-r9GQuk-bnQ6RN-bnQ6ML-bnQ6Su-bAJWPn-bnQ6L7-bnQ6Tw-8E2DWp-bAJWYa- yuQvDK-XWC2xU-YAMHZp-66gvHc-66kN8s-o8STEa-J8eJXb-HkZQZ1-mhMpAL-mhKwkx-7VGa3 U-TDSzVS-7Vu8g9-z5ZkkM-o14MZG-bnQ6LW-nsKube-yNtNRi-o6DxFY-FHK2st-GD8ax6-GuR gzc-GyhXCA-GuR1aK-nVmaD4-nDaGL8-nVy1Dj-fgtA4L-oWDQ79-oEcwYK-oWFCHX-fgtwAo-f geimn-o52iTh-eoA7vX-P3iPJF-P3iPJa-P3iPLV

Silmien väri: https://www.flickr.com/photos/95846496@N03/15485171031/in/photolist-pAnxRr- VBnbYs-Wmh2D9-noUgK-k44oC2-68GdjW-9eXZjw-2fcE4K-3AEY43-dJ5fvg-VPzTdE-7nphEB -biDkGg-4dRatr-gvrhy1-dVkzgF-4GrqAp-7fJjmw-rge3kJ-dMkyD4-aMRR1t-V6JtV5-9rcS Wy-8V6AJH-rriKn1-95scPs-fgmydk-9ufj8U-35eTkd-7baLyL-5Y2Q36-epxYrm-8ZPyZN-5T 9r5o-YyPSC5-8Hu7ft-TDKxjE-bxKZMG-pfx8ey-8C5ajW-yhcrC-8ZBbg8-kuJ9AY-6w2XmH-8 fehWY-bnVSDx-7rXvwv-6QZ4XJ-ajokLs-dtshpc


Menneisyys:
Jo ennen Alicen saapumista Wonderlandiin, oli Thomasin - silloin vielä Tarrant - elämä melko hajalla. Perheen puuttuminen, Herttakuningattaren nousu ja vähitellen hajoava mielenterveys olivat kaikki raskaita kiviä sydämessä, eivätkä ikuinen teehetki ja hiljalleen kehittyvä elohopeamyrkytys (ks. Muuta) paljoa tilannetta enää parantunut. Alicen vierailu Wonderlandissa seurailee aika tarkkaan Tim Burtonin ohjaamaa elokuvaa ja Thomas olikin yksi tärkeistä hahmoista liskoa kukistaessa. Kun Alice sitten lähti, jatkoi Thomas elämäänsä niin normaalisti kuin vaan kykeni. Asiat alkoivat kuitenkin muuttua, kun Thomas löysi merkkejä perheensä hengissä olosta ja hatuntekijä alkoikin heti etsimään rakasta perhettään. Mutta ennen kuin mitään suurta oli ehditty tekemään, Vihollinen hyökkäsi.

Thomas oli yksi viimeisistä Wonderlandista paenneista ja silloinkin hänet piti lyödä tajuttomaksi, kun Thomas ei muuten suostunut lähtemään. Mies piti kirjaimellisesti raahata kotoaan portaalille ja sitä kautta ihmisten maailmaan. Aina Kotimaalleen uskollinen Thomas ei olisi mitenkään halunnut myöntää häviötään ja myös ajatus pelastettavasta perheestä ajoi Thomasin taistelemaan Kotimaan puolesta yhä uudelleen ja uudelleen. Kun hatuntekijä viimein saatiin ihmisten maailmaan, oli mies aivan hajalla. Hän kerjäsi päästä takaisin, mutta portaalia ei enää avattu, ja niin Thomas joutui asettumaan 1600-luvun loppupuolen New Yorkiin Fabletownissa.

Kun Thomasilta evättiin mahdollisuus päästä Kotimaahan, päätyi hän murheen murtamana tekemään sitä, missä oli hyvä: tekemään hattuja. Pitkän aikaa ainoa paikka löytää Thomas oli hänen oma pikkuinen asuntonsa Metsämaa-asuntojen 5. kerroksessa, jossa yhdessä vaiheessa oli enemmän hattuja kuin oikeaa elintilaa. Eikä hattujen teko ollut niihin aikoihin niin harmitonta, kuin se nykyään meille kuulostaa. Nimittäin entisaikoina hatuntekijät käyttivät villaa huovuttaessa elohopeaa pitääkseen villan vakaana. Altistuttuaan niin suurelle määrälle elohopeaa suhteellisen lyhyessä ajassa, sekä ympäröivän taian määrän romahdettua, alkoi jo Thomasilla ennestään ollut elohopeamyrkytys (ks. Muuta) pahentua rajusti. Taikuuden ja uskon ansiosta Thomas säästyi vakavimmilta fyysisiltä oireilta - vaikkakin niitäkin ilmeni - ja pahimmat vauriot tulivatkin henkisellä tasolla.( Lisää infoa taudista muuta osiossa) Thomas pystyi pitkään peittelemään oireensa ja uskoikin kaiken johtuvan enemmän taikuuden puutteesta ja koti-ikävästä, mikä taas ajoi miehen purkamaan tunteitaan hattuihin. Voittekin varmaan jo arvata millaisen jatkuvaan syöksykierteeseen Thomas päätyi… vasta aistien alettua heiketä ja teekupista juomisen tultua tärinän takia mahdottomaksi, Thomas tajusi hakeutua noitien luo apua hakemaan.

Ja sitä Thomas saikin. Heti ongelman selvittyä, kiellettiin Thomasia valmistamasta hetkeen hattuja ja alettiin etsiä jotain parannuskeinoa. Vietettyään muutaman kuukauden ensin vain tarkkailussa ja siihen päälle vielä pari viikkoa lääkityksen kanssa, alkoivat rajuimmat oireet hiipua. Oireita ei täysin saatu loppumaan, mutta muutamassa vuodessa Thomas oli jälleen kykenevä täysin normaaliin elämään. Hattujen pariin mies kuitenkin palasi vasta 1800-luvulla, ja silloinkin paljon hillitympää tahtia.


Loput 1700-luvusta menivätkin Thomasin osalta hiljaisesti synkässä ilmapiirissä, myrkytyksen aiheuttamista henkisistä vammoista ja masennuksesta johtuen. Seuraavat murheet saapuivatkin sitten 1800-luvun alussa, kun siihen asti Thomasin nektarina toiminut tee alkoi korvautua alkoholilla. Tuskin Thomas itsekään osaisi kertoa tuon muutoksen syytä, mutta todennäköisintä on, että alkoholin tuoma puutuneisuus oli kaikki mitä masentunut Thomas tarvitsi. Aluksi hillitty juominen alkoi reipasta tahtia yleistyä ja kulutetun alkoholin määrä kasvaa. Lopulta Thomas oli pääasiassa joku päihtynyt tai sammunut, eikä hän silloin ollut kauhean mukavaa seuraa. Humalassa ärtynyt, äkkipikainen ja toisinaan jopa väkivaltainen Thomas sai tehokkaasti eristettyä itsensä muista satuhahmoista. Siinä itsesäälissä ryvetessään tuli sitä kokeiltua muutamaakin tapaa päästä vapaaksi karun elämän kahleista, mutta - onneksi - Thomasiin oli tarpeeksi vahva usko, että hänen elämää oli normaalia vaikeampi päättää. Siinä vaiheessa vanhat ystävät päättivät yhteistuumin saada Thomasin takaisin järkiinsä (suhteellisella tasolla). Ja jälleen hatuntekijää raahattiin väkipakolla kotoaan, tällä kertaa erään ystävän kotiin vieroittumaan - tarkkailun alaisena.

Vei taas jonkin aikaa, ennen kuin Thomas päästettiin omilleen, mutta nyt hän sai paljon enemmän tukea ystäviltään. Pitkääksen kovia kokeneen miehen jollain tasolla raiteillaan, auttoivat he perustaman Thomasin oman yrityksen: Wondelandin. Thomas alkoi valmistamaan mittatilausvaatteita niin satuhahmoille, kuin myös ihmisille. Ihmisten kanssa kaupankäynti kävi valeliikkeessä aivan Fabletownin ulkopuolella. Ja liike on yhä pystyssä. Alkoholismin jälkeen Thomas on melko tehokkaasti onnistunut pysymään poissa vahingollisista tavoista, vaikka tupakkaa tulikin siinä aivan 1900-luvun alussa reilu viitisen vuotta poltettua. Ja kyllähän sitä edelleen tulee sätkä kaksi kuussa poltettua. Niihin aikoihin Thomas myös päivitti syntymänimensä Tarrantin nykyiseen Thomasiin, pääasiassa Tarrantin vanhanaikaisen soinnun takia. Monien vaikeuksienkin jälkeen Thomas elää nykyään ihan siedettävää elämää ja jopa löysi tiensä takaisin vanhan harrastuksen, tanssin, pariin.


Muuta:
-Thomas kärsi 1700-luvulla elohopeamyrkytyksestä (tunnettu myös nimellä “mad hatter disease”) joka oli yleinen hatuntekiöden keskuudessa, sillä villaa huovuttaessa käytettiin villan vakaana pitoon elohopeaa. Normaalille ihmiselle sama annos, kuin mille Thomas niihin aikoihin altistui, olisi todennäköisesti johtanut pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Thomasin kohdalla taikuus suojasi miehen kehoa vahvemmin kuin mieltä, ja siksi suurin osa vauriosta olikin henkisiä ja melko pysyviä. Fyysisesti Thomasilla ilmeni oireet voimakkaana tärinänä, jatkuvana päänsärkynä sekä heikkona olona. Henkisellä tasolla oireiden lista onkin hieman pidemmän puoleinen, enkä aio edes luetella kaikkia. Esimerkiksi unettomuus, arvaamattomuus, masennus, ujous, itsetunto nollissa, samoin kärsivällisyys, nyt ainakin. Thomas sai onneksi apua tähän, mutta iso osa henkisistä vammoista on yhä siellä, ja fyysiset oireet ovat lähes huomaamattomia.
(Lisä tietoa saa täältä, jos enkku sujuu https://en.m.wikipedia.org/wiki/Erethism )
-Thomas on yhä lähes riippuvainen paitsi teestä, mutta myös nuudeleista ja pitsasta, mikä kattaakin suuren osan miehen ruokavaliosta, joka on pescovegetaarinen
-Vapaa-ajallaan Thomas harrastaa eri tanssilajeja, kuten Breakdancing, Futterwacken (https://youtu.be/QhSROXv6k9U), sekä puhtaasti eri tyylejä sekoittava mixdance (kirjoittaja ei sit btw tiiä mitään tanssimisesta)
-Thomas puhuu englannin lisäksi melko sujuvaa espanjaa
-Thomas rakastaa elokuvia, mutta ei millään jaksa lukea oikein mitään
-Thomas on täysin alkoholiton (for obvious reasons) mutta hän toisinaan polttaa tupakan kaksi
-Mieltynyt rock ja punk musiikkiin


Oma ikäsi: 16 (Vasta pentu…)

Kirjoitusnäyte:
Black Veil Brides pauhasi taustalla, kun viimeistelin magentan väristä liiviä. Silmiäni särki, käsiäni särki ja päässäni paukutti. Yritin siristää silmiäni ja pitää oikeaa kättäni edes jollain tasolla vakaana. Neula kankaan läpi. Vedä. Neula kankaan läpi. Vedä. Neula kan…
“Hitto”, ärähdin hiljaa, kun tuo kirotun metallitikku päätti mennä täysin väärään kohtaan. En vain enää jaksanut. Pomppasin ylös nojatuolistani ja paiskasin koko roskan vastapäiseen seinään. Ilmanvire heilautti verhoja ja paljasti pienen kellertävän juovan lattialle. Auringon lasku. Tai nousu. Onko sillä väliä?
“On Thomas. Herra Hammer hakee liivinsä aamulla”, totesin ääneen. Ei auta. Raahauduin huoneen läpi ja kaivoin liivin takaisin käsiini. Sentään neula oli pysynyt kiinni. Lysähdin lattialla ja aloin taas törkkimään kangasta neulalla. Kappale vaihtui.
“Oikeasti? Fallen angels?” hylkäsin kangasmytyn lattialle ja ryömin tablettini luo ohittamaan kasan kappaleita, kunnes päädyin taas kuuntelemaan samaa kappaletta kuin ennenkin. Näytössä näin myös kellonajan. 3.41 am. Silloin tajusin kellertävän valon tulleen katulampusta. Ihan sama. Jäin makaamaan lattialle ja annoin kylmän lattian jäähdyttää takaraivoani. Tuijotin liiviä ja toivoin sen vain maagisesti lentävän luokseni.
“Ei onnistu”, ilmoitin itselleni ja nousin istumaan. Minä tarvitsin tupakan. Hitaasti hoipertelin hakemaan askin ja raahustin askeleeni kohti parveketta. Milloinkohan mahdoin viimeksi nukkua?
“Sunnuntaina", vastasi oma ääneni ja käteni sytyttivät savukkeen. Mikä päivä nyt on?
“Torstai.”

Vastaus:

Hyväksytty! Tervetuloa peliin, vaikuttaa oivalta hahmolta! :')

Thomasin pukeutuminen ja ulkonäkö ovat edelleen sen verran normista - ainakin ihmisten normista, mitä satuhallitus pyrkii noudattamaan jottei herättäisi kuolevaisten huomiota - poikkeavat, että voi olla, että esimerkiksi Snow White saattaa vähintään paheksua miehen tyyliä. Voi olla, että tämän takia Thomasia pidetään lowkey silmällä, jos tämä sulle passaa :') Lisäilen tiedot nyt!

Nimi: Lehw

13.10.2017 10:46
Menneisyys:

Synnyinnimeltään Peter Scott, nykyään paremmin Panina tunnettu mies, syntyi nelihenkiseen perheeseen toiseksi lapseksi. Amelia ja Mason Scott, Panin vanhemmat, olivat saaneet viisi vuotta aiemmin esikoisensa Jamesin, josta myöhemmin tuli erinäisten sattumusten myötä Kapteeni Koukku.
Peter sai elää suhteellisen mukavan lapsuuden aina siihen asti, kun merirosvot hyökkäsivät perheen kotiin Peterin ollessa suunnilleen viiden vuoden ikäinen. Mies ei muista paljoakaan kyseisestä yöstä, joten suurempia traumoja vanhempien kuoleman todistamisesta ei hänelle jäänyt.
Merirosvojen orjiksi joutuminen sai vilkkaassa lapsessa aikaan uhmakkaampaa kapinahenkeä kuin olisi ollut suotavaa. Eikä asiaa auttanut se, että James otti kontolleen veljensä niskuroinnit. Vaikka Peter rakastikin veljeään maasta taivaaseen asti, oli hän jo pienestä pitäen jokseenkin tuuliviiri tekemistensä kanssa eikä juuri miettinyt tekojensa seurauksia. Myöskään rankaiseminen ei näyttänyt tuntuvan mistään, vaan sai Peterin kahta kauheammin hangoittelemaan vastaan ja tämä ominaisuus on säilynyt miehen luonteessa aina näihin päiviin asti. Ainut, jota poika suostui kuuntelemaan, oli hänen veljensä James. Isoveli tuntuikin olevan Peterin suurin idoli ja järjettömän ihailun kohde vielä monta vuotta eteenpäinkin.
Kaksi vuotta merirosvojen luona vietettyään pojat päätyivät erään perhetutun hoteisiin. Uuden kapteenin myötä Peter ja James saivat lempinimen “kadonneet pojat”, jonka edellä mainittu otti myös myöhemmin omaan käyttöönsä, kun veljeksien tiet erkanivat.
Peter viihtyi merillä, vaikkei hänestä voinut sanoa olevan kovin paljoa hyötyä laivalla. Toki hän teki mielellään laivapojan hommia, mutta jäi useasti kiinni lusmuilusta tähystäjän paikalla tai jutustelusta muun miehistön kanssa. Peterin seurapiiriperhosen elkeet yhdistettynä nokkelaan päähän, sutjakkaan suuhun ja nopsakoihin jalkoihin takasivat kuitenkin sen, että poika pääsi helposti kuin koira veräjästä laiskottelunsa kanssa.
Kun Peter oli 16, James ylennettiin laivan kapteeniksi. Peter oli pakahtua ylpeydestä veljensä puolesta, sillä olihan moinen tapahtuma hieno juttu. Hän itse ei suuremmin noteerannut miehistön luottamuspulaa ja lähtöä taikka uuden miehistön värväämistä, sillä luotti sokeasti veljensä arvosteluun ja makuun.
Ei kuitenkaan voinut sanoa, etteikö James ollut valinnut hyvin. Eräs uudesta miehistöstä, Irene Rivera, uusi perämies, sai heti Peterin mielenkiinnon puoleensa. Tietenkään Peter ei voinut suoraan ilmaista mielenkiintoaan, vaan lähinnä ärsytti itseään huomattavasti vanhempaa naista minkä kerkisi. Irene kuitenkin vastasi samalla mitalla takaisin, mikä puolestaan innosti Peteriä entisestään. Useamman kuukauden molemminpuolisen nälvimisen jälkeen Peter huomasi livahtavansa perämiehen hyttiin useammin kuin kerran viikossa. Aluksi juttelu oli lähinnä väittelyä erinäisistä asioista, mutta myöhemmin keskusteluiden sävy muuttui vakavammaksikin perämiehen ja Peterin keskustellessa unelmistaan ja ajatuksistaan sekä kaikesta maan ja taivaan välillä.
Jossain välissä Peter tajusi olevansa korviaan myöten rakastunut. Tuntui, ettei millään muulla kuin Irenellä ollut mitään väliä, minkä takia jopa oma veli tuntui jäävän vähemmälle huomiolle. Salaiset suuteluhetket kannen alla ja yhteiset yöt perämiehen vällyjen välissä tulivat lopulta kuvioihin ja suunnilleen puolentoista vuoden jälkeen Irenen laivalle tulosta pari lakkasi olemasta niin varovainen tapaamisiensa suhteen.
Kului kolme vuotta ja Peterin veljen laiva joutui kahakkaan merirosvojen kanssa. Joko Irenen tai Jamesin käskystä Peter lukittiin kannen alle taistelun alkaessa. Peter itse olisi halunnut osallistua taisteluun, mutta oli kuulema “liian nuori”, vaikka jo miltei parikymppisenä ei omasta mielestään enää nuoresta mennyt. Joka tapauksessa enimmän osan taistelusta hän lymyili kannen alla ahdistuneena sekä veljensä että rakkaansa selviämisen puolesta.
Lopulta Peter kyllästyi vain kuuntelemaan yläpuolelta kuuluvaa taistelua, etsi ruumasta itselleen miekan ja mursi tiensä kannelle kuuntelematta lainkaan muiden alhaalla olevien miehistön jäsenien ohjeita. Kannelle päästyään Peter saapui juuri sopivasti todistamaan sitä, miten hänen veljensä ampui Irenen hengiltä.
Raivon sokaisemana Peter hyökkäsi miekka tanassa veljensä kimppuun aikomuksenaan kostaa. Silmittömän vihan sokaisemana hän taisteli yrittäen riistää Jamesiltä hengen niin kuin tuo oli riistänyt Irenen. Pahaksi onneksi Peter ei kuitenkaan onnistunut muussa kuin katkaisemaan Jamesiltä käden. Veljen paettua mereen, Peter oli hypätä perässä, mutta kannen alta tulleet miehistön jäsenet estivät ilmeisen itkuisen ja sekavan veljen sulketamisen aaltoihin.
Sen päivän jälkeen Peter otti nimekseen Peter Pan, tarkemmin ottaen Panin, jotta hänen ei tarvinnut jakaa samaa sukunimeä veljensä kanssa, ja vannoi kostoa. Pan jätti merielämän ja siirtyi maihin, jossa hän keräsi itselleen seuraajia, joita hän nimitti kadonneiksi pojiksi. Yhdessä he tekivät jos jonkinmoista. Enimmäkseen Pan kuitenkin yritti sabotoida veljensä elämää heti kuultuaan tämän yhä olevan hengissä. Nuorempi veli olisi kai aiemmin välittänyt seuralaisistaan enemmänkin, mutta elämänsä rakkauden menettäminen jätti suuren loven Panin empatiakykyihin. Hän poti myös luottamuspulaa, olihan hänen oma veljensä noin kamalalla tavalla pettänyt hänet. Pan oli luottanut Koukkuun kuin peruskallioon ja nyt hän tuntui olevan hukassa.
Spontaanit mieliteot sen kuin pahenivat. Oli kuin Pania ei olisi enää kiinnostanut sitäkään vähää, mitä hänelle tai muille kävisi. Hän alkoi tehdä pikkurikoksia, liehakoida sekä naisia että miehiä, provosoiden kaikkia mahdollisia tahoja purkaakseen omaa pahaa oloaan. Silti mikään määrä kultaa ja helyjä ei paikannut tyhjää oloa miehen sisällä.
Jonkin ajan kuluttua Pan kyllästyi kadonneiden poikien johtohahmona olemiseen. Samoihin aikoihin Vihollinen alkoi häälyä niillä alueilla, joissa Pan oleili, joten mies päätti jättää kadonneet pojat, käytännössä katsoen kadota ja paeta ihmisten maailmaan ensimmäisten joukossa. Näin ollen hän on ollut Satukaupungissa lähestulkoon sen perustamisesta asti.


//KATSO TEIN PANIN MENNEISYYDEN (miljoona vuotta myöhässä köh, mutta kuitenkin)

Vastaus:

OMG! Ei menny ku puoltoista kuuta (jos sitä puolen vuoden jahkailua ei lasketa)! :D

Nimi: Irvikettu

28.08.2017 00:32
~ Hakemus ~


Satuhahmo ~ Big Bad Wolf

Nimi - Daryl Wolf

Ikä - 29 

Sukupuoli - Uros/Mies

Naimasääty - Sinkku

Seksuaalisuus - Biseksuaali

Ammatti - Ennen Fabeltowniin tuloa, armeijassa töissä.
Fabeltownin tulonsa jälkeen ei vielä tietoa.

Asuinpaikka - Fabeltowniin saavuttua pieni asunto, 6.kerros.


Pelaaja - Irvikettu


Luonne ~

Daryl on juuri se mitä ihmiset voisivat odottaa armeijassa monta vuotta olleelta mieheltä. Hän on kylmä, välinpitämätön sekä pitkäpinnainen.
Daryl ei voi millään sietää yli-uteliaita ihmisiä tai niitä jotka eivät jätä häntä rauhaan nätisti pyytäessä.
Hän ei pidä pitkistä ja monimutkaisista keskusteluista joissa vastapuoli jaarittelee montaa tuntia ties mistä, vaan suosii lyhyitä ja ytimekkäitä ilmaisuja. Hän rakastaa luonnon rauhaa vaikka elääkin kaupungissa, mutta Darylin voi löytää usein kuuntelemasta lintujen lauluja tai nauttimasta auringon valosta.
Vaikka Darylin historia on hyvin väkivaltainen, hän ei pura tunteitaan enää samalla tavalla. Nykyään Daryl käy paljon salilla ja purkaa olojaan siellä erilaisiin laitteisiin. Myön mekaanikon, korjaajan sekä sepän työt saavat Darylin ajatuksia muualle tarvittaessa.

Ulkonäkö ~

- Ihminen -
Tatuointeihin peitetyllä Darylillä on lihaksikas vartalo jonka kookkaus vain korostuu kymmentä senttiä vailla kahden metrin pituudessa. Kulmikkaat leukaperät ja selkeät poskipäät antavat miehekkäitä piirteitä vakaville kasvoille. Hiukset ovat mustat ja siististi likattu, kuten myös parransänki. Daryl ei ikinä pidä pitkää partaa kasvoillaan. 
Silmät Darylilla ovat kauniin turkoosit kuten karibian meri. Vasemman silmän yli kylkee arpi otsasta poskipäähän asti.
Linkki;
http://aijaa.com/CcBK9P
Linkki;
http://aijaa.com/ eiY9bz

- Susi - 

Darylin suden muoto on melkein kolme metriä korkea suorassa seistessään. Sen tuhkan harmaa turkki peittää koko vartalon paitsi silmän arven. Kuonosta häntään Darylillä kulkee musta raita, korostaen punaisen oranssina hohtavia silmiä. Pupilleja Darylin silmistä on turha etsiä sillä hohto antaa illuusin ettei pupilleja olisi. 
Suden raajat ovat voimakkaat ja lihakset ovat selvästi näkyvillä jopa paksun ihon ja turkin alla Häntä on tuuheahko ja yllättävän pitkä ihmissudelle.


Menneisyys ~

Daryl, paremmin tunnettu Isona Pahana Sutena, on kotoisin kaukaisesta maasta muiden Fabeltownin asukkaiden tavoin. Hän ei ole ihinä ollutkan kokonaan vain susi tai mies, vaan on syntynyt ihmissusien harvinaiseen sukuun. Viha on ollut kaikille suvun jäsenille ongelma ja siksi suden muoto onkin tunnetumpi kuin itse ihminen. Lapsena Daryl oli oikea rasavilli lapsi veljensä Bradleyn kanssa ja he riehuivat paljon kiusaamassa heikompia. 

Teini-iässä Darylillä tuli kiista naapurissa asuvien sikojen kanssa ja menetti malttinsa useaan otteeseen. Hän muuttui muutamaan kertaan muotonsa sudeksi vain jotta voisi puhaltaa voimillaan heidän heikommin rakennetut talonsa kumoon. Kun viimein olisi tullut aika tuhota viimeinen, Daryl sai itsensä jotenkin hallintaan ja perääntyi. Possut eivät silti antaneet anteeksi tätä ja alkoivat kertoa pahojakin pahempia tarinoita muille asukkaille Darylistä ja tämän suvusta. Daryl vastasi tähän hyvin brutaalilla tavalla, jota ei ole koskaan kerrottu tarkasti eteenpäin, mutta sikojen sukulaisia menetettiin Darylin toimesta monta kymentä jäsentä.
Hän oli jopa tätä myöhemmin osallisena nuoren pojanklopin (Raimo) pahoinpitelyssä tämän huudeltua lampaita syövää sutta kylänsä jäsenille.

Nuorena aikuisena Darylin vihanhallinta vain heikkeni ja tämä oli syylisenä hyvin veriseen ja väkivaltaiseen tappoon jonka uhrina oli vanha nainen ja melkein tämän lapsenlapsi. Daryl joutui tapon jälkeen hirveään kahakkaan paikalle saapuneiden metsurien kanssa ja tappoi suutuspäissään heistäkin kaksi, jättäen yhden kertomaan urotyötään muille kylän asukkaille.
Tapahtuneiden vuoksi Daryl sai häädön maastaan tavallisten kuolevaisten maailmaan.

Normaalien ihmisten maailmassa Darylilla on ollut sekä vaikeaa että helppoa. Hän oli päätynyt melkeinheti tulonsa jälkeen armeijaan kaukoampujaksi, sekä jäljittäjäksi ja nopeasti joutui myös sotimaan ihmisten kanssa. Hän oppi sodassa hillitsemään vihaansa ja onkin nykyään vain kylmä, tuima ja hiljainen mies.
Kaikesta siitä sotimisesta päästyään Daryl muutti New Jerseyn laitamille ja on elättänyt itseään mekaanikon, korjaajan sekä sepän hommilla. Käsistään taitava Daryl tekee oivaa jälkeä ja rakastaan mitö tahansa työtä kyseisitä osa-alueista saadakseen ajatuksiaan muualle maailmastaan.


Muuta ~

- Darylin aistit ovat eläimellisen terävät.
- Darylillä on taito muuttaa silmänsä samanlaiseen hohtoon kuin suden muodossa milloin haluaa.
- Daryl ei tarvitse lumousta ihmisuden verensä vuoksi, kunhan osaa olla rauhallinen.
- Fyysinen kunto on Darylillä erittäin hyvä ja hän ylläpitää sitä lenkkeilemällä ja kuntoilemalla.
- Daryl tulee hyvin toimeen normaalien eläinten kanssa, ei välttämättä satujen eläinten kanssa.
- Daryl saattaa olla tunnettu nimi, ihmisenä tai sutena. Historiansa vuoksi.
- Hän ei tarvitse täysikuuta muuttuakseen, vain tahdonvoiman.
- Täysikuu antaa silti Darylille paljon voimaa.
- Kuun valon osuessa Darylin silmiin, ne hohtavat hopeina.


Vastaus:

Muokattu!

Nimi: Nuti

27.08.2017 10:31
Satuhahmo: Merinoita sadusta Pieni merenneito.

Hahmon nimi: Irvette "Merinoita" Ayers

Ikä: Fyysisesti jotain 60 vuoden korvilla, kronologisesti ainakin 3000 vuotta.

Sukupuoli: Nainen

Naimasääty ja seksuaalisuus: Sarjaleski, heteroseksuaali; ei ole ollut suhteessa viimeiseen 700 vuoteen.

Ammatti: Satukaupungin ylinoita ja loitsunkehityksen tutkimusjohtaja

Asuinpaikka: Metsämaa-asunnot, 13. kerros, kolmio.

Pelaaja: Nuti


Luonne: Irvetten ominaisuudet tiivistää sanat flegmaattinen, käytännönläheinen, töykeä ja suorasanainen. Mukaan lentää vielä D&D-alignmentti "Lawful Neutral".

Irvette on elänyt niin kauan, että hän on alkanut nähdä häntä nuoremmat ja lyhytikäisemmät olennot melko merkityksettöminä, ja siksi hänen on vaikea ajatella muita yhtä älyllisinä olentoina kuin itseään - pikemminkin hän ajattelee muita kuin he olisivat ymmärtämättömiä lapsia. Voimakkaana loihtijana Irvette ei myöskään usko olevansa riippuvainen muista, joten hän ei vaivaudu latelemaan muille kohteliaisuuksia - sen sijaan hän saattaa ilme värähtämättä haukkua jokaista paikalla olevaa vähäjärkiseksi imbesilliksi. Useimmat juttukumppaneista ovat kuitenkin todennäköisesti poissa parin vuosisadan päästä, miksi siis vaivautua kaveeraamaan? Irvettellä on kuitenkin joitain hyvänpäiväntuttuja, lähinnä mikäli toinen olento onnistuu olemaan hänen mielestään viihdyttävä, mielenkiintoinen tai hyödyllinen.

Tavallisten kuolevaisten ongelmia mieluummin Irvette ajattelee maailman suurempia suuntalinjoja, kuten esimerkiksi Fabletownin taikayhteisön pitämissä turvassa ja hengissä. Ei sikäli, Irvette uskoisi pärjäävänsä ihmismaailmassa itsekseenkin pari naapurivaltiota valloittamalla, mutta hän kaipaa taikayhteisöä ympärilleen. Taikuus on hänelle kaikki, ja siksi hän haluaa suojella Fabletownia, ainoaa turvassa olevaa taikuuden pesäkettä.

Koska magia on vaikeasti ymmärrettävä tieteenlaji ja koska suuri osa Irvetten elämästä on kietoutunut taikuuden ympärille, Irvette kokee helposti olevan paljon älykkäämpi ja tietävämpi kuin kukaan muu ympärillä oleva - mikä kieltämättä usein on totta, mutta mikä myös saa hänet käyttäytymään todella ylimielisesti. Toisaalta Irvette tuntee olevansa myös yksinäinen, koska harva olento ymmärtää asioita jotka pyörivät hänen mielessään päivittäin. Irvette ei kuitenkaan tuo mielellään yksinäisyyttään esille, koska hän ei halua muiden sääliä.


Ulkonäkö: Irvette on muodonmuuttaja jolla ei ole varsinaisesti "todellista" muotoa, mutta tavallisesti hänet näkee 60-vuotiaan hieman kumaraselkäisen naisen hahmossa. Hän on valinnut tämän hahmon lähinnä sen perusteella, että se "oli helppo luoda mutta joku sentään kunnioittaa häntä". Tämä muodonmuutos on aito muodonmuutos, siis ei lumouksen kaltainen illuusio; Irvette ei tarvitse muotonsa ylläpitoon taikuutta.

Nykyhahmossaan Irvette on melko tavanomaisen näköinen päärynävartaloinen nainen, jolla on neliskanttiset kasvot. Hänen ihonvärinsä on välimerimäisen päivettynyt. Erikoisimmat ominaisuudet Irvetten tavallisessa muodossa on se, että hänen hiuksensa ovat häikäisevän puhtaanvalkoiset, ja se, että hänen tuimat, pienet silmänsä ovat pistävän turkoosit. Hän pukeutuu yleensä valkoiseen lyhyt- tai pitkähihaiseen kaulus- tai pikeepaitaan, tummiin suoriin housuihin ja sandaaleihin. Kaulalla ja korvissa hänellä on yleensä turkoosikivistä tehtyjä koruja. Irvetten hiukset ovat lainehtivat ja yltävät hänen takamukseensa asti, ja ne on yleensä koottu hänen niskaansa väljälle ponihännälle turkoosilla nauhalla.


Menneisyys: Irvette ei tarkalleen muista ensimmäisiä elinvuosiaan, mutta hän arvelee olleensa aluksi jokin meduusaa muistuttava möykky meren pohjassa. Hänestä tuli sitten jossain kohtaa tietoinen olento, ja hän alkoi kommunikoida taikuuden kanssa. Ensimmäisten vuosisatojen myötä Irvette oppi hallitsemaan taikuutta, osin itse oppien ja osin muiden loihtijoiden puuhia seuraten. Koko tämän ajan Irvette asui meren alla, mutta toisinaan hän teki retkiä maan kamaralle oppiakseen lisää taikuudesta.

Taikuus on aina ollut Irvetten elämän suola, ja hän on aina opiskellut sitä intohimoisesti. Irvette oli myös hyvin varhain kiinnostunut siitä mikä yhdisti kaikkia taikuuden lajeja. Osin siksi hän pestautui merenväkikuninkaan hoviin loihtijaksi usean sukupolven ajaksi, jotta hän saisi rahoitusta tutkimustyölleen. Yhtenä hänen merkittävimmistä tehtävistään sinä aikana oli muuttaa prinsessa Claribel ihmishahmoon itse kuninkaan käskystä – asia mistä Irvette ei tuntenut minkäänlaista omatunnonpistosta. Lyhytikäisempien murheet eivät hänen murheitaan ollut, hän halusi vain ne merikuninkaan lupaamat taikahelmet maksuksi vaivannäöstä.

Tämä kyseinen merikuningas jäi Irvetten viimeiseksi merenalaiseksi työnantajaksi, sillä Vihollinen hyökkäsi ennen pitkää myös meren alle. Merenväki ryhtyi puolustamaan kotiaan, Irvette etunenässä voimakkaimpana loihtijana, mutta edes HÄN ei onnistunut hidastamaan Vihollista! Vihollisen voimista ällistynyt Irvette tajusi tämän ja yritti kehottaa kuningasta evakuoimaan valtakunta taistelemisen asemesta. Kuningas ei kuitenkaan uskonut Irvetteä vaan määräsi joukot jatkamaan puolustusta. Noh, ehkä siinä kohtaa hän uskoi, kun merinoita päätti pelastaa edes oman nahkansa ja pakeni pinnalle ja sieltä portaaliin, mikä heikensi merenväen sotavoimaa huomattavasti. Irvette ehkä saattoi saada siinä kohtaa rintamakarkurin tuomion, mutta ei se hänen vikansa ollut, jos se kruunupäinen ääliö ei uskonut järjen ääntä!

Irvette liittyi pian Fabletownin satuolentoyhteisöön, ja hän motivoitui pian auttamaan kaupunkia ympäröivän suojamuurin kehittämisessä – Fabletown kun oli ainut turvallinen paikka jossa olisi taikuutta. Irvetten laaja teoreettinen taikatietämys auttoi muurin kehittäjiä huomattavasti, ja pian hän ylenikin 13. kerroksen noitien ylinoidaksi ja taikuuden tutkimusjohtajaksi. Irvetten jatkuva huolenaihe on taikuuden riittävyys Fabletownissa; suojamuuri syö huomattavan määrän kaupungin tuottamasta taikuudesta, ja lopustakin suuri osa menee lumouksiin kaupungin asukkaiden suojaamiseksi. Hän on jo kauan koettanut selvittää miten taikuutta löytyisi lisää, tuloksetta. Nyt hän on siis päättänyt tarttua ongelmaan toisesta päästä ja selvittää, miten kaupungin perustoiminnot selviäisivät vähemmällä taikuudella… Nyt hän onkin löytänyt tehokkaan työkalun, ja mokoman ovat sentään kehittäneet tavalliset kuolevaiset! Tätä työkalua sanotaan tietokoneeksi.


Voimat: Irvette on todella kokenut noita ja yksi vanhimmista ja voimakkaimmista Satukaupungin asukkaista. Hänen erikoisalaansa ovat muodonmuutokset sekä viime aikoina myös "energiatehokas taikuus", jonka ideana on saada aikaan mahdollisimman tehokkaita loitsuja mahdollisimman pienellä taikuuden käytöllä. Näiden ohella Irvette on myös erittäin älykäs ja matemaattisesti lahjakas.

Muodonmuutokset: Irvette on tunnetuin muodonmuutoksistaan; hän on kykenevä todellisiin muodonmuutoksiin, jotka muuttavat olentojen muotoa pysyvästi, ja häneltä on monesti pyydetty sellaisia loitsuja. Tunnetuin näistä tapauksista oli meriprinsessa Claribelin muutos ihmiseksi. Koska nykyään Irvette toimii lähinnä suojamuurin paristona, hän ei itse juuri tee lumouksia, mutta sen sijaan hän konsultoi muita noitia ja lumoaa haastavimpia muodonmuutoksia.

Irvette käyttää seuraavaa terminologiamäärittelyä erilaisista muodonmuutoksen tyypeistä:

a) Lumous: Pois kuluva muodonmuutos, joka ei kuitenkaan erotu todellisesta muodonmuutoksesta muille kuin noidille ("sen näkevät vain ne jotka näkevät vähintään kuusiulotteisesti"). Vie melko vähän taikuutta, etenkin jos muutokset ovat pieniä ja loitsu tehdään lyhytkestoiseksi.

b) Todellinen muodonmuutos: Pysyvä muodonmuutos, joka vie kertalaakista paljon taikuutta mutta jonka ylläpito ei enää vaadi taikuutta. Muodonmuutos "maksaa itsensä takaisin" noin 50 vuodessa samanmittaiseen lumoukseen verrattuna. Irvette on yksi harvoja noitia jotka kykenevät tekemään ihmismaailmassa todellisia muodonmuutoksia, eikä hänkään tee niitä kovin vaivattomasti. Fabletownissa ei mielellään tehdä pysyviä muodonmuutoksia, koska sellainen iskisi voimakkaan loven kaupunginosaa ympäröivään suojaamuuriin.

Energiatehokas taikuus ja taikaohjelmointi: Huolestuneena Fabletownin taikuuden riittävyydestä Irvette on ryhtynyt selvittämään, miten taikuutta voisi käyttää säästeliäämmin esimerkiksi suojamuurin ylläpitoon. Pitkän noitauransa aikana Irvette on saanut selville, että taikuuden käyttöä voi itse asiassa optimoida muun muassa säästelemällä taikasanoissa – ongelma on kuitenkin se, että maksimaaliseen taikatehoon päästäkseen loitsusanat tuppaavat muuttumaan täysiksi konsonanttihirviöiksi, joita ei pysty lausumaan vaikka suussa olisi kolme kieltä. Mikä siis neuvoksi?

Vastaus tähän alkoi hahmottua, kun vuonna 1816 ihmisenmokoma nimeltään Ada Lovelace laati mekaaniselle yleislaskukoneelle algoritmin jolla laskea Bernoullin lukuja. Tämä tulisi myöhemmin kehittymään tieteenalaksi nimeltä ohjelmointi, mistä Irvette ei kuitenkaan heti kiinnostunut. Kuitenkin hankittuaan 1990-luvulla ensimmäisen tietokoneensa Irvette alkoi tuumia, että automaattisesti numeroita käsittelevä laite oli itse asiassa aika veikeä kapine. Jossain kohtaa Irvette keksi miten loitsut saa käännettyä numeeriseen muotoon, ja lopulta hän onnistui käräyttämään asuntonsa kun tietokone loihti ensimmäisen energiaoptimoidun tulipallonsa. Irvette on viime vuodet kehittänyt tätä ohjelmaansa ja toivoo, että jonain päivänä se auttaisi taikamuurin tehokkaassa ylläpidossa.

Muut voimat: Irvette on voimakas loihtija joka osaa taikoa suunnilleen mitä vain - saatavilla olevan taikuuden rajoissa. Suuri osa Irvetten päivittäin tuottamasta taikuudesta kuitenkin kuluu Fabletownia ylläpitävän suojamuurin ylläpitoon, joten hänelle itselleen ei jää tavalliseen käyttöön kovin paljon taikuutta (vaikkakin hän säilöö osan taikuudestaan henkilökohtaiseen käyttöön pahan päivän varalle). Niinpä hän esimerkiksi pyörittää asuntoaan kuten tavalliset kuolevaiset eikä käytä taikuutta juuri arjessa. Irvette ei mielellään käytä voimakkaita loitsuja Fabletownin sisällä, koska moinen voisi aiheuttaa huomattavan loven taikamuuriin. Irvetten taikuus onkin yksi suurimmista suojamuuria yllä pitävistä voimista; jos Irvettelle sattuisi jotain, suojamuurilla olisi vaikeuksia pysyä pystyssä.

Irvette ei ole niin voimakas että hän pystyisi pysäyttämään Vihollista – muutenhan hän olisi pysäyttänyt Vihollisen jo aikaa sitten ja palannut Kotimaille.


Muuta:

Irvette on teknisesti ottaen biologisesti sukupuoleton (tai edustaa kaikkia sukupuolia?), ja hän voisikin helposti muuttua mieheksi jos haluaisi. Hän kuitenkin viihtyy paremmin naisena ja identifioituu naiseksi.

"Irvette Ayers" on vain viimeisin nimi jonka hän on ottanut. Vuosituhansien aikana Irvettellä on ollut myös lukuisia muita nimiä, joista tunnetuin on ollut "Merinoita".

Irvettellä ei ole lemmikkieläimiä, hän kokee niiden häiritsevän työtään.

Yksi Irvetten kodin huoneista pitää sisällään kaksi metriä syvän uima-altaan, jonne Irvette menee rentoutumaan jos hänellä on ollut rasittava päivä.

Irvettellä on jälkeläisiä, mutta hän ei ole ollut heihin yhteyksissä.

Kreivitär Ada Lovelace on todellinen henkilö ja todellakin tituleerattu maailman ensimmäiseksi tietokoneohjelmoijaksi: https://en.wikipedia.org/wiki/Ada_Lovelace


Oma ikäsi: 26.

Vastaus:

Hyväksytty!

Nimi: Crowley

24.08.2017 21:59
Toivottavasti laitan nää muokkaukset oikeeseen paikkaan.
"Jotkut kutsuivat häntä Belleksi, jotkut Tuhkimoksi - kumpainenkaan kuitenkaan ei hänen henkilöllisyydekseen paljastunut"

Ja sitten:
Sebastian saapui kaupunkiin tapajan perässä - tai siis mutkien kautta. Metsästäjä oli saanut vihjeen naisen liikkeistä muuan Tittelituurelta. Tämä tietäjä usutti Sebastianin erästä portaalia kohti, ja jonkin aikaa neuvoteltuan ja useita valheita ladeltuaan Sebastian pääsi kuin pääsikin suojalinnoituksen vartijan hyväksymänä astumaan portaalista kohti tuntematonta.

Ja sit uus kirjotusnäyte (Ja pahottelen edelleen jos/kun virheitä ilmenee. Tää tyyli tulee niin automaattisesti mutta mä koetan päästä siitä eroon )

Se, että Rosa oli suostunut Jeromen avuksi vankilaan murtautumiseen (Joka näin välikommenttina ei todellakaan ollut naisen oma idea.) ei suinkaan tarkoittanut sitä, että hän hyväksyisi miehen metodit saatika niitä moraaliarvoja - tai enemmänkin niiden puutetta mitä tähän typerään ideaan tarvittiin.
"En vieläkään ymmärrä miksi suostuin tähän. En edes tunne sinua kunnolla. Tiedän sinusta käytännössä vain sen, että olet jonkin sortin isän korvike Liljestrandin sisaruksille, imet alkoholia itseesi kuin pesusieni etk-" nainen selitti käsiään huitoen, mutta Jerome lopetti nuoren naisen ripityksen kyllästyneen oloisella mulkauksella.
"Anteeksi. Mutta sanoimpahan vain. En myönnä katsovani Game Of Thronesia mutta sinusta tulee mieleen Bronn ilman sitä hänen mielenkiintoista viehätysvoimaa. Näytätkin hieman häneltä jollain kierolla tavalla. ehkä se on noissa sinun s-"

Tässä vaiheessa Jerome päästi suustaan niin vallattoman syvän huokauksen ettei ollut tosikaan. Hän puristi toista kättään nyrkkiin, eikä voinut peittää sitä suupielensä nykimistä. Mies ei ollut varma ärsyttikö Rosa häntä tahallaan, ikäänkuin mielenilmaukseksi vai puhuiko vaivasiko naista jonkin sortin puheripuli. Oli asia miten vain, Jerome ei sitä sietänyt. Ei nyt, ei tässä tilanteessa - he kun tosiaan olivat _murtautumassa_ vankilaan x-men tyylillä (Se osa jossa McAvoy on Charles Xavier ja Michael Fassbender on Magneto ).
"Ahaa. Aivan. Kuule, jos et itse tajua hiljentyä, kolkkaan sinut tajuttomaksi ja jätän sinut tähän. Olemme murtautumassa vankilaan, for god sakes, ja sinä vain jaksat selittää kaikkea maan ja tiavaan välistä. Ei ollut minun idea ottaa sinua mukaan, mutta kuten tiedät, me harvemmin päätämme näistä asioista. Joten pyydän, ole jo helvetti sentään hiljaa. "

Vastaus:

Jees eli vaihdan ton Bellen Kultakutriks! Itken vähän kun Sebastiankaan ei "paennut Vihollista" ihmisten maailmaan, mutta no se on mun oma vika ku oon selittäny tosta Vihollisesta aika vähän niin kaikki vähän sivuuttaa sen :D Mut siis hyväksyn tämän nyt :D

Ja tosiaan tykkäsin täst näytteestä, heti kiinnostuin että mitä tässä nyt tapahtuu :D Mutta täs oli vähän erilaiset vuorosanat ku edellisessä, paitsi toi viiminen, eli varoiks laitan ton sun edellisen vuorosanat tähän sillee et on pilkut, vaikka siis tän näytteen perusteella kyllä aika lailla luotan, että osaat ne!

Peterillä kuppi taas meni nurin, ja edes Wadeen katsomatta nuori miehenalku ojensi kätensä suoraksi, niin että hänen nyrkkinsä osui verrattain kovalla voimalla Deadpoolia poskeen.
"Shut. The. Hell. Up.”
"Mutta ehkä olet ollut liikaa meidän seurassa, ettei tämä päähänpistosi toisaalta tule yllätyksenä”, Stark totesi ja kohautti olkiaan. Ei hän sitä nyt näyttänyt ulospäin, mutta kyllä se Tonyn maski hieman säröili paikka paikoin.
"Lähdetään tästä huoneesta, miltä kuulostaisi?"

Tervetuloa peliin!

Nimi: Crowley

24.08.2017 19:56
Satuhahmo: Metsästäjä (Lumikista)

Hahmon nimi: Sebastian Husgård. Joskus joku leimannut "Hus"iksi, mutta on mieltynyt yksinkertaiseen "Seb"iin.

Ikä: 28 - fyysisesti ainakin. Todellisesta istä ei ole itsekään varma.

Sukupuoli: Mies

Naimasääty ja seksuaalisuus: Naimaton sinkku, hetero

Ammatti: Enemmän tai vähemmän lain puitteissa toimiva palkkiometsästäjä.

Asuinpaikka: 14. kerros (Varoja on kertynyt työkeikoista elämän varrella )

Pelaaja: Crowley

Luonne:
Mitä sitä totuutta peittelemään, Sebastian osaa olla verrattain sietämätöntä seuraa, ja rehellisesti sanottuna tiedostaa asian vallan hyvin itsekin eikä ainakaan tähän mennessä ole vaivautunut asian suhteen suuntaan eikä toiseen. Osasyy tälle asenteen hiomattomuudelle löytyy hänen kirjavasta menneisyydestä, ja osa taas puhtaasti siitä ettei muut olevaiset kiinosta häntä tarpeeksi vaivatuakseen. Sarkasmin ja väliinpitämättömyyden ohella Sebastianin mielenkiintoista luonteenkirjoa säväisee myös luoton puute - eikä kyse tässä ole siis finanssi asioista, vaan kyvystä taikka halusta luottaa muihin. Tämä ei tule ilmi mitenkään dramaattisen tutisuttavasti - Sebastian ei vain kerro itsestään, tekemisistään tai edes yritä päästää muita elämänsä kiemuroihin. Kaikki tämä ei kuitenkaan taroita ett Husgård olisi mitenkään hiljainen taikka seinäruusu. Ehei, mies on kova suustaan, eikä kaihda riitoja - itseasiassa lietsoo riitoja mielellään.

Toisin kuin tästä kaikesta jöröydestä voisi helposti luulla, Sebastian ei ole aivan sisältä kuollut tai tylsä. Tai kai se riippuu itse kustakin, mutta maailman kirjat eivät ole sekaisin jos kuulee Sebastianin nauravan, eikä ole maailman seitsemäs ihme jos miehen huulilta karkaa hymynkare. Osaa hän rakastaakkin, tai ainakin joskus osasi (Siitä enemmän menneisyys osiossa). Siinä tosin kestää, ja se vaatii todella harjoituneita hermoja. Sebastiania ei ole helppo rakastaa, mutta jos siinä jostain syystä onnistuu, vielä siten että saa vastakaikua tunteilleen, on löytänyt rinnalleen luotettavan, reviiritietoisen ja vahvan suojelusvietin omaavan kumppanin.

Jokapäiväisessä arjessa, ilman mitään erityisiä tapahtumia, Sebastian tunnetaan väliinpitämättömästä ja jokseenkin kylmästä asenteestaan, sarkasmistaan ja mustasta huumoristaan sekä musta valkoisesta tavastaan katsoa maailmaa - tarkoitan, hän ei jaksa uskoa happy endingiin. Sebastian on heitä, jotka rakentavat maailmankuvansa puhtaasti kokemuksiensa pohjalta, eikä optimisille näkemyksille ole tilaa tässä. Erityisesti miehen uravalinta on muokannut hänen tapaa nähdä maailma - kylmä pessimisti.

Ulkonäkö:
Sebastianilla on vahvoja scandi piirteitä, jotka tulevat esiin hyvin hänen meren sinisitä silmistään, sekä viljan valkeista, kammatuista hiuksistaan. Myös pohjolalle ominainen huikea pituus toteutuu Sebastianin kohdalla - päälaki kolisee miltei kahdessa metrissä! Miehen silmiin on jokseenkin helppo uppoutua, niiden syvän sinisen värin sekä alati mittailevan ja jokseenkin nälkäisen katseensa ansiosta.

Viikinkimäiset piirteet eivät lopu Sebastianin huoliteltuihin (Ja tällä tarkoitan hänen ajavan partansa, eikä anna sen kasvaa sänkeä pidemäksi mukavuus syistä) kasvoihin, sillä vuosien saatossa hän on saanut lihasmassaa luittensa ympärille - mikä onkin suotavaa ihan jo hänen ammattinsakin puolesta, ja ensisilmäyksellä Husgård saattaa näyttää jopa hieman uhkaavalta pitkänä ja yleisesti massiivisena miehenä.

Sebastianin pukeutumistyylin teema on yksinkertaisesti tumma. Mustat nahkatakit, tummat paidat, vielä tummemat housut sekä maiharit tai muut käytännölliset kengät kuuluvat oleellisesti miehen vaatekaapin sisältöön. Tarkkasilmäisimmät voivat tosin bongata miehen kaulassa roikkuvan Artemiksen amuletin - Artemis oli kreikkalaisen mytologian mukaan mm. metsästyksen jumala. Husgårdilla on myös tatuoitu miekka sekä nuoli selkäänsä jonka juuret ajautuvat hänen liitoksiinsa erääseen metsästäjien järjestöön.

kokokuva
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/c3/dc/b7/c3dcb769c2a10f8be19480e3 0cd8c88f--alexander-skarsgård-beautiful-men.jpg

puolkuva
https:// youwantbloodawards.files.wordpress.com/2015/05/wwed.gif

Menneisyys: r
Sebastianin osuus tunnetussa sadussa ei mennyt aivan kuten on kirjoitettu. Tai siis, hän kyllä sai työn metsästää muuan Lumikki ja niin tekikin, mutta päätettyään jättää tytön rauhaan, Sebastian alkoi kyseenalaistamaan kokonaan työnkuvansa kuningattaren käsyläisenä. Tästä johtuen Metsästäjä ajautui maanpakoon, jonka aikana hän törmäsi toiseen Metsästäjään (Joka näin välikommenttina on tuttu Punahilkasta. ) joka esitteli Sebastianin erääseen metsästäjien järjestöön - tai lahkoon, miten sen nyt tahtoo ottaa.

Tämä metsästäjien lahko toimi lakien ulkopuolella, vähän kuin Robin Hoodin porukka, mutta siinä missä Robin Hood ystävineen varasti rikkailta ja antoi köyhille, Sebastian kumppaneineen tappoivat maksusta lähes kenet tahansa. Moraalikäsitykset sekä tapa katsoa maailmaa ja muita ihmisiä hämärtyivät toiminnan myötä, eikä tätä konkurssia helpottanut pinnalle pyrkivä alkoholi ongelma sekä useat yhden illan naiset baarien takana tai porttoloissa.
Näistä naisista yksi tosin onnistui saamaan Sebastianin kiinostuksen syttymään, ja hetken mies ajatteli pystyvänsä laittamaan elämänsä takaisin järjestykseen - samaan kondikseen missä se oli ennen hänen maanpakoaan. Arki ei tuntunut enää niin kurjalta, alkoholi ei maistunut samalta ja tapot alkoivat kalvamaan miehen rapistunutta mieltä - herranjumala voisi sanoa että Sebastian rakasti tätä salamyhkäistä naista.

Niin, rakasti siihen päivään asti kunnes sai tietää tämän naisen olleen kylmän järjestelmällinen tappaja itsekin. Jotkut kutsuivat häntä Punahilkaksi, jotkut Tuhkimoksi - kumpainenkaan kuitenkaan ei hänen henkilöllisyydekseen paljastunut. Tämän naisen tapettua yli puolet Sebastianin silloisista "veljistään" ja kadottuaan Sebastian päätti jättää maanpaon, ja lähti tämän salamyhkäisen tappajan perään. Ja sillä tiellä on edelleenkin - vaikkakin paljon epäaktiivisemmin.

Muuta:
- Sebastian on kaksikielinen (Englanti ja Ruotsi - tätä hän tosin yrittää välttää käyttämästä )
- Harrastaa edelleen yhden illan juttuja, mutta ilman minkäänlaisia tunteita
- Osaa tarvittaessa hakkeroitua poliisien tietokantaan. Tämä taito on kätevä työkeikoilla.

Oma ikä: 19 :-)

Kirjoutusnäyte:
Peterillä kuppi taas meni nurin, ja edes Wadeen katsomatta nuori miehen alku ojensi kätensä suoraksi, niin että hänen nyrkkinsä osui verrattain kovalla voimalla Deadpoolia poskeen
"Shut. The. Hell. Up"
Tony kaksikkoa hetken aikaa hiljaa, toinen kulma kohotettuna katsottuaan siirsi väsyneen katseensa takaisin Ricoon ja nosti myös toisen kulmansa
"Oli varsin tyhmää tulla tänne. Etenkin noiden kanssa. Mutta ehkä olet ollut liikaa meidän seurassa ettei tämä päähänpistosi toisaalta tule yllätyksenä " Stark totesi ja kohautti olkiaan- liike mikä sai hänet vetämään ilmaa hampaidensa välistä. Kaikki sattui, pienikin liike, mutta fyysinen kipu ei ollut edes alkua sille henkiselle kärsimykselle joka miehen sisällä velloi. Ei hän sitä nyt näyttänyt ulospäin mutta kyllä se Tonyn maski hieman säröili paikka paikoin.
"Lähdetään tästä huoneesta, miltä kuulostaisi?"

Vastaus:

Mahtavaa, että saadaan Metsästäjä mukaan, aina kiva saada hahmoja joilla on jotain yhteyksiä jo pelissä oleviin hahmoihin! :') Ihan vielä en voi hyväksyä/lisätä listaan, koska esimerkiksi pari juttua menee vähän ristiin nykyisen pelihistorian kanssa.

1. Tykkäsin kovasti tosta menneisyyden dramaattisesta paljastuksesta, että nainen, jonka ajattelit ilmeisesti yhdistävän Punahilkan ja Tuhkimon kolmanneksi, nimettömäksi ihmiseksi, on myös tappaja (ajattelin joskus aikojen alussa tehdä badass Punahilkan) mutta tällä hetkellä Punahilkan suden tarinan mukaan susi ja Punahilkka olivat rakastavaisia, joten tämä ei taida aivan istua sivujen suden tarinaan. Tietenkin jos suden pelaajan (Irvikettu) saa kiinni, voi asiasta kait neuvotella.
2. Olisi hyvä, jos menneisyydessä olisi mukana se, miten Sebastian päätyi Satukaupunkiin. Mieluisinta olisi, että tähän liittyisi Vihollisen hyökkäys, koska niin moni hahmo on jo tällä hetkellä "vahingossa" joutunut Satukaupunkiin, mikä ei tue sivuston pääjuonta.
3. Kirjoitusnäytettä oli hitusen vaikea ymmärtää kun oltiin niin keskellä tapahtumia, pelattiin ilmeisesti Tonyllä? Olisi myös hyvä, että oikeinkirjoitus olisi kunnossa etenkin vuorosanojen suhteen, silloin kaikkien on helppo lukea roolauksia. Jos se sopii niin voin linkata jonkin sivun tai sitten vaan neuvoa oikeinkirjoituksen suhteen? :s

Ei todellakaan ole tarkoitus pelästyttää tällä listalla, olis mahtavaa saada sut mukaan peliin :D

©2018 Fables RPG - suntuubi.com